Hooks and Splinters

Vihreät silmät katsoi Yatesia hetken aikaa hölmistyneenä. Tämän arvaus oli oikeilla jäljillä... tavallaan. Olihan siinä pieniä erovaisuuksia hirviön metsästäjään. Ianin hymy muuttui pehmeäksi rintanauruksi ajatuksesta.
"Eipäs ole ennen työtäni kuvattu tuolla ammattinimikkeellä. Tavallaan voisi sanoa olevani eräänlainen ongelmien selvittäjä" Ian tokaisi hyvän tuulisena.

Harteikas Howler nojautui tuolissaan taakseppäin, katsoen Achea
"Ja mitä kantakärpäsiin tulee niitä on kaikkialla. Itse pidän paikasta Hyvän viski valikoiman ja...miten sen nyt sanoisi"
Howler hieroi hieman epäluonnollisen valkoisia hiuksiaan miettiessään sopivaa sanaa
"Ah, rehellisen ilmapiirin vuoksi. Enkä nyt itsekkään kovin usein käy täällä. Opin tuntemaan Darrenin kun tulin tänne ekaa kertaa maistelemaan viskejä. Kävimme pitkän keskustelun kyseisistä juomista ja miten niitä nautitaan oikein."
Howlerin kasvoille näytti nousevan ilkikurinen hymy muistellessaan sitä päivää kun ekaa kertaa oli käynyt.
"Darren oli vähällä heittää minut ulos ja antaa porttikiellon kun sanoin, että skottilaiset viskit ovat parempia kuin irlantilaiset. Olemme sittemmin oppineet arvostamaan toistemme mielipiteitä tuosta juomasta"
Ian jäi hetkeksi muistelemaan ensimmäistä täällä viettettyä iltaa.

"Noniin otetaan pienet" Mies otti tarjottimelta 3 shottia joista yhden antoi Yatesille yhden Acedialle.
"Uusille tuttaville"
Howler kohotti lasiaan, vilkaisi hymyillen ja vihreät silmät leikkisää ilkikuria hehkuen pöydässä istuvia. Juoma maistui makealta hedelmä karkilta alasmennessään eikä vahva vodkakaan tunkenut hedelmäisen maun yli. Ian tiesi kyllä, että näitä voisi kiskoa kaksin käsin tajuamatta vetävänsä todella vahvoja paukkuja.

Ache nauroi miehen selvittäessä ammattiaan. "Heh, sehän sattui, niin mekin," hän sanoi saatuaan itsensä vähän vakavoituneemmaksi. Ongelmanratkaisija, voisihan sitä niinkin kuvata muutenkin kuin paperilla hienompana nimikkeenä kuin 'laiton velanperijä ja muuta kivaa mitä diilauksen ohella huumekartellissa tulee tehtyä'. Olihan sekin ongelmien ratkontaa jos rikkoi parit polvilumpiot myöhästyneiden maksujen takia. Ainakin hänen omien ongelmiensa ratkontaa siitä, miten saisi seuraavan palkkansa, jos ei mitään muuta.
"Yates tässä on ongelmakonsultti ja minä hänen... henkilökohtainen avustajansa," hän selvensi vino hymy kasvoillaan mutta niin tottuneesti, että vaadittiin melkoinen valheenpaljastaja hänet käräyttämään äskeisestä suorasta valheestaan; Valehtelu, ryyppääminen, huumekartellin juoksutyttönä toimiminen. Kolme asiaa, joissa Achen saattoi aivan rehellisesti sanoa olevan hyvä, jos ei mitään muuta keksinyt. Niiden paskojen yhden yön juttujen löytämisen lisäksi, siis.
Ache nojasi kasvojaan käteensä kuunnellessaan Ianin kertomusta. "Heh, minä en tajua tuollaisten hienouksien päälle. Viski on viskiä minulle," hän sanoi. Hän oli ehkä hyvä ryyppäämisessä mutta ei todellakaan missään eri merkkien vertailuissa ja viininmaistajaisissa noin esimerkiksi. Hän piti sellaisia turhina hienosteluina, joko viinaa sisältävä juoma oli hyvää tai sitten ei. Ja yleensä vaikka ei olisikaan niin silloinkin oli kyse lähinnä siitä, kuinka nopeasti se oli juotava ennen kuin kieltä alkoi polttamaan. Yates ei turhaan pitänyt häntä tyylittömänä ja riehakkaana.

"Totta vie," Ache sanoi, kilautti shottilasiaan kahden seuralaisensa laseja vasten miehen sellaiset tarjotessa ja kumosi omansa sitten silmää räpäyttämättä. Yleensä shotit olivat väkeviä ja sen tähden juotava kerralla ja nopeasti, mutta naista yllätti, miten makeita nämä 'helmarit' olivatkin. Tosin ne tarjoiltiin shottimuodossa, eli maistui vodka niistä läpi tai ei, vahvoista juomista oli oltava kyse. Silti, häntä ei harmittaisi juoda paria lisää. Hän tarkkaili tällä kertaa mielenkiinnolla, miten Yates suhtautui omaan shottiinsa. Ehkä niissä oli avain pomon saamisessa rennommaksi.

Yates naurahti ja peitti suunsa kädellään nauraessaan. Kun he olivat olleet kahden Achen kanssa hän ei ollut välittänyt siitä niin paljon, mutta nyt kun paikalle oli tullut vieras mies, oli skarpattava hieman, pienoisesta noususta huolimatta (Yates oli, loppujen lopuksi, kevytsarjakainen - hän oli lyhyt ja hoikahko).

"Ongelmakonsultti totisesti! Sinun ongelmasi ovat nyt meidän ongelmiamme! Antaisin käyntikortin mutta sinä näytät tyypiltä joka huolehtii omista ongelmistaan ja sitä paitsi minulla ei ole niitä mukana ja vielä sitä paitsi olen niiiiin täyteen bookattu."

Oikeasti Yatesilla ei ollut mitään käyntikortteja, mutta toisaalta hän olikin tarkoittanut lausahduksensa kevytmieliseksi huumoriksi eikä juuri muuksi. Hän kohotti pitkän lasinsa huulilleen ja vaihtoi asentoaan mukavampaan, ristien säärensä.

Hän kuunteli Achen ja isokokoisen miehen viskijutustelua - hänkään ei ollut kovinkaan kiinnostunut eri viskimerkeistä, mutta hänen tapauksessaan kiinnostuksen puute ei johtunut siitä että "kunhan se menee alas, se riittäisi" vaan siitä, että hän ei ollut kovinkaan vahvojen juomien ystävä. Yatesille oli monesti sanottu että hän ryyppäsi kuin 14-vuotias teinityttö, ja se oli totta, vaikka olikin hävettävä myöntää. Sen lisäksi Yates koetti vältellä liian voimakasta humalaa julkisilla paikoilla - kotona olisi ollut eri juttu.

Vaaleahiuksinen henkilö yllättyi... yllättävästi tarjotusta drinkistä, eh! Hän tuijotti drinkkiä hetken, siniset, raskasluomiset silmät yllättävän auki ja äännähti sitten hyväksyvästi, ottaen lasin käsiinsä. Ehkä yksi, vain yksi - Yates ei pitänyt kiitollisuudenveloista, edes drinkkien muodossa, mutta toisaalta olisi niin kovin epäkohteliasta kieltäytyäkään!

Hän nosti lasin ja suostui, kuitenkin hieman empivän näköisenä, mutta kilautti lasinsa muiden laseja vasten. Ja kumosi sen sitten alas. Kerralla.

Voi hyvä tavaton.

"Okei", hän sanoi, "kiitos tästä."

"Älä vielä kiitä." Mies virnisti Yatesille ja jatkoi sitten alkanutta keskustelua mielijuomastaan.
"Hyvä viski on kuin hyvä nainen, kevyesti savuinen, ei koskaan tylsä ja potkii maksaan aamulla kuin muuli." Mies hymyili ja laski shottilasinsa ylösalaisn tarjottimelle tyhjän viskilasin sisälle. Mies latasi neitien eteen uudet shotit, ne sai juoda kun sille päälle sattui tai sitten jättää juomatta. Miehelle oli ilmeisesti se ja sama.

Muut baarin asiakkaat tungeksivat hakemaan lisää juotavaa, mutta tällä pöydällä oli aivan tarpeeksi juomia, että se saisi kenen tahansa perus ihmisen erittäin tukevaan humalatilaan. Jos neitien kohteliaisuus pysyisi samalla tasolla, ainakin toinen todennäköisesti kannettaisiin kotiin. Onneksi Ache oli sen kokoinen, että kiikuttaisi varmasti kottaraisen olallaan kotiinsa sen kummemmitta ongelmitta.

Viimeinen kutsu näytti innoittavan baarin väestöä muuhunkin kuin juomien hakuun. Vanha poliisi huomasi silmäkulmastaan eräänkin hurmurin kokoavan kaiken rohkeutensa viimeisen olutlasillisensa pohjasta. Tämä yksinäisten iltojensa sankari täräytti lasinsa pöydälle, uutta rohkeutta puhkuen ja nousi seisomaan valmiina tulemaan kerjäämään neitoa riiuulle.

Kääntymättä oikeasti edes katsomaan siihen suuntaan Howler napsautti kuuluvasti sormiaan ja osoitti suoraan kyseistä miestä.
"Istu!" Ilmeisesti mies oli ollut edellisessä elämässään ammatti karjapaimen, sillä sonni istui kiltisti kuin koulutettu koira ja jäi katsomaan tyhjä ilme naamallaan tyhjää lasiaan.
"Hyvä poika." Ian totesi itsekseen ja otti kulauksen oluttuopistaan.

"Maksa-parat. Millaisiin naisiin sinä oikein sekaannut jos tuo pitää paikkaansa," Ache hymyili leveästi sekä miehen anteliaisuudelle shottien osalta että hänen puheelleen viskistä. Tylsyyden ja ehkä savuisuudenkin vielä ymmärsi, mutta maksaan potkiminen oli sekä kirjaimellisesti että metaforana vähän omalaatuinen.
Hänenkään maksansa ei kiittänyt, mutta nainen itse kyllä, nostaessaan shottilasia, ja sitten hänkin laski tyhjän lasin tarjottimelle ja pyöritti toista shottiaan sormiensa välissä saatuaan sen eteensä. Hän saattoi olla ryyppäämisessä hyvä, mutta kyllä hänkin tajusi rytmittää shottien vetämisen. Itse asiassa juuri siksi hän siinä oli hyvä että tiesi olla vetämättä överiksi... liian aikaisin. Illan lopusta oli aina vaikeaa sanoa, se riippui täysin naisen mielialasta ja itsehillinnästä, jota tosin ei yleensä paljoa löytynyt.

Ache siirtyi katselemaan vuorotellen seuralaisiaan, ensin kierosti hymyillen Yatesia tämän mainostaessaan heidän... 'firmaansa' ja sitten Howleria, joka näytti olevan skarppina mitä tuli... no, hän ei ollut ihan varma oliko tässä tapauksessa kyse kilpakosijoista ja jos niin kumman 'neidon' tapauksessa (vaiko molempien, jos Ian paljastuisikin vähän mielenkiintoisemmaksi luonteeksi), mutta oli kiitollinen siitäkin ettei hänen tarvinnut tänä iltana leikkiä koko aikaa Yatesin tyttöystävää tai henkivartijaa tai molempia, saati hätistellä epätoivoisia tapauksia omilta rinnuksiltaan. Ache tahtoi vain rentoutua ja nauttia hetkestä, kuten yleensäkin.
"Harvoinpa sattuu tuollaisia jämeriä herrasmiehiä tällaisiin pubeihin," hän kikatti Howlerin istutettua toisen hurmurin takaisin tuoliinsa, ja oletettuaan että aikaa oli kulunut tarpeeksi, kumosi toisen shottinsa.
"Toveri Yateskin taisi päästä näiden makuun?" Hän kysyi asettaessaan taas shottilasin tarjottimelle ja nuolaisten ylähuultaan, toivoen pomonsa seuraavan esimerkkiä hänen juomisestaan.

Yates veti toisenkin saamansa shotin alas melkein liian äkkiä ja liian nopeasti. Se ei välttämättä ollut hyvä idea, mutta Yates oli liian väsynyt ajattelemaan selkeämmin. Hän sipaisi jällee kullanpunaisia hiuksiaan pois kasvoiltaan.

Seuraavasta juomasta hänen kyllä pitäisi kieltäytyä. Tai sitten hän voisi sujauttaa sen huomaamattomasti Achelle, jotta ei olisi vaikuttanut mitenkään päin epäkohteliaalta. Tai jotain. Vittu. Yates ravisteli päätään, koettaen selvittää omia ajatuksiaan edes hieman. Yates katseli tarkkaavaisena seurueen miehisimmän jäsenen eleitä ja hänen siniset silmänsä kaventuivat entisestään, luoden jo valmiiksi kestolaskelmoivilta näyttäville kasvoille vieläkin ovelammalta näyttävän ilmeen, mikäli vain mahdollista. Yates alkoi tajuta, että alkoi olla hikku piljaa eikun pikku hiljaa humalassa. Nyt olisi pistettävä stoppi tälle juomiselle, sillä humalaisella Yatesilla oli 2/3 mahdollisuus olla huono idea; Yates oli humalassa joko todella hyväntuulinen (joka ei ollut paha asia), todella masentunut (joka oli hieman huonompi juttu) tai riitaahaastava (kaikista huonoin vaihtoehto), ja joskus hän kävi kaikki vaiheet läpi ennen kuin joku tajusi toimittaa hänet kotiin.

"Totisesti", sanoi Yates, ja tarkkakorvainen saattoi huomata sen keskittyneisyyden joka hänen sanoistaan kuulsi juuri ja juuri lävitse - alkoi olla vaikea puhua keskittymättä sanoihin, "ei tällaisia henkilöitä joka päivä tapaa. Tämä saattaa olla sittenkin pikkuruisen high classimpi paikka kuin aluksi luulin."

Achelle Yatesilla ei sen sijaan ollut juurikaan kehuja - kun minttuhiuksinen nainen kutsui häntä toveriksi loi Yates alkavasta humalastaan huolimatta (tai oikeastaan, varmaan juuri sen vuoksi) hän loi Acheen mitä myrkyllisimmän katseen. Joitakin rajoja ei ylitetty edes viinaksien kanssa, se oli varma. Yates mielummin luopuisi appelsiini-suklaan tuoksuisista kylpyvaahdoista kuin antaisi Achen (tai kenenkään muunkaan) kutsua itseään toveriksi edes vitsimielellä. Yates ja Ache eivät olleet, kaikesta huolimatta, ystäviä.

"Jjjoten", Yates sanoi, ja venytti hieman sanojaan niin, että peitti nousevan humalan mukamas-tahalliseen maireuteen, "savuisuudesta puheenollen, haittaako ketään jos poltan?"

"Anna mennä"
Ian hymyili Yatesille. Mies oletti, että kysymys oli suunnattu hänelle. Yates ja Ache kun vaikutti sellaiselta parilta missä Yates pahemmin kysellyt mitä Ache oli asiasta mieltä. Howler kulautti jälleen tuopistaan.

"Riippuu aivan siitä mitä haet high classilla. Juomat täällä on todella High Class löytyy harvinaisia viskejä, konjakkeja ja jopa viinejä niistä pitäville. Darren osaa myös tehdä älyttömän hyviä drinkkejä."

Tämä vilkaisi baari tiskille ja huomasi juomanlaskijan lähes kärsivän ilmee kun humalaiset tunkesivat tilaamaan illan viimeisiä.

"Ei täällä ehkä tapaa ketään kovin tärkeää, mutta kävijät ovat ainakin rehellisä siitä mitä ovat. Toisin kuin muutamissa muissa paikoissa joissa narrit esittävät herraa ja herroilla on aina jotain takajatuksia. Esimerkiksi Choronzon's jossa kävijä kunta on tekorusketusta käyttäviä mupetteja ja itsensä täyteen silikonia pumpanneita bimboja"
Howlerin äänessä oli havaittavissa inhoa erityisesti muppetti sanan kohdalla. Totisesti! Tämä vihasi näitä Isien ja Äitien pikku kakantaputtelijoita jotka luulivat itsestään liikoja.

Howler vaipui hieman syvempään mietteeseen ja ilme kasvoilla muuttui. Ian hymyili edelleen, mutta tarkempi saattoi huomata, että hymyily oli väkinäisempää ja ajatuksissa velloi jokin mikä sai Howlerin ärtyneeksi. Tämä tuijotti hetken tyhjää viskilasiaan. Nousi äkisti pöydästä ja käveli tungoksen ohi tiskille. Huomasi, että Darrenilla oli kädet täynnä kännisiä. Odoteltuaan hetken mies kipaisi tiskin taakse.

"Darren pullo 18v Glenfiddichiä"
Ian kurotti itse pullon hyllystä, tämä tietenkin aiheutti pientä hämmennystä tiskillä jonka Darren laittoi aisoihin hyvin nopeasti. Ianin ilme oli taas iloinen tullessaan takaisin pöytään. Howler avasi pullon sen vaatimalla arvokkuudella ja kaatoi noin 2c juomaa lasiinsa. Tämä sitten nenäili lasissa olevaa viskiä. Haju aistimus näytti saaneen kiitettävän arvosanan.

Maininta kävijöiden rehellisyydestä herätti uuden kikatuksen Acediassa, ja oli onni että hän alkoi olla humalassa jonka varaan sen saattoi laskea. Hän oli vähällä sanoa asiaan jotain ottaen huomioon hänen ja Yatesin 'rehellisyyden' mutta tajusi pitää suunsa kiinni. Häneltä meni myös täysin hukkaan ironia Howlerin sanoissa, sillä eihän hän voinut tietää että molemmat osapuolet valehtelivat enemmän tai vähemmän toisilleen.

"Eh, pitäydyn sanoissani siitä että viina on viinaa," Howlerin mainostaessa korkealaatuisia juomia baarissa. Hän oli pitänyt paikkaa vain jonain hieman korkealuokkaisempana juottolana, mutta kai täytyi sitten myöntää että ainakin juomapuoli oli korkealaatuisempi kuin tähän asti nähty kävijäkunta (Howleria lukuunottamatta, joka vaikutti jopa melko sivistyneeltä kaverilta, nainen tuumasi mielessään).

Ache tarkkaili miehen pikku seikkailua viskipullon kanssa ja hänen silmänsä jämähtivät puolitankoon. Tyylsäää. Häneltä ei olisi (ei niin kovin yllättävästi) löytynyt kärsivällisyyttä mihinkään viinan tuoksutteluun, mutta toisaalta hän ei kehdannut sanoa asiasta ääneen mitään. Pudistaen vain hienovaraisesti päätään hän itse kumosi kurkkuunsa Guinnessiä, jota ei paljoa tarvinnut nuuhkia siitä nauttiakseen. Hän saattoi antaa aihetta siihen stereotyyppiin, jollaisena hänestä puhuttiin, kouluja käymättömänä ja sivistymättömänä raakalaisena, mutta Acedia itse ei sitä olisi pannut pahakseen varsinkaan nykyisessä mielentilassaan. Itse asiassa sellainen maine oli milteinpä tarpeellinen hänen työnkuvassaan mitä siihen väkivaltaiseen puoleen tuli.
"Voisin itse asiassa itsekin imaista yhden sätkän, kun se kerran on ok," Ache sanoi kaivaen tupakkansa jostain reisitaskuhousujensa suurien taskujen uumenista, tulitikkuaskin ohella. Hän tarjosi tulta myös Yatesille sytytettyään oman syöpäkääryleensä, noin niinkuin korjatakseen aiemman saamansa myrkyllisen ilmeen jonka sana 'toveri' oli herättänyt, vaikkei itse nousuhumalaisessa mielessään ymmärtänytkään, mistä moinen oli johtunut. Yatesista nyt harvoin tiesi, varsinkaan humalassa.

Yates oli tasan yhtä ekstaattinen viskeistä kuin Achekin oli, siis ei kovin. Hän tietenkin arvosti sitä että joku osasi suhtautua alkoholiin tyylikkäästi, mutta toisaalta viskit kun eivät olleet Yatesin omaan mieleen, hänen oli vaikea keskittyä itse asiaan. Itseasiassa hän olisikin arvostanut enemmän henkevää keskustelua jostain korkeatasoisesta kuin viskianalyysiä.

Sen sijaan hän kaivoi askillisen kapeita mentholi-savukkeita takkinsa sisätaskusta ja hyväksyi Achen tarjoaman tulen yllättävän mutkattomasti ja ilman ylimääräisiä vittuiluja.

"No, kai tämän paikan juomavalikoima ainakin on sitten hieman parempi", hän sanoi ja toivoi, ettei Howler ottaisi sitä vinkkinä puhua lisää viskeistä - Yates halusi keskustella, ei kuunnella, jumalauta sentään! Mutta hän oli nyt niin kaukana kotikentältään kuin vain saattoi olla. Yatesilla oli kuin olikin oma viihdevaihteensa, mutta hänellä oli omat kantapaikkansa joissa hän tapasi henkilöitä jotka... no, joiden kanssa hänellä oli yhteistä. Hän oli aika varma, että hänen ihmisseuralaisensa eivät olisi päässeet yhteen paikkaan edes sisälle!

Hän vilkaisi pinkkiä drinkkiään tietyllä tavalla uneliaasti.

"Olet sinä kyllä yllättävä henkilö, viskinmaistaja, pieneläinkirurgi ja känniääliönkouluttaja. En arvannut että tällaisesta paikasta löytyy sellaisia", hän sanoi ja pyöritteli vaaleanpunaista juomaa lasissa.

"Mitä muuta täällä on?"

Howler loi Yatesille hyväntahtoisen ilkikurisen virneen. Tämä kyllä tajusi neitien vihjeet ettei heitä kiinnostanut puhua Viskististä tuosta keltti jumalten lahjasta maailmalle.
"Sitä olen todella, ette arvaakkaan"
Ian loi saman ilkikurisen pojan viikari ilmeen myös Achelle ja naurahti.
"Ei pelkoa en aikonut puhua juomista enempää, totesin vain juomien olevan täällä tasokkaita. Mitäs muuta täällä päin on" Mies painoi viskilasin otsaansa vasten aivan kuin keräten juomasta ajatuksia. mistähän nuo mahtaisi olla kiinnostuneita Howlerin kuumeinen pohtiminen saattoi näkyä myös ulospäin.

"Kysyitte nyt kyllä todella hankalan kysymyksen. En osaa oikein sanaoa kun en tiedä teidän mieltymyksiänne?"
Mies loi kysyvän katseen molempiin
"No kadut täällä on täyynä arvoituksia ja mysteereitä, onhan tämä kahden kinastelevan tahon raja alueella. Ihmisä ja olentoja katoilee yöhön jälkiä jättämättä ja kun kysytään kukaan ei ikinä ole mitään nähnyt tai kuullut. Mitä paikkoihin tulee niin on tässä lähettyville yksi hyvä parantaja ja hieroja. Hän osaa sekä itämaiset yrttiparannus keinot, että länsimaisen lääketieteen keinot ja Intialaisen akupiste hieronnan. Eikä kysyle mikäli olet saanut selkääsi hieman hämärämmissä olosuhteissa."

Howler jäi odottamaan molempien vastausta tähän mieltymys kysymykseen. Kunhan eivät vastaisi päällekkäin.

"Totta," totesi seurueen nainen Yatesin tueksi tämän huomauttaessa miten harvinainen näky Ian heille oli, etenkin tällaisessa paikassa.
Ache yritti turhaan puhaltaa savurenkaita hetken aikaa, ja tyytyi sitten vain hönkimään turhat tervat ulos tavalliseen tapaan. Mitähän Howlerin kysymyksiin mieltymyksistä olisi pitänyt vastata? 'Ihmisten hakkaaminen, raha, paneminen ja viihdekäyttö' ei kuulostanut edes Achen hieman sumuisessa mielessä kovin hyvältä vastaukselta. "Minä pidän monista asioista," hän tyytyi ympäripyöreästi vastaamaan, mutta sekään ei kuulostanut kovinkaan tyydyttävältä. "Kuten hyvästä seurasta ja ilmaisesta viinasta," hän tavallaan tarkensi ja kiitti samanaikaisesti, omalla tavallaan, helmareista ja miehen väliintulosta vino hymy huulillaan.

Ache kohotti kulmaansa Howlerin erikseen mainitessa että tämä parantaja, kuka lienikään, ei kysellyt liikoja. "...Vihjailetko nyt jotain näistä 'hämärämmistä olosuhteista'?" Hän kysyi hymyillen hieman maireamman oloisempana kuin oikeasti oli. "Oletatko meidän joutuvan sellaisiin vai oletko itse joutunut?" Oliko puhe ongelmakonsultoinnista kenties ollut liian ilmiselvä peitetarina, vai puhuiko mies omasta kokemuksestaan? Kummin vain, hieman tahditonta mainita asiasta ventovieraille jotka oli tavannut alle tunti sitten, ikäänkuin jompikumpi osapuoli hyötyisi tiedosta, nainen tuumasi mielessään.
Ache vetäisi asiaa tuumiessaan kitusiinsa uuden helmarin mutta päätti että se olisi illan viimeinen. Hänellä oli juuri täydellinen humala päällä, ei liiallinen että hän lähtisi törttöilemään kuten aiemmat känniääliöt, vaan vain yksinkertaisesti hyvä olla. Ehkä hän joisi vielä pari kaljaa tilan ylläpitämiseksi mutta ei tahtonut vetää överiksi. Hänelläkin oli sentään ihan inhimilliset rajat alkoholin siedon kanssa. Ja maksa-parka joka oli varmaan jo kokenut tarpeeksi kovia sille illalle, saati sitten yhdelle miltei 30 vuotta kestäneelle elämälle.

Yates niiskaisi hyvin loukkaantuneella tavalla ja puraisi alahuultaan. Hän mökötti hetken verran ennen kuin sai sanaisen arkkunsa (valitettavasti) auki;

"Siis mitä?" hän melkein huudahti, ääni loukkaantumisesta asteen verran korkeampana kuin yleensä, "vihjaatko sinä, että minä olisin epäkunnioitettava henkilö, jonka ei sovi käydä tavallisilla lääkäreillä?"

Okei...
No, Yates oli normaalissakin mielentilassaan hyvin kahtiajakoinen henkilö; niin kauan kuin hän piti sinusta ja asiat menivät hänen mielensä mukaan, hän oli ihastuttava, sivistinyt kumppani, joka osasi puhua monista asioista ja joka terävästä ja viiltävästä kielestään huolimatta piti huolta siitä, että kaikki sujui hyvin ja sivistyneesti. Silloin kun asiat menivät väärin Yates oli pienimuotoinen hirviö. Alkoholin vaikutus Yatesiin ei parantanut tilannetta laisinkaan, se tuntui vain voimistavan tätä kahtiajakoisuutta.

"Tai siis-- ensinnäkin minä en saa selkääni ja jos niin kävisi niin olisin takuuvarmasti tarpeeksi kunniallinen kansalainen kenen tahansa vastaanotoille, eikä minun tarvitse turvautua mihinkään takakadun puoskariin", hän pärskähti ja risti kätensä puuskaan eteensä mieltäosoittavasti. Oli selvästi niin, että hän oli ottanut tämän mainoksen hieman väärin.

Hän ei kuitenkaan jaksanut istua tässä asennossa kauaa, vaan hän ojensi toisen kätensä ja joi kerralla puolet jäljelläolevasta drinkistään.

"Kerrassaan pöyristyttävää", hän mutisi itsekseen, "kerrassaan hirvittävää. Minä haluan lähteä täältä. Tiedän oivan paikan, tuletteko mukaan? Maksan taksin."