Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kellari..

Ensimmäinen ajatus oli totta kai pyörähtää ympäri ja katsoa, mikä vittu se oli. Jollakin tavalla mies ehti säpsähtääkin, ennen kuin Shivin sanat naulitsivat hänet paikalleen. Naisen vakava mielentila oli viimeinen niitti ja Ivan lakkasi hengittämästä. Hän tuijotti naisen kasvoja ja yritti pysyä itsensä herrana samalla, kun joku aivan vitun iso hönki ilmaa hänen selkäänsä vasten.

Mitä vittua tämä oli? Oliko tämä kenties Shivin kösitys hauskanpidosta? Heittää hänet keskelle kidutusvälineitä halliin, joka vilisi selkäänhönkijöitä? Nainen halusi ilmeisesti päästä hänestä eroon. Ensin se kaahailu metsätiellä ja nyt tämä. Hän ei IKINÄ lähtisi kaupungista enää. Tämä oli juuri tällaista vitun maalaistouhua. Susia ja karhuja ja asevarastoja ja hyttysiä ja rautaneitsyt ja yleistä kauhun ja kalman ilmapiiriä.

Tänne oli tultu jonkun saatanan taulun takia. Sieti olla aika helvetin hieno taulu. Kaikista paras taulu koko vitun maailmassa. Jos häneltä lähtisi joku raaja, Shiv saisi luvan ommella sen omakätisesti takaisin.

Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja katse alkoi liukua pikkuhiljaa pois Shivin kasvoista, kohti maata. Ehkä ei olisi ollut viisasta etsiä sen jonkun varjoa, mutta minkäpä ihminen uteliaisuudelleen voi. Ja Ivan ei ollut niitä ihmisiä, jotka pistivät lapsena pään peiton alle, jos luulivat huoneessaan olevan mörköjä. Hän halusi nähdä, mikä hänet tappaisi.

Ivanin ei tarvinnut yrittää kurkkia selkänsätaa, sillä mikä ikinä miehestä oli hetki sitten ollut kiinnostunut päätti jatkaa matkaa. Otuksen hartiat olivat Ivanin vierellä seistessään miehen vyötärön tasolla. Tästä asennosta katsoessa elukka muistuttu jotain geenimanipuloidun dobermannin tapaista. Sillä oli pystyyn leikellyt korvat, typistetty häntä ja liikaa arpia ainakaan perhelemmikiksi.

Shiv ei hievahtanutkaan kun elukka tuli aivan lähelle. Toinen pysyi edelleen täysin tyynenä. Ivan saattoi nähdä nyt koko kuvatuksen täydestä sivuprofiilista. Elikon toinen etujalka oli kyberneettinen, samoin alaleuka. Eläin oli niin täynnä arpia ja tikattuja kohtia, että se muistutti enemmän tilkkutäkkiä kuin koiraa. Jos ei paremmin tuennyt, olisi voinut väittää että elukan omisti sama tyyppi kun kidutusmuseonkin. Elukka hengitti samallalailla kuumaa ilmaa naisen keskivartalolle, kuin arvioiden.

Shiv laskeskeli jotain. Tämä valmistautui selvästi tekemään jotain ja se ei välttämättä ollut hyvä asia. Koira käänsi äkkiä huomionsa takaisin Ivaniin ja päästi syvän uhkailevan murinan. Shiv ei jäänyt odottamaan sitä, että elukka kävisi miehen kimppuun vaan toimi. Nainen syöksyi juoksuun, koira pienellä viiveellä perässään.

Ivan piti eläimistä, mutta tässä missä lie ei ollut mitään vähäisessäkään määrin kaunista. Ei ainakaan juuri nyt. Olisi kai ollut, jos se olisi tullut arpineen ja kyberosineen tuomaan palloa ja heiluttamaan häntää. Se nyt vaan ei tehnyt niin, vaan oli päättänyt tappaa heidät kaikki.

Seuraavaksi tapahtuikin sitten vähän liian äkkiä Ivanin makuun. Hän ehti hädin tuskin aistia Shivin mielessä ailahduksen ja saman tien nainen oli ottyanut ja pinkaissut juoksuun. Koira, joka oli äsken kiinnittänyt huomionsa uudelleen häneen, pinkaisi nanosekunnissa Shivin perään.

"Hei!" Ivan älähti, mutta haparointi oli turhaa; otus oli ehtinyt luikkia käsien kantamattomiin. Sen aerodynaaminen, musta vartalo pinkoi sellaista vauhtia, ettei Ivan edes unelmoinut saavansa sitä kiinni. Niinpä miehelle ei jäänyt vaihtoehdoksi kuin tarttua lähimpään vieressä olevaan esineeseen, jonka jaksoi nostaa (se oli tässä tapauksessa joku kalliin näköinen kello) ja viskata se koiran ja Shivin perään. Oli se nyt vittu jumalauta, jos tälläkin kertaa Shiv loukkaantuisi eikä hän voisi tehdä asialle mitään. Jos tuo perkeleen Kerberos koskisi hampaallaankaan Shiviin, edes vittu vahingossa, hän repisi sen kahtia.

Kerrankin kävi tuuri. Sen sijaan, että olisi osunut ihan päin vittua, hänen heittämänsä antiikki löysi kuin löysikin massiivisen koiran ahterin ja kopsahti siihen. Se ei ehlä aiheuttaisi kipua, mutta voisi olla tarpeeksi otuksen huomion uudelleenohjaamiseen.

Siinä tilanteessa hän... no. Hän ehkä... no varmaan ehkä juoksisi. Tai tarttuisi lähimpään tuoliin ja yrittäisi pitää otusta kaukana itsestään.

Koiran hampaat kävivät vähän liian lähellä naisen takareisiä, kun tämä juoksi parasta mahdollista vauhtia vain poispäin Ivanista. Koiran takaa-ajon katkaisi jokin ja se käännähti puolessa loikassa käyden aivan vimmatulla raivolla jonkun asian kimppuun. Koiran takalonkkaan kolahtanut kello otettiin ilmasta kiinni ja koira puri sen tuhannen kappaleiksi yhdellä haukkaisulla. Shiv sukelsi piiloon kahden kaapin väliin ja katosi näkyvistä.

Elukka yritti kovasti jakautua kahtia, että olisi päässyt molempien kimppuun yhtäaikaa, mutta kun se ei ollut mahdollista, se valitsi sen näkyvillä olevan ja lähti Ivanin suuntaan. Se ei juossut, vaan hiipi kuin väijyttävä kissa. Kaikki metalliset hampaat esillä ja lyhyt karva siellä missä sitä kasvoi aivan pystyssä. Elukan leuat näyttivät siltä että toinen saisi Ivanin synteettisistä osista mielekkään purulelun joksikin aikaa.

Koira oli ottamassa vauhtia loikatakseen miehen päälle, kun ilmassa kajahti kimakka vihellys. Näytti siltä kun joku olisi napsauttanut kyberpedon tapponappulan off asentoon. Eläin lopetti välittömästi murinansa ja istui asentoon kuin poliisikoira. Koko bunkkeriin laskeutui kuoleman hiljaisuus.

Shiv makasi lattialla selällään, puoliksi valtavien kaappien alla. Hengitys oli tiheää äsköisen pikaspurtin jäljiltä. Äänestä päätellen joko kukaan, tai kikki olivat kuolleet, joten ylös ei ollut mikään mahdoton kiire.

"Ivan?" Naisen ääni kuului kaappien välistä.

Ivan oli päätynyt lopulta siihen tulokseen, että karkuunjuokseminen vain pidentäisi elinaikaa eikä sitäkään kovin pitkäksi aikaa. Niinpä hän oli tarttunut koristeelliseen jugend-tuoliin, nostanut sen eteensä ja toivonut, että otus tajuaisi edes tappaa hänet ennen kuin alkaisi syödä.

Ihmeitä kuitenkin tapahtui. Kimakka vihellys muutti hirviön hetkessä BH-kokeen mallikappaleeksi. Ahteri tällättiin maahan ja siihen se sitten jäi. Ruma se oli, mutta hampaat sentään olivat huulien alla piilossa ja se vähä karvakin sileää eikä pörhöllään.

Kuullessaan Shivin äänen Ivan lähti varovasti etenemään sen suuntaan. Hän käveli koiran edestä rintamasuunta koko ajan otukseen päin ja piteli tuolia välissä siltä varalta, että pedon tappohalut heräisivät taas. Eivät heränneet. Päästyään muutaman metrin päähän Ivan nakkasi tuolin pois ja luikahti lähimmän romukasan takaa siihen suuntaan, mistä naisen ääni oli kuulunut. Nainen löytyi lopulta kahden kaapin välistä. Ainakin silmämääräisesti tämä oli vielä kunnossa. terminaattori-Lassie ei ollut ehtinyt iskeä hampaitaan mihinkään.

"Vittu tämä on perseestä", mies tokaisi ja tarttui naisen ranteeseen: "Mennään helvettiin täältä. Minä en halua olla täällä enää hetkeäkään."

Pukumiehiä, kidutusvälineitä, metsää ja vesikauhuinen kyberkoira. Ei, tämä ei vastannut hänen käsitystään kivasta reissusta. Kivalla reissulla ei tarvinnut pelätä terveytensä puolesta.

"Hmmh." Nainen myönsi ja ojensi sen kätensä, joka ei pidellyt edelleen taulua toisen rintaa vasten. "Kannatetaan. Tämä olisi voinut mennä mukavamminkin." Nainen myönsi Ivanin auttaessa tämän ylös komeroiden välistä.

Shiv tiesi hyin kenen syytä tämä koheltaminen oli, mutta jos ei muuta tämä oli löytänyt haluamansa. Ivankin oli ainakin päällisin päin kunnossa ja räksytyksestä päätellen vanne kiristi päätä ihan niinkuin aina ennenkin. Olkoon niin.

Shiv puisteli tomut takalistostaan ja lähti suunnistamaan kohti ulko-ovea. Auringonvalo loisti vielä ovensuusta ja se oli hyvä asia. Ei ollut vielä liian myöhäistä toteuttaa operaation kakkososaa. Lähempänä ovea nainen löysi vielä sen viimeisen asian jota oli tullut hakemaan.
"Täydellistä." Tämä totesi ja laski peitellyn taulun pyöreälle puiselle pöydälle. "Voisitko napata nuo kaksi tuolia?" Shiv pyysi nätisti ja lähti sitten taulun ja pöydän kanssa kohti auringonvaloa.

Tuolit eivät olleet mitkään raskaat. Ne oli tehty puusta ja vuoltu erittäin monimutkaisin kauniin kuvioin. Istuintyyny oli hiukan kulunut, mutta muuten tuolit olivat ihan kelpo kunnossa.

Shiv mulkaisi hiukan pahasti ovella seisovia vartijoita. Olisivat voineet kertoa että koira oli edelleen irti. Nainen ei kiittänyt, vaan nyökkäsi vain ja jatkoi sitten matkaa autolle.

Jos Shiv vaivautui nyt edes nyökkäämään, Ivan ei vaivautunut edes siihen. Hän marssi ulos naama niin synkeänä, että aurinkokin pakeni pilven taakse. Tuolit kolisivat seiniä vasten miehen noustessa portaat ja auton luona ne laskettiin vähemmän hellavaraisesti maahan. Ei sellaisella tavalla, että ne olisivat voineet hajota, vaan sellaisella "jos joku nyt ei vielä huomannut, niin minua kyrpii"-tavalla.

Olisi voinut luulla, että ympäröivä luonto rauhoitti ja teki olosta seesteisen. Linnut lauloivat, niitty havisi tuulessa ja jossakin kaukana soitti sirkka. Kukapa ei olisi tuntenut stressinsä haihtuvan savun lailla?

No, Ivan. Ivanin tapauksessa luonto näytti toimivan täysin päinvastoin, kuin olisi voinut kuvitella. Tärisevät kädet etsivät tupakkaa ja huolimatta kauempana seisovasta kyltistä kääryle sytytettiin kiireellä ja siitä kiskottiin savua kuin hengenhädässä. Vasta saatuaan turvallisen tujauksen nikotiinia ja purettuaan sätkän imemiseen pahimmat aggressionsa mies näytti tyyntyvän edes siihen pisteeseen asti, että tästä olisi jotain apua pakkaamisessa.

"Vittumainen piski", mies mutisi ja jyrsi filtterinpäätä mulkoillessaan bunkkerin suuntaan. "Miksi siellä on jotain otuksia, mistä sinä et tiedä? Eikö se muka ole sinun varastosi? Ja keitä saatanoita nuo pukumiehet ovat?"

Nainen sovitteli huonekaluja ja taulua autoon vanhan tetriksenpelaajan tarkkuudella ja onnistui lataamaan tavarat mukaan niin ettei muskeliauto edes menettänyt tyylipisteitä, muuttoautostatuksesta huolimatta.

"Toivoin kovasti, että Nostromo olisi ottanut sen mukaansa, mutta ilmeisesti hurtta jätettiin tänne ihan kiusallaankin." Shiv tuhahti. "Miten se vanha ääliö voi vieläkin kantaa kaunaa?" Nainen puisteli päätään ja sulki autonoven. "Minä omistan vain osan tuosta romusta, en tätä paikka." Shiv valaisi. "Koko seutu noiden porttien ja aitojen sisällä kuuluu Nostromolle. Koko entinen tukikohta on hänen omaisuuttaan." Nainen kohautti olkiaan ja istui takaisin kuskin paikalle.

Shiv odotteli ikkuna auki, että Ivan sai sätkänsä poltettua ja käynnisti sitten ärjyvän moottorin. Jos Ivan luuli pääsevänsä pois itikoiden ja käpyjen epäpyhästä maailmasta, tämä saattoi pettyä melko pahasti, kun auto ei pikkutietä ensin rauhallisesti kiemurreltuaan jatkanutkaan sinne mistä tultiin.

"Minun on pakko tehdä yksi asia ennenkuin mennään takaisin." Nainen totesi ja käänsi auton keskikokoiselle tielle. Kovin pitkään ei tarvinnut ajaa ja nainen parkkeerasi auton varjoon pienen aukean laitaan. Ikkunasta ulos vilkaisemalla saattoi nähdä puiden välistä melko upean maiseman. Puhdas järvi keskellä metsää.

Shiv astui ulos autosta ja sen kummempia selittelemättä toinen riisui niin paitansa, kuin shortsinsakkin. Sisälle autoon näkyi vain naisen vatsa ja rintahehän alaosa, joten oli paha arvailla jäikö tälle mitään vaatetta päälle.

Notromo. Juuri näin. Se vitun sihisevä spiderman, jonka hän oli viimeksi nähnyt kohtalokkaalla keikalla. Hänen ei tarvinnut edes tuntea tyyppiä sen paremmin vihatakseen sitä palavasti. Olisi tullut itse näyttämään kaasunaamarilla peitettyä lärviään, niin hän olisi syöttänyt sen naamarin sille.

Auton liikkeellelähtö oli suurin helpotus sitten tänään, ja sen kaartaminen pois urbaaniin sivistykseen vievältä tieltä vielä suurempi pettymys. Sielunsa silmin Ivan oli jo näkevinään, miten Shiv raijaisi hänet jollekin "ihanalle" laavulle, jossa he viettäisivät "ihanan" yön hyttysten, paarmojen, luteiden, muurahaisten, hirvennenäsaivartajien, kyynelyökkösten ja muiden metsän pikku paskiaisten syötävänä.

Ainakaan vielä laavulle ei menty. Shiv pysäytti auton ja ikkunasta kohtasi näkymä, jonka jopa kaikkea vehreyttä ympärillään kammoksuva Ivan myönsi nätiksi. Tyyni järvenselkä ja veteen piirtyvät heijastukset. Ivan unohtui katselemaan heijastuksia, kun auto heilahti ja Shiv nousi ylös. Ennen kuin Ivan ehti kammeta ruhonsa sätkälle, Shiv oli aloittanut strippauksen auton vieressä. Miehellä tuli kiire kiskaista ovensa auki, nousta ja vilkaista ympärille: "Nyt vittu, Shiv!"

Täällä voi olla jotain ihmisiä ja nainen senkus kiskoi vaatteet hiiteen heti, kun vain mahdollista. Ei siitä kotona ollut haittaa, mutta tänne nyt sentään toi tie, eli joku muukin voisi löytää tänne uiskentelemaan.

Nainen säpsähti kun Ivan ponnahti ylös autosta raivoamaan, kuin käpynsä jäädyttänyt orava. Tarkemmalla tarkastelulla olisi voinut huomata, että naisella oli bikinit vaatteidensa alla. Shivin ilme oli sekunnin kuin ajovaloihin osuneella peuralla. Säikähtänyt ilme muuttui pian totiseksi kun Shiv katsoi miestään. Silmissä paloi pieni itsepäinen kipinä. Koska nainen ei osannut aavistaa mistä mies halusi nut marista, otaksui tämän olevan sitä normaalia.

"Jos millään viitsisit pysyä nahoissasi vielä vartin verran. Lupaan olla pidättelemättä sinua tässä helvetissä yhtään sen pidempää." Nainen sanoi matalalla äänellä. "Minä menen nyt uimaan ja jos sinulla on noin jumalaton kiire pois täältä, niin pidä auto käynnissä." Nainen tuhahti ja sulloi riisumansa vaatteet ikkunasta kuskin penkille.

Shiv katui syvästi sitä, että oli kuvitellut pienen vaihtelun virkistävän lomapäivää. Kaupungin puisto oli ihan miellyttävä paikka, mutta nainen kaipasi välillä ihan oikeasti pois kännykkäverkosta ja neonvaloista. Ihmiselle joka oli aina ollut valoissa ja metelissä tälläinen korven hiljaisuus saattoi olla melko omituinen kokemus. Shiv oli toivonut, että mies vain koittaisi kestää, edes hänen takiaan. Ei täälä kuitenkaan ollut tarkoitus yöpyä, tai mitään muuta paskaa. Ei mieheltä voinut sellaista pyytää ilman pitkällistä siedätystä.

Shiv käveli rantaa kohden. Askelist näki, että nyt harmitti.

Ennen vettä oli parin metrin suora kallion leikkaus. Sen viertä kulki tarkkaan tallattu polku, mutta Shivillä oli ilmeisesti kiire aikataulu. Nainen otti muutaman juoksuaskeleen ja ponnisti kallion reunalta kadoten kokonaan näkyvistä. Ylös kuului vain hyvin vaimea loiskahdus.

Nyt kun kukaan ei puhunut, alkoi huomata kuinka hiljaista täällä itseasiassa oli. Tuuli suhisi hiljaa niityn kasveissa ja pelästynyt nokikana päästi pienen uikutuksen. Täällä ei haissut roskikset tai puskissa olevat kaljapullot, jaloissa ei juossut kenenkään kakaroita kirkumassa ja mistään ei pelmahtanut vittumaisia teinejä uhoamaan. Joku olisi voinut väittää että sellainen oli hyvä asia.

Shiv nosti päänsä pinnalle ja veti kevyesti henkeä. Ehkä olisi parempi vain jättää kaikki yllätykset Ivanin kontolle. Hän ne sentään osasi. Shiv osasi lähinnä sössiä aivan kaiken joka vitun kerta. Ei syy ollut Ivanissa vaan kaikessa muussa ja Shivissä. Nainen lähti uimaan kauemmas rannasta sukeltaen takaisin kirkkaan pinnan alle.

"En minä sitä", Ivan jupisi ja läimäytti oven kiinni. "Ajattelin, että joku on katsomassa..."

Ei sillä nyt ollut loppujen lopuksi väliä, nainen kun oli ilmeisesti pukeutunut jo kotona tätä varten. Nopea vilkaisu autoon muistutti, että Shiv oli kotona suunnitellut vähän enemmänkin. Ilmeisesti Shiv oli ajatellut, että täällä vietettäisiin hetki. Mies vilkaisi taas järveä ja maleksi sitten hitain askelin järven rannalle. Toisin kuin Shiv, hän ei ollut niin uhkarohkea, että viitsisi edes kurkkia kalliolta alas. Ivan seuraili polkua pienelle kivirannalle ja istahti katselemaan kauempana uiskentelevan Shivin pulikointia.

Sätkä paloi loppuun pikkuhiljaa. Lopuksi Ivan tumppasi sen maahan ja raahusti vesirajaan. pikainen koettaminen kertoi veden olevan kylmää. Tai no, ei se varmaan ollut, jos oli tottunut uimaan luonnonvedessä. Ivan ei ollut tottunut uimaan edes uimahallissa.

Mies poimi muutaman kiven, pyöritteli niitä sormissaan ja heitti ne sitten veteen yksi kerrallaan.

Shiv oli pahastunut ja pettynyt ja se sai Ivanin tuntemaan olonsa noloksi. Kenties hänen pitäisi yrittää sietää tätä... luontojuttua. Ihan vain Shivin mieliksi. Kun nainen oli tehnyt eväät ja kaikkea.

Rannalla oli myös yksi käpy. Ivan poimi sen, sihtaili hetken kauempana uivaa Shiviä ja viskasi tätä sitten kävyllä.

Pintaan noustessaan nainen tunsi jonkun kevyen kopsahtavan päälakeensa. Vierellä kellui käpy. Ei Ivan nyt voinut tätä päivää niin paljoa vihata, ettei antanut naisen olla vedessä edes varttia. Shiv huokaisi niin että vedenpinta väreili.

Hyvä on, hyvä on.

Nainen antoi itsensä vajota pinnan alle vielä kerran. Pohjasta pulppuava viileä vesi auttoi keskittämään ajatukset ja tyynnyttämään mielen. Miehen kiukuttelu menisi ohi ajallaan kun päästäisiin takaisin betonihelvettiin. Parasta mitä nainen saattoi tehdä oli rauhoittaa oma mielensä ja olla lisäämättä mielipahaa hermostumalla. Kaikki kurjuuden tunne valui naisen mielestä pois kuin vesi hanhen selästä ja rauhallisuus palasi.

Pinnalla ei sen minuutin aikana näkynyt mitään muuta kuin pari pientä kuplaa aivan tyynen veden pinnassa.

Shiv ui veden alla lähemmäs rantaa ja nousi hetken kuluttua kävellen vedestä. Aurinko kimmelsi märällä iholla, korostaen naisen erittäin hyvin muodostunutta vartaloa ja korpinkutrit olivat karanneet kokonaan auki. Kasvoilla lepäsi tyynen rauhallinen, kärsivällinen hymy.

"Mennään sitten." Nainen huokaisi ja katsoi kivellä istuvaa Ivania. Nainen olisi niin halunnut nauttia paikan rauhallisuudesta vielä hetken, mutta laittoi jälleen kerran miehen onnellisuuden täysin kyselemättä omansa edelle. Mistä hän olisi voinut tietää, että rakastettu vihasi epäurbaania ympäristöä niin palavasti?

Shivissä oli jotain epäluonnollista naisen noustessa vedestä kuin hengetär ja astellessa äänettömästi ja vettä valuen rantaan. Ivan varmisti, ettei lähimailla tosiaan ollut muita. Ei, ei ollut. He olivat kahden.

Mielessä häivähti taas mustasukkaisuus niitä entisiä miehiä kohtaan. Hän tiesi, ettei entisiä kohtaan ollut mitään järkeä tuntea mustasukkaisuutta, mutta tunsi silti. Pelkkä ajatus Shivistä raahaamassa jotakuta muuta keskellä korpea aina yhtä iloinen hymy kasvoillaan... hän ei halunnut edes ajatella sitä.

"En minä sitä", Ivan totesi, vaikka osa hänestä halusikin tarttua tilaisuuteen ja paeta takaisin kaupungin synkkyyteen. Sinänsä huvittavaa, että hän vihasi sitä kaupunkia. Hän ei vain osannut tulla toimeen täälläkään. Mihin tahansa hän menikin, aina häntä vitutti. Viime aikoina oli vituttanut vielä tuplasti enemmän.

"Minun on nälkä. Jos sinun on, voin hakea vermeet tähän ja voimme heittää jotain kitusiin ennen kotiinlähtöä", Ivan mutisi, viskasi viimeisen kiven kädestään rantaveteen ja käänsi taas katseensa Shiviin. "Mikäli haluat."

"Se olisi mukavaa." Nainen hymyili lempeästi, selkeästi hyvillään siitä että olikin ollut väärässä miehen motiiveista saada tämä pois vedestä. Kun toinen nousi hakeakseen eväslaatikon nainen katsoi tämän perään ja hymähti itsekseen.

Kun Ivan palasi alas korin ja viltin kanssa oli nainen valinnut hyvän istumapaikan kalliolta. Puu varjosti pulta kalliota, niin että Ivan voisi tahtoessaa pitää hipiänsä edelleen marmorin vaaleana, jos niin tahtoi. Shiv otti viltin ja levitteli sen kalliolle. Kori päätyi varjon puolelle ja nainen aurinkoon.

Shiv haroi hiuksensa auki ja asettui mukavasti viltille. Korista tämä otti itselleen pienen kolmioleivän, jonka välissä oli tietenkin brittiläisen vallan alla kasvaneen naisen tapaan kurkkua, tuorejuustoa ja minttua. Juomana oli kirsikka limua ja jääteetä. Koriin oli pakattu vaikka mitä muutakin, mutta Shiv antaisi Ivanin kompata ne sieltä itse. Herkkuna laatikosta löytyisi esimerkiksi friteerattua kanaa, jonka nainen oli Ivania varten valmistanut aamulla.

Shiv kävi pitkäkseen ja nautiskeli auringon lämmöstä ihollaan. Kaupungin savusumu teki sen että siellä tuntui aina pilviseltä, eikä auringonvalo tuntunut yhtään mukavalta. Se vain lämmitti koko ilman, kuin kaupunki olisi ollut yksi suuri uuni. Täälä auringossa oli lämmintä ja varjossa mukavaa, selvä ero.

Nainen varjosti kädellä silmiään ja katsahti Ivania.
"Kiitos, kulta. Minä lupaan etten raahaa sinua enää minnekkään jumalanseläntaa ilman kysymättä." Shiv sanoi ymmärtäväisellä äänellä.

Kuten oikein arvattu, Ivan otti paikan varjosta ja teki olonsa niin kotoisaksi, kuin nyt vain oli mahdollista. Se ei ehkä ollut paljon se, mutta riittävästi. Tongittuaan eväskoria hetken aikaa ja tuhottuaan sinä aikana yhden leivän Ivan osui viimein friteerattuun kanaan. Saatuaan koiven käteensä mies vaikutti heti vähän tyytyväisemmältä elämäänsä.

Kontrasti oli suorastaan huvittava. Auringossa kelli tummahipiäinen kaunotar kasviskolmioleipä kädessään, ja varjossa retkotti huonossa ryhdissä istuen kalpea, urbaani mies toisessa kädessään friteerattu kana ja toisessa sätkä. Kirskikkalimonadi oli aseteltu tarkasti niin, ettei se kaatuisi ja olisi hyvin käden ulottuvilla heti, kun sitä tekisi mieli.

"Ei se mitään", Ivan mumisi, vaikkei Shiv ollutkaan suoraan pyytänyt mitään anteeksi. "Jos sinä haluat tänne, niin sitten tullaan... kunhan seuraavalla kerralla ei tarvitse juosta karkuun vesikauhuisia piskejä."

Jos Shiv kerran piti luonnosta, hän opettelisi sietämään sitä. Mitään eräjormaa, joka seisoi virrassa pitkät saappaat jalassa ja uisteli sinttejä, hänestä ei ikinä tulisi. Kenties hän onnistuisi kuitenkin kehittämään sen verran immuniteettiä luontoa kohtaan, että voisi tulevaisuudessa yöpyä. Josko vaikka siunaantuisi joskus kakarakin... Ivan vilkaisi alas kalliolta ja kuvitteli Shivin leikittämään pientä, mustatukkaista tyttöä veteen. Hetken verran mielessä häivähti jokin, joka sai suupielet kiristymään ja nyrkit puristumaan yhteen. Se hetki oli kuitenkin pian ohi ja kaikenlainen kipu oli survottu niin piukasti mielen perimmäiseen soppeen, ettei se pulppuaisi sieltä vähään aikaan.

"Onko se hämähäkkimies helvetistä sitten joku hyväkin kaverisi?" Ivan uteli syötyään puolet kanastaan. Hän laskeutui makuulle kyljelleen ja katseli varjostaan auringossa paistattelevaa naista. Sitä, miten aurinko hiljaksiin kuivatti vesipisarat iholta ja sai hiukset säihkymään. Mitä tahansa Shiv vastaisikaan, oletettavasti siitä noteerattaisiin vain puolet.

Nainen laski kätensä takaisin alas ja piti silmiään kiinni ettei sokaistuisi kokonaan. Oli sääti ettei nainen kyennyt lukemaan tuntemuksia, sillä tältä meni kokonaan ohi miehen mielessä kuohahtanut ajatus. Muutenkin sellaisesta olisi ollut hyötyä kivikasvoisen miehen kanssa.

Nainen naurahti Ivanin kysymykselle ja käänsi päätään toisen puoleen, niin että uskalsi avata toisen silmänsä.
"Kertoo varmasti kaiken tarvittavan kun sanon että olen tuntenut hänet 8 vuotiaasta. Minun iässäni, ei hänen." Toisin sanoen ei ollut mitään merkitystä olivatko he milloinkin puheväleissä, Nostromo oli ainoa toinen olento, joka oli kokenut samoja asioita kuin Shiv.

Mitä nyt Ivan oli kaksikkoa tarkkaillut silloin ihokiitävän aikaa, eivät näiden välit olleet kovin kummoiset. Puhuessaan hiidestä naisesta huokui lähinnä sellainen olo että Nostromo oli jonkinlainen välttämätön paha, jonka kanssa oltiin tekemisissä niin vähän kuin mahdollista.

"Hän pitää huolta tavaroistani ja antaa minulle paikan jossa nukkua. Tapaamme satunnaisesti kun hän on samoilla suunnilla kuin minä." Nainen sanoi ja kohautti olkiaan. Harhauttaakseen miehen pois tylsästä puheenaiheesta Shiv venytteli ja ojensi kuin puolivahingossa kätensä hipaisemaan Ivanin kämmenselkää.

"Minä luulin, että tunnette paremminkin", Ivan totesi ja yritti olla olematta tyytyväinen siitä, ettei Shivillä ollut enempää miespuolisia ystäviä. Teknopeikon sukupuolesta nyt ei voinut olla varma, sen enempää kuin tämän lajistakaan, mutta kumminkin. Ei häntä oikeastaan edes kiinnostanut jutella Nostromosta, kun oli parempaakin tekemistä. Kuten nyt vaikka Shivin toljottaminen.

Naisessa oli mielin määrin toljotettavaa ihan normaaleissakin vaatteissa, mutta bikineissä nyt vielä tavallistakin enemmän. Nainen oli kaikin puolin täydellinen. Tästä ei yksinkertaisesti keksinyt minkäänlaista virhettä. Nainen näytti olevan sitä paitsi kuin kotonaan keskellä vehreyttä. Ihan jo pelkästään Shivin vuoksi hän voisi uhrautua ja käydä täällä useamminkin. Shiv tosin saisi hoitaa kaikki luontojutut, kuten uimiset sun muut. Ivan ei osannut uida eikä hän halunnut edes opetella. Vielä vähemmän hän halusi Shivin tietävän, ettei hän osannut.

Ivan käänsi uudelleen katseensa koriin, poimi sieltä jonkinlaisen hedelmän, kiillotti sen hihaansa (se taisi tosin lähinnä muuttaa hedelmän tupakanhajuiseksi) ja ojensi sen Shiville kuin lapsi opettajalle omenan. Ilmeisesti hän oli hivenen häpeissään edelleen pahoitettuaan Shivin mielen aiemmin.

Nainen hymyili aurinkoisesti ja otti vastaan tarjotun makupalan. Nainen väänsi kypsän luumun auki ja nippasi kiven jonnekkin pensaikkoon.
"Jos varttini on kerran pidennetty lounaan mittaiseksi, voisitko millään levittää hiukan aurinkovoidetta iholleni?" Nainen kysyi ihan viattomalla äänellä. Mielessä saattoi ehkä olla jotain ihan muuta, mutta se nyt oli cabana-pojasta kiinni.

Nainen kierähti vatsalleen ja veti mustat hiuksensa sivuun selkänsä edestä. Naisen tatuoidun selän kaikki yksityiskohdat näkyivät tässä valossa erityisen tarkkana. Nainen napsautti bikininsä yläosan auki niin että öljyä saisi levitettyö koko selän alalle.

Nainen ei todellakaan ollut hankkimassa enää enempää rusketusta eikä täällä varmaan edes maleksittu niin pitkää että sellaiseen olisi mahdollisuutta, mutta olipa ainakin hyvä syy saada mies lääppimään itseään.

Kuikka uikutti järvenselällä hiljaa, mutta muuten koko tienoilla ei näkynyt ristinsielua.

Joulu näytti saapuvan etuajassa. Ivan kaivoi aurinkovoiteen esille korista ennätysmäisen nopeasti ja astui sitten vastentahtoisesti auringon puolelle. Kauhistus luonnonvalon kohteeksi joutumisesta lievittyi jahka purkin korkki napsahti auki ja hivenen läpikuultava voide tipahteli pisaroiksi naisen selälle. Ivan laski purkin maahan ja painoi kätensä iholle.

Naisen auringon suutelema iho oli kuin lämmintä samettia hänen käsiensä alla. Ivan voiteli ensin hartiat, jättämättä yhtään kohtaa huomiotta ja siirtyi sitten selälle. Hän piirsi sormillaan yksityiskohtaisen tatuoinnin jokaisen viivan ennen kuin siveli rasvan tasaisesti sekä ylä- että alaselälle. Lanteille ehdittyään kädet pysähtyivät hetkeksi.

Ivan oli niitä ihmisiä, joilla ei oikeastaan ollut hajuakaan siitä, mikä oli se paljon puhuttu "hyvä perse". Mutta hän tiesi, että Shivin ahterissa oli jotain älyttömän magneettista. Siinä tavassa, miten nainen keikutti sitä kävellessään tai kumarteli niin, että se painui hänen lanteitaan vasten. Naisen ulkonäöllä ei tavallaan ollut hänelle väliä, mutta se ei poistanut sitä seikkaa, että tämä nyt vaan sattui näyttämään aika helvetin hyvältä hänen silmiinsä.

Itse asiassa hän ei ollut koskaan nähnyt mitään samankaltaista. Vielä vähemmän hän oli koskaan halunnut ketään samalla tavalla. Vasta Shivin nähtyään hän oli tajunnut, mitä toisen haluaminen todella tarkoitti.

Shiv painautui ihan kokonaan vatsalleen kun mies alkoi hieromaan öljyä iholle. Rauhallinen hengitys ja hymy kasvoilla kertoi että nainen nautti jokaisesta sekunnista. Miehen kädet liukuivat öljyn avustuksella iholla suloisen liukkaasti. Kun mies hiveli läpi selän ja laskeutui hitaasti lähemmäs lantiota, karkasi naiselta pieni tyytyväinen hyrähdys.

Olkoonkin että mies vain levitteli öljyä toisen iholle.. Noh, niin. Tarvitsiko sitä sen paremmin selitellä, miksi naisen pulssi kohotti hiukan panoksia ja hengitys tuntui syvenevän. bikinien alaosa ei ollut mitään tukihousu mallia, vaan maatessa näin, nousi limen värinen kangas paljastaen ihan kivasti toisen pakaroita, kuitenkin edelleen ehdottomasti hyvän maun rajoissa.

Shivin silmät olivat kiinni, mutta suupieli nousi hiukan enemmän hymyyn, kun miehen kädet taiteilivat lantiolla ja liikkuivat kohti pakaroita.

Tämähän oli ihan mukiinmenevä tapa Ivanille korvata kiukuttelunsa. Ainakaan Shiv ei tuntunut enää edes muistavan koko asiaa. Mielessä pyöri nyt ihan jokin muu. Naisen lantio liikahti melkein kuin vahingossa niin että öljyä valui toisen sisäreidellekkin. Ilmeisesti juoksevan aurivkovoiteen valinta oli ollut ihan tietoinen.

Äkillinen liikahdus sai juuri lisätyn aurinkovoiteen valahtamaan luvattomille teille. Ivan mulkaisi pahasti naisen takaraivoa. Mokoma teki sen tahallaan. No, ei hän valittaisi. Ei hän tosin antaisi heti sitäkään, mitä haluttiin.

Kädet siirtyivät pakaroille ja sivelivät pyöreitä lihaksia. Huolimatta toista peukaloa, joka eksyi hetkeksi kankaan alle, kaikki eteni hyvin kiltisti. Liiankin kiltisti. Otteet lupailivat muuta, mutta sormet pysyttelivät poissa pahoilta teiltä. Kun viimeinenkin pisara oli levitetty, toinen käsi lähti laskeutumaan karannutta aurinkovoidetta metsästämään... ja loikkasi saman tien pohkeisiin. Lisää rasvaa tipahteli iholle ja mies käsitteli pohkeet, nilkat ja kantapäätkin. Varpaitakin hierottiin hivenen.

Vasta kun kaikki alhaalla oli kunnossa, lähtivät kädet kipuamaan takaisin ylös. Pohkeita pitkin reisille, ja jälleen lämpimälle iholle tipahteli viileää rasvaa. Se levitettiin hyvin asiallisesti ulko- ja takareisiin. Ei muualle. Ei ihan vain periaatteestakaan.

Hetken vaikutti siltä, että se oli siinä. Rasvapurkin korkki napautettiin kiinni ja mies astui naisen ylitse. Sen sijaan, että olisi palannut varjoonsa, Ivan pysähtyi kesken kaiken ja jäi seisomaan polvilleen, Shiv jalkojensa välissä. Tällä kertaa käsi löysi juuri sinne, minne sitä oli kai toivottukin; pyyhkäisemään sisäreidelle valuneen rasvan sormiinsa. Mies levitti öljymäisen voiteen ensin omiin käsiinsä ja palautti sitten sormensa sisäreiden silkinpehmeälle iholle. Hitaan hyväilevästi ne levittivät voiteen ensin alas, sitten yhä ylemmäksi. Viimeiseksi sormet painettiin hellästi nivusia vasten, ja yhdellä pitkällä, voimakkaan lempeällä liikkeellä rasva levisi sinnekin.

"Mm", mies mumisi vetäessään kätensä pois ja napatessaan rasvaputelin sormiinsa. Hän tunsi olonsa voitokkaaksi heitellessään rasvapurkkia kädestä toiseen ja katsellessaan edessään näkymää, joka oli omiaan saamaan hänen vatsanpohjansa värisemään. Jahka rasvapullo oli palautettu kalliolle, mies laskeutui niin, että kyyhötti kontallaan naisen yllä, kasvot niskan yläpuolella. Kädet painettiin tiiviisti kalliota vasten ja huulet painoivat suudelman naisen kaulansivuun: "Ole hyvä."

Oliko muuten niin kovin tasaisen rauhallisessa naisessa huomattavissa pientä kärsimättömyyttä? Ainakin toinen protestoi inahtamalla hiljaa kun mies kiusasi ihan tahallaan. Nainen puri hiukan alahuultaan, ettei päästäisi enempää mitään epämääräisiä ääniä. Tämähän oli vain täysin säädyllinen toimenpide naisen ihon suojelemiseksi. Tai ainakin niin hän meinasi selittää tuomarille..

Ivan tykkäsi luoda jännitettä odotuksen muodossa ja korkin napsahtaessa kiinni nainen oli jo melkein aikeissa valittaa palvelusta. Sille ei kuitenkaan ollut tarvetta, kun Ivan päättikin jatkaa öljyn levittelynsä ihan loppuun asti. Oli hassua mieten mies kykeni saamaan koko naisen vartalon huokaisemaan pelkkien sormiensa päillä.

Rasvapurkki laskettiin kivelle ja Ivan kumartui lähemmäs. Shiv hyrähti tyytyväisenä, mutta ilmeisesti nainen oli vielä jotain vailla, koska vartalo miehen alla liikkui ja kiemurteli kuin suloisissa tuskissaan. Kiveä vasten lukitut kädet lähinnä hiukan testasivat, kuinka kovaa mies niitä piteli. Todellisuudessa naisella ei ollut mitään tahtoa paeta toisen alta.

"Pitäisiköhän öljyä levittää vielä etupuolellekin, vai riittääkö pelkkä selkä." Nainen kysyi pehmeästi. Ovela akka ilmeisesti ajatteli ihan salakavalasti saada miehen pitämään retkeilystä. Tai noh, ainakin rannalle tulemisesta.

Ivan hymähti läpinäkyvälle yritykselle (joka ei tosin ollut Shivin vika. Minkäs nainen mahtoi sille, että tämän tuntemukset tarjoiltiin Ivanille hopeatarjottimella tutkittaviksi) ja päästi kädet vapaiksi siksi aikaa, että nainen sai käännyttyä ympäri. Ja ei, hän ei noussut mihinkään. Nainen sai vääntyillä hänen allaan sopivaan asentoon.

Taas juoksevaa rasvaa kaadettiin hartioille ja ne hyväiltiin kiiltäviksi. Myös kaula, rinnan yläosa ja kädet käsiteltiin. Jokainen sormi sai osakseen pienen hierontasession, jotta rentoutuminen olisi täydellistä. Heti sen jälkeen mies kaatoi vilpoista rasvaa vatsalle, jotta rentous muuttuisi säpsähdyksen kautta jännitykseksi. Vatsakin hierottiin, ja sen jälkeen mentiin alemmaksi voitelemaan jalat. Nyt kun sisäreidet ja ulkoreidet oli käsitelty takareisien kanssa samaan aikaan, oli operaatio ikävän nopeasti ohitse. Jälleen Ivan palasi alkuperäiselle paikalleen, tosin lanteiden alla ei tällä kertaa ollut naisen ahteri vaan lantio. Katseltuaan hyvän aikaa löysinä roikkuvaa, mutta silti kaiken jännittävän peittävää bikinin yläosaa Ivan ujutti sormensa kankaan alle ja alkoi kiskoa sitä vaivihkaa pois.

"Muinaisirlantilaisilla oli kummia tapoja", mies totesi samalla, ihan kuin ketään oikeasti kiinnostaisi muinais-Irlanti tässä vaiheessa. "Heillä oli tapana osoittaa kunnioitusta ja alemmuutta kuninkaalle sangen... mielenkiintoisesti", hän jatkoi ja kaatoi käsilleen taas rasvaa. Yläosa retkotti nyt enää juuri ja juuri niin, että se peitti nännit, mutta paljasti rinnat muutoin. Öljytyt kädet laskeutuivat pehmeän kudoksen päälle ja hieroivat öljyn kummallekin kummulle. Sitten ne yllättäen valuivat kylkien kautta ottamaan tukea kivestä ja mies laskeutui niin, että kuuma hengitys tuntui märän kankaan läpi toisen rinnannipukan yllä.

"Perverssit tekivät sen imemällä kuninkaansa nännejä..."

Shiv ei valittanut vaan kääntyi kovin kiltisti ympäri miehen alla. Miehen seläntakana loistava aurinko sai toisen tummat hiukset näyttämään puun oksilta. Toisen vaatteiden tumma kangas ei hohtanut auringon valoa pois, vaan imi sen kaiken itseensä. Taustavalo myös hävitti kaikki tunnistettavat kasvonpiirteet. Mies muistuttu jotain synkeää metsänhenkeä, joka oli kutsuttu palvelemaan neitoaan. Mielikuva sai vatsanpohjan väreilemään mukavasti.

Shiv arvosti sitä miten ihanan tunnollisesti mies tämän ihoa käsitteli. Ne muutamat hierontaopit eivät olleet menneet hukkaan. Oli hankala seurata mitä mies teki, joten viileä rasva vatsalla sai naisen vetämään terävästi henkeä ja sitten huokaamaan mielissään.

Mies pitkitti suloista kidutustaan siirtymällä jalkoihin. Ei sillä ollut tässäkohtaa mitään väliä, sillä miehen kosketus tuntui suloiselta, mihin se nyt ikinä ohjattiinkaan. Tietyissä tilantessa, kuten nyt, nainen nautti suuresti miehen tavasta pitää naista jännityksessä ja antaa se mitä tämä pyysi vasta pienen kiusan jälkeen. Aina selainen ei toiminut, mutta nyt ei ollut kiire.

Ivan istuutui takaisin naisen lantiolle. Shivin lantio teki pienen kiemurtelevan liikkeen toista vasten, kuitenkaan nostamatta pakaroita irti viltiltä. Kädet lepäsivät juuri siinä, minne mies oli ne öljyämisen jälkeen laskenut, eivätkä liikkuneet, niinkuin ne olisi uudelleen kahlittu kiinni kiveen.

Miehen sormien kosketus rinnan pehmeällä iholla sai naisen sulkemaan silmänsä ja ynähtämään. Bikinit olivat ainoastaan niskan takaa kiinni ja siirtyivät vaivatta juuri sinne mihin herra halusi.
"Millaisia?" Nainen ynisi, ihan vain kohteliaisuudesta.

Vastaus taisi jäädä suurimmalta osalta ihan kuulematta kun Ivan hieroi öljyä naisen rinnoille. Nännit kovettuivat kosketuksesta pakottaviksi marmorikuuliksi ja nainen huokaisi pienen valittavan vaikerruksen.

Kädet lipuivat hetken päästä alemmas melkein selälle ja ne korvattiin kankaan läpi tuntuvalla hengityksellä. Nainen pidätteli omaansa silkasta odotuksesta. Vatsalihakset jännittyivät hiukan ja toisen teki mieli kaaristaa selkäänsä, niin että nänni koskettaisi miehen huulia. Shiv pysyi kuitenkin paikoillaan ja koitti olla pakahtumatta jännitykseen, se alkoi olla vaikeaa.

Jännitys sekä mielessä että lihaksissa sai Ivanin hykertelemään mielessään. Näinä hetkinä hän halusi uskoa, ettei kukaan ollut ikinä huomioinut Shiviä näin. Nainen ei ollut koskaan ennen jännittynyt kenenkään muun alla. Hän oli ainut. Häntä ennen ei ollut ketään, eikä kukaan tulisi hänen jälkeensä. Shiv olisi hänen ja unohtaisi muut. Sekä menneestään että varsinkin tulevaisuudessa.

Limenvihreä kangan oli helpolla työnnetty sivuun. Rinnat kohoilivat kiihkeästi ja Ivan saattoi kuulla sydämen tiheän sykkeen. Hän haukkaili rinnanpieliä, kierteli ja kiusasi, kunnes aisti naisen olevan pakahtumaisillaan. Kunnes hänestä tuntui, että nainen voisi koska tahansa menettää hermonsa ja käydä hänen kimppuunsa. Vasta silloin hän soi helpotuksen ja sulki suunsa toisen nännin ympärille. Se tuntui viileältä ja kostealta kyyhötettyään märän uimapuvun alla, ja kovalta jouduttuaan kiusatuksi mitä julmimmilla tavoilla. Kuka kaipasi ruoskia tai käsirautoja, kun pelkällä suulla ja käsillä sai toisen lähestulkoon anelemaan armoa?

No, nyt sitä sai. Kuka tahansa muinaisirlantilainen kuningas olisi ollut kateellinen naisen nauttimasta huomiosta. Välillä Ivan muisti vaihtaa puolta ja muutella tyyliä, jottei vain käsisi yksitoikkoiseksi. Reidet puristivat naisen lanteita niiden välissä, mutta mitään muuta ne eivät sitten tehneetkään. Nainen saisi anella. Tai käskeä, miten vain. Olihan hän juuri "osoittanut alamaisuuttaan" ja kunnioitustaan. Shiv saisi päättää, leikkiäkö siniveristä vielä hetken vai siirtyäkö pyytelyn puolelle.