Muppet hunting season is now open

Palkkion metsästäjä seisoi 6 kerroksisen asuin talon katolla tarkkailemassa Anelaiden yötä teleskooppi kiikarinsa takaa. Tällä kertaa ei tarvittu pimeänäkö laitetta, koska keskikaupungin kadut olivat täynnä valosaastetta ja kohde oli helposti havaittavissa neonvalojen valaisemasta betoni viidakosta.

Ian oli jo viikon verran seurannut kohteensa elin tapoja ja tunsi itsensä urbaanin viidakon Attenborough:ksi. Howler kuuli tuon kuuluisan luntotutkijan äänen selostamassa omia ajatuksiaan. Tässä näemme ennen niin harvinaisen nykyään hyvinkin yleisen Peräkylän europresidentti lajin tyypillisen edustajan. Yleensä pienissä lauomoissa kuljeskelevat Perääkylän europresidentit kuuntelevat vain yhtä alfa urosta, mutta poikkeuksellisesti tällä laumalla on kaksi johtajaa...nämä ovat veljekset jotka isällisellä kädellä ohjaa laumaansa uusille soidinpaikoille mahdollisia parittelu riittejä varten. Tosin tämän lauman kohdalle on osunut huona mainetta ja naaraiden saaminen on hankaloitunut huomattavasti kaikesta tekorusketuksesta ja blondatuista hiuksista huolimatta. Ja nyt tämä lauma on etsimässä vaihtoehtoista toimintaa päästääkseen maskuliinisen testosteroninsa valloilleen eli menossa haastamaan riitaa heikompiensa kanssa saadakseen itsensä tuntemaan paremmiksi.

Ian oli tosiaan saanut agentiltaan tiedon, että keinoruskettuneesta kyber mosusta oli vihdoin luvattu palkkio kiinni ottamisesta. Ja hyvä diili oli ollutkin tosin vain jos tämä kilipää saataisiin elävänä. Howler ei ollut kysellyt tuon kummempia oli vain tyytyväinen, että saisi muppetin ja hänen seurueensa vihdoinkin pois kaduilta. Howler kaivoi kännykkänsä ja näppäili siihen Ivanin numeron. Tätä mörökölli tuskin haluaa missata

Ivan ei vastannut tuntemattomiin numeroihin. Kun hänen puhelimensa soitti sävelmää, joka kertoi oudosta soittajasta, hän tapasi painaa saman tien punaista luuria. Niin hän oli tekemässä tänäänkin, kunnes tuli jostain kohtalon oikusta katsoneeksi vilkkuvaa näyttöä. Sormi pysähtyi punaiselle luurille, muttei painanut.

Näytöllä luki TURPAJUHLAT.

"Niin?" Ivan vastasi heti, kun oli saanut nostettua kapulan korvalleen. Hän oli viimeksi nähnyt valkotukkaisen perkeleen sairaalassa viikkokausia sitten. Shivin toinen gorillakaveri oli vihjannut, että tällä saattaisi olla ässä hihassa mahdollista kostoa ajatellen. Koska Ivan ei ollut tyhmä mies edes kostonhimoisena, hän oli kiltisti odottanut. Odottanut ja malttanut, kunnes Gandalf Valkoinen johdattaisi hänet oikeaan osoitteeseen. Silloin hän saisi sen, mistä oli haaveillut. Silloin tämä kaikki saatettaisiin päätökseen.

Nyt näytti tulleen se siunattu aika. Hänen odotuksensa palkittiin. Mitä tahansa Ian aikoikin paskanaamoille tehdä, se oli Ianin asia. Kunhan Ivan saisi hoitaa oman osuutensa, mies saisi vaikka valaa paskanaamat betoniin ja heivata alas satamasta.

"Ivan? Howler tässä. Kohta tapahtuu. Tavataan tuossa Highstreetin ja 117th avenuen nurkassa. Älä ota omia reittimiäsi mukaan toin tälle metsälle kaiken tarpeellisen mukanani."

Ian oli tosiaan seurannut possen rutiineja jo tovin ja tiesi hyvin mihin olivat seuraavaksi suuntaamassa joten saattoi aivan hyvin jättää mulkerot valvomatta hetkeksi ja olihan läskipäähän laitettu jäljitin siru yllättäviä käänteitä varten. Palkkasoturilla oli tosin muuta mietittynä muppettien pään menoksi.

Onnensoturi nosti kiikari laitteensa otsalleen ja alkoit tarkastamaan varustustaan. Howler kävi nopeasti läpi taktisen asustuksensa taskut ja kannattimet että, kaikki tarpeellinen oli tullut mukaan. Ampullit: check, FlashBangit: check, EMPit:Check, Veitsi: Check, Ensiapu tarpeet: Check ja tietysit Oma tykki ihan vaan varmuuden vuokis sekä pari täyttä lipasta ja ekstra ammuksia: Check.
Ian kaappasi vielä mukaansa putkikassin ja lähti suuntaamaan alas paloportaita.

"Iltaa." Howler tokaisi humalaiselle rouvalle joka oli tullut pienelle ranskailaiselle parvekkeelle röökille. Nainen tuijotti hölmistyneenä rööki huuleesta roikkuen kommando asuista paloportaissa kulkijaa.

Ivan ei tavannut liikuskella kaupungilla, joten kätevin tapa saapua ennaltasovittuun paikkaan oli ottaa taksi. Kun kuskille maksoi ylimääräistä, taittui matkakin mukavan joutuisasti. Parin ylimääräisen kympin pulittaminen ei tässä kohtaa tuntunut miltään. Hän olisi maksanut vaikka pari tonnia päästäkseen paikalle niin nopeasti, kuin vain mahdollista.

Taksi kaartoi kalliin näköisen elektroniikkaliikkeen eteen renkaat vinkuen. Heti kun kosla malttoi pysähtyä, Ivan nousi ulos sulloen taskuunsa vaihtorahat. Samalla hän tuli kokeilleeksi, että veitsi varmasti oli mukana. Ihan kaikesta pahoinpitelyyn tarvittavasta perussälästä Ianin ei sentään tarvinnut huolehtia.

Mikäli tilanne olisi ollut toisenlainen, Ivan olisi voinut olla epäluuloinen. Nyt oli kuitenkin hyvä syy mäiskiä joltain sisälmykset pellolle. Ja jos joku siinä rytäkässä kuolisikin, niin... no, Ivan ei jäisi kaipaamaan.

Hän ei halunnut vankilaan eikä hän nauttinut siitä ajatuksesta, että murhaisi jonkun. Nämä paskanaamat nyt vain olivat ansainneet paikkansa hänen syvimmän inhonsa kohteina. Mikäli joku nyt sattuisikin kuolemaan, hän voisi dumpata ruumiin roskikseen ja polttaa tuntematta tarvetta juosta poliisiasemalle tunnustamaan. Nämä paskiaiset eivät olleet ihmisiä. Eivät edes eläimiä. Nämä olivat kuonaa, joka jonkun oli siivottava pois kaduilta.

Yhden kerran elämässään Ivan tunsi palavaa halua tehdä palveluksen maailmalle ja ilmoittautua vapaaehtoiseksi siihen operaatioon.

Taksin jatkaessa matkaa Ivan kaiveli nahkatakkinsa taskusta tupakan ja sytytti sen. Hän tunnistaisi Ianin miehen nähdessään, mutta ainakaan vielä hän ei tätä nähnyt. Oli hyvää aikaa kiskoa hermosauhuja ja miettiä, millä vitulla hän selittäisi eittämättä tulevat vammansa Shiville.

Ian siirtyi ripeästi varjoja myötäillen kohti sovittua paikkaa, hän ei halunnut herättää tällä hetkellä isompaa ihmetystä kommando varusteissaan. Kauempaa Howler tunnistikin tutun hahmon vetämässä körssiä ketjussa sovitun elektroniikka liikkeen edessä.

"Hei"
Varjoista kuuluva ääni oli kovin tuttu. Howler astui hieman parremmin valoon jotta Yön mustaakin kalpeampi kostaja näkisi puhujan. Kommando vetimiin sonnustautunut Ian viittoi Ivania tulemaan hieman sivumalle siitä kirkkaimmasta valokeilasta. Howler vilkaisi ettei ketään ollut lähistöllä. Sivu kadulle oli juuri kääntymässä joku onneton yön sankari kun Kommando mulkaisi pahaenteisesti tulijaan.
"Hei. Antaa heittää"
Howler ärähti tutulla auktoriteetilla ja tulija päätteli, että olisi parasta vaihtaa suuntaa. Nyt ketään ei ollut lähistöllä kuulemassa.
"Nyt kun ollaan saatu vierailevatkin tähdet häädettyä, niin käydään läpi hieman tulevien tapahtumien kulkua. Ensinnäkin tässä sinulle välineitä"
Ian raotti putkikassia jossa oli kaksi todella futuristisen näköistä kivääriä.
"Nämä on ovat EMP pulssi kivääreitä. Nämä ovat hyvän ytäväni...erm.. hankkimia ja ovat vielä prototyyppi vaiheessa joten käsittele asiallisesti"
Howler ojensi toisen aseista Ivanille.
"Kantama ei ole huima 10m tainuttaa lähes kenet tahansa normaalin lihapään, pelti heikkien pasifoitiin pitää ottaa vähän lähempää noin 5m. Tehokas kantama on noin 30m, mutta yli 10m päästä amuttu pulssi lähinnä disorientoi ja lamannuuttaa satunnaisia kyber osia"

Howler antoi pikakurssin aseen toiminnasta.
"Kiväärin viomanlähde riittää viiteen pulssiin ja molemille ei ole kuin yksi vara virtalähde, joten älä tuhlaa laukauksia"
Kommandolla oli vielä jotain muitakin leluja laukussaan, mutta Ian ei niitä tässä vielä esitellyt.

Ivan käänteli kivääriä kädessään sen näköisenä, ettei aseen toiminta vakuuttanut. Hän olisi ollut huomattavasti tyytyväisempi, jos hän olisi emp-kiväärin sijaan saanut käsiinsä liekinheittimen, gallonan bensaa ja äänieristetyn betonihallin.

No, kaipa tämä asiansa ajaisi. Se lamauttaisi, ja sen jälkeen Ivanilla oli ihan oma lelu mukana. Sillä lelulla hän tekisi muppetista kebablihaa. Näin lähellä koston mahdollisuutta tappaminen ei enää houkuttanut niin paljon, mutta tuskaa hän tuottaisi oikein mielellään. Sen jälkeen kommandopipomies saisi pitää huolen, että paskiaiset istuisivat lopun elämäänsä kiven sisässä. Jahka olisi varmistettu, ettei kukaan ollut sitten senkin jälkeen vielä kostamassa Sgiville jotain, Ivan kenties voisi palata normaaliin elämäänsä.

Hänen repaleiselle psyykelleen tällainen ei tehnyt ollenkaan hyvää. Alettiin liikkua niillä leveysasteilla, joissa persoonallinen vitutus muuttui vaaralliseksi patoutumiseksi ja räjähdysalttiudeksi. Jokainen ihminen sai joskus tarpeekseen ja purki höyryjä. Ivan nyt vaan oli niitä ihmisiä, joiden höyrykattila oli aivan omaa luokkaansa ja jonka purkautuminen aiheuttaisi oletettavasti hankaluuksia muillekin, kuin vain parille lähimpänä seisovalle.

Howler katseli Ivania hiukan huolestuneena. Olikohan tämä nyt aivan viisasta? Kohtahan se nähtäisiin. Ivan olisi ainakin ylimääräinen käsipari, ja toinen kohde jota ampua, jos ei mitään muuta. Hiukan Howleria kyllä hirvitti se millaisiin tekoihin kalpea kummajainen voisi kyetä.

"Olen nyt kartoittanut sen mulkun päivärutiinia ja mussukat näyttävät käyvän vakiona eräässä lähiö pubissa vetämässä pohjat, ennen illan rientoja. Pojat viskataan yleensä siinä promillen hujakoilla ulos ja siitä ne lähtevät sitten milloin minnekin. Meillä on hyvä mahdollisuus yllättää heidät kun he koittavat päättää minne ovat menossa. Kenopäät ottavat yleensä alleen auton. Saadaan kaikki aasit samassa tölkissä käsittelyyn."

Ianin unelmissa, tämä ajattaisi auton lyhtypylvääseen, lasauttaisi emp- kiväärillä muutaman kerran ikkunasta sisälle ja katsoisi kun muppetiti tanssivat. Mielikuva sai miehen suupielen nousemaan kieroon hymyyn.

"Se pubi on jonkin matkan päässä. Lähdetään sinne ja katsotaan missä vaiheessa illanviettoa pojat ovat." Howler totesi. "Ja tiedähäntä, kavereiden autohan saattaa kaivata pientä jarrinesteiden hienosäätöä." Mies totesi ennenkuin käänsi nokkansa kohti oikeaa suuntaa.

"Kyllä jarruja pitää aina vähän rempata", Ivan myönsi ja seurasi kalvakat kasvot vakavina Ianin perässä: "Ovathan ne auton tärkein osa ja sellaista..."

Tähän aikaan illasta porukkaa liikkui ihan kohtalaisesti jokaisen pubin lähellä. Choronzon'sin väenpaljouteen tottuneelle Ivanille pikkujuottolan edusta oli kuitenkin suorastaan hiljainen. Kyllä siitä ovesta aina joku käveli ja portsarikin seisoi nauttimassa portsarien peruselintarvikkeita, kokista ja tupakkaa. Aina silloin tällöin sisään päästettiin joku vähän liikaa ottanut, mikäli naama oli tuttu, vain jotta se sama hemmo voitiin hitusen myöhemmin viskata ulos.

Ivan oletti Ianin tietävän, mikä lähialueen tyhjänoloisen parkkipaikan autoista kuului heidän porukalleen. Jarruista Ivan ei tiennyt tuon taivaallista, mutta vahtia hän osaisi pitää sillä aikaa, kun Ian hoitaisi homman kotiin.

Pieni häivähdys häpeää käväisi mielessä, kun hän muisti Shivin pohjattoman laupeuden ja ystävällisyyden. Nanen olisi kai antanut anteeksi näillekin, jos vain pyytäisivät. Juuri siksi Ivanin oli tehtävä tämä. Shiv ei osannut aina pitää huolta itsestään. Vaatia oikeutta. Jonkun piti hoitaa homma naisen puolesta.

Parkkipaikan laidalla oli varjoinen kohta johon oli hyvä mennä tarkkailemaan. Parkissa oli enemmän moottoripyöriä, kuin autoja, joten oikean bongaaminen ei ollut mikään vaikea homma. Howler liikkui pitkin alueen reunoja tyylillä, jota saattoi kuvailla ainoastaan sanalla ”taktinen”. Ripein askelin tämä lähestyi sedania, tiputti kassinsa maahan ja kaivoi esille leikkurit.
Jos nyt ihan totta puhuttiin Howlerilla ei ollut harmainta helvetin aavistustakaan mitä oli tekemässä. Miehen autotieto rajoittui merkkien tunnistamiseen ja renkaiden potkimiseen. Kyllä tämä varmasti hätätapauksessa osaisi renkaankin vaihtaa, potkittuaan sitä ensin hetken, mutta kaikenkaikkiaan hän oli moottoripyörä miehiä.
Teknisen tiedon puute ei estänyt sukeltamasta auton alle ja katkomasta random piuhoja. Joistain letkuista valui nesteitä. Hyvä merkki kait, kunhan maassa olevat tahrat vaan eivät herättäisi kohteissa liikaa huomiota. Vielä jäljitysnappi rengaskoteloon ja valmista tuli.
Eikä yhtään liian aikaisin. Metelistä päätellen remmi oli juuri saamassa perinteistä kenkää perseelleen kantapaikastaan ja herrat olivat valmiina siirtymään seuraavaan paikkaan. Laukku kantoon ja takaisin varjoihin kenenkään huomaamatta.
Howler vilkaisi ympärilleen ja myönnettävä oli, että tämä yllättyi siitä kuinka hiljainen kummitys Ivan oli. Renttu oli muutenkin sen tuntuinen hyypiö johon ei otettu katsekontaktia ihan sen takia, ettei se tulisi lähemmäs. Moisesta ominaisuudesta helvetisti hyötyä tässä hommassa.
”Nyt katsotaan minne mussukat suunnistavat. Ne eivät yleensä mene kovin kauas, joten pysymme kyllä perässä jalankin.” Paskimmallakin tuurilla muppetit menisivät vain seuraavaan baariin ja sekään ei ollut kaukana. Parhaalla tuurilla ne menisivät sivummalla olevan teollisuus alueen nurkille. Siellä kusipäät olisi helppo yllättää.

Ianin pähkäillessä, mikä johto aiheuttaisi osuvinta tuhoa Ivan piti silmällä, ettei kukaan nähnyt. Tai vaikka olisi nähnytkin, ei ainakaan kiinnittäisi huomiota. Joko heillä kävi tuuri tai sitten porukkaa ei oikeasti kiinnostanut, kenen autoa nyt laitettiin paskaksi. Kukaan ei keskeyttänyt. Kukaan ei kyseenalaistanut. Kaikki yksinkertaisesti pitivät nokkansa omissa asioissaan, kerrankin. Pimeä sitä paitsi peitti heidät sen verran hyvin, että mikäli joku asiasta ilmoittaisikin poliisille, tuntomerkkejä olisi hankala antaa.

Kun autoa oli viritelty aikansa, oli siirryttävä syrjään. Ian selvitti taas tilannetta ja Ivan nyökkäsi. Hänellä ei ollut mitään ongelmia samaistua seuraajan rooliinsa tällä hetkellä. Siitä oli enemmän hyötyä, kuin sooloilusta, vaikka myönnettäkööt; kuullessaan niiden paskiaisten olevan lähellä hän hetken ajatteli vain juoksevansa esiin varjoista ja repivänsä miehet kuoliaiksi paljain käsin.

Muppetit näyttivät yhtä vastenmielisiltä kuin aina ennenkin. Meluinen ja ilmeisen humalainen porukka laahusti autolle, mukanaan muovikassillinen viinaa, muutama avonainen, kovaa vauhtia tyhjenevä oluttölkki ja vetelät ranskalaiset. Joku nuori horokin näytti baarista tarttuneen mukaan ja vanhempi solariumörkki tunki itsensä auton takapenkille kutemaan narttunsa kanssa. Ivan nieli kiukkunsa. Pian. Pian, mutta ei vielä.

Naurunremakka siirtyi pian kokonaan auton puolelle, ja kuski starttasi moottorin. Tai yritti ainakin.

Ian kuunteli kun kuski sahasi hetken autoa käyntiin siinä onnistumatta.

"Perkele, Millä Volvolla ne oikein ajaa kun auto ei anna lähteä liikkeelle ellei radiossakin soi ylen aikainen"

Howler pärähti, hän ei ollut ottanut huomioon uudehkon auton turva ominaisuuksia. Eihän auto suostunut starttaamaan kun siinä oli jokin ajoturvallisuuden vaarantava vika.

Helvetin heijastinkukkahattutädit

Ensiksi autosta nousi kuski ja sitten pari muuta ihmettelemään, että mikäs pirssiin oikein on tullut.
Poijjaat avasivat kone pelliin ja menivät siitä kolmistaan pällistelemään. Ian oli melko varma, että tämä kööri oli vielä kehnompi automekaanikoita kuin hän.

Palkkasoturi rupesi kuitenkin nopeasti arvioimaan tilannetta valmiina muuttamaan toiminta suunnitelmaa. "Nyt pitää toimia nopeasti ja harkiten" Howler ajatteli puoli ääneen ja katsahti Ivania. Ianin kasvoille nousi ihmeellinnen ilme, aivan kuin joku olisi kärräänyt lapiollisen koiranpaskaa nenän alle. Helvetti, katakisinko minä polttoaine letkun. Haisee melko tymäkästi bensa ilmassa. Samalla Ian tajusi, että toivottavasti Ivan ei haistanut samaa, eikä päättänyt rynnätä tykit laulaen kohti autoa. Vaikka paikka oli syrjäissä moistakin toimintaa varten. Seuraukset saatatisivat olla jos eivät aivan katastrofaaliset niin ainakin hyvin näyttävät.

Se oli toiveajattelua se. Raskasta toiveajattelua. Haistaessaan bensiinin Ivan näki mielessään, miten marssisi paikalle sytkärin kanssa, viskaisi sen ohikulkiessaan tankkiin ja katselisi, kun paskapäät palaisivat. Ja Ianin käski "toimia nopeasti" vastasi Ivanin mielestä samaa kuin "AMMu, IVAN! AMMU!"

"Jumpe kundit, tääl on jotain juttui hajalla varmaan."
"Vituuut", nuorempi veljeksistä örähti ja kumartui katsomaan: "Mun auto vittu saatana! Uus auto! En vittun ala hei oikeesti!"

Takapenkiltä kuului veljeskaksikon vanhemman tuima käsky tehdä jotain asialle. Mies halusi ilmeisesti hässimään jonnekin ihan rauhassa. Hetken aikaa autoa mulkoilleet miettivät, mitä tehdä asialle, kun yksi tajusi kaivella esille kännykkänsä ja tarjota sillä valoa auton alle ryömimään nakitetulle.

Ja sinä samaisena hetkenä varjoista esille astunut luihulettinen ihmishirviö ampui Ianilta saamallaan EMP-mörssärillä suoraan muutaman metrin päässä autoaan rukkailevaa porukkaa. Sihdistä päätellen hän ihan oikeasti oli harrastanut moista ennenkin. Hänen aseistaan tosin lensi luoteja eikä EMP-pulsseja. Tässä tapauksessa lieni ihan jokaisen kannalta hyvä juttu, että nyt oli tosiaan kyse pulssista eikä aseesta, jonka yksikin kipinä lasauttaisi koko parkkipaikan helvon vittuun.

Vielä tänäpäivänäkin ihmiset reagoivat edelleen aseisiin ja sellaisen näkeminen auheutti autossa pienen paniikin. Isomman velikullan tyttöystävä otti jalat alleen ja sinkaisi ulos autosta kuin lepakko helvetistä. Ei huono vaihtoehto. Kaikki ehtivät kääntää päänsä Ivanin suuntaan kun tämä veti liipasimesta.

"Ei helvetti älä.."
ammu.

Ilma väreili silmiinnähtävästi kun emp pulssi kulki aseen piipusta kohteeseensa. Tarkkaa tähtäystä ei ollut edes pakko suorittaa, mutta se varmisti vain auton keulassa hääräävän kolmikon kohtalon. Kaikilla oli joku raaja kiinni auton rungossa ja sehän tarkoitti mielenkiintoista efektiä, kun pystyssä olevat miehet lensivät jaloiltaan kuin joku olisi tempaissut housunkauluksesta benjiköydellä.

Ian seurasi suu edelleen auki nanoidien ja adrenaliinin hidastamaa tapahtumaa, ja kuinka auton rungosta sinkosi kipinä joka sytytti bensan auton alla. Siinä ei isokaan mies ehtinyt vittua sanoa, kun bensa roihahti tuleen.
"Suojaan!" Ianin komennus tuli selkärangasta ja mies loikkasi itse vieressä olevan betoniporsaan taakse.

Katkinainen bensaletku imaisi liekin tankkiin kuin kersa hattaran ja sekunnin oli aivan hiljaista. Sedani oli sen kokoinen ettei se ihan loikannut ilmaan bensatankin kosahtaessa. Auton alle jäänyt mies lensi peineaallon voimasta kauemmas autosta.

"Tuliko mieleen että EMP on lyhennys elektromagneettisesta pulssista vitun uuno! Ei bensaa ammuta sähköllä." Ian karjui suojansa takaa. Vitut siitä mitä niille naisia hakkaaville mulkuille kävi, mutta Ian halusi sen sikaniskan elävänä.

Onneksi pirut helvetissä olivat kuulleet rukouksen, sillä auton takaovi aukesi. Ian nosti päänsä suojastaan ja katsoi roihuavan auton suuntaan. Se mitä astui ulos ei kylläkään miellyttänyt silmää.
"Vittu se on täys-kyborgi.."

Ivanin ei ihan oikeasti ollut tarkoitus tappaa ketään. Eikä räjäyttää autoa. Ei ihan oikeasti.

Niin vain tapahtui, eikä hän itse ehtinyt reagoida koko hommaan yhtään sen enempää, kuin auton kosahtaessa oletettavasti veivinsä menettäneetkään. Tai elleivät nyt kaikki henkeään heittänet, niin se auton alla ollut epäonnekas takuulla.

Ivan ei itsekään jäänyt ihan ilman osumaa. Hän löysi itsensä rähmältään naama hieroutuneena asfalttiin, ase kahden metrin päässä siitä, missä sen olisi pitänyt olla. Eli hänen kädestään. Sydän tykytti eikä portsari osannut siinä tilanteessa tehdä yhtään mitään harkittua. Hän pyrki pystyyn, koska vaisto käski niin. Ian huusi jotain sivummalla, mutta Ivanin aivojen rekisteröintikapasiteetti oli tärähdyksen voimasta vähentynyt murto-osaan alkuperäisestä.

Jollakin tavalla hänen tosiaan onnistui pusertaa itsensä ylös ja kääntyä katsomaan näkymää. Nyt oli se tilanne, kun koko ikänsä "vittu toivottavasti kuolevat" hokeva ihminen sai viimein toivomukselleen täyttymyksen. Nyt ne sitten kuolivat. Hän oli tappanut jonkun. Ainakin yhden, ellei useammankin. Ne olivat ansainneet sen kaiken sen jälkeen, mitä tekivät, mutta hän oli tappanut jonkun silti.

Shiv hylkäisi hänet. Ihan varmasti. Se oli ainoa ajatus silloinkin, kun terminaattori tunkeutui ulos autosta vain tajuamaan, että pikkuveli makasi vastakkaisen auton rengasta vasten kaikki karvat naamasta palaneena, oletettavasti ihan tasan yhtä hengettömänä kuin miltä näyttikin. Mies kääntyi ympäri, näki syylliset, ja ampaisi kohti.

Ivanin ainoa ajatus oli edelleen, että Shiv jättäisi hänet. Hän oli tappanut jonkun.

Howler katsoi tulipatsaaksi muuttunutta autoa ja sieltä ulos kömpinyttä terminaattoria. Ivan yritti selvittää mitä muulle muppetti joukkueelle oli tapahtunut, mutta körilään rynnätessä päälle siihen ei ollut aikaa. Nyt ei ollut enää varaa leikkiä kaverin kanssa niin kuin ensimmäisellä kohtaamisella. Nyt piti otella tosissaan tai jompi kumpi Ian tai Ivan pääsee henngestään huonolla tuurilla molemmat.

Howler kurotti vyölleen josta nappasi ampullin, rikkoi pään ja kaatoi ampullissa olleen nesteen kurkkuunsa. Sekunnin murto osan kipu piikin jälkeen Ian otti EMP-kiväärinsä ja ampui laukauksen rynnivää borgia kohden. Kohde lamaantui hetkellisesti kun kyberneettiset osat tekivät ylitöitä saadakseen tasapainoitettua aseen aiheuttaman virta piikin. Howlerin laukaus ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan kun joistain ei niin tärkeäistä osista hävisi siniset savut taivaan tuuleen.

Huomattuaan Howlerin ja tämän pikku lelun, keskittyi Isoveli täysin häneen tullen päälle kyber-apinan raivolla. Ian ei osannut odottaa körilään liikkuvan aivan niin nopeasti ja sai iskun vatsapeitteisiinsä. Vittu se on nopea Howler ajatteli puoli ääneen ehditen vain täpärästi ottamaan iskua vastaan ettei ihan täysillä paukahtanut. Kiitos Tycholle näistä myrkyistä Ian vilkaisi vyöllään olevia ampulleja. Iskussa oli kuitenkin sen verran voimaa, että valkotukka pudotti kiväärin kädestään. Howler heräsi nopeasti käsirysyksi muuttuneeseen tappeluun ja antoi ensiksi kyynerpäätä kohden borgin päätä. Isoveli torjui Ianin hyökkäyksen vaivatta ja koetti lyödä oikealla kädellä Ianin vatsaan uudestaan. Nyt Howler oli enemmän mukana ja onnistui väistämään iskun päästen Borgin sivulle, mutta ei kuitenkaan riittävän kauas, että olisi ollut turvallista kokeilla järeämpiä työkäluja kohteen lamauttamiseksi.

Metallihirviön rymistely Ianin kimppuun havahdutti Ivanin viimein shokistaan. Isoveljessä oli nähtävästi paljon enemmän rautaa kuin oikeaa lihaa, eikä Ian näyttänyt ainakaan heti saavan tästä minkäänlaista yliotetta. Nopea vilkaisu muihin varmisti oikeaksi Ivanin aiemman arvion; mikäli eivät kuolleita, niin ainakin muut olivat auttamattomasti pois pelistä.

Kauempana sen sijaan parveili porukkaa ja hyvin pian paikalle kurvaisivat poliisitkin. Piti toimia nopeasti, jos aikoi toimia. Vittu, tämä meni nyt ihan saatanallisesti päin persettä.

Isoveljen huidellessa Iania kymmenkiloisilla nyrkeillään Ivan kiirehti nostamaan EMP-kiväärinsä. Se näytti olevan ihan toimintakunnossa, vaikka olikin saanut melkoisen tällin. Ivan kohdisti sen uudelleen isoveljeen, ja veti liipaisimesta. Uusi pulssi ravisutteli metallista kehoa ja sai sen ainakin hetkeksi toiminaan vain puolella teholla. Kenties se olisi Ianille tarpeeksi.

Miten vitussa tästä selvittäisiin ilman sanktioita, siitä Ivanilla ei ollut hajuakaan. Vittu vittu vittu vittu. Miksi hänen elämänsä meni aina päin helvettiä?