Yksi ovi, kaksi nimeä..

"Älä edes vitsaile tuollaisella." Nainen tuhahti miehen kadotus kommenttiin. "Sinun olisi tehtävä jotain kammottavaa, että ikinä joutuisit sinne, enkä tahdo edes kuvitella että sinä olisit kykenevä sellaiseen." Nainen värähti. "Sitäpaitsi, se koko idea on lähinnä se ettei sielusi pääse enää takaisin kiertoon, vaan se lopettaa koko olemassa olonsa. Sammuu ikuisiksi ajoiksi." Toisin sanoen ettei kuoleman jälkeen olisi yhtään mitään piste.

Shivin mielestä Ivan oli se joka oli taivaspaikkansa ansainnut, vaikkakin vain palkintona vitutuksestaan. Toisaalta, taivaassa ei ollut varmaankaan tupakkaa ja ohikulkevat paholaiset saattaisivat jossain vaiheessa alkaa kyllästyä pummivaan Ivaniin..

Ivanin ottaessa puheeksi valon tekemisen, naisen hymy muuttui hiukan vaisuksi.
"Niin.." Ei se kuitenkaan onneksi kauaa pysynyt sellaisena. "Kuka sanoi ettei kannattaisi ainakin yrittää? Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kovin epämiellyttävä koitos." Nainen virnisti ja veti miehen kylpytakista hiukan lähemmäs.

"Olemme kyllä melko hyviä yrittämään jos ei muuta. Melkein sääli ettei tämä ole olympia laji." Nainen kehräsi ja suuteli miehen kaulaa.

"Minun sielullani ei ole mitään kiirettä kiertoon. Vihaan tätä paskamaailmaa", Ivan hymähti, muttei vastustellut joutuessaan vedetyksi lähemmäksi. Kehräävä ääni ja suudelma kaulalla sai hänet vilkuilemaan ympärilleen autiolla pihalla ja laskemaan sitten katseensa Shivin päälakeen. Jollei muuta, ainakin he olisivat se epätoivoinen edustaja, joka ylitti jokaisena vuonna juuri ja juuri B-rajan ja saapui sitten kisoihin kaatumaan, juoksemaan ratarikon tai muuten vain saapumaan maaliin viimeisten joukossa. Yritys oli silti hyvä ja suoritus tarkoin harkittu, vaikkei tulos ollutkaan se toivottu.

"Jos se olisi, meidän pitäisi kirjata ylös jokainen harjoittelu", Ivan huomautti ja puski naisen päänsivua sätkä suupielessä. Sänkikin jo hiukan rehotti. Hän oli täydellinen ruumiillistuma siitä, miltä rentut aina näyttivät, sillä erotuksella, että rentut tulivat, kutivat ja lähtevät. Ivan jätti sen viimeisen vaiheen välistä ja pinttyi taloon kuin lika wc-pönttöön. Mikäli se hänestä olisi kiinni, hän ei lähtisi ikinä. Hän oli löytänyt oman nirvanansa, eikä hän aikonut päästää sitä luisumaan käsistään. Olkoonkin, että se kaikin tavoin oli ihan liian hyvää ja kaunista hänenkaltaiselleen.

"Se voisi mennä vähän raskaaksi. 'Klo 9.00; Asiakas tulee hierottavaksi, Klo 9.50; pane Ivania. Klo 10.00; venytyskidutusta vapaapainijakamulle. Klo 11.30; pane taas Ivania'."

"Ivan Brecalo, puoliksi kone, puoliksi rusakko.. Tai jos ei nyt lapiinin sukua, niin jotain elukkaa ainakin, päätellen viime kerrasta." Nainen kehräsi vaimealla äänellä toisen korvan vieressä. Naista kiinnosti edelleenkin, mikä ihme Ivaniin oli oikein mennyt yöbaarin käytävällä. Toisaalta olkoon mikä ikinä, nainen ei ollut varmaan koskaan saanut sellaista adrenaliini ryöppyä. Sellaiseen oli yllättävän helppo jäädä koukkuun, jos ei muuta naisella oli ainakin jotain mitä ajatella aina kun halusi saada vatsanpohjansa sekoamaan.

Shiv hymyili ja hymähti tyytyväisesti. Nainen kietoi kätensä miehen ympärille ja painoi päänsä miehen olkapäälle hetkiseksi. Nyt olisi voinut kalastaa säälipisteitä katsojilta. Kaunis nainen halaamassa kylpytakissaan kekkaloivaa renttua, jolle näytti olevan tärkeämpää tupakka toisessa kädessään ja olut toisessa. Ei sillä väliä, Shiv tiesi totuuden siitä kuinka nopeasti molemmat tavarat lentäisivät takavasemmalle, jos tämä edes ajatteli pyytävänsä.

Shiv halasi siinä hetkisen Ivania. Olkoonkin siedettävän lämmin ilma, oli silti mukavaa olla lähellä jotain lämmintä. Shiv värähti kun jotain pientä ja viileää tipahti tämän olkavarrelle puusta. Nainen käänsi hitaasti päätään ja huomasi ihollaa pienen hämmentyneen gekon, joka nuoli silmiään. Elukka painautui tiukasti kahvin väriseen ihoon kiinni ja imi itseensä lämpöä minkä ehti.

Shiv lähinnä hymyili ja katseli pientä vihreää otusta olkapäällään.
"Ressukka ei ole vielä ymmärtänyt hakeutua lamppujen ääreen yöksi." Nainen puhui hiljaa, kuin ei olisi halunnut häiritä lämmöstä nauttivaa pientä eläintä. Shiv avasi kätensä miehen ympäriltä ja pyydysti hitaan rauhallisesti pienen liimatassun käteensä.

Ivan kurtisti kulmiaan gekolle naisen olkapäällä. Asia yksi, se tipahti siihen juuri kun hän oli halattavana ja asia kaksi, se oli vielä kaikeksi kukkuraksi paljon suloisempi kuin hän. Mikä hitto siinä oli, että pienet, suloiset otukset hakeutuivat Shivin seuraan? Tätä ei ollut vaikea kuvitella laulamaan Disneyn lastenleffaan kirkkaanvalkoinen puku päällä, samalla kun lähitienoon jokainen alle kaksikiloinen otus rynnisti paikalle killisilmineen, pallokorvineen ja pörröhäntineen.

"Tyhmä eläin", Ivan kommentoi ja törkkäisi varovasti gekkoa etusormellaan. Joko se oli liian paniikissa liikkuakseen tai sitten se ajatteli Ivanin vain jättävän sen rauhaan, jos se ei reagoisi mitenkään.

Matelijat olivat auloisia eikä Ivanilla ollut mitään niitä vastaan. Ei hänellä tosin ollut oikein muitakaan eläimiä vastaan, paitsi sisään taloon lentäviä yöperhosia. Jumalauta, jos ne eksyivät hiuksiin ja liiskaantuivat sinne. Suolitakkujen avaaminen oli mahdollisesti kuvottavinta, mitä Ivan tiesi. Joskus hänelle oli lentänyt yökkönen korvaan ja se oli, jos mahdollista, vielä kauheampaa. Otukset pysykööt helvetissä hänen talostaan. Jos ne eksyivät sinne, niin siitä seurasi taistelu kuolemaan asti ja vain toinen heistä selvisi.

Ivan, luomakunnan kruunu vastaan Mothman, yökkönen.

"Kai vippaamassa se jollekin lampulle. Katsotaan, mitä se tekee."

Nainen käveli seinällä olevan pihalampun luo. Ivanin tuolille kiivennyt Rahu nousi takajaloilleen ja koitti kurkkia mitä emännällä oli kädessä.
"Et syö sitä." Shiv totesi kissakarhulle ja sai vastaukseksi myrtyneen ilmeen. Pihan pieneläimet olivat binturongin riistaa, eikä tämä voinut ymmärtää miksi emäntä halusi hyysätä makupaloja.

Noh, söiväthän ne ötököitä. Miksi niistä sitten oli tehty niin maukkaita, jos ne eivät olleet tarkoitettu syötäviksi? Rahu istui tuolilla ja mökötti.

Nainen laski gekon varovasti lampun vierelle. Elukka mietti hetkisen minne oli joutunut, ennenkuin sen alkoi innokkaasti pyydystämään lampun ympärillä pörrääviä ötököitä.

"Päivän hyvä työ suoritettu." Shiv hymyili ja katseli pikku otuksen menoa. Nainen olisi tässäkohtaa voinut antaa miehelle valaisevan luennon sielun kulusta ja siitä kuinka pikkuinen gekko saattoi olla joku miehen edesmennyt sukulainen, mutta Shivillä oli tunne että moinen saarna menisi kuitenkin suurimmalta osaltaan harakoille.

Siitäpä syystä nainen tyytyi vain ottamaan takaisin paikkansa miehen sylistä, nyt kun tupakkakin oli poltettu ja miehellä oli ainakin yksi käsi vapaana niitä puolivillaisia halauksia varten. Nainen painautui lähemmäs ja hymisi tyytyväisenä päästessään taas lähemmäs lämmönlähdettä.

"Mmm... jos minä olen puoliksi rusakko, sinä olet puoliksi gekko", mies huomautti ja kiersi sen vapaan kätensä Shivin ympärille. "Metsästelet valoja, näytät suloiselta ja käperryt lämpimään aina, kun vain mahdollista. Olet varma, että jollain oudolla vääntyilyllä onnistuisit myös nuolemaan omia silmiäsi. Ja ei, en missään nimessä halua nähdä sitä."

Pihamaa oli hiljainen näin alkuöisin eikä ikkunoissakaan näkynyt valoja. Kun katseli taivaalle, näki tuhansia tähtiä. Ilman täytti kamomillan ja persikan tuoksu ja sylissä sykki lämmin, rakastava Shiv. Oikeastaan, elämä ei juuri tällä hetkellä ollut yhtään paskempaa. Nyt kun vielä sai tilaisuuden irvistellä vahingoniloisesti sekä ilman iltaherkkua että ilman halauksia jääneelle Rahulle, oli hetki lähestulkoon täydellinen.

Tai oli siihen asti, kun raja-alueet ilmoittivat olevansa raja-alueita. Jossain kauempana auton varashälytin kilahti soimaan ja heti sen perään kuului kovaäänistä kiroilua, naurua ja kirskuvien renkaiden ulvontaa. Ivan nyrpisti nenäänsä ja joi loput oluestaan, hieroen sitten leukaansa Shivin päälakeen: "Mennään sisälle."

Hän oli edelleen sitä mieltä, että ovi olisi pitänyt lukita ja siihen olisi pitänyt kiinnittää ainakin pari turvalukkoja. Mieluiten enemmänkin. Nämä seudut eivät olleet terveellisiä.

Nainen lipaisi kielellään ilmaa imitoiden gekkoa ja lähti sitten hyväntuulisesti naurahtaen sisälle. Nainen käveli suoraan keittiöön ja avasi toisen persikoista. Puolella tämä lahjoi mököttävää lemmikkiään ja toisen puolen tämä tarjosi Ivanille.

Nainen meni vaihtamaan pyyhkeen johonkin jota ei tarvinnut pidellä ylhäällä. Vaatehuoneen ovi jäi puolihuolimattomasti auki, kun Shiv valitsi itselleen kevyen silkkisen paidan ja alushousut. Nainen oli selin ovelle ja pyyhkeen pudotessa tämän päältä saattoi nähdä toisen molemmissa kankuissa viisi kolikon kokoista mustaa täplää. Ilmeisesti Ivan oli kouristanut sormillaan ihan kunnolla.

Nainen puki rauhassa ja oikoi kosteita hiuksiaan viisipiikkisellä. Huolimatta siitä olivatko hiukset kosteat tai kuivat, ne näyttivät aina yhtä huolitelluilta ja kauniilta. Shiv oli ilmeisesti täysin immuuni tälle naisia yleensä piinaavalle "bad hair day":lle.

Shiv tuli ulos ja napsautti valot pois vaatehuoneesta. Rahu nuoli tyytyväisenä naamaansa ja käpäliään suloisenmakean makupalansa jäljiltä ja kapusi sitten Marsin lampun päälle röhnöttämään. Tälläinen rauhallinen tahti alkoi olla jo rutiinin omaista tässä taloudessa. Kuka tarvitsi televisiota, tai muitakaan moderneja viihdykkeitä, kun oli näin hyvää seuraa?

Ivan närhesi persikkaa katsellessaan puoliksi tahattomasti yksityistä esitystä vaatehuoneen oven raosta. Persikan pehmeä pinta huulia vasten sai hänen mielikuvituksensa juoksemaan ja katse seuraili naisen ihoa aina niskasta ja hartioilta selän ja kylkien kautta takamukselle. Siinä vaiheessa persikkaa tuli näykättyä vähän tahattoman kovaa. Shivin ahterissa, tasan samassa kohdassa kummallakin puolella, näkyi viisi mustelmaa. Ivan palasi mielessään siihen kiihkeään paritteluun yökerhon käytävällä ja totesi tosiaan puristaneensa melko kovaa.

Toivottavasti naista ei sattunut. Oli hänenkin olkapäässään muisto siitä hetkestä, mutta sentään vain toisessa olkapäässä. Ja se oli tehty hampailla. Kuinka kovaa piti rusentaa, että sai ihon mustelmille?

Shivin marssiessa hyväntuulisena, ja jälleen totutun vähissä vaatteissa vaatehuoneestaan Ivan käänsi katseensa pikaisesti takaisin persikkaansa. Sitä oli syöty vain hyvin vähän, mutta näykitty sitäkin enemmän. Ivan korjasi asian haukkaamalla siitä kerralla kunnon palasen ja vippaamalla loput Rahulle.

Puoliksi rusakko... niin, no. Hän ei ollut ihan varma, mikä häntä oli vaivannut siellä. Sen hän sen sijaan tiesi, että Shivillä oli kyky saada hänet osapuilleen samaan mielentilaan vain hymyilemällä noin ja kävelemällä ohitse. Mies nuolaisi vielä persikan makean mehun huuliltaan ennen kuin maleksi vaatehuoneen puolelle. Hänen vaatteensa olivat edelleen pahvilaatikoissa, joita hän kumartui tonkimaan. Kylpytakissa tallustelu ei ollut ikävää sekään, mutta Ivan ei ollut tottunut kulkemaan aktiivisesti vähissä vaatteissa. Hän tonki esille harmaat, löysät housut ja mustan t-paidan, sekä yhdet perusbokserit. Kiskottuaan ovea vähän enemmän kiinni hän ravisteli kylpytakin niskastaan ja alkoi kiskoa housuja jalkaansa. Mieli askarteli edelleen äskeisessä näkymässä.

No, kai se oli sitten ihan hyvä, ettei Shiv laittanut sitä pahakseen. Hänestä se oli ollut ihan virkistävän villiä. Tosin seuraavalla kerralla hänen pitäisi olla varovaisempi. Joku Shivin kaksimetrisistä miespuolisista ystävistä hakkaisi hänet vänkyräksi, jos ikinä sattuisi löytämään naisesta mustelman. Toisaalta, eivät ne kyllä toljotelleet Shivin ahteria.

Ei sietänyt toljotella ainakaan.

Miehen kävellessä ohi nainen ei voinut olla hipaisematta tämän kylkeä, kuin puolivahingossa. Ivan sai yrittää kiskoa vaatehuoneen taitosovia niin paljon kiinnemmäs kuin halusi, mutta jos niitä ei todella laittanut kiinni niiden välistä näki aina sisälle jotain.

Shiv seisoi terraarion nurkalla ja oli omasta mielestään täysin viattomasti vain seurailemassa Marsin toimia. Katse kuitenkin karkaili vilkuilemaan oven raoista miehen pukeutumista. Ivan ei välttämättä ollut se iltapäivälehtien pyykkilautavatsainen poikalapsi, mutta kuka väitti sellaisesta edes todella pitävänsä? Ivanin matala rasvaprosentti teki sen, että lihakset näkyivät, ilman pumppaamistakin. Shivin silmissä tämä melkein kykeni näkemään miehen keholla ne kohdat joita hieromalla ja koskettamalla miehen sai ynisemään mielihyvästä.

Ajatuksissa naisen kädet vaeltelivat toisen keholla ja huulet maistelivat ihon suolaista makua. Nainen kostutti kielellään huulen pintaa ajatuksissaan. Kun Ivan sai vaatteet päälleen ja kääntyi ei nainen edes teeskennellyt katsoneensa jotain muuta.

Shiv seisoi hämärässä huoneessa terraarion vihertävässä valossa ja katseli siristetyin silmin, täysin häpeilemättä, vaatekomerosta ulos linkuttavaa miestään. Ilmeisesti nainen oli nauttinut showsta, mutta ei sanonut mitään.

Vaatekomeron ulkopuolella häntä odotti kumma tilanne. Ivan seisahtui käsi edelleen toisen oven pielellä kuin jänis ajovaloissa.

Shiv tuijotti häntä. Nainen seisoi terraarion vieressä kuin saalistaan vaaniva peto, ja siristetyissä silmissä paloi vastustamaton liekki. Ivan ei tietenkään voinut olla varma siitä, miten kauan Shiv oli tuijottanut, mutta ilmeestä päätellen ihan tarpeeksi kauan. Mies vilkaisi taakseen vaatekomeron lattialle jäänyttä kylpytakkiaan. Vain hetkeä aikaisemmin hän oli tönöttänyt samassa paikassa pukemassa. Ivan palautti katseensa uudelleen naiseen, tällä kertaa samaan aikaan järkyttyneenä ja ehkä hitusen otettunakin.

Shivin vartaloa olisi toljottanut vaikka impotentti ja saanut kykynsä takaisin, mutta hän oli eri maata. Hän ei ollut samalla tavalla... katsottava. Shiviä katseli mielellään ihan ilman taka-ajatuksiakin. Nainen oli kuin taideteos. Hän oli kalpeaa ihoa puoliksi mekaanisen, kuivan kehon päällä, höystettynä epäsiistillä sängellä ja takkuisella, pitkällä kuontalolla. Joku olisi voinut haluta lisätä, ettei tullut unohtaa silmäpusseja ja mustelmia. Ah, niitä niin kauniita, rusehtavankeltaisia vanhoja mustelmia.

Mahdollisesti ehkä maailman epäseksikkäin olento. Tai siinä käsityksessä hän eli.

Suu aukesi, mutta kysymystä ei kuulunut. Jalat, joiden oli pitänyt kuljettaa hänet portaiden kautta siivoilemaan huonetta, ottivatkin askelen Shivin suuntaan.

Ei tarvittu feromoneja herättämään häntä. Siihen riitti tietty katse ja tietty hymy Shiviltä.

Nainen pysyi paikoillaan kun mies otti askeleen lähemmäs. Toinen seisoi kuin kreikkalainen patsas altaan reunalla, vihertävän valon leikkiessä toisen iholla.

Silmät olivat edelleen hienoisesti siristetyt, kuin toinen katsoisi suoraan valoon, joka ei kuitenkaan tehnyt kipeää. Silkkinen, vyötärömittainen aluspaita ehkä peitti ihon pinnan, mutta paljasti kyllä kaikki yksityiskohdat sen muodosta. Kiinteät rinnat kohoilivat rauhallisen hengityksen tahtiin matalan kaula-aukon alapuolella ja kangas jäi hiukan koholleen lantion päälle.

Pehmeät huulet olivat kaartuneet pieneen hymyyn ja kun nainen huomasi miehen katsovan huuliinsa, tämä nuolaisi niitä hyvin aistikkaalla pienellä eleellä. Naisen katseessa oli selvä kysymys, joka kuului: "tämä kaikki on sinun, mitä ajattelit tehdä sillä?"

Naisesta ei huokunut mitään pyyteitä tai odotuksia. Mies olisi voinut pyytää vaikka keittämään kahvia, eikä nainen olisi hymyillyt yhtään vähempää. Tämä vain seisoi siinä rauhallisena ja hymyili rakastamalleen miehelle. Iho pyysi kosketusta, mutta tosiasiassa pelkkä Ivanin katse riitti nostamaan ihokarvat pystyyn ja saamaan vatsanpohjan värisemään. Nainen notkisti hiukan kaulaansa ja nosti leukaansa. Mitään tuo ei kuitenkaan suoraan pyytänyt, tai vaatinut.

Vaatimattomat eleet saivat miehen hengityksen tihenemään. Mielessään hän jo juoksutti huuliaan iholla, joka sai kypsän persikankin häpeämään karheuttaan, ja sai naisen vaikertamaan hiljaa nautinnosta. Kädet sukelsivat mustiin hiuksiin ja sormet haroivat suortuvia, joiden rinnalla silkki suorastaan raapi ihoa.

Niin hän olisi kai voinutkin tehdä. Shiv antautui joka eleellään hänelle ja mitä tahansa hän olisi halunnut, hän kai olisi saanut. Villistä rakastelusta hiljaiseen, romanttiseen hyväilyyn. Kumpaakaan hän ei loppujen lopuksi sitten tehnyt. Sen sijaan hän nilkutti naisen eteen, ja hetken tuijotettuaan kaappasi tämän tiukkaan syleilyyn.

Luoja sitä kusipäätä armahtakoot, joka edes yrittäisi viedä Shiviä häneltä. Maailma saisi yrittää parastaan eikä hän silti päästäisi irti, ellei nainen itse haluaisi mennä. Silloin hän perääntyisi ja vaientaisi vastalauseensa. Kuihtuisi pois kuin kasvi, joka viskattiin pimeään kellariin ilman vettä tai valoa.

"Mitä sinä haluat tehdä?" Ivan mutisi, jahka oli hyvän aikaa vain seisonut paikallaan ja rutistanut naista rintaansa vasten kuin lapsi vanhempaansa. Se taisi olla ensimmäinen kerta ikinä, kun hän selvästi haki tukea ja pysyvyyttä naisen sylistä. Kaipa moisen voisi laskea jonkinlaiseksi askeleeksi eteenpäin tässä omituisessa suhteentapaisessa. Jonkinlaiseksi uudeksi luottamuksen asteeksi, vaikkei mokoma vielä ihan täydellinen ollutkaan.

Nainen kietoi kätensä miehen ympärille, tämän kaapatessa Shivin syliinsä. Nainen seisoi aivan varpaillaan toisen syleilyssä, kädet kiedottuina miehen hartioiden ympäri. Hetken aikaa kaksi sydäntä löi samaan tahtiin, niinkuin niiden välissä ei edes olisi ollut mitään. Shiv painoi päänsä toisen hartialle ja hengitti rauhallisesti, silmät suljettuina.

"Mitä minä haluaisin, vai mitä minun pitäisi tehdä? Ne eivät valitettavasti ole sama asia." Nainen sanoi ja katsoi miehen harmaisiin silmiin hymyillen. "Minä haluaisin valvoa koko yön ja vain olla sinun kanssasi, tehden kaikkea tekemättä mitään. Tehdä jotain ja puhua paskaa aamuun asti." Nainen maalaili.

"Sen sijaan minun pitäisi mennä nukkumaan, koska huomenna on työpäivä ja listassa ainakin kuusi asiakasta." Nainen huokaisi. Jos Ivan väsyi hierottuaan naisen niskoja vartin, saattoi vain kuvitella kuinka koville kuusi tunnin hieronta maratonia tulisi ottamaan. Olkoonkin, että osa tehtiin jaloilla, osa käsillä.

Näytti nyt hiukan siltä, että nainen jätti lopullisen päätöksen Ivanille siitä, miten alkanut yö tulisi etenemään.
Shiv haroi sormillaan miehen tummia hiuksia ja hieroi hellästi toisen päätä.

Mitä ilmeesstä saattoi päätellä, ei Ivan ollut kovinkaan mielissään tilanteesta. Hän päätyi kuitenkin siihen ratkaisuun, joka oli Shivin kannalta parempi. Olkoonkin, että hän itse olisi valinnut ensimmäisen koska tahansa. Nainen nyt vain ei ollut sairaslomalla. Hän oli.

"Mene nukkumaan sitten", mies totesi pettyneenä, mutta ilmeisen varmana siitä, että se nyt vaan oli viisainta. Hän oli rationaalinen ihminen ja rationaaliselta kantilta katsottuna olisi aika vitun typerää valvoa puolen yötä ja seuraavana päivänä väsyttää itsensä loppuun töissä. Tai siis, Shivin kannalta se oli typerää. Hän kärsi kroonisesta univajeesta, ja teki silti hommansa. Shiv oli liian iloinen ja pirteä kärsimään univajeesta. Kärttyisyys, mustat silmänaluset ja teen neuroottinen kittaaminen hereillä pysymiseksi ei nyt vain sopinut naiselle millään tasolla.

"Minä katson vielä huonettani. Paskat minä siellä mitään saan aikaan, mutta silti", Ivan jatkoi ja kaiveli askistaan tupakan. Tuore aski oli jo lähes tyhjä, mikä kai kertoi jotakin illan aiempien tapahtumien kulusta. Mitä vittuuntuneempi ja stressaantuneempi hän oli, sitä kovempaan tahtiin hän kiskoi sauhuja. Töissä se tarkoitti jatkuvaa sätkä suussa säheltämistä, kotona muutamia hermosauhuja silloin tällöin.

"Yritän olla hiljaa, ettet herää."

Shivin pieni huokaisu kuulosti ihan yhtä pettyneeltä, mutta tosiasia oli se, että jollain oli tämäkin kiinteistön ylläpito maksettava.

Nainen roikkui vielä hetken toisen syleilyssä, niinkuin ei olisi vain tahtonut mennä pois. Toinen painoi miehen huulille yhden pehmeän suudelman ja silitteli vielä tämän hiuksia, ennekuin laskeutui vastahakoisesti pois tämän syleilystä ja vetäytyi kauemmas.
"Tulisitko vielä peittelemään minut?" Nainen kysyi viattomalla äänellä, ennenkuin lähti kävelemään kohti portaita. Tai eipä tuo varmaan oikeastaan edes kysymys ollut. Shiv tiesi ettei Ivan kieltäytyisi, ilman helvetin painavaa syytä.

Nainen lähti hitain, melkein tahallaan vitkuttelevin askelin kohti alakertaa ja kääntyi makuuhuoneeseen. Lämpimänvärisin kankain sisutettu huone näytti kutsuvalta ja kodikkaalta, mutta sekin tuntui kuitenkin aina jossainmäärin kolkolta, kun joutui menemään nukkumaan yksin.

Vaatteita ei tarvinnut vähentää, joten nainen vain kiipesi pehmeälle patjalle aukilevitetyn peiton viereen ja venytteli koko vartalonsa. Tyynesti toinen jäi odottelemaan tulisiko mies tämän peittelemään, vai saisiko hän nukkua peitteen vierellä, kunnes Ivan suvaitsi tulla itse nukkumaan.

Ivan vilkaisi etuovea, sitten portaikkoon katoavaa Shiviä ja maleksi viimein naisen perään. Hän voisi mennä ulos oman huoneensa portaikon kautta kiskomaan röökinsä ennen siivoilua. Laskeuduttuaan hankalasti portaat alas hän vaihtoi sätkän toiseen suupieleen, ontui makuuhuoneeseen ja tarttui kiinni peitosta. Shiv oli jo ehtinyt venytellä itsensä patjalle, joten Ivan nakkasi peitteen naisen niskaan ja kumartui sitten hankalasti ja äärimmäisen epämukavaan asentoon antaakseen suukon yötä vasten. Shiv haisi edelleen suihkunraikkaalta, kuten tuntui haisevan aina. Ivan haisi tupakalle, viskille ja kaljalle.

"Öitä", kalpea mies murahti ja tarttui hetkeksi naisen leukaan voidakseen antaa sen yösuukkonsa. Melkoinen suukko se olikin, mutta sen saattoi laskea ihan äskeisen tuijottelun piikkiin. Mitä ilmeisimmin se oli herätellut jonkinlaista nälkää ja nyt, kun sitä nälkää oli luvassa ties miten pitkään, ainakin suudelmien laadun oli parasta olla tyydyttävä. Shiv tosin sai ihan pienestä suukostakin jo aikaiseksi sen sortin tapauksen, että sen muisti vielä viisi minuuttia jälkeenkin päin.

Nainen oli yksinkertaisesti ihastuttava. Sellainen kummallinen täydellinen poikkeama muuten niin epätäydellisessä maailmassa.

"Kehtolaulua en laula. Se aiheuttaa akuutin kooman eikä heräämisestä ole takeita."

Kaikessa karuudessaan Ivan oli juuri niin suloinen kun sitä osasi toivoa. Peitto viskattiin päälle miten sattuu. Nainen naurahti ja kaivoi itsensä esille täkin alta. Traditionaalista hyväyön suukkoa ei sopinut unohtaa.

Jos peittely itsellään oli ollut hiukan puolivillainen, korvasi hyvänyön suudelma kyllä kaikki pienet naarmut jotka perinteikkääseen toimitukseen oli tehty.. ja lisäsi sen pinnalle uuden kerroksen lakkaa.. ja kultauksen. Tavallisesti hyvänyön suukkoon ei välttämättä kuulunut myöskään kieli, mutta ehkä tässä luotiin nyt uutta perinnettä. Tai koitettiin pitää huoli siitä ettei puoliso viihtynyt omissa harrastuksissaan liian pitkää.

Oli miten oli Shiv ainakin säteili tyytyväisyyttään peitteen välissä.
"No ehkä pyydän sitä sitten kun alan kärsiä unettomuudesta." Nainen sanoi ja haukotteli heti perään. Nyt se ei tainnut ainakaan olla vaivana.
"Älä valvo liian pitkään." Nainen toivoi vielä kun Ivan lähti nilkuttamaan käytävän toiselle puolelle huoneeseensa.


//Jesh poks ja kiitos.