Yksi ovi, kaksi nimeä..

Shiv tunsi basson jytkeen kaarelle painuvaa selkäänsä vasten, miehen kuuman hengityksen ja samassa tahdissa kulkevat liikkeet. Kiinni puristetut silmät kadottivat muun maailman olemassa olosta ja ainoa asia mitä nainen tunsi oli rytmi. Käsiä varmaan pakotti, mutta ne eivät olisi enää edes totelleet vaikka nainen olisi saattanut haluta päästää irti.

Naisen suusta pääsi ääntä, siitäkin huolimatta, että hampaiden välissä oli tavaraa. Äänet olivat lähinnä tukahdutettuja huokauksia, jotka muuttuivat enemmän ja enemmän ynähdyksiksi ja sen jälkeen melkein suoraksi huudoksi. Oli mielenkiintoista, miten kumiseva basso selkää vasten sai koko kehon värisemään sillä tavalla.

Shivin koko vartalo jännittyi ja painui miestä vasten. Ivanin sormet puristivat pakaroita niin ettei mies ollut tämän jälkeen ainoa jolla oli mustelmia. Hampaat irrottivat otteensa olkapäästä ja pää taipui niin taakse kun se nyt oli seinää vasten mahdollista. Suusta pääsi ihan oikea rehellinen nautinnollinen huudahdus, joka onneksi katosi mukavasti samaan aikaan kliimaksinsa saaneen kappaleen viimeiseen ääneen.

Miehen ote takalistosta hellitti, nainen kannatteli taas itse lähes koko painoaan. Shivin jalka laskeutui hitaasti alas ja nainen laski itsensä tärisevin käsin alas seinältä. Hame valahti takaisin suoraksi ja Shiv kietoi kätensä miehen ympärille. Kasvot painuivat vasten toisen kaulaa.

"Niin minäkin sinua." Nainen kuiskasi hengitystään tasaten. "Aina."

Shiv antoi miehen nojata itseensä ihan kunnolla, koska pelkäsi ettei olisi pysynyt pystyssä edes seinään nojaten ilman sitä. Huulet painelivat suudelmia miehen kaulan alle ja leualle, koska huulet näyttivät olevan varatut.

Shiv ei näyttänyt enää muistavan aiempaa. Nainen mutisi vain rakastavansa, vähän myöhäisenä vastauksena hänen aiempaan tunnustuskimaraansa. Ivan tiesi, ettei tämä valehdellut. Nainen ihan oikeasti rakasti. Mies nyökkäsi ja painoi päänsä vasten päälakea. Toisella kädellä hän avitti hiukset suustaan ja yritti silitellä ne sormin suoriksi. Yritykseksi se kyllä jäikin. Suudelmat kaulalla ja aiemmin leuallakin saivat hänet siristämään silmänsä.

Hän ei tajunnut yhtään, mikä häneen oli äsken mennyt. Se nyt vain ei ollut ihan normaaleinta häntä hyökätä naisen kimppuun kiehnaamaan keskellä todistajia ja vielä sanoa suoraan, että nyt teki mieli, tässä ja heti, miten olisi. Varsinkin, jos hän oli aiemmin ollut vihainen.

Ehkä se sitten ei ollut sitä, mitä hän ajatteli. Jos se oli jotain muuta. Jos Shiv oli vaikka vain kiusannut häntä voidakseen täällä päästää hänet kärsimyksistään. Se olisi ollut naisen tapaista. Shiv ei käyttänyt häntä hyväksi eikä lahjonut. Nainen oli tosissaan hänen kanssaan ja hyvä hänelle. Hänen kalleimpansa, rakkaimpansa ja aarteensa.

Vittu oliko hän senkin sanonut ääneen? Voi jeesus.

Joku ilmestyi käytävälle pidemmällä. Ivan havahtui, kun tanssijoiden pukuhuoneeksi muutetun takahuoneen ovi kävi. Mies säpsähti vähän kauemmaksi, sitoi vyönsä nopeasti ja tuli samalla huomanneeksi maassa lojuvat, leikatut tangat.

Mahtavaa. Tästä puuttui enää, että hän olisi huutanut... ei, itse asiassa ei puuttunut. Hän oli tainnut äsken myös huutaa. Tai ainakin ulista. Hienoa. Hänellä oli varmaan akuutti aivokasvain tai sitten yliannostus Shiviä. Mitä ilmeisimmin liika naisen kanssa pyöriminen aiheutti hallitsemattomia itsehillinnän menetyksiä ja taantumista kiimaisen uroskoiran tasolle.

"Öäh... niin", mies mutisi noukkiessaan rikkomansa vaatekappaleen ja ojentaessaan sen hiukan nolona takaisin. "Ei kai sinua... tuota noin... sattunut tai mitään? Etten minä ollut liian... joo. Liian... no."

'Raju' oli ilmeisesti se paljon haettu sana.

Mies säpsähti kauemmas kun ovi vähän matkan päässä aukesi. Ulos käveli yksi mies tanssijoista. Tämä kurkkasi uteliaana oven taakse, vain nähdäkseen seinää vasten nojaavan Shivin, otsallaan vielä pieni kimalteleva jono hikeä ja Ivan, joka poimi maasta alusvaatteen paloja.

Mies kohotti hiukan kulmiaan Shiville, mutta kun tänä vain hymyili ja painoi etusormensa huulilleen, nyökkäsi mies ja häipyi hymyillen takahuoneeseen ennenkuin Ivan ehti katsoa sinnepäin. Shiv naurahti kun mies tarjosi takaisin tangan riekaleita.
"Et, olet juuri täydellinen." Nainen hymyili tyytyväisenä.
"Emme päässeet ihan taukohuoneeseen asti, mutta kelvatkoon tälläkertaa." Nainen sanoi ja oikaisi itsensä nojastaan.

Nainen ynähti ja irvisti hiukan kun kaikki paino palasi jaloille. Molemmissa pakaroissa kipunoi. Nainen laski hiukan hameensa vyötärönauhaa vain paljastaakseen toiselta puolelta rivistä pari ensimmäistä, erehdyttävästi sormenpainaumia muistuttavaa pikkuhiljaa mustuvaa täplää.
"Taisin ansaita nämä." Nainen naurahti.

Käsi kurottautui ottamaan kiinni miehen takin rinnuksista ja Shiv veti toisen kiinni yhteen syvään suudelmaan. Takaa kuului kolahdus, kun käytävälle eksynyt portsari pudotti radionsa silkasta hämmennyksestä. Nyt se manaaja paikalle ja äkkiä.

Shiv annoi synninpäästön toteamalla, että hän oli juuri täydellinen. No hän olisi voinut sanoa naisesta samaa. Hiolimatta siitä, että heillä oli ilmeisesti jo yleisöä Shiv kiskaisi hänet suudeltavaksi ja aiheutti taakse ilmestyneelle portsarille melkoisen järkytyksen. Ivanilla ei ollut aikaa huolehtia niin vähäpätöisistä asioista, sillä Shivillä oli kyky vallata hänen ajatuksensa vain ilmaantumalla paikalle.

Jahka suudelma oli ohitse ja poertsari kadonnut vikkelin askelin sinne, mistä tulikin ("Te ette IKINÄ arvaa mitä mää näin!"), Ivan viittasi päällään tanssisaliin vievää käytävää kohti: "Jos haluat jotain, voidaan hakea. Alakerrassa on varmaan rauhallisempaa, kun ylhäällä on kiimaisia kakaroita."

Hän vihasi tätä paikkaa edelleen, mutta tämä oli hänelle vähintään yhtä tuttu, kuin kotikin oli ollut ennen yhteenmuuttoa ja kämpän luovuttamista pois. Hän halusi Shivin näkevän sen. Hänen elämänsä, ainakin reilusti yli puolet siitä, oli näiden seinien sisäpuolella. Niin kurjaa ja säälittävää kuin se ehkä saattoi ollakin.

Nyt ei tosin ollut kurja olo. Vähän hämmentynyt kenties, mutta ei mitenkään kurja. Sylissä kiehnaava Shiv oli omiaan ajamaan murheet tiehensä.

"Ai niin, minä voin ostaa uudet", mies lisäsi ja viittasi sitten taas tanganrippeitä kohti. Joko ilmassa oli vielä tarpeeksi feromoneja tekemään alusvaatteettoman Shivin ajattelusta kaiken äskeisenkin jälkeen vähän häiritsevää tai sitten, hyvin suurella todennäköisyydellä, nainen kävi kokonaisuudessaan mistä tahansa feromonista. Hän ei tarvinnut viinaa, huumeita tai edes luonnollisia parfyymeita mennäkseen naisesta sekaisin.

"Jos sinä viet, niin minä seuraan." Nainen totesi toisen tarjoukselle. Shiv tiesi olevansa aivan turvassa, niin kauan kuin oli Ivanin seurassa. Sitäpaitsi, muppetit olivat saaneet tänne varmaan jo elinikäisen porttikiellon, joten sen puoleenkaan mitään harmia ei pitäisi olla tiedossa. Kiimaisista teineistä nainen selvisi tarvittaessa itsekkin.

Shiv puski päällään vielä kerran miehen kaulaa ja näykkäisi hymyillen leuanpieltä. Naista ei ainakaan näyttänyt pätkääkään hävettävän äskeinen. Nyt sai olla onnellinen tummasta ihostaan, sillä ei nimittäin pieni puna poskipäillä edes näkynyt.

Shiv pyyhkäisi viimeiset hikipisarat otsaltaan hiusten sekaan ja suoristi sormin tukastaan siihen äsken seinää vasten hangatun naimatakun. Naisen pitkät silkkiset hiukset olivat yllättävän helposti aina selvitettävissä, ne vain soljuivat auki huolimatta siitä kuinka takkuun ne oli juurikin sekoitettu.

Miehen tanga kommentti sai taas osakseen naurahduksen.
"Ostat uudet, jos haluat että käytän sellaisia." Nainen totesi hiukan virnistäen. Mielikuva Shivistä hiippailemassa pitkin asuntoa tangoissa aamutuimaan.. Noh, sanotaanko, että on sitä kamalempiakin asioita nähty. Oliko se hyvä vai huono asia, oli kokonaan Ivanin harkinnassa.

Shiv tarttui miehen käteen ja antoi tämän kuljettaa itsensä ihan juuri siihen yöklubin kulmaan minne itse halusi. Nainen oli kuin kotonaan, minne ikinä tämä päätyikään miehen matkassa. Jos sieltä vielä löytyisi alkoholitonta juomaa korvaamaan äskeinen nestehukka, niin aina parempi.

"Minä ostan sellaiset, jos sinä haluat pitää niitä", mies korjasi nypätessään Shivin mukaansa alas vieviin portaisiin. Metakka oli huomattavasti siedettävämpi täällä alhaalla, vaikka kaiuttimista soitettiinkin yläkerran keikkaa ihan kiitettävällä volyymilla. Ivan asteli tottuneesti baaritiskille, tilasi oluen ja käski tuoda Shiville jotain hyvää, mutta alkoholitonta.

He eivät olleet alakerrassa yksin. Pari äsken esiintynyttä tanssijaa oli myös paikalla, ilmeisesti nauttimassa jatkoista onnistuneen keikan jälkeen. Jossain tanssilattian kauimmaisessa nurkassa vilahti myös paksu välähdys punaisia hiuksia (ja joku uhriksi ainakin hetkellisesti joutunut kuolaava ihmismiesraunio).

Saatuaan juomat Ivan ojensi Shiville tämän lasin, maksoi ja alkoi särppiä omaa mallasherkkuaan. Jos nyt Choronzon'sista piti jotain positiivista keksiä, niin juomat todellakin olivat hyviä. Ja olihan se paikkana siisti ja nätti. Ivan nyt vaan vihasi sitä muista syistä. Koska se oli aivan vitun täynnä ihmisiä. Tyhmiä ihmisiä. Vihattavan tyhmiä ihmisiä.

"siitä aiemmasta", Ivan ehti aloittaa, kun keskustelu katkesi hyväntuuliseen tervehdykseen. Smith oli ilmeisesti saanut viiden minuutin kusitauon ja päättänyt käyttää sen hakemalla alakerrasta kokiksen. Nähtyään toverinsa naisineen baaritiskillä mies käytti tilaisuuden hyväkseen tullakseen vaihtamaan pari sanaa.

Smith tiedosti kyllä, että taisi pitää häntä ja Ivania parempina ystävinä, kuin he olivat Ivanin mielestä. Iso mies ei vain yksinkertaisesti välittänyt. Hänenlaisillaan ihmisillä oli monia tuttuja, mutta ystävät olivat eri asia. Aito ystävyys oli kiven alla. Ivan oli, ellei muuta, ainakin rehellinen. Sitä ei monesta voinut sanoa näinä aikoina. Oli se sitten Ivanista niin tai ei, Smithistä he olivat ystäviä eivätkä pelkkiä työkavereita.

"Kiva keikka", kaljupää totesi Shiville ja viittasi juuri käteen saamallaan kokispullolla yläkertaan päin. "Tulee varmasti toistekin tarjous, jos vaan kelpaa. Pomo näytti tyytyväiseltä illan tuloista."

Shivillä ei ollut aiemmin aikaa paljon paikkaa vilkuilla, mutta nyt tämä käytti tilaisuuden hyväksi ja antoi katseensa kiertää yöklubin rauhallisempaa alakertaa. Ivan tarjosi naiselle lasillisen jotain mielenkiintoisen väristä litkua, johon oli ihan vitsilläänkun tuupattu varmaan kaikki tiskin takaa löytyneet hedelmän palat. Oletettaenkin kyseessä oli jonkinsortin mehu.

Shiv maistoi juomaansa ja hymähti tyytyväisenä. Oli mitä oli, juoma ainakin maistui erinomaiselta. Shiv kääntyi katsomaan kun Ivan aloitti lauseen, mutta jo toisen kerran tänään Smith onnistui katkaisemaan keskustelun tervehtimällä. Isolla miehellä oli pettämätön ajoitus.

Shiv hymyili. Eikähän Ivan muistaisi vielä hetkenkin päästä mitä oli sanomaisillaan. Nainen kääntyi Smithin suuntaan nojautuen aivan kevyesti Ivaniin takanaan.
"Mukavaa että pidit. Ei näyttänyt yleisölläkään olevan mitään valittamisen aihetta." Shiv naurahti. "Tämä olikin ensimmäinen esiintymiseni täällä, mutta kyllä tämä ydinkeskustan hienommat paikat voittaa." Shiv sanoi hymyillen lämpimästi.

Nainen ehkä seisoi paikoillaan ja piti lasia käsissään, mutta alempana, minne kukan ei vaivautunut paljoa katselemaan Shivin paljaat varpaat touhusivat ihan omiaan. Naisen toinen jalka silitteli Ivanin pohjetta yllättävänkin ketterästi.

Ivan ei ollut ollenkaan niin ketterä, kuin Shiv. Huomatessaan joutuneensa varpaiden hyväilemäksi miehen ei auttanut kuin pyöritellä hartioita, yrittää vaihtaa asentoa kuitenkaan eksymättä kauaksi Shivistä ja muistuttaa itselleen, että paikalla oli Smith ja paljon katsojia. Ei mitenkään oikea paikka vastata moisiin kiusoitteluihin. Shiv taisi tietää sen. Nainen nautti hänen piinaamisestaan ja kiusaamisestaan. Oli kyse sitten venyttelykidutuksesta tai tällaisesta erityyppisestä kiusaamisesta.

"Juu, ei tässä mitään valittamista ole. Suurimmalla osalla", Smith hörähti hyväntuulisesti, avasi kokiksensa korkin hampaillaan ja sylkäisi sitten roskikseen: "Siippasi nyt vihaa tätä eittämättä kaiken muun muassa. Koskas oot töihin palailemassa, Brecalo, vai kysyinkö minä sitä jo?"
"Parissa viikossa", Ivan vastasi tukahtuneesti ja yritti astua karkuun häiritsevästi pohjetta näprääviä varpaita. "Ja kysyit sitä jo."
"Niin vähän arvelin", kaljupää totesi, vilkaisi taakseen ja huokaisi. "Mun joutuu mennä pian, niillä on ylhäällä joku tilanne. Mutta hei. Tulkaa joskus vaikka syömään meille tai jotain, Mary tekee hyvää ruokaa", mies kutsui, tietäen varsin hyvin, ettei Ivan ikinä tulisi. Ystävällinen hindunainen voisi halutakin, mutta Ivan luultavasti kuvottuisi koko ajatuksesta niin, ettei saisi ensi yönä nukuttua. Mutta aina sitä kai kannatti yrittää.

"Katsotaan, jos vaikka ehtisimmekin. Illanjatkoja." Nainen hymyili ja toivotti, kun Smith suunnisti kohti seuraavia ongelmia.

Nainen joi hiljalleen mehuaan pois ja katseli hetken ison kaljupään perään. Olikohan se soveliasta toivoa portsarille tylsää iltaa? Noh, aikankin nainen toivoi ettei ilta olisi liian raskas töissä oleville, jos ei muuta.

Shiv lopetti Ivanin jalan kiusaamisen ja kääntyi toiseen päin huulet piirtyneenä vienon viattomaan hymyyn, kuin mitään ei ikimaailmassa olisi koskaan tapahtunutkaan. Ivanin mielipide julkisesta hellittelystä oli niin kovin.. ailahtelevainen, että Shiv oli päättänyt osoittaa toiselle huomiotaan sitten vaikka salaa.

Veden väriset silmät loivat mieheen rakastavan katseen.
"Olit sanomassa jotain." Nainen totesi hymyillen. Tällä oli jokin aavistus siitä mitä mies oli sanomassa, mutta ei alkanut arvailemaan.

Ivanin miettiessä mitä oli sanomassa jostain leuhahti hajuveden tuoksu ja punakyntinen käsi kietoutui miehen vyötärön ympäri. Lucretia, ei ilmeisesti aikonutkaan antaa aivan vielä periksi, vaan tuli kokeilemaan uudelleen miehen suostuttelua. Shivin mielessä kuohahti, vaikka kasvoilla ei suurta muutosta, siristettyjen silmien lisäksi näkynytkään. Shiv oli juuri nyt hyvin mustasukkainen.

Toinen ei kuitenkaan tehnyt elettäkään hävittääkseen miehensä keholla ahnaasti kulkevia käsiä. Naisen mieleen nimittäin muistui eräs erittäin tilanteeseen sopiva lausahdus, joka oli joskus muinoin tullut Winston Churchillin suusta:

"Älä keskeytä vihollistasi kun tämä on tekemässä virhettä. Se on erittäin epäkohteliasta."

Ivan keräsi sanojaan ja mietti, miten kysymyksensä esittää kuulostamatta seksin perässä juoksevalta. Kysymys kun ei oikeastaan ollut siitä, että oli luvattu, mutta ei annettu, vaan siitä, ettei hän halunnut sen olevan mikään kiristyskeino. Kerrankin hän halusi ajatella ennen kuin puhua.

Valitettavasti kumpaankaan ei jäänyt aikaa. Joku nimittäin päätti, että baaritiskillä kaikkien edessä oli varsin oiva tilaisuus sylitanssille, ja se joku ei ollut Shiv. Kauempana seisovat kaksi järjestysmiestä saivat taas tuijottamisen aihetta. Näiden päähän ei näyttänyt mahtuvan, että normaalisti kaikkien ihan hyvästä syystä hyljeksimä Brecalo oli äkkiä saanut ei vain yhden, vaan kaksi paikan kauneinta naista takertumaan itseensä. Joko tuomiopäivä oli lähestymässä tai sitten takana oli jokin pidempi tarina, jota kumpikaan miehistä ei todellakaan alkanut arvailemaan.

Se nyt olikin, kun joutui olemaan kateellinen Ivanille. Siis vittu, kateellinen Ivanille.

Ivan pyörähti ympäri vain todetakseen, ettei todellakaan nähnyt näkyjä. Häntä ihan oikeasti halattiin. Ja hänen naamaansa ihan oikeasti tungettiin meikattuja kasvoja. Siis ihan oikeasti. Hänen naamaansa.

"Mitä vittua?" mies älähti, kun vyötäisillä viihtyneet kädet löysivät äkisti tiensä alemmaksi. Tuskin ehtivät hipaistakaan housujen etumusta, kun Lucretia oli tuupattu vähän vähemmän hellästi kauemmaksi: "Etkö sinä nyt saatanan huora näe, että minulla... on... seuraa?"

Se kumma olo taas. Ivan vilkaisi oluttaan ja työnsi sen hämillään kauemmaksi. Ilmeisesti hänen keinomaksansa oli mennyt rikki eikä kestänyt enää alkoholia ollenkaan. Mieli uhkasi taas sumentua ja kaikki karvat vartalolla nousivat pystyyn. Punaisen syöjättären yllättävä keskeyttäminen alkoi vituttaa oikein toden teolla. Shiv oli juuri päässyt jalat hivelyssään hyvään alkuun. Hänellä naisen miehenä oli velvollisuus... ei vittu. Ei vittu, nyt skarppina.

Lucretia katsoi Ivania silmät kipunoiden. Saatanan apina. Eräs auervaara valkoisen datsuninsa selässä nousi tuolistaan ja tuli tilanteeseen mukaan.
"Pidä kätesi erossa neidistä!" Kloppi koitti kovasti uhota. Lucretia näki tilaisuutensa ja mutristi huultaan vielä oikein loukatun oloisena. Feromoneja olisi voinut ottaa ilmasta kiinni haavilla.

Shiv havaitsi, että tilanne oli menossa hiukan huolestuttavaan suuntaan, joten tämä näki parhaaksi astua väliin.
"Nyt, ennenkuin kaikki kaivavat meisselinsä esille ja alkavat mittailla, on ehkä parempi, että lopetatte ennenkuin aloitatte edes." Shivillä oli tahtoessaan yllättävän komentava ääni.
"Arvon sankari.." Nainen puhutteli nuorta miestä. "Lucretia rakkaani on kokenut tänään kovan menetyksen ja kaipaa varmasti jonkun tukea ja syliä. Sinulta hän varmaankin sellaisen saa." Shiv opasti ja asettautui itse Ivanin ja muiden väliin.

Naisessä asuva pieni mustasukkaisuus sai toisen nojaamaan selkänsä Ivanin rintaan, kuin kehonkielellään ilmaisten omistusoikeutensa. Ivan oli luottamuksensa ansainnut, mutta nainen ei luottanut muihin.

Nuorukainen katsoi punapäätä, kuin luvattua palkkiota. Jos mies olisi ollut koira, olisi tämän lantio varmasti alkanut jo nykimään pelkästä ajatuksesta. Lucretia mulkaisi Shiviä ja vilkaisi innokkaan oloista nuorta miestä. Komeahan tuo oli. Punapää laski ilmeisesti vetävänsä tilanteesta pidemmän korren jos nyt otti pennun mukaansa ja jätti kirvelevän tappion taakseen.

Kun punatukka kääntyi juttelemaan prinssilleen, vilkaisi Shiv olkansa yli Ivania. Toisen silmissä oli uudelleen jotenkin outo katse.
"Oletko varmasti ihan kunnossa?" Nainen kysyi niin etteivät muut kuulleet.

Kilpailevan uroksen saapuminen Ivanin reviirille sai miehen naristelemaan hampaitaan ja puristamaan kätensä nyrkkiin. Vaikkei ollutkaan töissä, hän voisi silti ilolla viskata nuorukaisen ulos, mikäli tämä alkaisi käydä hankalaksi.

Miksi hitossa häntä edes raivostutti yksinkertainen, itsestään liikoja luuleva juppinuori? Normaalisti hänen tasaisen varma vitutuksensa pysyi staattisessa asemassaan, vaikka kuka olisi avautunut. Miksi tänään kaikki tuntui olevan jotenkin... liikaa?

Shiv ehti väliin ja ratkaisi tilanteen parhain päin. Punatukkainen syöjätär valitsi nuoremman kohteen ja katosi kauemmaksi lirkuttelemaan tälle. Ivan mulkoili naama pitkänä kaksikon perään ja käsi kietoitui hänen huomaamattaan nojailevan Shivin ympärille.

"Olen", Ivan vastasi ja laski mulkoilevan katseensa. Heti Shivin silmiin kiinnityttyään se muuttui utuisen lempeäksi. Kasvoilla käväisi jopa nopea hymy. Taas ihan julkisesti ja täysin häpeilemättä. Ei, hän ei selvästikään ollut kunnossa. Edes feromonit eivät saaneet häntä sentään kuhertelemaan tämän enempää kaikkien keskellä, mutta katseesta näki, että syrjemmällä moista voisikin olla luvassa, mikäli Shiv ei panisi pahakseen.

Nyt. Nyt jumalauta.

Ivan riisti katseensa naisen silmistä, astui taaemmaksi ja kaivoi nopeasti esille sätkäaskinsa: "Mennään ulos", mies murahti, tälläsi sätkän suuhunsa, tarttui naista kädestä ja raahasi läpi ihmismassan ulos tupakkakatokseen. Vähän syrjemmällä sijaitsi henkilökunnan oma pieni katos eikä siellä ainakaan tällä hetkellä ollut muita. Ivan vei Shivin sinne, sytytti tupakkansa ja imi antaumuksella savua. Kumma olo ei nyt suoranaisesti helpottanut, mutta ainakin olo vähän rauhoittui.

Miksi VITUSSA hän ei saanut ajatuksiaan pysymään kurissa? Ei se normaalisti ollut mikään ylitsepääsemättömän vaikea homma.

Shiv hyväksyi toisen vastauksen ja nyökkäsi hyväksyen. Miehen käsi vartalon ympärillä pyyhki mukavasti pois mielessä vaivanneen mustasukkaisuuden. Shiv hengähti tyytyväisenä. Toinen joi juurikin viimeiset mehun jämät lasistaan kun huomasi miehen kaivavan sätkää taskustaan. Nainen ehti laskea lasin tiskille, kun tämän käsi oli jo Ivanin otteessa ja nainen vietiin hyvällä vauhdilla ulos.

Ilta oli jo muuttunut yöksi ja pihalla jonotteli edelleen porukkaa. Katos oli onneksi sen verran syrjässä, ettei tarvinnut katsella jo valmiiksi hyvässä menokunnossa olevia ihmisiä notkumassa jonkinlaisessa letkamuodostelmassa.

Ivan sytytti tupakkansa ja nainen vilkaisi hiukan ympärilleen. Katos oli yksinkertainen rakennelma joka soveltui juurikin kahteen asiaan: tupakanpolttiin ja sateen pitämiseen. Katoksen ainoa tuhkakuppi oli metrinkorkeuteen asti täynnä natsoja, mutta kaikki koittivat silti tunnollisesti asetella oman filtterinsä kekoon, kuin palikan eläin pyramidiin. Maa oli hiukan kosteaa ja se ei tuntunut järin mukavalta paljaille jaloille.

Shiv hypähti istumaan katoksen kaiteelle ja katsahti taas mieheen. Hetken hiljaisuuden jälkeen nainen täätti aloittaa.
"Siitä mitä tein sinulle aikaisemmin tänään.. Olen pahoillani. Se oli typerää, enkä tee enää koskaan mitään sellaista. Se oli.. julmaa." Shiv sanoi. Tämä oli aivan tosissaan pahoillaan, vaikka älyvapaa kokeilu olikin mennyt melkein niinkuin pitikin. Ei se silti ollut oikein.

Ulkoilma selvensi ajatuksia, tai sitten se oli tupakka. Joka tapauksessa hetken päästä Ivanin mieli oli taas siinä kuosissa, että hän muisti aiemmin tapahtuneen ja osasi yhdistää Shivin puheet oikeaan asiaan. Nainen tuntui olevan ihan aidosti pahoillaan, joten Ivan ei nähnyt mitään syytä olla nyökkäämättä. Ennen kuin ehti tokaista mitään 'unohda'-tyyppistä hän kuitenkin ehti kysyä sen, mitä oli yrittänyt ennen keskeytystäkin. Ennen kahta keskeytystä.

"Miksi vitussa sinä sitten teit niin?"

Hän osasi jo epäillä, miksi, mutta halusi varmistuksen. Hiukan epäonnistunut yritys toteuttaa hänen työpaikkaseksifantasiansa oli paljon parempi ja mukavampi vaihtoehto alkuperäiseksi syyksi, kuin muut hänen keksimänsä. Koska hän oli päättänyt uskoa siihen, ettei Shiv ollut kaksinaamainen paska, hän kieltäytyi uskomasta, että kyse olisi todellisuudessa ollutkin rakaisusta tai jostain muusta vielä vittumaisemmasta. Pelkkä ajatus seksin käyttämisestä välineenä ja hänen vikittelemisestään ilman oikeanlaisia tarkoitusperiä sai suupielet kiristymään. Jos se ei ollut aitoa, hän ei halunnut sitä lainkaan.

Mutta Shiv ei ollut sellainen. Shiv oli... no, Shiv. Nainen ei halunnut pahaa kärpäsillekään. Ei, vaikka nämä miten öisin pärisisivät korvanjuuressa. Moinen hyväntahtoisuus kummastutti häntä, mutta toisaalta se myös auttoi hänen epäluuloista luontoaan muuttumaan vähän vähemmän epäluuloiseksi. Tämä mennyt kuukausi oli osoittanut, ettei kaikki maailmassa kenties ollutkaan paskaa.

Nainen veti syvään henkeä ja huokaisi. Toinen selkeästi sätti itseään edelleen tempustaan.
"Suurimmalta osin sen takia, että halusin toteuttaa sen fantasiasi ja noh.. osittain sen takia että halusin tietää siedätkö minulta moista käytöstä." Nainen myönsi. "Huomasin että et siedä ja se on hyvä niin." Shiv totesi. "Hälvensit samalla kerta iskusta kaikki ajatukseni siitä että voisit ikinä pettää minua." Nainen hymähti ja hymyili. Toinen oli aivan hetken hiljaa kuin keräten ajatuksensa ja jatkoi sitten.

"Seksi sinun kanssasi on aivan liian hyvää että sitä saisi ikinä käyttää mihinkään muuhun kuin sen vilpittömimpään tarkoitukseen: osoittamaan kuinka paljon sinusta todella välitän. Mikään vähempi, tulisi luokitella pyhäinhäväistykseksi." Naisen silmät siristyivät hiukan kuin omistajaansa katsovalla kissalla. "Vaikka se olisikin sitten jossain ihmeen sekopäisyyksissä suoritettu eläimellinen täyskontakti yöklubin käytävällä "riidan" päätteeksi." Nainen hymyili tyytyväisenä. "Ehkä se taukohuone saanyt sitten jäädä seuraavaan kertaan."

Kaiteella istuva nainen hymyili ja keinutti jalkojaan edestakaisin. Toisen jalkapohjassa oli edelleen miehen sinne liimaama perhos laastari, mutta se oli vaihtanut väriään kirkkaasta melkein mustaksi. Etupihalta kuului tänne nurkantaa jotain sekalaista puheen sorinaa ja sisältä tiiliseinien vaimentama teknon jytke.

Ivan kuunteli sätkä suupielessä ja natusti filtterin päätä. Naisen viittaus aiempaan sekoiluun käytävällä sai Ivanin hymähtämään vähän nolona. Siitä huolimatta hän ei voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

"Sinä kehuit pitäväsi sovintoseksistä. Sitä saat, mitä tilaat."

Hän ei pitänyt koko 'sovintoseksi'-sanasta, koska sekin sai asian kuulostamaan siltä, että seksiä harrastettiin muista kuin niistä oikeista syistä. Toisaalta, sen nyt oli tarkoituskin olla vitsi, joten ehkei asiaa tarvinnut ajatella enempää.

Hän ei voinut sanoa olevansa mielissään kuullessaan, että Shiv oli vikitellyt häntä testatakseen. Se sai olon tuntumaan likaiselta ja häväistyltä. Tuttuun tapaansa hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Kun oli kyse mitättömistä pikku huomioista, Ivan puhui takuulla suunsa puhtaaksi sen enempiä miettimättä. Kun oli kyse oikeasti merkityksellisistä asioista ja oman sielun avaamisesta, hän vaikeni kuin muuri ja sulkeutui itseensä.

Kun tupakka oli imetty loppuun, Ivan tunsi natsan harkitusti ja varovasti muiden joukkoon. Tumpputorni huojui, mutta pysyi pystyssä. Pikainen vilkaisu sisään pienestä ikkunasta sai Ivanin siristämään silmiään ja viittaamaan kohti pimeitä katuja: "Jollei sinulle ole asiaa sisään, niin kävellään kotiin."

Hän ei halunnut sisälle. Jostain saatanan syystä sisäilma sekoitti hänen päänsä. Ivan ei osannut sanoa, miksi, mutta jos se oli käynyt kahdesti, se kävisi oletettavasti kolmannenkin kerran. Tällä kertaa hän olisi voinut vaikka vannoa, että vika ihan oikeasti oli ilmastoinnissa. Ei hän muutakaan keksinyt. Oli miten oli, hänellä ei ollut mitään syytä jäädä pidemmäksi aikaa. Kenties kävelimatka kotiin sitä paitsi auttaisi unohtamaan ne asiat, joita hän ei halunnut ajatella. Silloin kun hän vielä asui yksin, hän oli aina kävellyt kotiinsa. Matkaa ei ehkä ollut kuin pari korttelia, mutta se riitti tyhjentämään mielestä kaiken ja jättämään jäljelle vain sen kroonisimman vitutuksen, jota mikään ei saanut täysin katoamaan.

Mies oli kyllä lohkaissut vitsin, mutta ei silti näyttänyt leppyneen aivan täysin. Nainen nyökkäsi pienellä eleellä toiselle ja loikkasi alas kaiteelta. Toinen muistutti taas olemukseltaan toruttua koiraa kävellessään hiljaa miehen rinnalla.

Ivan olisi saanut huutaa ja haukkua naista miten päin vain, mutta ei tätä hiljaisuutta. Shiville pahin mahdollinen rangaistus oli hiljaisuus, mutta nyt toinen oli sen todella ansainnut. Oli jo yksi asia josta nainen ei saisi anteeksi kuulemma ennen miehen eläkeikää, kohta oli varmasti tulossa toinen. Shiv tunsi itsensä tällähetkellä kaikinpuolin hyvin epäkelvoksi puolisoksi ja ihmiseksi.

Naisen katse vaelteli asfaltilla ja kädet olivat syvällä pitkän nahkatakin taskuissa. Toinen koitti hiukan vältellä vesilätäköitä ja lasinsiruja kävellessään, mutta ei harhautunut liian kauas vierellä linkuttavasta miehestä.

Kaduilla oli suhteellisen hiljaista. Ne jotka olivat menossa jonnekkin olivat joko kotona etkoilla tai jo paikan päällä siellä missä tapahtuu. Kaduilla käveli ainoastaan muutamia pieniä ryhmiä, matkalla yöklubille ja muutamia joilla vain ei ollut parempaa tekemistä kun madella katuja pitkin, syljeskellä ja juoda kaljaa.

Neonvärien valaisema yö muuttui tummemmaksi, kun lähestyttiin raja-alueita. Toki täällä nyt katuvalot olivat, mutta ne harventuneet putiikit sun muut eivät tehneet itsestään samanlaista numeroa kuin keskikaupungilla viihtyvät toverinsa. Ivan ei voinut sanoa, kummasta piti enemmän. Ehkä raja-alueiden hämärästä nykyään, kun ei päässyt enää kerrostalonsa katolle piiloon valoshowta. Itse asiassa raja-alueilta tuppasi näkemään tähdetkin niinä harvoina kirkkaina öinä. Suurkaupunkien tapaan myös täällä kärsittiin usein pilvisestä säästä ja sateista.

Loppumatkasta Shiv sai jo vähän odotellakin. Ivanin askel kävi hitaammaksi ja hankalammaksi. Kun sitten viimein päästiin viimeisen käännöksen kautta kotiovelle, mies istui ulko-oven viereen tällätylle tuolilleen ja sytytti varmaan viidennen sätkänsä koko matkan aikana.

Melko hiljainen matka se oli ollutkin. Shiv ei puhunut vaan velloi omissa synkissä ajatuksissaan, eivätkä Ivaninkaan ajatukset olleet siitä pirteimmästä päästä. Mies aisti oman vitutuksensa lisäksi vielä naisen synkkyydenkin eikä se nyt ainakaan piristänyt. Keikkailta Choronzon'sissa ei ollut ollut se kaikista parhaiten onnistunut, jos puhuttiin muusta kuin siitä itse esiintymisestöä.

"Se tissihirviö ei sitten ole mikään vanha tuttu", Ivan keskeytti hiljaisuuden juuri, kun Shiv oli saanut laskettua kätensä ovenkahvalle. "Vaikka kävikin päälle. En tiedä, mikä vittu sitäkin taas vaivasi. En edes tunne sitä kunnolla. Tiedän kyllä, on se nyt tuolla ennenkin pyörinyt, mutta ei sentään käynyt kiinni. Vitun persläpi sekin..."

Shiv oli jo aivan valmis vajoamaan jonnekkin maanrakoon. Jos tämä vain menisi alas ja harjoittelisi niin kauan että pyörtyisi. Se kuulosti hyvältä idealta. Nukkumaan ei ollut mitään asiaa ennenkuin asiat oli selvitetty, mutta Ivanin tuntien, nainen saattoi joutua valvomaan melko pitkäänkin.
Shiv havahtui hetkellisesti häpeän ja mykkäkoulun aiheuttamasta masennuksestaan, kun Ivan puhui. Käsi edelleen ovenkahvalla toinen katsoi miestä hetken ja hymähti sitten itsekseen.

"Noh, edes jokin toinenkin hyvä asia tässä illassa." Nainen totesi. "Minulle hän nimittäin kertoi olleensa sinun kanssasi yhdessä." Shiv sanoi ja veti oven auki. "En uskonut häntä." Hän jatkoi ja katosi sitten ovesta sisälle asuntoon.

Ovi sulkeutui perässä itsellään ja nainen hengitti syvään. Ainakin jotain hyvää. Shiv voisi pyyhkiä mielestään kauhukuvat Ivanista kädet kiedottuna toisen naisen vyötärölle, kasvot punaisiin hiuksiin upotettuina.. Ei, helvetti, ei ikinä. Shiviä puistatti alusta asti koko ajatus.

Nainen laski laukun naulakon jalustalle ja käpertyi istumaan eteisen nojatuolille. Rahu kapusi alas lampultaan ja tuli kerjäämään huomiota. Se kiipesi naisen syliin ja kietoi häntänsä toisen ympärille. Eläin sai osakseen hajamielistä rapsuttelua. Shiv koitti lähinnä miettiä jotain jolla korjaisi tyhmyytensä, mutta mitään järkevää ei vain tullut mieleen.

Mitä helvettiä hän oli ajatellut alkujaankaan?

Ivan mulkoili naisen perään. Vähintäänkin hämmentävä uutinen. Hän ei ollut niitä miehiä, joilla brassailtiin. Joiden kanssa sanottiin seurustelleen joskus, jotta sosiaalinen status nousisi. Jos joku olisikin joskus oikeasti seurustellut hänen kanssaan, niin se epäonninen takuulla pitäisi asian salassa eikä vahingossakaan möläyttäisi ääneen kellekään.

Olikohan hän joutunut keskelle jotain kissatappelua? Shiv ei selvästi pitänyt Horosta eikä Horo pitänyt Shivistä. Punatukkaisen naisen epätoivoinen yritys varastaa Shivin äijä teki tilanteesta huomattavasti järkevämmän. Häneen ei nyt vain ihastuttu tuosta noin vain niin, että tultiin baaritiskille lääppimään.

Poltettuaan sätkänsä loppuun Ivan tumppasi sen tuhkakuppiin (täällä tuhkakuppi oli huomattavasti vähemmän ylikansoitettu kuin töissä) ja astui sisälle. Hänen oli tarkoitus sanoa jotain, mutta tuolille käpertynyt Shiv sai hänet unohtamaan, mitä. Nainen näytti, ja tuntui, edelleen huonolta. Tämä taisi tosissaan parjata itseään.

Muuriin ilmestyi pieni reikä, ja sieltä siristynyt harmaa silmä toljotti ulkopuolelle suljettua, surkean oloista naisparkaa. Se oli ilmiselvästi arvioiva siristynyt silmä. Kenties se arvioi, pitäisikö nainen päästää tuskistaan.

"Tota noin", mies korotti ääntään viedäkseen naisen huomion Rahun halailemisesta. "Marsille pitäisi heittää vähän safkaa... haluatko sinä? Minä voin näyttää."

Marsin ruokkiminen nyt ei ollut millään tasolla avaruustiedettä, mutta ehkä tarkoituksena ei ollutkaan niinkään tiedonjakaminen vaan naisen ottaminen mukaan niihin arjen pieniin askareisiin. Lakkaisipa synkistelemästä ainakin. Shivin alakulo sai Ivanin stressaamaan. Jos hän oli heistä kahdesta se, jonka mieli oli pirteämpi, asialle oli oikeasti pakko tehdä jotain ja nopeasti.

Nainen hieroi binturongin karheakarvaista namaa ja pyöritteli otuksen päätä kämmenissään. Rahu tiesi ettei emännän koko ajatus ollut mukana touhussa, mutta sille riitti tämäkin. Huomio oli huomiota. Ovi kävi, mutta nainen oli niin ajatuksissaan ettei tämä edes kunnolla reagoinut siihen.

Shiv melkein säpsähti miehen ääneen ja vilkaisi terraariota, jossa matelija läpytti lasia eturaajoillaan. Shivin ensimmäinen ajatus oli että mies oli itse kävelemisestä senverran puhki, ettei jaksanut ja pyysi naista siksi hoitamaan eläimen ruokinnan. Shiv ryhdistäytyi tuolilla ja köhäisi kurkkunsa selväksi.

"Tottakai autan." Tämä sanoi ja tunki taas ajatuksenja jonnekkin muualle ja keskittyi tekemään mitä pyydettiin. Rahu sai koko nojatuolin itselleen, kun nainen nousi ylös ja suoristi hameenhelmansa. Erinomaisen asiakaspalvelijan elkein nainen käveli terraariolle ja otti sen alla olevan raskaan piirongin kaapista vadin, jota oli nähnyt Ivanin käyttämän aiemmin. Vierellä oli pieni tölkillinen jotain vitamiinia, jonka nainen otti sieltä myös.

Siihen loppuikin sitten naisen oma-aloitetaito. Tästä eteenpäin toisella ei ollut harmainta aavistusta mitä hänen pitäisi tehdä. Nolotti edelleen katsoa Ivania silmiin, mutta pakko se oli joskus tehdä, oli mikä oli. Ei tämä voinut vältellä miehen silmiä kovin pitkään kuitenkaan.

"Mitä seuraavaksi?" Nainen kysyi rauhallisesti pidellen käsissään vatia ja vitamiinia.

Ivan nilkutti naisen perässä keittiön puolelle ja seurasi, miten Shiv otti esille ämpärin ja vitamiinin. Nainen ei näyttänyt kovinkaan ilahtuneelta päästessään hommiin. Pikemminkin sellaiselta, kuin aina palvellessaan epämiellyttävuä asiakkaita. Ivan olisi voinut luulla sitä kiukutteluksi, ellei olisi aistinut naisen häpeää. Ilmeisesti Shiv yritti olla mieliksi saadakseen anteeksi.

Hän ei ihan ymmärtänyt naisia. Tai no, Shiviä. Siihen hänen kokemuksensa naisista aika lailla rajoittuivat. Kaikki asiat piti puida perin pohjin ja jos ei puitu, sitten vaivuttiin epätoivoon ja soimattiin itseään seuraavat päivät. Jos hän nyt ei sattunut pitämään naisen typerästä tempusta, ei se sitä tarkoittanut, että hän olisi lyönyt valtavan kiilan heidän väliinsä ja jättänyt sen siihen ikiajoiksi.

"Seuraavaksi täytät sen vadin puoleen vedellä ja... eikun", mies muuttui tuumivan oloiseksi, silmäili naista sitten happamasti ja pudisti päätään. "Sinulla on vähän huono vaatetus ruokkimiseen. Mars on sottainen ja läiskyttää. Kannattaa vähentää vähän, tai haiset kalalle loppuviikon."

Mies nilkutti jääkaapille ja otti sieltä esille ison pakasterasiallisen kalanpalasia.

"Kun olet paremmissa pukimissa, täytä se vati puoleen vedellä ja heitä neljä kuutiota kalaa sinne. Ja ravistele vähän sitä vitamiinia niiden päälle. Minä laitan itselleni kylvyn sillä aikaa, kun ruokit konnaa."

Nyt piti vain toivoa, ettei Shiv tajuaisi epäloogisuutta. Kipsin kanssa ei paljoa kylvetty. Mutta ehkä nainen oli sen verran tärkeänä auttamassa, ettei huomaisi hänen puheissaan mitään kummaa.

Nainen vilkaisi hämmentyneenä vaatteitaan ja sitten leipälautasen kokoista konnaa.
Kuinka paljon tuollainen oikein mahtoi loiskuttaa? Noh, nainen ei aikonut alkaa väittelemään vaan riisui paitansa ja jätti päälle pelkät liivit.

Ivan sanoi menevänsä laittamaan itselleen kylpyä, mutta juuri sillä hetkellä ei nainen ehtinyt huomaamaan lauseessa mitään kummaa. Tämä otaksui että mies halusi suihkuun muovipussi polvensa ympärillä. Se oli aina oma operaationsa.

Nainen jatkoi hommaa ohjeiden mukaan pelkkä hame ja liivit päällään. Vettä ja kalan paloja, joille ripoteltiin vitamiineja. Selvä pyy. Sitten pitäisi varmaan pyydystää itse isäntä lasilaatikostaan. Shiv kumartui katsomaan lasin edessä edestakaisin uivaa kilpikonnaa. Eläin kyllä tunnisti laarin jossa se ruokittiin ja oli lähinnä siksi innoissaan.

Shivkin alkoi pikkuhiljaa kiivetä ylös alhostaan ja muuten niin verkkaisesti liikkuvan kilpikonnan näkeminen näin vilkkaana oli aina melko hymyilyttävää. Nainen käänsi katseensa kylpyhuoneen suuntaan.

Nainen meinasi jo kysyä halusiko Ivan nostaa itse konnan altaasta, mutta muisti että toinen oli varmaan jo senverran vähissä pukeissa, että homma oli kokonaan Shivin kontolla. Marsia ei ollut vaikeaa saada kiinni ja logiittakin sen jo saneli, ettei toisen naaman eteen ollut sormilla asiaa. Eläimen nokka oli senverran vaikuttava, ettei sen silittely käynyt mielessäkään.

Shiv laski kilpparin varovasti vatiin, jossa se alkoi ahnaasti haukkailla ympärillä kelluvia kalan paloja. Shiv katseli toisen touhuja ja hymyili. Eläimet osasivat oudosti aina lohduttaa, ihan tahtomattaankin. Nainen pisti pakasterasian takaisin kaappiin ja pilkkoi samalla vaivalla Rahullekkin ruokaa.

Ivan kurkisti ulos kylpyhuoneesta ja varmisti, että Shiv oli keskittynyt konnaan. Olihan se. Mies palasi takaisin ja jatkoi hommaansa. Hän oli laittanut veden valumaan ammeeseen ja täyttänyt sen taas vaahdolla. Lisäksi hän oli raahannut jakkaran altaan vierelle ja asettanut sen eteen höyryävän vadillisen kuumaa vettä. Naiset pitivät jalkakylvyistä. Ne pari naistarjoilijaa Choronzon'sissa puhuivat AINA jalkakylvyistä ja pedikyyreistä ja muista ihmeellisen nimisistä operaatioista. Kuulopuheiden perusteella jalkakylpyyn kuului olennaisena osana myös jonkinlainen "pehmittävä öljy".

Ivanilla ei ollut hajuakaan mistään öljyistä, joten hän oli jättänyt veden vain vedeksi. Kai se hellisi koville joutuneita jalkapohjia ihan sellaisenaankin. Jahka kylpy näytti valmiilta ja pyyhkeetkin oli pinottu odottamaan kylvystä nousevaa, mies nilkutti ulos kylpyhuoneesta. Hän oli vaihtanut vaatteensa kylpytakkiin ollakseen autenttinen, ja katsellut hiuksensa suihkun alla nopeasti. Hänen pitäisi muutenkin käydä ihan oikeasti suihkussa. Tosin vasta Shivin jälkeen, jos nainen vaikka haluaisi kylpeä rauhassa. Jollei, hän voisi käydä suihkussa samalla.

Mies kumartui kurkkaamaan Shivin olan ylitse ruokailevaa Marsia. Konna ei luonut häneen katsettakaan, kunhan nakersi viimeisiä kalanhituja ja läpsytteli sitten ympäriinsä ämpärissään. Ivan tiesi sen kertovan siitä, että kaveri oli kylläinen.

"Sinä voit nostaa sen takaisin terraarioon", Ivan ohjeisti. Jahka Shiv oli palauttanut Marsin altaaseensa ja konna uiskennellut kivelleen ottamaan kylläisenä uv-lamppu-aurinkoa, Ivan viittasi naista noukkimaan vesivadin ja viemään sen kylpyhuoneeseen.

"Niin joo, nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa", mies totesi avatessaan naiselle ovea. "Joko sinä kaadat veden kalanpalasineen pönttöön ja pesaiset sen astian, tai", Ivan astui sisälle kylpyhuoneeseen ja viittasi höyryävän kuumia vesiä kohti ", menet hellimään jalkojasi ja ottamaan kylvyn. Minä voin hoitaa sen vadin ennen suihkua."

"Tulehan ahmatti." Nainen hymyili konnalle ja nosti sen varovasti vadista. Shiv katseli hetken aikaa apaattisen vakavaa konnaa, joka veti päätään kuoren sisälle kun siihen katsottiin. Mieleen tuli kovasti eräs mies samassa huoneistossa. Shiv hymähti huvittuneena ja laski eläimen kotiinsa.

Shiv nosti vadin käsiinsä. Edelleen hiukan ihmetytti, miksi vaatteet oli pitänyt riisua ensin, mutta nainen otaksui miehen tietävän mistä puhui. Toinen kantoi uskollisesti pesuvadin kylpyhuoneen ovelle ja antoi Ivanin avata oven.

Vaihtoehtoa? Mitä ihmeen vaihtoehtoa?

Se selvisi hyvin pian kun toinen astui sisälle tuoksuvan lämpimään kylpyhuoneeseen. Kasvoille nousi se lämmin hymy, joka sille kuuluikin. Shiv katsoi mieheen ja toisen mieli tuntui hyvin helpottuneelta. Ilmeisesti maailmanlopulta oltiin vältytty. Oli hyvä saada aina välillä muistutus siitä ettei jokainen virhe välttämättä ollut aina kohtalokas. Kivulias ehkä mutta ei kohtalokas. Ivan osasi omalla hurmaavalla tavallaan kyllä parantaa toisen mielen, oli se kuinka kurja hyvänsä.

"Mitä jos minä pesen tämän astian, sinä riisuudut sillä aikaa ja minä saan auttaa sinua peseutymään." Lause oli ehkä muotoiltu kysymyksen malliseksi, mutta se oli enemmänkin toteava, kuin mitään muuta.