Illan viimeinen

"Hyvä", sanoi Mezekiel lyhyesti ja imaisi pitkään savukkeestaan, kuin miettien jotain. Hänen kellanvihreiden silmiensä katse oli epäkeskittynyt ja hän oli selvästi rentoutuneempi kuin hetki sitten. Olipas tämäkin ollut ilta - jessus mikä ilta totisesti. Mezekiel ei... no, tällä tavalla ei, luojan kiitos, käynyt monina iltoina. Joskus hänellä tietysti oli ollut pientä ongelmaa, mutta ei mitään näin pahuksen rasittavaa, pahuksen ärsyttävää ja pahuksen nöyryyttävää.

Hän kurtisti kulmiaan ja palasi maanpinnalle kun hänen ajatuksensa kävivät viimein liian ärsyttäviksi.

"Mitä?" hän kysyi typertyneenä, ravisti tummahiuksista päätään ja räpäytti silmiään, "ah, laukku aivan. Se on yhä sisällä, eikö. Kyllä. Tule."

Hän teki laiskan, kutsuvan käsieleen ja pujahti sisään viimeisen ovesta ulos astelevan poliisin ohitse, vaivautumatta edes tervehtimään. Hänellä olisi luultavasti selitettävää, mutta myöhemmin sillä juuri nyt hänestä tuntui siltä, ettei tahtonut ajatella tätä kummallista tapahtumaketjua laisinkaan.

"Aivan, ennen kuin lähdet, minun piti kysyä sinulta -- onko sinulla käyntikorttia tai jotain laskutusosoitetta, johon voin lähettää sinun osuutesi tästä... hrmh, voitosta. Vai haluatko että tulen henkilökohtaisesti käymään, mikäli et halua tehdä tästä paperitöitä? Minulle se on yksi ja sama, sinun työpaikkasi ei ollut liian kaukana ja minulla ei ole koskaan kiire."

Paitsi jos hän sitä itse halusi tietenkin. Mutta huolimatta syrjäänvetäytyvästä luonteestaan hänellä harvoin oli kiire tyhjään kotiinsa, ja vaikka hän ei ollut ihmisrakas henkilö (hah! melkeinpä päinvastoin) hän ei varsinaisesti nähnyt vaivaa kartellakseen kontaktia ihmisiin, etenkin jos kyseessä oli ammattimaisuus.

"Jos vastasit jotain aikaisemmin, olen pahoillani, joudut toistamaan sen, sillä en ilmeisesti kiinnittänyt siihen huomiota viimekerralla. Kas, laukkusi, se näyttää olevan yhä kunnossa ja koskematon. "

Shiv seurasi toisen jäljessä sisälle ja takaisin takahuoneeseen. Musta laukku odotti samalla paikalla jonne nainen sen oli jättänytkin. Nainen kumartui avaamaan sen ja noukki sisältä kemiallisen kylmäpussin. Nämä modernit ihmeet eivät edelleenkään lakanneet ihmetyttämästä naista. Toinen tunnisteli pussin läpi geelissä olevan kapselin ja kapsautti sen poikki. Yksi ravistus ja pussin geeli oli kuin jäähilettä.

Kietoessaan lituskaa pussia kätensä ympärille, nainen katsahti mieheen joka kyseli uudelleen tämän laskutus osoitetta.
”En harrasta paperitöitä.” Nainen hymyili ja kohotti hiukan olkiaan. ”Jos haluat tämän jotenkin korvata, niin tarjoa minulle kuppi teetä joku ilta. Minulla olisi muutamia asioita joista kyselisin sinulta mielelläni alaasi liittyen. Tietenkin vain jos siitä ei ole liikaa vaivaa.”

Shiv ei antanut mitään viitettä toiselle milloin olisi hyvä aika. Hänen kalenterinsa oli kutakuinkin aina vapaa ja hän piti yllätyksistä. Jos Mezekiel ei olisi nyt jo näyttänyt siltä että tämän etulohkossa suurin osa verisuonista oli silkasta ärsytyksestä vähintään poikki, olisi nainen ehdottanut moista palaveria vaikka heti. Oli ystävällisempää antaa toisen päättää, milloin tämän kärsivällisyys riittäisi naisen kysymyksille.

Nainen hivutti hihansa kylmäpussin päälle ja tuki kätensä rintansa alle, niin että kyynärpää pysyisi 90 asteen kulmassa. Eteenpäin kumartuminen ei tullut enään kyseeseen, joten tämä nosti laukkunsa sulavasti niiaten. Nainen katsoi suoraan Mezekielin silmiin ja hymyili lämpimästi.

”Tiedätte mistä minut löytää, herra Fear.” Nainen totesi kohteliaasti ja oli lähdössä kohti ovea.

"Se ei varsinaisesti-- no--"

Mezekiel huokaisi, mutta sen sävy ei ollut ärsyyntynyt tai toivoton, se oli vain huokaisu, joka oli tehty pysäyttämään lause, jonka suunnasta lauseen aloittaja ei ollut enää itsekään varma. Miehen pitkäsorminen, kapea käsi kohottautui haromaan käden omistajan mustia hiuksia sekaisin. Hän näytti niin kovin stressaantuneelta.

Sitten hän hymähti tavalla, joka oli melkein huvittunut.

"Hyvä on. Tämä kelpaa. Palailen asiaan sitten kun saan tämän... koko... sekamelskan, paremman kohteliaassa seurassa sanottavan sanan puutteessa, selvitettyä täällä."

Hän vilkaisi ympärilleen. Onneksi tältä illalta tekemiset olivat ohi - hänen työtilansa ei ollut sotkuinen, ja poliisille selostus... no, hän saisi kai jotain selostettua nopeasti, vaikka olikin varma että hänen täytyisi täyttää paperilappuja vielä seuraavat kolmekuukautta. Ah, byrokratiaako muka ei tässä kaupungissa ollut liiallisia määriä.

Hän suoristi silmälasejaan, kuten aina ajatellessaan asioita.

"Totisesti tiedän. Nähdään myöhemmin, siis, neiti."


// jees! kiitos pelistä ja silleen, tässä se kai oli? //

Shiv nyökkäsi, hymyili ja lähti luovimaan ulos, ohi lattialla lojuvien laitteiden. Hänen kätensä oli kipeä, eikä nainen ollut aikeissa satuttaa jalkojaankin vielä.

Ulko-ovelta nainen loi pikaisen vilkaisun poliiseihin. Virkavallalla tuntui olevan senverran työtä herrasväen autoon laittamisessa, etteivät nämä kiinnittäneet huomiota paljain jaloin liikkuvaan hindunaiseen.


//Kiitoksia itsellesi. Revanssia teekupposen, tai seuraavan kinkkisen ongelman äärellä voi ehdotella ihan milloin vain.