Yksi ovi, kaksi nimeä..

Ivan oli odottanut Shivin eittämättä valitsevan toisen hänen vaihtoehdoistaan, ja vielä niistä kahdesta nimenomaan sen jälkimmäisen. Hän ei osanut arvata Shivin heittävän ilmoille kolmatta vaihtoehtoa. Mutta no. Ei kai hänellä mitään sitä vastaankaan ollut...

"Sinun vetesi kyllä jäähtyvät", hän huomautti, joka tapauksessa sulkien oven ja klenkaten sitten suihkulle. Shiv näytti paneutuvan vadin tyhjentämiseen. Ivan avasi hiljaa kylpytakkinsa vyön. Hän oli ehtinyt riisua jo, joten oikeastaan hänellä ei ollut riisuttavana kuin tämä nyt auki roikkuva, pehmeä froteekaapu.

Shiv oli heistä kahdesta se tottuneempi vähissä vaatteissa ja ihan alastikin kekkaloiva. Ivanin suhde omaan vartaloonsa oli paljon monimutkaisempi. Hän ei pitänyt siitä, eikä hän ollut ihan kotonaan nyt, kun olisi pitänyt heittää kaikki peittävä pois. Vaan ei kai tässä muu auttanut; suihkussa nyt ei voinut käydä menestyksekkäästi kylpytakissa.

"Sinä voit kyllä mennä tuonne kylpyyn", Ivan yritti vielä viimeisen kerran samalla, kun heitti takin viimein pöydän päälle. Shiv voisi laskeutua vaahdon keskelle nauttimaan olostaan ja hän taas peseytyä nopeasti ja joutumatta sen suuremmin katselluksi.

Ajatus Shivistä selkää pesemässä oli kuitenkin kaikesta nolostumisesta huolimatta vähän liian mukava syrjään työnnettäväksi.

"Ei se niin nopeasti viilene." Nainen hymyili huuhdellessaan vatia puhtaaksi. Toinen ei näyttänyt ottavan miehen ujosteluja kuuleviin korviinsa vaan nosti vadin kuivumaan ja riisui sitten itse ne vähäiset päällään olevat vaatteet.

"Minä ehdin kyllä, älä huoli." Nainen hymyili ja paimensi rauhallisesti miestä lähemmäs suihkua. Suihkukaappi oli helposti tarpeeksi suuri vaikka kahdelle, siitäkin huolimatta että toisella oli tikkusuoraksi paketoitu jalka.

Nainen avasi hanan ja antoi itse suihkupään Ivanille. Nainen kasteli pesusienen juoksevan veden alla ja valutti sille vihreää saippuaa, joka tuoksui katajalta. Se oli naisen mielestä juuri sopivan miehekäs tuoksu Ivanille, olematta kuitenkaan liian voimakas.

Shiv odotti Ivanin selän takana, että mies sai itsensä huuhdeltua ja painoi sitten pesusienen toisen selälle. Hellän voimakkain pyörivin liikkein nainen pesi miehen koko selän, mutta ei tuntunut tyytyvän aivan vain siihen.

Kädet jatkoivat ja saippuoivat rauhallisen päättäväisesti miehen hartiat ja käsivarret. Ivan saattoi tuntea kuinka nainen astui lähemmäs ja kädet siirtyivät kylkien kautta pesemään miehen rintaa. Kalpean vaalea iho peittyi lumenvalkoiseen vaahtoon, joka valui paksuina noroina alas koskealla iholla.

Ivanilla ei ollut paljon sananvaltaa. Hän piteli suihkua, kun Shiv kasteli sienen ja kun nainen ei tosiaan näyttänyt lähtevän mihinkään, Ivanin oli pakko kastella itsensä seuraavaksi. Sen aikana Shiv kiersi selän taakse ja jahka hän oli märkä, painoi pesusienen iholle. Pyörivät liikkeet tuntuivat hyvältä ja mies painoi toisen kätensä vasten suihkukaapin kylmää lasia ottaen siitä tukea seisomiseensa.

Mustelmat olivat alkaneet muuttua kellertäviksi reunoiltaan ja pienimmät hiljaksiin kadota. Vain mailalla murjotussa lapaluussa näkyi enää selviä ruhjeita. Shiv osasi varoa kipeitä kohtia siirtyessään selällä alemmaksi ja koukatessaan nopeasti pesemään kädetkin. Sitä Ivan ei ollut odottanut. Hän oli ajatellut Shivin pesevän selän ja katoavan sitten kylpyynsä.

Odotus osoittautui vääriksi viimeistään, kun nainen astui melkein kiinni hänen selkäänsä. Kädet kiersivät takaapäin kyljille ja lopulta rinnalle, peittäen nekin valkeaan vaahtoon. Ivan pyöräytti hartioitaan ja puristi suihkua kädessään. Vaahto kutitti valuessaan alas ja naisen kädet taas aiheuttivat vilunväristyksiä. Olo oli samaan aikaan tolkuttoman rento ja jännittynyt. Hän oli ansassa suihkukaapissa, eikä se oikeastaan tuntunut mitenkään pahalta. Päinvastoin; jollain tavalla se jopa helpotti oloa. Kun oli tavallaan "pakko" antautua, ei siitä oikein voinut syyttää itseään eikä täten tarvinnut suuremmin hävetäkään.

Kun hänen ylävartalonsa oli saippuoitu kauttaaltaan hyvin tarkasti, mies avasi taas suihkun. Ilmeisesti hän oletti, että seuraavaksi olisi vuorossa huuhteleminen ja sen jälkeen Shiv katoaisi kylpyynsä. Olihan nainen tehnyt jo nyt vähän ylimääräistä.

Nainen puöritteli edelleen pesusientä miehen iholla veden virratessa. Toinen tuntui oikeasti pitävän siitä mitä teki juuri nyt. Shiv vain hymyili, kun mies suihkutti vettä selkäänsä huuhtoakseen saippuat ja kasteli naisen siinä samalla. Jos toinen kerran oli menossa kylpyyn tämän jälkeen, niin kastumista oli turha pelätä.

Kädet näyttivät viihtyvän kovin miehen vartalolla. Niilläkään ei ollut kiire minnekkään vaikka iho oli jo narisevan puhdas, eikä niillä teoriassa ollut enää mitään virkaa. Huulet painoivat pari kokeellista suudelmaa miehen lapaluiden väliin samalla kun kädet vaeltelivat rinnalla ja vatsalla, hämmennellen valuvia vesipisaroita.

Vedestä kiiltävän mustat hiukset näyttivät miehen selällä kiemurtelevilta lonkeroilta, jotka pysyivät sitkeästi paikoillaan, vaikka iho liikkuikin.

Shiv puski kevyesti miehen selkää ja paineli sille muutaman uuden suudelman, kun edelliset eivät saaneet suurempia vastaväitteitä. Sormet piirtelivät vatsalihasten muotoja ja hivelivät miehen ihoa hellästi. Tuntui siltä kuin nainen yrittäisi painaa mieleensä miehen vartalon jokaisen kohouman ja kuopan.

Shivillä ei sitten ollut kiire kylpemään. Nainen viihtyi varsin hyvin samassa suihkussa, juoksuttamassa käsiään hänen vartalollaan ja painamassa suudelmia selkään. Nyt viimeistään hänen nyreytensä aiemmasta temppuilusta hälveni. Shiv osasi olla suloinen sille päälle sattuessaan, ja Ivan oli tasan yhtä perso sille suloisuudelle kuin kuka tahansa mies, joka palvoi maata paremman puoliskonsa jalkojen alla.

Ivan kääntyi vaikeasti ympäri ahtaassa kopissa ja riisti pesusienen Shivin käsistä. Hän ojensi sen tilalle suihkun, kaatoi sieneen vähän lisää saippuaa ja piirsi sitten naisen solisluiden rajat vaahdolla. Itsepintaisen vittuuntunut ilmekin antoi hivenen periksi ja toinen suupieli nyki vähän. Pikkuhiljaa, tuuma tuumalta nainenkin oli pian vaahdotettu edestä ihan kokonaan. Haluamatta jäädä Shiviä huonommaksi Ivan astui lähemmäksi ja ujutti kätensä naisen kainaloiden ali selälle, pesten vielä senkin.

Vesi virtasi vielä heidän välissään. Ivan vielä he eivät olleet niin lähekkäin, etteikö se olisi mahtunut juoksemaan erikseen kahta vartaloa pitkin ja katoamaan lattialle päästyään ritilän alle kaivoon. Vaahto luikerteli paljon vettä hitaammin naisen vartalolla. Sillä ei ollut mikään kiire, vaan se viipyili rehevällä lantiolla ja rintojen välissä, ohjaten miehen seurailemaan verkkaista kulkuaan katseellaan.

Ilma oli sakeana kuuman veden nostattamasta höyrystä.

Shiv hymyili tyytyväisenä kun Ivan vei sienen tämän käsistä. Vastustelematta nainen antoi vaahdottaa itsensä kauttaaltaan. Ivanin kasvoilla oli se hymyksikin joskus vahingossa erehdyttävä ilme ja se sai aina naisen vatsanpohjan kihelmöimään.

Iholla valuva vaahto mateli hitaasti alaspäin, saaden aina välillä hiukan lisävauhtia veden virtauksesta. Huomatessaan miehen katseen viipyilevän vartalollaan, nainen juoksetti käsiään vatsaltaan ylös rintojensa yli. Vaahtoon jäi kaksi sormien levyistä uraa, jotka paljastivat tummaa ihoa vaahtokerroksen alta.

Ilma kävi usvaiseksi kuuman veden voimasta, mutta saattoi lämmöllä olla muitakin tekijöitä. Shiv painoi yhden suudelman miehen olkapäälle, pari lisää kulkiessaan hitaasti solisluuta pitkin. Olan vaaleassa ihossa näkyi kahden kuunsirpin muotoista mustelmaa. Nainen suuteli niitäkin.

Kaula sai myös oman suudelmansa ja samoin aataminonmena. Leuan pistelevälle sängellekkin toinen painoi huulensa ennenkuin pysähtyi aivan huulien eteen. Nainen katsoi syvälle harmaisiin silmiin ja saattoi helpotuksekseen huomata että muurissa oli edelleen ainakin käden mentävä reikä. Se riittäisi kyllä.

"Ivan Brecalo, sinä olet parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut." Nainen kuiskasi solisevan veden äänen yli.

Ivan nautti saamastaan huomiosta. Iho suudelmien ja kosketuksen alla tuntui aina värisevän, ihan kuin siihen olisi johdettu matalaa sähkövirtaa. Kuuma vesi, höyryävän lämmin ilma ja Shiv ja hän samassa suihkukopissa oli about parasta, mitä hän tähän hätään keksi. Ilma tuoksui miedosti katajalle ja naiselle.

Yllättävä tunnustus sai Ivanin vielä paremmalle mielelle. Nyt oli hänen vuoronsa jaella suudelmia kasvoille, leualle ja kaulalle. Kädet hiipivät hiljaksiin naisen selän taakse, kunnes ne vetivät tämän vieläkin lähemmäksi. Nyt vesi joutui kiertämään kaksi vartaloa, sillä väliin se ei enää päässyt kuin hetkittäin.

"Sinäkin minulle... minä en halua herätä enää yhtenäkään aamuna ilman sinua."

Okei, nyt meni taas ällöttäväksi. Mutta vittu, menkööt. Joskus kai sitä oli ihan tosissaan sanottava vähän hempeyksiäkin. Sitä paitsi Shiv piti niistä ja hän piti Shivistä, joten niiden viljely oli ihan fiksuakin toimintaa. Hän halusi pitää naisen iloisena ja tyytyväisenä. Äskeinen synkkyys ei vain sopinut tälle.

Toinen käsi puristi edelleen pesusientä vasten naisen selkää, mutta vaahtoa siitä ei enää tursuillut. Korkeintaan sellaista vetelää ja tehotonta. Niinpä Ivan tipautti sen lattialle. Hänen sormillaan oli muutakin tekemistä, kuin helliä pesuvälinettä.

"Jos se vain on minusta kiinni niin ei sinun koskaan tarvitsekkaan." Nainen hymyili.

Oli suloista kuinka niin synkeä mies muuttui silloin kun oltiin vain kahden. Käden mentävää reikää muurissa siliteltiin hellästi taas suuremmaksi ja suuremmaksi. Shiv oli vakaasti päättänyt ettei antaisi miehen enää sulkea itseään ainakaan häneltä. Nainen oli nopea oppimaan, eikä toistaisi samaa virhettä enää uudelleen.

Miehen suudelmat saivat naisen taas kehräämään tyytyväisenä. Toinen taivutti mielellään päätään taakse, kun karhea sänki hipoi kaulaa. Ivanin kädet selän takana vetivät lähemmäs alastonta, märkää vartaloa eikä Shivillä ollut mitään syytä, miksei tämä mielellään tottelisi.

Lämmin vesi koitti päästä alas nopeinta reittä, mutta se päätyi kerääntymään pieniksi järviksi toisiaan palvovan vartaloparin väliin. Suudelmat löysivät paikkansa kummankin iholla ja sormet piirtelivät viivoja märälle iholle.

Pesusieni karkasi jonnekkin suihkukaapin nurkkaan. Sitä ei pahemmin tarvittu enää. Shiv oli tässäkohtaa jo tyystin unohtanut koko kylvyn, eikä sillä varmaan mitään suurempaa väliä edes ollut. Tämä oli jotain paljon parempaa.

Nainen pyydysti kiinni miehen huulet jotka tuntuivat kyllä suutelevan kaikkea muuta paitsi naisen suuta. Suudelma oli hellä ja rauhallinen, juuri sellainen joka kertoi siitä, kuinka paljon nainen toista rakasti ja kuinka paljon tämä nautti vain miehen hellimisestä.

Suurin osa suihkun vedestä satoi edelleen Shivin päälle joten ei ihmekään että tämä oli se joka sai sätkyn, kun vanhan talon boileri päätti että nyt oli maleksittu tarpeeksi kuuman veden alla. Suloisen lämmin vesi muuttui äkkiä jääkylmäksi ja Shiv kirkaisi säikähdyksestä. Toinen läimäisi äkkiä hanan kiinni ja haukkoi henkeään yllätyksestä.

Suihkukoppi oli tarpeeksi tilava kahden hengen kuherteluun, mutta aivan liian pieni yleiseen paniikkiin. Shivin kimakka kirkaisu sai Ivanin säpsähtämään taaksepäin, törmäämään seinään, liukastumaan liukkaalla lattialla ja täräyttämään kipsijalkansa vasten kynnystä. Sitä seurannut vittujen, saatanoiden ja perkeleiden kuoro olisi ollut omiaan herättämään kenet tahansa seinänaapurin.

Oli tosiaan lykky, ihan tässäkin mielessä, ettei niitä ollut.

Uskomattomissa kivuissa ja perin juuri järkyttyneenä Ivan kompuroi ulos suihkukopista ja täräytti nyrkkinsä sen kylkeen kostoksi. Viaton suihkukoppi boilerin huumorintajuun oli, mutta johonkin kiukkua oli purettava. Shiville tarkoitettu jalkakylpyjakkara sai toimittaa hätäistuimen virkaa miehen tällätessä alastoman ahterinsa siihen ja hieroessa polveaan kipsin läpi. Eihän se tietenkään mihinkään auttanut, mutta aivot käskivät hieroa, kun sattui.

Edelleen suusta karkasi tasaisena virtana erilaisia manauksia, kohdistuneena milloin suihkuun, milloin koko taloon ylipäänsä ja milloin elämän sietämättömään epäreiluuteen ja kurjuuteen. Ivan jos kuka osasi tehdä pienistäkin asioista isoja ja vakavia.

Näin rajatulla alueella nainen sai estettyä sen ettei Ivan kaatunut liukastumisensa johdosta, vaan lähinnä kompuroi. Mies lähti kovan pamauksen saattelemana suihkukopista kuin mersu palmun alta ja linkutti jakkaralle kiroilemaan.

Shiv lähinnä seisoi paikoillaan ja haukkoi henkeä täristen ennenkuin pääsi liikkeelle ja tarkistamaan oliko Ivan satuttanut itsensä pahastikkin. Edelleen jäisen kylmää vettä hiuksistaan tippuva nainen tuli ulos kopista ja polvistui Ivanin vierelle. Miehen manailusta olisi voinut luulla, että jalka oli irti poikki, mutta Shiv tiesi, miten mies osasi liijoitella.

"Anna kun katson." Nainen sai artikuloitua.
Pikainen diagnoosi kertoi, ettei mitään ollut todellisuudessa mennyt kunnolla rikki, mutta tärähdys riitti sattuman aivan mielettömästi.
"Se vain tärähti ei muuta." Shiv huokaisi.

Nyt kun järkytys oli mennyt ohi, saattoi nainen alkaa taas pikkuhiljaa hymyillä. Shiv nousi ja käveli miehen seläntakaa ammeelle. Vesi oli vielä lämmintä, joten nainen kiipesi kylpyammeeseen parantelemaan paniikki jäätymistään. Toisesta pääsi helpottunut ähkäisy, kun jääkylmät hiuksetkin satiin lämpimään veteen.

Pahuksen boileri..

Shiv pikadiagnosoi hänen ketaransa olevan edelleen ihan kunnossa ja katosi sitten lääkitsemään pikaista jäätymistään lämpimässä vedessä. Ivan istui naama pitkänä jakkaralla, kunnes kykeni vitutukseltaan kävelemään ja nilkutti kiskomaan kylpytakin päälleen. Mustat, märät hiukset sojottivat tuttuun tapaansa vähän missä milloinkin, ja osa oli liimaantunut niskaan ja selkään. Juurikasvusta päätellen ne pitäisi taas pian värjätä nekin. Nopea vilkaisu peiliin ei ainakaan siis kohentanut mielialaa.

"Minä menen syömään jotain iltapalaa", mies mutisi ennen kuin marssi naama norsunvituilla ulos kylpyhuoneesta. Hän kaivoi jääkaapista esille aiemmin päivällä saamansa naudanpalan ja läimäytti sen pöydälle. Kuumentamista varten olisi pitänyt lämmittää uuni ja hän ei jaksanut mitään vitun odottamisia. Niinpä hän päätyi närheämään kylmää lihaa kasvoillaan niin kaikentappava ilme, että jopa Mars terraariossaan jäi auttamatta toiseksi.

Ruoka ei ollut kylmänä yhtään niin hyvää, kuin se oli ollut lämpöisenä, joten Ivan kävi hakemassa jälkiruokansa ja koetti onneaan sen kanssa. Se sentään toimi sekä kylmänä että lämpimänä, joten mies päätyi loppujen lopuksi työntämään varsinaisen ruuan syrjään ja lappamaan suuhunsa kermavaahtia, paahdettuja ryynejä, vadelmia ja mitä kaikkea tuhti jälkiruoka nyt sisälsikään. Ihan sama, kunhan täytti.

Vittu mitä paskaa taas tämäkin ilta. Kaikki oli perseestä. Takkikin kutitti ja selkään liimaantuneet hiukset syyhyttivät ja kaikki oli huonosti.

"Mene vain, minä tulen kohta perässä." Shiv hymisi kaulaansa asti lämpimässä vedessä. Vesi oli enää kädenlämpöistä, mutta se riitti. Nainen tunsi äkkiä suurta sympatiaa kivellään lämmittelevää kilpikonnaa kohtaan.

Kun pahin shokki oli mennyt ohi, nousi nainen varovasti pois ammeesta ja laski veden pois. Tämä kääriytyi esille jätettyyn pyyhkeeseen ja meni keittiön puolelle. Viskin tuoksusta päätellen, mies teki selvää lounaan jäänteistä. Shiv päätti seurata esimerkkiä ja kaivoi oman annoksensa jämät esille. Erillaiset vihannekset olivat huomattavasti maukkaampia kylmänä, kuin liha ja Shiv tarjosikin edelleen melko suuresta annoksestaan miehellekin. Cranachan sai myös osansa huomiosta, mutta edelleenkään nainen ei millään jaksanut kadottaa koko annosta.

Kun Ivan näytti saaneensa ruuasta tarpeekseen, mutta naama oli edelleen melko pahasti happaman puolella, päätti nainen koittaa piristää toista jollain keinoin. Shiv tarttui miehen käteen ja hymyili vinkaten toista seuraamaan perässä.

Yrmyinen mies talutettiin pihalle, vielä siedettävän lämpimään ilmaan ja istutettiin tuolille. Nainen katosi ovesta ja palasi aivan hetken kuluttua mukanaan toisen tupakat ja pullollinen skottibaarista ostamaansa olutta.

Jos ei nyt tippunut "hyvä vaimo" kahvimukia joululahjaksi, niin sitten ei koskaan.

Saadessaan ensin tupakat toiseen käteensä ja sitten skottioluen toiseen vilkaisi yrmy mies pyyhkeessä kulkevaa vaimoaan. Shiv tarjosi vielä tulenkin hänen kylpytakkinsa taskusta löytyvällä sytkärillä (oli vaatekappale mikä tahansa, jos se oli Ivanin, sen taskuista löytyi aina yksi sytkäri) ja tupakka iloisesti huulessaan käryten Ivan alkoi taas ajatella vähän positiivisemmin maailmasta. Ei vielä niin positiivisesti, että olisi hymyillyt, mutta suukon hän sentään antoi. Tarttui naista käsivarresta, kiskoi alemmaksi ja painoi tupakan, viskin ja kermavaahdon hajuisen suukon naisen poskelle.

Oli luojan lykky, ettei hän tullut humalaan. Tällä alkoholinkulutuksella hän olisi varmasti ollut melkoinen juoppo, puolet ajasta huppelissa ja melkoisen sietämätön. Toisaalta taas, hänellä ei olisi ollut tarvetta juoda humalahakuisesti Shivin seurassa, joten hän olisi voinut tarvittaessa siirtyä alkoholittomaan olueen ihan vain naisen mieliksi.

"Tunnetko sinä sen punatukkaisen horon?" Ivan uteli, kun oli hetken istunut tuolilla kuin miehen perikuva; kylpytakki puoliksi auki, toinen olkapää paljaana, jalat tukevasti maassa harallaan ja toisessa kädessä sätkä ja toisessa olut.

"Tai siis, pakko tuntea, ei se muuten olisi pyörinyt minun ympärilläni. Onko se joku entinen kaverisi?"

Shiv säteili tyytyväisyyttä saadessaan varsin miehekkään tuoksuisen suukon kiitokseksi. Toiselle tuli aina parempi mieli, kun Ivan ei mököttänyt ainakaan ihan niin paljoa ja varsinkaan kun ei ollut enää mitään kunnollista syytäkään.

Shiv katsahti ensin hymyillen miestä ja käänsi sitten katseensa pieneen puutarhaansa. Shiv käveli paljasjaloin yönkostuttamien kamomillojen keskelle. Vaikkei nainen tupakansavusta pahastunut, haisteli tämä mieluummin kukkia. Kun Ivan puhu, kääntyi Shiv takaisin tämän suuntaan.

"Lucretian?" Nainen sanoi kulmiaan hiukan kohottaen. "Hyvin huonosti. Tunnumme sattuvan melko usein samoihin paikkoihin esiintymään." Nainen kallisti hiukan päätään. "Hän taitaa olla yksi niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa minulla on vaikeuksia tulla toimeen." Shiv myönsi.

Nainen varvisti kokeilemaan varovasti, olivatko persikat jo kypsiä ja ne tuntuivatkin irtoavan varsin helposti. Nainen otti yhden ja pyöritteli sitä kädessään.
"Vielä kun tietäisi miksi hän inhoaa minua niin sydämmensä pohjasta, niin häntä voisi olla helpompi ymmärtää."

Aivan Shivin tapaista kääntää toinenkin poski ja hymyillä päälle.

"Voi jeesus", Ivan mutisi ja puhalsi savut ulos sieraimistaan. Hän loi naiseen yhden samaan aikaan tympääntyneen ja ihailevan katseen: "Mikset sinä edes kerran voisi kokeilla vihaamista? Voisit pitää siitä. Seuraavan kerran, kun näkisit sen akan, kävelisit vaan eteen ja toteaisit suoraan, että 'suksi vittuun, mulkku'."

Naisen tavassa kohdella kaikkia äärimmäisellä ystävyydellä ja kunnioituksella oli jotain käsittämättöntä ja samalla ihan uskomattoman viehättävää. Shiv vain rakasti ja syleili koko maailmaa, vaikka se haisi paskalta, oli negatiivinen ja murjotti. Nainen olisi saanut ihan kenet tahansa pauloihinsa. Saikin varmaan. Jälleen kerran Ivan mietti, miksi nainen oli valinnut juuri hänet. Entä, jos vastaan kävelisi joku parempi? Joku vähemmän synkkä, komea, nuorempi, pitkäikäisempi ja salskeampi kaveri? Hänellä ei ollut paljon voittokortteja siinä vaiheessa.

Vaan eipä silti. Tämä yksi kuukausi Shivin luona oli ollut onnellisin aika hänen elämässään. Kai hän sen voimin sitten raahautuisi vielä pari vuotta eteenpäin naisen lähdettyä toisen matkaan, kunnes kuolisi ikäväänsä ja masennukseensa ja Mars testamentattaisiin sille kaukana asuvalle serkulle. Tai ehkä sekin halusi mieluummin Shivin seuraan kuin hänen seuraansa.

Vittu. Hänen pitäisi lakata ajattelemasta näitä asioita. Se ei tehnyt hyvää hänen luottamusharjoituksilleen. Jos hän joskus aikoi rengastaa rakkaimpansa, hänen pitäisi opetella luottamaan. Vaikka toisaalta, ei kai se paperi mitään muuttanut. Lain edessä korkeintaan.

Shiv naurahti toisen ehdotukselle.
"Ja mitähän minä sillä tempulla saavuttaisin?" Hyvä kysymys. Nainen ei ainakaan enää kaivannut yhtään lisää vihamiehiä. Aivan viivasuora mielipiteensä laukominen saattoi toimia Ivanille, muttei välttämättä Shiville. Eikä nainen sitäpaitsi edes tuntenut niin voimakkaasti toista kohtaan. Shivin versio olisi korkeintaan ollut: "Voisitko olla törmäämättä minuun enää?".. noh, kutakuinkin sama asia..

"Vastoinkäymiset ja ikävät ihmiset valitettavasti kuuluvat elämään." Nainen sanoi ja haukkasi palan kypsää persikkaa. "Niiden kaikkien kanssa ei tarvitse tapella, ne voi myös kiertää tiettyyn pisteeseen." Nainen jatkoi syötyään suunsa tyhjäksi. "Mitä sitten jos en nyt tule toimeen yhden harpyijan kanssa? Sinä todistit jo ettei hän pysty tekemään mitään sellaista, mikä vahingoittaisi minua."

Shiv otti uuden palan persikkaa ja käveli hitaasti kamomillojen keskellä. Matalasta kasvustosta nousi pieniä yökköjä ilmaan naisen jalanjäljissä. Ötökät näyttivät lepattelevan hetken naisen perässä ja laskeutuvan sitten takaisin kasveille.
"Olen minä joskus vihannut, älä ymmärrä minua väärin. Yhdessä vaiheessa en muuta tehnytkään.." Nainen hymähti.

Ivan hengitteli savua katoksessaan ja katseli sen hämärästä kamomillan keskellä vaeltelevaa jumalatarta. Kaksi maailmaa tuskin voi erilaisempia ollakaan. Naisen maailma oli täynnä kamolillan tuoksua, perhosia ja hyvää tahtoa. Kypsiä persikoita ja pehmeitä askelia. Ivanin maailma oli pimeä, betoninen ja kostea loukko, jossa haisi tupakka ja kalja ja jonka kylmä alusta pisteli jalkapohjia.

"Missä vaiheessa?"

Shiv oli elänyt sen abput neljä ja puoli sataa vuotta häntä enemmän. Hän tiesi naisen lapsuudesta ja tiesi toisen niistä miehistä, jotka olivat joskus olleet hänen asemassaan. Niistä hän ei edes välittänyt tietää enempää... hän ei halunnut ajatella Shiviä muiden sylissä. Painamassa pehmeitä suudelmia muiden kaulalle ja hymyilemässä kuin enkeli.

Hän olisi maksanut mitä tahansa ollakseen ensimmäinen ja viimeinen. Mutta ensimmäinen hän ei ollut. Nainen oli rakastanut ennenkin, ja se piti vain hyväksyä. Tai ellei hyväksyä, niin ainakin työntää niin pitkälle mielestään, ettei se noussut mieleen kuin harvoin.

Joka tapauksessa, naisen elämässä oli varmasti ollut muutakin. Uskomattoman paljon muutakin. Sen kaiken hän halusi tietää. Hän halusi tuntea naisen läpikotaisin.

Shiv ei ollut ihan odottanut jatkokysymystä. Toinen oli vain otaksunut ettei hänen poskettoman pitkä elämänsä kiinnistanut sen kummemmin ketään. Ai niin, nyt olikin kyse Ivanista, joka harrasti kaikkenlaisen vanhan romun tutkailua. Shiv hymyili itsekseen.

"Se vaihe oli voimakkaimmillaan sen jälkeen kun isäni kuoli." Nainen kertoi. "Syytin koko maailmaa kaikesta. Syytin sitä siitä, että jouduin katsomaan kun kaikki muut vanhenivat ja kuolivat, maailma pyöri ja minä pysyin paikoillani, siitä, ettei minulla ollut oikeutta onneen tai uudelleen syntymään, vain vastuuta ja taakka kannettavanani. Sellaista perinteistä teini angstia tiedäthän." Nainen totesi.

"Tiivistelmänä: tein kaikkea tyhmää ja törmäsin ihmiseen joka lupasi viedä minut pois. Lähdin hänen mukaansa ja etsin itseäni ja ratkaisuja. En löytänyt sellaisia vittuunnuin lisää ja annoin toisen ihmisen tehdä jotain täysin peruuttamatonta, jota kadun edelleenkin." Nainen käänsi katseensa poispäin hetkeksi. "Onneksi pysähdyin ennenkuin tein itse mitään peruuttamatonta... tai, noh.. minut pysäytettiin." Nainen totesi ja hymähti itsekseen.

"Nukuin vuosikymmeniä ja kun heräsin aloin miettiä mitä oli oikeasti mennyt tekemään. Älysin etten saavuta yhtään mitään vihaamalla ja haaskaamalla elämääni, vaan minu olisi käytettävä kaikki tämä järjettömän pitkä aika johonkin hyvään. Toteuttaa sitä mihin minut kirottiin. Käytännössä alistuin vain ottamaan vastaan sen mitä minulle on luvassa. Se on ehkä kivuliaampaa ottaa jokainen avokämmenlyönti vastaan hankaamatta, mutta se säästää loppupeleissä paljolta. Ystävällisyys on melkein välttämättömyys selviytymiselle, niin typerältä kun se kuulostaakin." Nainen jatkoi, ennekuin otti uuden palan persikastaan.

Ivan kuunteli tarkkaavaisena ja hönkäisi lopuksi savut keuhkoistaan yhtenä tummanharmaana pössähdyksenä. "Niin no... ehkä, jos elää tuhat vuotta."

Se oli kai hänen kohtelias tapansa sanoa, ettei hän ollut samaa mieltä. Hän ei jaksanut ajatella, että ystävyydellä oli mitään tekemistä varsinaisen selviytymisen kanssa. Ystävyys oli toki ihan kiva juttu, mutta ihminen selviytyi yksinkin. Hän oli selviytynyt yksinkin. Sitä paitsi, maailmassa oli hyvin vähän ihmisiä, jotka ansaitsivat millään tasolla tulla kohdelluksi ystävällisesti. Suurin osa oli kusipäitä, ja näitä tuli kohdella sellaisia. Se vähäinen osa, joka ei ollut kusipäitä, oli yleensä tyhmiä ja Ivan inhosi tyhmiä ihmisiä.

Mies nousi tuoliltaan ja nojasi kätensä vanhaan, tummaan kaiteeseen. Katoksensa savunhajuisesta harmaudesta hän katseli Shiviä keskellä kamomillaa ja persikoita. Häntä kiinnosti tietää, mikä se suuri virhe oli, mutta kenties moiset asiat olisi parempi jättää tonkimatta. Jos Shiv joskus kertoisi, hyvä niin. Jollei, sitten nainen ei kai vain halunnut tonkia asiaa enempää. Ihan sama hänelle.

"Kuinka monta kertaa sinä olet nukkunut?"

Naisen nukkuminen oli mielenkiintoista. Tavallaan se kai oli kuin kuolema. Oli puistattavaa ajatella, että Shiv voisi seuraavana yönä nukahtaa vuosikymmenten uneen ja hän seisoisi sivussa tietäen, ettei nainen enää koskaan hänen elinaikanaan heräisi. Vaikka se olikin unta, hänelle se olisi yhtä kuin kuolema. Hän kun ei olisi sitä heräämistä näkemässä.

Nainen pyöritteli suussaan persikan palaa ja pohti vastausta miehen kysymykseen.
"Muistaakseni kai viisi kertaa. Viimeisin tapahtui 1978 ja heräsin siitä kaksi vuotta sitten. Voit kuvitella järkytykseni kun heräsin keskeltä Smithsonia - instituutin näyttelyä." Nainen naurahti. "Minua järkyttyneempi oli ainoastaan kuraattori, joka sai lievän sydänkohtauksen." Nainen sanoi ja rapsutti niskaansa, kuin olisi ollut syyllinen moiseen.

"Moinen Rip Van Vickle- syndrooma on äärimmäisen tustastuttava." Nainen totesi. "Onneksi se kuitenkin varoittaa itsestää kuukausia ennen alkamistaan." Nainen loi katseen jalkoihinsa ja pyyhkäisi jalkapohjallaan kamomilla mattoa, niin että perhoset lehahtivat taas ilmaan. "Minulla on aina senverran aikaa hyvästellä kaikki, koska en tule enää näkemään heitä koskaan." Nainen totesi sellaisella äänellä, etti väänyt epäselväksi kuinka kivuliasta se oli joka kerran ollut.

Jos se on minusta kiinni, seuraava uneni on viimeinen, mutta sitä nainen ei koskaan sanonut ääneen. Ei sellaiselle ollut tarvetta, tai edes syytä.

Nainen varvisti ottamaan toisen persikan ja koitti kovasti kurottaa ottamaan kolmannenkin, mutta ei näyttänyt ylettyvän. Sormen kärjet vain hipoivat nukkaista pintaa. Nainen loi katseen mieheen ja räpytti ripsiään pari kertaa.
"Kulta, voisitko?"

Ivan ei edes yrittänyt kuvitella, millaista helvettiä naisen elämä mahtoi olla noina viimeisinä kuukausina. Hänen oli yhä vaikeampi ymmärtää, miksei Shiv vain yksinkertaisesti vihannut kaikkea olemassaolevaa verisesti. Hän olisi vihannut. Hän vihasi jo nyt ja hänellä ei sentään ollut kuin yhden ihmisiän verran kokemuksia paskasta maailmasta.

Kun Shiv pyysi apua, Ivan maleksi pois harmaasta varjostaan. Kamomilla tuntui hassulta jalkapohjien alla. Hänen perässään yöperhoset eivät lennelleet, vaan räpistelivät karkuun minkä pääsivät jo ennen kuin hän saapui paikalle tupakka suupielessä, takki repsottaen ja silmät luotuina persikkapuuhun. Se, mikä oli Shiville liian korkealla, oli hänelle ihan sopivalla kurotteluetäisyydellä. Mies nappasi persikan, hieraisi sen kylpytakin kulmaan ja vippasi sitten Shivin odottaviin sormiin.

"Minä olisin ehtinyt jo kuolla vitutukseen sinun elinikäsi aikana", mies totesi suoraan. Oli vaikea kuvitella, että edes viisisataa vuotta tekisi Ivanista yhtään tämän positiivisempaa ihmistä. Korkeintaan vielä nykyistäkin vittuuntuneemman ja kyynisemmän, mikäli mahdollista. Toisaalta, hän olisi ollut sijaiskärsijäksi ehkä maailman paskin vaihtoehto. Jos hänen kontolleen syydettäisiin sukupolvien synnit, niiden hyvittämistä saisi sitten odottaa maailman tappiin asti.

Shiv hymyili ja otti persikan vastaan. Kiitoksena kodin sankari sai persikanmakuisen suudelman huulilleen ja kauniin hymyn kaukaisen katulampun valaisemilta kasvoilta. Vedenväriset silmät hohtivat edelleen melkein häiritsevän kirkkaina näinkin hämärässä valossa.

"Minä olen yrittänyt monta kertaa, mutta olen myös huomannut, ettei siihen ihan oikeastikkaan voi kuolla." Nainen hymyili ja suukotti toista uudelleen. Nainen heitteli persikoita ilmaan ja jonglöörasi niillä siihen asti kunnes pyyhe oli vaarassa pudota kokonaan tämän päältä. Oli ihan hilkusta kiinni etteivät naapurit saaneet täyttä swowta takapihalleen. Persikat napattiin äkkiä kiinni ja froteenpalanen kiedottiin tiukemmalle.

Nainen katsoi Ivania ja hymyili.
"Melkein.." Tämä naurahti. Miehellä oli vielä pätkä sätkää ja yli puolet oluestaan, joten nainen päätti jatkaa keskustelua. Ulkona ei ollut kylmäkään, joten pyyhkeessä seisoskelu ei tuntunut pahalta.

"Mitä haluat tietää sitten?" Nainen kysyi. Nainen taisi ihan tykätä tästä tarinankerronnasta. Toisaalta, miestenlehtien mukaan kukapa nainen ei olisi tykännyt puhua itsestään. Tämä oli vähän niinkuin pelaisi totuutta ja tehtävää.

Ivan oli tyytyväinen siitä, että Shiv huomasi ongelman ajoissa ja ehti estää pyyhettään tippumasta. Hän ei halunnut muiden tuijottavan. Oli jo tarpeeksi raskasta katsella, miten nämä toljottivat silmät ymmyrkäisinä naisen tanssiessa. Kiimaisilta kasvoilta näki tasan tarkkaan, mitä ne kuvittelivat... hakekoot huoran, jos huoraa kaipasivat, ja ajatelkoot niitä vetäessään illalla käteensä.

Koska oli tänne asti kävellyt, Ivan nojasi selkänsä persikkapuuhun ja hörppäsi olutta pullonsuusta. Hän keksi kyllä valtavasti kysyttävää ja siinä se ongelma olikin. Mitä hän halusi kysyä ensimmäiseksi? Mikä oli jotain sellaista, johon hän ihan oikeasti halusi vastauksen? Entisistä puolisoista hän ei alkujaankaan olisi välittänyt tietää eikä hän halunnut kysellä asioista, joista Shiv ei halunnut puhua.

"Mitä käy, kun sinä olet sovittanut sukusi synnit? Kai sellainenkin päivä tulee?"

Voi jeesus, alkoiko hän ihan tosissaan uskoa tähän karma-juttuun? No, oli miten oli, hän halusi tietää. Ehkä Shiv oli jo sovittanut kaiken eikä vain tiennyt sitä? Jos tämä olisikin naisen... no, palkkio tai jotain? Viimeinen, onnellinen elämä, jossa voisi saada vaikka muksujakin tai jotain. Olisi Shiv sen jo ansainnut elämääsyleilevällä ja aina avuliaalla asenteellaan.

Hän ei kenties koskaan ymmärtäisi naisen elämänkatsomusta, mutta eipä sillä ollut väliäkään. Hän antoi Shivin olla Shiv, tuomitsematta, ja Shiv antoi hänen synkistellä ja vittuuntua rauhassa.

No olipa kysymys.
"Ainoastaan yksi punajarma on koskaan onnistunut sovittamaan kaikki synnit ja hänen nimensä oli Siddhartha. Me muut emme ole niin onnekkaita. Meille on tiedossa ainoastaan ikuinen kadotus kuoleman jälkeen. Legenda kertoo, että palkintona olisi yksi ihmisen elämä, kun tämä urakka on ohi, mutta mitä se todellisuudessa tarkoittaa on ihan eri asia." Nainen sanoi ja sipaisi kuivuvia hiuksiaan enemmän auki, ja sitten takaisin seläntaa.

"Ennustaja kertoi minulle joskus vuosisatoja sitten, että elämässäni tulisi olemaan kaksi valoa, mutta en tiedä siitäkään, mitä se tarkoittaa." Nainen kohautti harteitaan. "Minkä takia ennustukset tulevat aina joko kysymys tai arvoitus muodossa?" Nainen pohti.

Shiv pyöritteli persikoita käsissään ja nosti sitten katseensa Ivaniin. "Ottaen huomioon, ettei elämässäni ole vielä koskaan ollut yhtäkään valoa, voin ilomielin todeta että ainakin sinä olet sellainen." Shiv hymyili ja tuli hiukan lähemmäs. "Jos universumilla tai ennustaja eukolla on jotain valittamista, teippaan sinuun taskulampun." Toinen jatkoi hiukan virnistäen.

"Elämässä joka on täynnä pelkkää keppiä ja uhkailua, on pidettävä kiinni porkkanasta, jos sellaisen saa vahingossa anastettua."

Ivan nyrpisti nenäänsä. Jo oli vitun perseestä moinen. Siis ei se valojuttu, vaan se sitä edeltänyt. Hän oli mielellään Shivin henkilökohtainen taskulamppu, jos niikseen tuli. Naisen virnistys sai miehen imaisemaan savua, puhaltamaan sen ulos ja näpäyttämään sitten tupakanhajuisella sormella naisen leukaa: "No jos se yhtään lohduttaa, niin tätä menoa olen kadotuksessa kanssasi. Jollei muuten, niin tapan jonkun runkkarin ennen kuolemaani, niin tavataan sitten siellä uusiksi."

Naurettavaa koko karmatouhu. Ennustustouhu nyt oli kanssa typerää, mutta ei sitä naiselle tarvitsisi sanoa. Mikäli Shiv halusi uskoa moiseen, nainen saisi kaikin mokomin. Hän uskoi, että ihminen syntyi, eli ja kuoli ja se oli siinä. Ja jos nyt sitten olisikin ollut olemassa joku jälkielämä, joku... ikuisuus, niin Shiv olisi ansainnut kaikkea muutam kuin kadotuksen. Jos maailmassa oli hitunenkaan oikeutta, nainen viettäisi ikuisuutensa paratiisissa, keskellä ruusupensaita ja persikkapuita, poimimassa kirsikoita ja nauttimassa elä... öh, kuolemastaan. Ikuisuudestaan.

"Nyt meidän pitää sitten vain tehtailla sinulle se toinenkin valo", mies huomautti sitten. Hän oli edelleen sitä mieltä, että sekin oli mahdollista. Lapseen tarvittiin yksi mies, yksi nainen, yksi munasolu ja yksi siittiö. Ei voinut olla niin vitun hankalaa.