Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kellari..

Nainen puri alahuultaan kulmahampaiden väliin ja ynisi ääneen niin, että kuka tahansa näköetäisyydelle eksynyt olisi voinut kuulla toisen nautinnollinen valituksen. Tällähetkellä kyllä näytti lähinnä siltä, että synkeä metsäpeto söi picknikille eksynyttä uimaria. Oli vain oltava tyytyväinen, ettei lähimain todellakaan ollut ketään.

Nainen samalla kirosi ja ylisti miehen suuta mielessään, kunnes lopulta armahdus tuli ja naisen rinnanpää sai osakseen vaatimaansa huomiota. Naisen selkä nousi jonkunverran irti viltiltä ja lantio kiemursi kerran miehen jalkojen puristuksessa.
"Oih, kyllä.." Nainen vaikersi tyytyväisenä.

Öljyn kiillottamat pehmeät rinnat täyttivät käden kokonaan olematta silti yhtään liian isot. Ne oli kuin luotu juuri Ivanin käsiä ajatellen. Hengitys oli lievästi haukkovaa ja silmät pysyivät edelleen suljettuina.

Puiden varjo hiipi minuutti minuutilta enemmän Shivin ja Ivanin päälle. Se helpotti oloa niin ettei miehen tummaa selkämystää korventaisi enää kuin paistinpannulla. Aurinko paistoi edelleen lehvien läpi raidoittaen ja pilkuttaen naisen vartaloa alati muuttuvin kuvioin.

Naisen mieli oli pitkälti vain nautinnon ja himon suloinen sekamelska. Miehen käsien edelleen levätessä rinnan pehmeällä iholla, naisen hengitys oli kiivasta ja huulet kaartuneena hymyyn.
"Älä lopeta.." Nainen oliko tuo nyt sitten pyyntö vai käsky, sen saisi kukin päättää itse. Naisen omat kädet nousivat kiveltä ja sukelsivat miehen mustien hiusten sekaan. Selkä nousi kaarelle, kuin tarjoten naisen ihoa helpommin suudeltavaksi ja hyväiltäväksi.

Ilmeisesti Shiv ei aikonut saada rintaleikistä tarpeekseen. Ivan korotti panoksia ja alkoi liikahdella vihjailevasti naisen päällä. Huulet ja kieli vaihtuivat välillä hampaisiin, kunnes rintoja hellittiin taas hyväilyillä ja suudelmilla. Pitkillä, kiduttavilla imaisuilla. Kielellä, joka piirteli kuvioita suun kostuttamalle iholle. Nyt kun vartaloa oikein tarjoiltiin, Ivan muisti huomioida välillä muualtakin, palaten kuitenkin aina takaisin sinne, minne tiesi naisen hänet haluavan.

Shivin sormet sukeltelivat hänen hiuksissaan ja haroivat niitä yhä sitkeämpään sekamelskaan. Mustat suortuvat takertuivat naisen sormiin ja kynsiin ja niskakarvat nousivat pystyyn, kun nainen löysi jonkin oikein hyvän kohdan, jota kynsiä ja hieroa.

Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Shiv antautui nautiskelijaksi. Hän halusi tehdä naisesta maailman onnellisimman ihmisen, oli kyse sitten seksistä tai ihan tavallisesta elämästä. Hänen maailmansa uskomattomassa synkkyydessä ja mitään sanomattomassa harmaudessa Shiv oli yksi harvoista väriläiskistä. Se kaikista kirkkain ja kaunein. Miehelle, joka oli koko aikuiselämänsä saanut nauttia lähinnä kilpikonnan vähäeleisestä vastarakkaudesta, nainen tarjosi jotain ennenkokematonta. Jotain sellaista, mistä oli tullut hänelle korvaamattoman tärkeää. Jos joku riistäisi sen pois, mikään ei tuntuisi enää miltään. Ikinä.

Piti siis pitää huoli, ettei kukaan riistänyt Shiviä häneltä. Hän halusi palavasti toteuttaa naisen jokaisen toiveen, ja kaikista palavimmin sen suurimman haaveen. Silloin nainen jäisi varmasti, alkoi hänen synkkyytensä ja vitutuksensa sitten vuosien saatossa maistua puulta tai ei. Ainakin hän olisi antanut jotain, mitä kukaan muu ei voinut antaa.

'Minä rakastan sinua', huulet ja hyväilevät kädet kertoivat. Tajutakseen sen ei tarvinnut lukea ajatuksia. Riitti, että ymmärsi, kenen kanssa oli tekemisissä. Ivan ei ollut niitä, jotka pelehtivät kutupuuhissa silkasta pelehtimisen ilosta.

Nainen huokaili ja värisi miehen kosketuksesta. Ivan tiesi niin hyvin mitä kohtaa koskea ja kuina kovaa, että sai naisen silmät kääntymään nurin päässä ja hiljaisen vaikerruksen karkaamaan huulilta. Nainen taiteili jossain hyvin korkealla hyvän olonsa asteikolla, mutta kympin arvosanaan tarvittiin jotain muutakin.

Lantio liikehti miehen tahdissa ja hieroi vasten toisen farkkujen tiukentuvaa etumusta. Kädet alkoivat liukua alemmas selkää pitkin ja sormet tarttuivat paitaan vetäen sitä pois toisen päältä. Seläntakana oli jo varjoa senverran, ettei miehellä olisi enää suurempaa varaa palaa. Kädet lähtivät hyväilemään miehen kylkiä ja rintaa hakien niitä paikkoja jotka saivat toisen vetämään henkeä kesken suullisten harjoitusten.

Oikein kunnollisesta viimekerrasta olikin jo hetki aikaa. Naisella oli mennyt viikkoja parantumiseen ja ei edes Ivan kehdannut vietellä naista vaakamamboon sisäelin vaurioiden jälkeen. Ei sinänsä, nainen oli ollut niin turta kaikista lääkkeistä, että oli puolet ajasta tuskin tehnyt mitään muuta kuin nukkunut.

Kaikki alkoi tuntua päivän selvältä. Miksi nainen oli uhannut olla niin pettynyt aikaisesta kotiinlähdöstä, pehmeämpi viltti, tarkkaan valittu hiljainen ranta.. Shiv halusi päästä takaisin heidän normaaliin elämäänsä, siihen jota ei tummentanut kokoaikaa ahditus ja suru. Nainen ei koskaan unohtaisi sitä minkä oli menettänyt, mutta Ivanin rohkaisemana hän tahtoi yrittää uudelleen. Mikä olisikaan sen suloisempaa, kuin saada alkunsa juuri täällä?

Niin, noh, jos sellainen oli edes enää ylipäätään mahdollista.

Naisen kädet hakeutuivat alemmas ja alkoivat aukoman toisen housuja. Farkun napit aukeilivat jo melkein itsekseen paineen alla. Shiv veti Ivania suoristamaan hiukan jalkojaan niin että mies päätyi polvipunnerrus asentoon naisen ylle.

Shiv otti kädelleen hiukan öljyä ja levitti sen kämmeniinsa. Nainen kohottautui näykkimään ja suutelemaan miehen rintakehää, samalla kun kädet vaelsivat alemmas, missä ne voisivat olla eniten nautinnoksi. Kierreltyään ensin pakaroilla ja lanteilla pääsivät sormet vihdoin miehen parhaimman kimppuun. Öljystä liukkaat sormet liukuivat vartta pitkin pitkin rauhallisin vedoin.
"Minä rakastan sinua." Nainen mumisi rinnalle painettujen ja purtujen suudelmien välissä.

Jos Ivan tiesi, mistä naruista vedellä, Shivilläkään ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Jos ennen housujen etumuksen räpläämistä mies ynisi välillä silmänvalkuaiset vilkkuen. Hänen tarkka työnsä rintojen parissa keskeytyi aina välillä, kun naisen sormet löysivät oikean kohdan. Ja nehän löysivät. Nainen ei ainakaan jättänyt häntä kylmäksi.

Öljyisten käsien hyväilyyn päästyään miesparka menetti hetkeksi kaiken kykynsä tehdä yhtään mitään. Liukkaita sormia vasten työntäminen tuntui melkein samalta kuin naiseen lipuminen ja kiskoi huulilta tukahtuneen urahduksen. Tietämättä, oliko tämä nyt taivaallista vaiko niin kutkuttavan syntistä, että tie helvettiin odottaisi takuulla kuoleman jälkeen, Ivan yritti palata aiempaan työhönsä. Koska suun koordinaatiokyky kärsi hengenhaukkomisesta ja erilaisista, monipuolisista äännähdyksistä melkoisesti(päivän luontoäänenä tänään; Ivanin soidinhuuto. Huomatkaa laaja ääniskaalan käyttö), toinen käsi sai luvan tehdä välistä sen työt. Ilmeisesti aiemmista oppitunneista oli pitkän tauonkin jälkeen jotain mielessä, koska sormet hakeutuivat juuri niille pisteille, joita Shiv oli mainostanut pikatrippinä taivaaseen. Välillä ne saivat suun seurakseen, mutta homma kävi mahdottomaksi hyvin nopeasti.

"Niin minäkin sinua!" mies ulvahti jonkun näykkäisyn osuessa juuri sinne, minne pitikin: "Luoja varjele, niin minäkin sinua", Ivan ynisi ja ujutti peukalonsa heidän väliinsä. Se kiskoi tarmokkaasti bikinien alaosaa alemmaksi, kunnes käsi pääsi sujahtamaan kankaan alle. Shiv ei ollut ainoa, jonka sormet tiesivät, miten pidellä, mikäli halusi toisen järjen sumenevan täysin.

Nainen puri edelleen omaa huultaan pitääkseen suurimmat mölyt mahassaan. Ivan saisi sensijaan ulvoa ja elämöidä niin paljon kuin vain tahtoi. Shiv rakasti sitä tunnetta kun miehen baritoni murina sai ihon kihelmöimään. Toinen etsi ihan tarkoituksella aina sitä hetkeä, kun raja miehen ja järjettömän eläimen välillä alkoi sumentua. Ivanin nautinnon äänet olivat jotain jota nainen piti mustasukkaisesti ominaan. Ne olivat vain Shivin, eikä kukaan muu tulisi koskaan kuulemaan niitä, kuin ehkä kantautuneena jostain seiniä ja tässä tapauksessa järvenselkää pitkin.

Mies teki parhaansa kirvoittaakseen myös naisen huokailemaan ja voihkimaan nautintonsa kourissa. Se ei vaatinut kovinkaan paljoa ja heteken päästä naisen oli vain hylättävä ajatus niiden tukahduttamisesta huulta purren. Tämä tapahtui silloin viimeistään kun miehen käsi liukui vatsaapitkin ja etsi bikinin alaosan suojista jotain mitä pitää hyvänä. Shivin koko vartalo värähti ja nainen haukkoi terävästi henkeä, unohtaen ihan hetkiseksi aivan kaiken muun. Jätettyään yhden liikkeen välistä, naisen käsi jatkoi miehen varren hyväilyä, tunnustellen hellästi sen öljyttyä samettista pintaa.

Naisen oma vartalo vavahteli ja kiemurteli miehen alla kuin kidutettu käärme. Jokainen aivoihin kulkeva hermonpää oli tiukalla kuin viulunkieli ja mies näppäili ihanan taidokkaasti juuri sitä herkimmin soivaa kieltä. Shiv koitti epätoivoisesti pidätellä itseään vielä hetken.

"Ota minut." Nainen sai kuiskatuksi. Se oli järkensämenettämiesn rajamailla harhailevan naisen pyyntö päästä tuskistaan. Jos nainen olisi yhtään kyennyt tässä tilassa analysoimaan sitä mitä piteli käsissään, olisi tämä tiennyt ettei pyyntö ollut varmaan edes välttämätön kohta.

Shiv halusi Ivania, vain Ivania, jokaisella solullaan. Mikään muu ei enää tuntuisi miltään, mikään muu ei enää riittäisi. Nainen kohotti lantiotaan irti alustasta bikinien alaosa lähtisi pois yhdellä liikkeellä jos niin mieli.

Ivan keikkui kielekkeellä kuin itsemurhaa hautova, kuikuillen jo alas siihen viimeiseen, hekumalliseen ja kaiken armollisesti päättävään tiputukseen. Oli epäselvää, kuuliko mies edes vaimeaa kuiskausta, mutta joka tapauksessa Shiv näytti saavan haluamansa. Naisen kohottaessa lantiotaan bikinien alaosa nyppäistiin hiiteen tieltä ja vain hetkeä myöhemmin Ivan työnsi itsensä sisään.

Hän oli äsken kiihkonsa kourissa verrannut käsiä tähän, mutta se oli paskaa se. Se oli ihan totaalista ripulipaskaa. Mikään ei ollut samankaltaista kuin tämä. Mikään ei yhdistänyt heitä samalla tavalla. Hän ei ollut koskaan halunnut tulla yhdeksi kenenkään muun kanssa näin paljon eikä ikinä haluaisi. Hänen elämässään ei olisi mitään ilman Shiviä. Yhtä tyhjänä kumisevaa synkkyyttä.

Huulet etsiytyivät pois naisen rinnoilta. Niitä oli vähäksi aikaa huomioitu niin, että hyvä jos eivät särkisi. Hän kaipasi naisen huulia nyt. Henkäisyjä vasten kasvojaan ja vaikerruksia, jotka sekoittuivat hänen omiinsa. Sinisiä silmiä, joiden tyyneys oli muuttunut ärjyväksi kuohunnaksi.

Jokainen työntö, oli se miten hellä tai kiivas tahansa, sai aikaan suorastaan kiduttavaa nautintoa. Paine kasvoi kohisten. Kaksi vartaloa kiemurteli toisiaan vasten, kumpikin etsien sitä aikaa, jossa tämä kiduttava nautinto viimein armahtaisi ja jännitys laukeaisi. Ivan yritti pitkittää koko prosessia niin pitkään, kuin vain mahdollista, mutta lopulta oli pakko antaa periksi. Vartalo sävähti kuin sähköiskun saaneena ja joka ainut kuikka järjenselällä kuuli hänen huutonsa. Se ei kuulostanut enää edes ihmiseltä. Shivillä oli taito muuttaa hänen urbaani, tupakkaa kiskova citycooliutensa perimmäisien vaistojensa ajamana murisevaan petoon, jonka elämän ainoa tarkoitus oli pitää alla oleva naaras tyytyväisenä. Ja siinä sivussa itsensä myös.

Naisen kädet hakeutuivat miehen pakaroille ja ensimmäinen työntö sai naisen lyhyet kynnet piirtämään kevyet pinaiset naarmut toisen ihoon. Ivan täytti naisen kokonaan, ei yhtään liikaa, ei yhtään liian vähän. Täydellinen yhteensopivuus. Öljy oli aivan turha lisä tässä yhtälössä.

Miehen kasvot nousivat naisen kasvojen tasalle. Kiihkeät hengitykset sokoittuivat toisiinsa ja nainen pystyi maistamaan tupakan ja himon miehen huulilta. Kieli vaelteli ja tutki huulien välissä, nainen näykkäisi kiihkossaan miehen alahuulta ja piti sitä hetken vankinaan, ennenkuin taas suusta pääsevä tukahtunut voihkaisu päästi sen pakoon.

Naisen vartalo myötäili täydellisesti miehen liikkeitä. Toinen jalkapohja pysyi maassa nostaen lantiota irti maasta ja toinen jalka kohosi miehen seläntakana melkein tämän kainaloon asti. Naisen lihakset puristivat miehen ympärillä, tiukentuen koko ajan vain enemmän, selän noustessa taas kaarelle kuin tuttuna mittarina naisen lähenevästä huipusta.

Shiv vaikersi ja valitti nautintoaan, toistellen katkonaisesti miehen nimeä, vuoroin toisen kaulaa, vuoroin huulia vasten, mutta nautinnollista kuohua sisällä ei hillinnyt enää mikään. Miehen lihasten jännittyminen ja viimeinen syvä työntö toisen purkautuessa karjuen kuin eläin oli se mikä suisti naisenkin yli omalta huipultaan. Sormet tarrasivat kouristaen miehen kylkiin ja suusta karannut parahdus karkoitti viimeisetkin pienriistat pensaistaan.

Naisen kasvot vääristyivät melkein kivuliaaseen ilmeeseen, kun tämä kouristeli ja tärisi miehen alla. Naama saattoi sanoa ihan mitä hyvänsä, mutta mies kykenisi tuntemaan kuinka toinen vain värisi normaalia voimakkaamman orgasmin jälkijäristysten kourissa.

Lopulta nainen alkoi kyetä taas hengittää normaalisti. Kädet eivät päästäneet miestä pois toisen päältä ainakaan vielä. Nainen sai vihdoin silmänsä uudellen auki ja pystyi katsomaan miehensä harmaisiin silmiin. Kasvoille nousi tyytyväinen rakastava hymy.

Oman huippunsa jälkimainingeissa Ivan osasi silti olla tyytyväinen siitä, miten rajusti Shiv oli saanut. Ilmeisesti nainen oli kaivannut tätä. No, niin oli kaivannut hänkin, joten ei mitään valittamista. Kädet pitelivät häntä vieläkin paikallaan, vaikka kumpikin huohotti jo tyytyväisenä, eikä Ivanilla oikeastaan olisi ollutkaan mikään kiire pois. Hän viihtyi tässä, liimaantuneena naiseen kiinni ja katse lukittuna tämän merenvärisiin silmiin.

"Oletko varma, ettet ole mikään jumalatar tai mikään?" mies mutisi suuta vasten ja uppoutui sen jälkeen vähäksi aikaa haukkailemaan naisen huulia. Ilmeisesti Shiville olisi loppupäivänä luvassa erityismäärä hellyyttä ja hempeyksiä. Vaikkeivät he olleet mitenkään kylmiä näiden viime viikkojen aikana, Ivan oli ollut varovainen välttääkseen satuttamasta. Se oli tarkoittanut myös tavallista harvempia fyysisiä hellyydenosoituksia (huolehtimista ja hemmottelua tosin sitäkin enemmän). Ei ollut mukava leikitellä, jos tiesi, ettei nainen voisi kuitenkaan terveytensä vuoksi mennä loppuun asti ja jäisi turhautuneeksi. Turhautuminen oli viimeinen asia, mitä Ivan tälle halusi.

"Minä ihan oikeasti rakastan sinua", mies huomautti sitten ja lakkasi suutelemasta. Ilme oli lähestulkoon huvittavan vakava, ihan kuin äskeisen jälkeen moinen ei nyt muka olisi täysin selvää. "Mitä tahansa sinä haluat, minä annan sen sinulle."

Toisin kuin yleensä, tällä kertaa sanoissa ei ollut minkäänlaista humoristista taustatarkoitusta. Ne olivat ihan totta, kaikessa korniudessaan. Totta kai hän tiesi, ettei hän voisi antaa kaikkea. Hän tiesi, ettei voisi ikinä antaa takaisin menetettyä lasta eikä menetettuä turvallisuudentunnetta, muttei se estänyt toivomasta, että se olisi ollut mahdollista. Jos hän olisi voinut matkustaa ajassa taaksepäin, joka oli vitun tyhmää jahkailua koska kukaan ei voinut tehdä niin, hän olisi kieltänyt naista lähtemästä sinä iltana.

"Sinun mieliksesi olen ihan mitä ikinä haluat." Nainen hyrähti miehen suudelmien välissä. Vaikkei seksi ollutkaan mikään elämän keskipiste, oli se kuitenkin miehen kanssa niin hyvää, että sitä oikeasti kaipasi lyhyenkin tauon jälkeen.

Nainen oli tuntenut useammassakin kohtaa ohikiitävää viiltävää kipua rinnassaan, mutta ei kertakaikkisesti vain välittänyt. Jos nainen olisi niin onnekas, että kuolisi sydänpysähdykseen sängyssä miehensä kanssa, oli tämä valmis ottamaan sen vastaan ilomielin. Mikä sen parempi tapa kuolla? Ja hyvinhän nainen näytti selvinneen. Mistään epämiellyttävästä ei ollut tietoakaan enää, joten mitä turhaa moisesta huolehtimaan.

Shiv silitteli rauhallisesti miehen kylkiä ja nautiskeli saamistaan suudelmista. Miehen lopettaessa hetkeksi ja antaessa ihan vakavan toteamuksensa, nainen katsoi tätä ja kuunteli ihan tosissaan. Ei sanat niinkään vaan tyyli, jolla mies ne sanoi.

"Ivan, sinä olet ainoa asia jonka minä haluan. Sinä olet jo antanut minulle enemmän kuin olisi koskaan voinut edes toivoa."
Ja minä tuhosin sen. Nainen jätti loppuosan sanomatta koska kukaan ei jaksanut tai halunnut kuunnella enää yhtään toisen itseinhoista syyttelyä. Nainen itse mukaan lukien. Ajatustaan hän ei kuitenkaan itseltään kyennyt sensuroimaan.

"Ilman sinua olisin vain hukassa. Ajelehtisin ilman päämäärää, koittaen vain loputtomasti sovittaa toisten syntejä. Sinun kanssasi minä voin elää edes hetken vain meille, ei kenellekkään muulle." Shiv hymyili rauhallisesti ja katseli ihaillen miehen teräksenharmaita silmiä. "Sinä olet pelastanut minut useammalla tavalla, kuin voit koskaan edes arvata."

Sankarini.

Häivähdys itsesyytöstä ajatuksien virrassa ei jäänyt huomaamatta, mutta Ivan ei puuttunut siihen. Jopa hän sosiaalisena raajarikkona tiesi, että jotkin asiat olivat henkilökohtaisia. Joitakin ajatuksia ei tarkoitettu huomattaviksi ja Shivin tapauksessa Ivan teki mielellään naisen mieliksi ja leikki huomaamatonta. Sitä paitsi, loppupään ihailevat ajatukset tekivät paljon parempaa hänelle mustalle mielelleen, kuin itsesyyttelyn kuunteleminen.

Hän oli onnistunut pitämään oman kipunsa salassa jopa itseltään eikä ollut antanut sen vaikuttaa elämäänsä. Jossain kaukana se kenties odotti räjähdysmäistä vankilapakoa, mutta se hetki ei ollut nyt. Nyt oli aika vastata laiskan vinosti Shivin hymyyn ja tuntea olonsa hetken aikaa paremmaksi. Kukapa ei olisi halunnut Shivin ihailua osakseen? Kaikki vaan eivät sitä saaneet. Hän sai.

"Sinä sen sijaan... no, en minä keksi mitään kovinkaan nättiä kumminkaan. Ilman sinua minulla ei olisi mitään. Ja vaikka olisikin, sillä ei olisi mitään väliä", mies mumisi ja puski Shivin otsaa, pitäen samean katseensa naulittuna naisen silmiin. Ne olivat taas tyynet ja äskeisestä kuohunnasta muistuttivat vain laineet itsehillinnän syvyyksien pinnalla.

"Minä voisin jäädä tähän röhnöttämään iäksi", hän huomautti ja keinahti muutaman kerran naisen syleilyssä. "Irtisanon itseni töistä. Paska duuni kumminkin. Mars voi mennä asumaan tuohon järveen ja Rahu elättää itsensä kaikilla metsän pikku kuvottavuuksilla, mitä kaislikoissa kumminkin asuu. Me voimme keskittyä toistemme toljottamiseen. Ja lisääntymiseen", hän lisäsi ja puraisi naista nenästä.

Shiv nauroi ääneen toisen tulevaisuuden suunnitelmalle. Taisi olla jo toinen asia joka tapahtui nyt ensimmäistä kertaa sairaalasta pääsyn jälkeen.
"Kuulostaa juuri sellaiselta suunnitelmalta jonka voisikin toteuttaa." Nainen sai sanotuksi lopulta. "Rakennatko rakkaani meille jonkun laavun, vai mietimmekö sitä sitten kun alkaa satamaan?" Nainen hymyili ja halasi toista hiukan tiukemin.

Hengitys oli tasaantunut rauhalliseksi ja ihanan suloinen raukeus muutti raajat painaviksi. Miehen paino ei tuntunut mitenkään epämiellyttävältä päällä, päinvastoin. Toinen oli siinä kuin hengittävä peitto naisensa suojana. Shiv hymyili ja silitteli miehen selkää rauhallisesti.

"Elo olisi aivan auvoisaa, kunnes tulisi ilta ja sen mukana yöperhoset." Nainen muistutti. "Ne hakeutuisivat sinun upean alabasteri ihosi loisteeseen samoin kuin kaikki muutkin kuuta palvovat eläimet." Ei kyllä varmaan kovin moni ollut kuvaillut miehen kalvakan kuollutta ihoa ihan noilla sanoin. Nainen suuteli toisen hartiaa ja olkapäätä kuin olisi itsekin yksi näistä eläimistä.

Kaikki muu taisi vielä kuulistaa ihan siedettävältä, mutta yöperhosten ryhmäkokoontuminen hänen ihollaan sai Ivanin värähtämään kuvotuksesta. Moinen muuttui hyvin pian nautinnosta värinäksi Shivin suudelmien myötä.

"Laavut ovat perseestä", Ivan tokaisi ja yritti tyynnyttää kuohuvan mielensä hieromalla leukaansa korpinmustien kutrien verhoamaan päälakeen. Käsi siirtyi naisen niskaan kuin pyrkimyksenä pitää huulet juuri siellä, missä ne nyt olivat.

"Nukkuisimme autossa. Muutamassa vuosikymmenessä se sammaloituisi mukavaksi hobitinkoloksi. Päivisin voisimme lempiä kalliolla ja öisin rehevöityneen hirviökaaran nahkapenkeillä. Kukaan ei enää eksyisi tänne, sillä läpi päivän ja yön kantautuvat ulinat saisivat väen uskomaan, että paikalla kummittelee."

Yksi vilkaisu Ivaniin ja se uskomus varmasti vahvistuisi kaksinkertaiseksi.

Hartialla seikkailevaa suuta keskettiin kiitettävän pitkiin, ennen kuin ote leuasta määräsi naisen taas suomaan huomiota huulillekin. Aktiivisesti suudelmaan osallistuvasta kielestä päätellen ikijumissa olevien hartioiden suutelu oli ollut varsin kovasti mieleen.

"Ehkä universumi ja kuolema unohtaisivat lopulta, että olemme olemassa, ja voisimme jäädä tänne pysyvästi... "

Shiv kuunteli hymyillen toisen suunnitelmaa.
"Pistän kämpän myyntiin huomenna." Tämä virnisti ja uppoutui uuteen suudelmaan. Olihan se omalla tavallaa suloinen aate.

Hypnoottisen pitkän suudelman ja leppoisan lekottelun katkaisi keskenkaiken tyhjästä ilmestynyt basson jytke. Tieltä kaahasi tuhatta ja sataa joku helvetin teini-corolla joka veti pölyänostattavan kärijarrukäännöksen aukean tienpuoleiseen sivuun. Shiv päästi pettyneen murahduksen.

Mattamusta chargeri peitti kokonaan Ivanin ja Shivin toisten näkyvistä, mutta ei tarvinnut nähdä koko porukkaa tietääkseen etteivät nämä olleet lempiseuraa.
"Väritettäisiinkö sitä kummitustarinaa järvenrannassa mystisesti kadonneilla teineillä?" Shiv kysäisi selkeästi harmistuneena ja poimi bikininsä alaosan varpaillaan. Nainen notkisti hiukan selkäänsä ja sitoi yläosan nauhat kiinni selkänsä takana.

Shiv olisi voinut jäädä ihan häpeilemättömästi tähänkin, Ivanin alle, mutta tällä oli pieni aavistus, ettei mies ollut ihan niin hävyttömän rohkealla tuulella. Shiv suuteli miehen huulia kun aukean toisella laidalla nuorisojoukko nosteli juomakasseja pois auton takakontista.
"Jatketaanko tästä hiukan myöhemmin?"

Rauhallisen järvimaiseman muututtua teinihelvetiksi Ivan tunsi taas vanhaa tuttua vitutusta. Se väistyi aina syrjään Shivin seurassa, mutta huomatessaan tilaisuutensa tulleen juoksi ilosta hihkuen takaisin.

"Joo. Vittu", mies mumisi viimeisen suudelman saatuaan ja kierähti sitten syrjään, antaen Shiville aikaa pukeutua. Hän heitti niskaan paitansa ja napitti uudelleen housunsa. Noustessaan seisomaan vyötä kiristämään hän ehti samalla laskea teinitkin. Kaksi pikkuhoroa ja kolme omasta mielestään kai kovinkin kovaa kundia. Yksi tytöistä huomasi hänet, mutta ilmeisesti porukka oli tullut kiskomaan pussikaljaa eikä rähinöimään. Ainakaan kukaan ei näyttänyt ihan ensihetkillä olevan valmis vittuilemaan.

Voi olla ihan hyväkin päätös. Ivanista ei olisi nyt ottamaan vastaan minkäänlaista perseilyä. Itse asiassa jo pelkkä kaljojen kilistely laskettiin lähestulkoon sen sortin rikkeeksi, että siinä olisi voinut ansaita lentolipun kallionkielekkeeltä alas järveen.

"Minä vihaan teinejä. Miksi vitussa niitä ei saa laillisesti metsästää?" mies marmatti ja kävi pakkaamaan koria. Yksin Shivin kanssa hän oli valmis kestämään luontoa, mutta autolastillinen aivokääpiöitä oli ilmeisesti se korsi, joka katkaisi kamelin selän.

Nainen veti alaosan päälleen ja nousi ylös. Kuka tahansa muu olisi voinut kitistä maattuaan juuri puolisen tuntia kallion ja miehen välissä, mutta Shiv ei tuntunut edes noteeraamaan koko asiaa. Nainen teki saman kuin Ivankin ja laski nuorukaiset arvioiden hiukan oliko noista jotain suurempaa haittaa.

Ei onneksi ollut. Autossaan raikaavan radion yli kuului jannujen kommentit upeasta jenkkiautosta ja samaan syssyyn siitä, mitä sen takana oli todennäköisesti touhuttu. Shiv vilkaisi Ivania ja virnisti ehkä jopa itseensä tyytyväisenä, koska jopa tämä tunnisti nuorien äänensävystä tietyn kateellisuuden niin autoa, kuin aktiviteettia kohtaan.

Kun Ivan kokoili ruokailun jäänteitä, nosti nainen viltin pois ja taitteli sen siististi. Toinen piti samalla hiukan nuorisoa silmällä. Kuskia lukuunottamatta kaikki tuntuivat olevan jo kevyessä maistissa. Shiv otti vaatteensa penkiltä ja puki shortseja jalkaansa.

Tyttölapsilla oli ilmeisesti jonkinsortin muistikuva luonnosta vielä sateenkaareksi värjätyissä päissään, sillä nämä harhailivat kielekkeen läheisyyteen ihastelemaan maisemia. Shiv siristi hiukan silmiään kun pojat seurasivat perässä. Nuoret tekivät mitä lystäsivät, mutta nainen ei voinut vain katsoa sivusta alkavaa tyhmyyttä.

Normaaliin teini-tyyliin hauskointa hupiahan olisi koettaa työntää potentiaalinen tyttöystävä kalliolta veteen. Kun asiasta huomauttaminen sanallisesti ei olisi todennäköisesti toiminut kumminkaan, päätti nainen mennä itse oikaisemaan lemmenkipeitä poikia ennenkuin kukaan satuttaisi itseään.

Nainen käveli ihmisten väliin.
"Nyt lopetatte, idiootit!" Nainen kivahti. Toinen pari jähmettyi säikähdyksestä, mutta toisella oli senverran kova meno päällä, etteivät nämä alkuunkaan edes huomanneet sekaan ilmestynyttä naista. Toisiinsa takertunut pari kierähti ja Shiv sai tyttölapsen ojennetusta kyynärpäästä rintaansa.

Isku ei ollut edes kova, mutta se riitti siihen, että Shiv joutui ottamaan askeleen taaksepäin tyhjänpäälle. Jähmettynyt poikaraukka koitti ottaa jostain kiinni pysäyttääkseen naisen putoamisen, mutta ainoa mistä tämä sai otteen olivat limenväriset bikinin yläosat. Kuului äänekäs molskahdus, jota seurasi kuolemanhiljaisuus. Kaikki neljä seisoivat kallion laidalla, kuin jänikset ajovaloissa ja yhdellä pojalla oli edelleen ojennetussa kädessään bikinin yläosa.

Nainen oli hypännyt aiemminkin kalliolta, joten oikeaa vaaraa ei varmaankaan ollut. Eivätpä nuoret sitä tienneet.

Ivan ei kiinnittänyt ryhmän vaaralliseen huviin sen suurempaa huomiota ennen kuin Shiv lähti väliin. Totuttuun tapaansa mies oli ehtinyt jo panna sätkäksi sillä aikaa, kun Shiv laskosti vilttiä. Pakattu eväskori odotteli auton takahutlaarissa kotimatkaa.

Hän ei mitenkään hinkunut viemään kenenkään henkeä, mutta se ei estänyt toivomasta, että paskamaiset teinit putoaisivat kaikki järveen. Hänen puolestaan voisivat kellua tiehensä tajuttomina. Mitäs olivat tunkeneet keskeyttämään hänen hyvin alkaneen iltapäivänsä.

Sen enempää Ivan kuin nuoretkaan eivät osanneet odottaa sitä, mitä tapahtui seuraavaksi. Yhdessä hetkessä Shiv oli kalliolla ja seuraavassa hetkessä naisesta muistuttivat enää limenvärinen bikinin yläosa yhden nuorukaisen vapisevassa kädessä. Alhaalta kuuluva molskahdus sai liikettä Ivaniin. Mies pinkoi minkä jaloistaan pääsi kurkkaamaan alas kalliolta ja tuuppasi edessä seisoneen likkalapsen kovakouraisesti tantereeseen.

Järven pinnalla näkyi enää laineita.

"Kualik se?" yläosaa kädessään pitelevä kysyi, vaikka tässä tapauksessa olisi kannattanut olla aivan vitun hiljaa. Ivan kääntyi nuorukaisen puoleen ja hetkessä tämä huomasi riippuvansa ilmassa. Kädet takertuivat hätääntyneinä Ivanin hihoihin ja jalat sätkivät ilmassa. Kului tasan kolme sekuntia, ja kalliolta lensi alas toinenkin ihminen. Tällä kertaa kiljuen, sätkien ja puristaen käsissään limenväristä yläosaa. Hahmo läiskähti veteen kylki edellä ja katosi pinnan alle. Toinen tyttölapsista kiljaisi ja yksi pojista otti askelen Ivania päin. Mies käänsi kalpeat, kiukun vääristämät kasvonsa tämän suuntaan ja poika perääntyi hyvin nopeasti takaisin.

Jättäessään hätääntyneet nuoret huutamaan ystäväänsä ja kiirehtiessään itse alas rantaa päin Ivan ei ajatellut, että voisi saada syytteen taposta, jos teini olisi sattunut iskemään päänsä kiveen tai muuten vain vahingoittunut kuolettavasti mäiskähtäessään veteen. Mitä ilmeisimmin matkassa oli tuuria, sillä kovasta räpiköinnistä päätellen nuori mulkero oli edelleen elossa, joskin äärimmäisen surkea uimaan. Ylhäälle odottamaan jääneet nuoret olivat kai saaneet ajatuksensa sen verran selviksi, että yksi oli pinkaissut Ivanin perään aikeenaan noutaa toverinsa. Muut toljottivat ylhäällä ja huusivat, ihan kuin moisesta olisi ollut mitään apua.

Ivan ehti rannalle ensimmäisenä ja kahlasi sydän pamppaillen veteen. Shiv oli loikannut veteen ennenkin, vieläpä samasta paikasta, ja osoittautunut mainioksi uimariksi. Ivanille moinen oli kuitenkin yhdentekevää; hän odotti jo puoliksi tosissaan näkevänsä Shivin ruumiin kellumassa vedessä tai järvenselän värjäytyvät veresta punaiseksi tai muuta vastaavaa.

Selkä edellä veteen putoaminen oli iskenyt ilmat ulos keuhkoista ja Shiv oli vajonnut veden alle. Ivan oli tietämättään jälleen auttanut Shiviä, koska toinen oli disorientoitunut pahasti vedes alla ja vasta melkein päälle pudonnut teini oli oikaissut naisen päälaelle menneen ylös- alas käsityksen.

Paniikinomaisesti sätkiessään poika raukka oli hukkua ja kun Shiv sai päänsä pinnalle juuri siksi aikaa, että sai vedettyä ilmaa keuhkoihinsa, tarttui poika tähän kuin hukkuva renkaaseen. Shiv painui takaisin veden alle. Kohta kallion alla oli turvallinen hypätä, koska vesi oli siinä niin syvää. Valitettavasti se myös tarkoitti, ettei nainen saanut jalkojaan pohjaan, että olisi voinut ponnistaa sieltä pintaan. Jos poika olisi ollut oikeasti hukkumassa, olisi tämä vain vajonnut katatonisesti pinnan alle, kykenemättä itse uimaan, Nyt kyseessä oli kuitenkin pelästyminen ja sitä seuraava dramaatinen esitys ahdingosta.

Nainen sai ihan oikeati tapella pitääkseen nuorukaisen pinnalla ja happi alkoi uhkaavasti olla vähissä. Shiv näki vilaukselta jonkun jalat vedessä ja alkoi painaa nuorukaista siihen suuntaan. Ehkä Ivan repi pojan pois vedestä, tai sitten sen tekivät tämän kumppanit, mutta nainen pääsi vihdoin irti toisen kuolemansyleilystä.

Ilmaa ja äkkiä!

Nainen ui pintaan niin pian kuin suinkin. Shiv veti melkein kasaan painuneet keuhkonsa täyteen ilmaa ja koitti saada jotain konkreettista jalkojensa alle. Voimakas käsi tarttui toisen ranteeseen ja veti henkeään haukkovan naisen matalampaan veteen.

Suussa maistui kupari. Poika oli onnistunut räpiköidessään potkaiseman naista polvella kasvoihin ja Shivin nenä vuosi nyt verta. Tässäkohtaa verta ei tarvinnut tulla edes paljoa, mutta se levisi märällä iholla, niinkuin sitä tulisi litroittain. Nainen vain huohotti jonkun pitelemänä, tahdottomana edes tarkistelemaan kenen. Ilma maistui erittäin hyvältä juuri nyt.

Nuorisolauma tuijotti pelästyneen hiljaa. Kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Ehkä miehen aikaisempi reaktio ja naisen punaiseksi värjääntynyt rinta sanoi, että nyt kannatti pitää turpa kiinni, muuten koko porukka kelluisi kohta kalanruokana.

Shivin ja nuorukaisen kamppailu oikeudesta hengittää oli herättänyt Ivanin ja alas kiiruhtaneen nuoren huomion. Kumpikin kahlasi veteen niin pitkälle, kuin vain pääsi. Joku näytti tuuppaavan nuorta tähän suuntaan ja tämän uimataitoinen kaveri tarttui kiinni hihasta heti, kun oli kauhonut itsensä ne pari tarvittavaa metriä edemmäksi. Ivan oli ehtinyt siihen mennessä kahlata melkein kainaloitaan myöten veteen ja noste teki liikkumisesta hankalaa. Pituudesta oli hyötyä, ja hyötynsä oli myös jalan alle sattuvasta, vähän suuremmasta kivestä.

Räpiköivä nuori pani vastaan ystävälleen ja potkivat jalat tekivät Shivin pintaannousemisesta mahdotonta. Ivan kurotti kätensä, tarttui räpiköijää hiuksista ja kiskaisi tämän armottomasti kuontalosta rantaan päin. Poika huusi kuin syötävä, mutta ilmeisesti kipu oli omiaan lakkauttamaan paniikin. Nuorukaiset ehättivät pois alta viime hetkillä. Shivin pää rikkoi vedenpinnan ja nainen haukkoi henkeä kuin olisi ollut vain hetken päässä hukkumisesta. Ivan haparoi siihen suuntaan, kunnes sai tuurilla otteen ranteesta ja kiskoi naisen perässään kohti rantaa. Vasta kun vettä oli enää polviin asti Ivan seisahtui tukemaan ja antoi Shivin hengittää. Jostain vuoti verta ja Ivanilla meni tovi paikallistaa vuoto nenään. Mies irrotti naisesta siksi aikaa, että sai riisuttua paitansa, myttysi sen ja tunki Shivin nenää vasten.

"Ja te painutte vittuun", hän ärähti rannalla seisoville nuorille. Nyt jopa ne ylös jääneet kiljujat olivat löytäneet tiensä alas. Toinen tytöistä avasi suunsa, muttei ehtinyt sanoa sanaakaan. Ivan ei ollut miellyttävän näköinen henkilö muutenkaan, mutta kiukkuisena tämä näytti lähinnä Notre Damen gargoililta: "NYT SAATANA HELVETTIIN SIITÄ!"

Tyttö ja poika auttoivat henkeään edelleen haukkovan ja nyyhkivän toverinsa pystyyn ja lähtivät vikkelästi johtamaan tätä ylös polkua. Jäljelle jääneet nuorukaiset vilkuilivat toisiaan epävarmoina siitä, pitäisikö tarjota apua tai pyytää anteeksi. Päädyttyään siihen, että kummassakin tapauksessa heidät todennäköisesti tapettaisiin väkivaltaisella tavalla, he kiirehtivät muiden perään. Ivan tuijotti myrkyllisesti niin kauan, että nuoret ehtivät ylös asti ja kääntyi sitten Shivin puoleen: "Onko kaikki hyvin?"

Kauempana näkyi pieni kivi, jolle Ivan raahasi vertavuotavan naisensa ja istutti tämän siihen.

Mihin tahansa he menivät kahden, aina Shiville tapahtui jotakin. Kenties olisi parempi vain linnoittautua taloon ja olla koskaan lähtemättä. Hänen seuransa ei tehnyt naiselle hyvää.

"Minä olen ihan kunnossa." Shiv vakuutti yskäisten. "Kolhaisin vain naamani." Tämä jatkoi niiskaisten ja sylkäisi suuhun päätyneen hyytyneen veren pois. Nenävuoto tyrehtyi pian ja nainen kokeili nenänvarttaan. Mikään ei ollut rikki.

"Näin sitä opetetaan nuoria leikkimään vastuullisesti." Nainen naurahti ääneen. reaktio oli enemmänkin purkaantunutta stressireaktiota, kuin oikeaa huvittuneisuutta. Sanat olivat kyllä tosia, nuoret eivät enää törttöilisi kalliolla.

Ivan oli aivan oikeassa, nainen oli varsin tapaturma-altis yksilö. Suurin syy siihenkin taisi olla tämän tarve tunkea nokkansa sinne minne se ei kuulunut, niinkuin nyt nuorikaisten leikkiin. Jos nainen ei saanut kolhuja vahingossa, hankki hän nämä menemällä väliin johonkin tappeluun. Tälläiset pikkukolhut olivat aivan normaaleja. Ne viimeaikojen isommat olivat tähän asti olleet äärimmäisen harvinaisia.

Shiv yskäisi vielä kerran ja nousi kiveltä. Tämä käveli takaisin veteen ja pesi veren pois kasvoiltaan ja rinnaltaan. Ylhäällä teini-corolla kaasutti pois niin että pikkukivet sinkoilivat. Nainen huuhteli miehen mustan paidan ja rutisti sen niin kuivaksi kuin sai.

Shiv nousi seisomaan ja kääntyi Ivaniin päin.
"Minä en enkää järjestä yhtään mitään. Ikinä. Piste." Ikinä ei saisi sanoa ikinä, varsinkin kun molemmat tiesivät vallan hyvin että nainen tulee perumaan sanansa ensimmäisen tilaisuuden tullen. Shiv käveli Ivanin luo ja kietoi kätensä tämän ympärille. Ei saanut mitään selvää halasiko toinen kiittääkseen, pahoitellakseen vai muutenvaan, mutta se oli varmaa että nyt toisen syli tuli ihan tarpeeseen.

"Joka kerta kun yritän järjestää jotain mukavaa, joku menee aina pieleen." Nainen huokasi toisen rintaa vasten. Ääni kertoi ettei nainen meinannut lopettaa yrittämistä. Tässä retkessäkin oli ollut senverran jo hyvää, että pelkästään sen takia kannatti yrittää. Ivanin sylissä harmitus pikkuhiljaa laantui ja vei toivottavasti mennessään vähän Ivaninkin vitutusta.

Ivan mulkoili teinicorollan perään ja silitti uudelleen kastuneita hiuksia. Naisen pitäisi ehkä kuivatella hetki, jos tämä meinasi kalliin auton nahkapenkeille istumaan. Kuka tahansa auton omistikaan tuskin halusi märkää ahterin kuvaa penkkiin ja märkien hiuksien jälkiä selkänojaan.

"Ei se sinusta johtunut. Teinipellet nyt vaan päättivät tunkea perseensä paikalle väärään aikaan. Niitä ei pääse pakoon edes vittu korpeen..."

Mitä ne täällä tekivät? Juoda voi kaupungissakin, telttailemaanko ne olivat tullakseen? Saatanan keskenkasvuiset paskaperseet. Mihin tahansa he Shivin kanssa menivätkään, oli se sitten yökerho, puisto tai metsä, jossain välissä paikalle kaahasi autolastillinen pikkujuntteja, joiden vanhemmilla oli liikaa rahaa ja nuorilla itsellään ihan liikaa aikaa.

"Sinun pitää ehkä kuivatella ennen autoon menemistä. Onko sinulla pyyhettä?" Ivan kysyi ja kaukoluotasi rannan. Kivisellä poisjohtavalla polulla lojui Shivin yläosa. Näemmä nuori mies oli kuin olikin tajunnut irrottaa siitä ennen lähtemistä. Missä tahansa muussa tilanteessa tämä olisi varmasti pitänyt yläosan jonkinlaisena ultimaalisena voiton merkkinä ja nostanut sillä statustaan, mutta nyt ei kannattanut brassailla. Poika oli ulvonut kuin mukula ja tehnyt itsestään naurunalaisen.

Jahka Shiv kyllästyi halaamiseen ja kahlasi ylös vedestä, Ivan kävi noukkimassa yläosan kivikosta, huljutteli hiekat siitä ja ojensi sitä takaisin. Niin mielellään kuin hän katselikin naista yläosattomissa, nyt ei varsinaisesti ollut sellainen fiilis.

Nainen hymähti miehen sanoille ja päästi toisen halauksestaan, annettuaan ensin pienen suukon miehen solisluulle. Nainen otti vastaan yläosan ja sitoi sen takaisin päälleen. Likomärät shortsit liimaantuivat kiinni vartaloon ihan yhtä mukavasti kuin miehen farkutkin. Onneksi nainen oli ollut kaukonäköinen hankkeensa kanssa.

"Minulla on kuivia vaatteita autossa." Toinen totesi ja lähti miehen perässä mäkeä ylös. Kivisellä polulla näkyivät kunnolliset urat merkkinä siitä millaisella vauhdilla mies oli mäen liukunut alas. Shiv ei sanonut mitään, mutta mies varmasti aisti sen kuinka hänen kultaista sankari plakaattiaan kiillotettiin paraikaa paraatikuntoon. Hiljainen ihailu olisi saattanut olla hiukan laimeampaa jos nainen olisi tiennyt Ivanin viskanneen kirkuvan teinin veteen hänen peräänsä.

Takaisin autolle päästyään nainen levititti ensitöikseen Ivanin mustan paidan mattamustan auton konepellille. Se kuivuisi siinä mukavasti. Sitten tämä meni takakontille ja avasi mukaan otetun kanssin. Siellä oli ainakin naiselle kuiva hame ja kaksi pyyhettä. Nainen ei sentään ollut niin selvännäkijä, että olisi osannut ottaa mukaan farkutkin. Pyyhe ainakin suojaisi sitten penkkejä, sitten kun istuttaisiin autoon, ellei ollut aikaa ja halua kuivata housuja sitä ennen.

Nyt kun häiriköt olivat poistuneet ja päällä oli kuivaa vaatetta, ei naisella ollut enää mitään kiirettä pois täältä. Hän otti korista yhden tölkillisen limua ja avasi sen tarjoten Ivanille.

Ivan oli kyllin fiksu ollakseen ilmoittamatta, että niskassa roikkunut teini oli itse asiassa hänen syytään. Hän oli moannut tarpeeksi asioita muutenkin eikä halunnut tuntea syyllisyyttä vielä siitäkin. Tai siis yhtään tämän enempää. Sitä paitsi Shivin ihailun kohteena oleminen oli paljon mukavampaa, kuin hiljaisen halveksunnan.

Ivan pyyhki ylävartalonsa toiseen pyyhkeeseen ja yritti vain sietää märkiä housuja. Ne tuntuivat ihan tasan yhtä vastenmielisiltä, kuin märät farkut aina. Lisäksi vettä oli vielä kengissäkin, mutta ne nyt sai sentään potkittua aurinkoon kuivumaan. Saatuaan kirsikkalimunsa mies maleksi vastentahtoisesti aurinkoon istumaan kuivatellakseen housujaan. Hänestä näki, ettei aurinko ollut millään tasolla mieleen. Ivan oli niitä ihmisiä, jotka paloivat ennen kuin ruskettuivat. Ja hän paloi nopeasti. Tuskin tarvitsi edes katsoa aurinkoa, kun jo tunsi ihonsa kihelmöivän. Lisäksi kuuma porotus mustiin hiuksiin (ne oli värjätty hetki sitten ja parin sentin tummanruskea juurikasvu oli surmattu alkuunsa) sai pään särkemään.

Oli siis kaiken kaikkiaan oikein hyvä mahdollisuus kerätä vitutusta oikein kunnolla ja rakentaa siitä ympärilleen valtava, ukkosta enteilevä pilvi. Oli selvää, että huomista seuraavan yön Choronzon'sista lentäisi ulos harvinaisen vähästä ja harvinaisen vauhdikkaasti.

"Onko tuo kenen auto?" mies kysyi, jahka oli kiskonut limua hetken, kärsinyt auringossa ja päättänyt, että nyt oli aika mennä hetkeksi varjoon. Ihan sama, kuivaisivatko housut vittu ollenkaan vai eivät.

Shiv asetteli märät vaatteet kuivumaan ja otti itselleenkin juotavaa korista. Nainen käänsi huomionsa mieheen, joka loisti kivellä, kuin fosforivalo. Ivan ei kauaa auringossa ymmärrettävästi viihtynyt ja kun tämä vaihtoi paikkaa ja istuutui varjoisammalle kivelle, tuli nainen lähemmäs.

Nainen vilkaisi chargeria olkansa yli vaikka tiesi hyvin mistä autosta puhuttiin.
"Se on Howlerin kämppäkaverin Strigan. Lainailen tuota aina tarvittaessa." Nainen totesi ja kohautti olkiaan. Henkilö, joka oli saanut oletettaen lempinimensä slaavilaiselta vertaimevältä satuhirviöltä kuulosti oikein mukavalta ja leppoisalta kaverilta. Juuri sellaiselta jolla oli taustapeilissä hirtetty jänis ja joka varmasti arvostaisi vintage penkkiensä tärvelemistä.

Shiv käveli Ivanin taakse ja nojautui tueksi tämän selkää vasten. Kädet kietoutuivat toisen hartioiden ympäri ja kaulalle painettiin pieni suudelma. Nainen yritti selvästi vain hiljaa vastustaa toisen kohollaan olevaa vitutustasoa ja samalla jatkaa niitä hellyyden osoituksian jotka aikaisemmin niin julmasti keskeytettiin.

"Changeria on ihan miellyttävä ajaa, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän silti Aston Martineista." Nainen vitsaili ja painoi olkapäälle uuden suudelman. "Tottapuhuakseni en ole koskaan välittänyt autoista tuon taivaallista." Shivillä olisi varmasti vähemmän antiikkia ja enemmän autoja, jos välittäisi. Hänellä olisi varmasti myös televisio, puhelin, mikro ja tietokone, jos tämä välittäisi mistään koneista sen enempää. Ivan taisi olla modernein laite naisen kotona.

Ivan nojasi naista vasten ja kallisteli vähän päätään suudelmien suuntaan tämän kertoessa autosta. Shivillä oli sangen mielenkiintoinen tuttavajoukkio. Lisäksi se tuntui koostuvan suurelta osin miehistä. Eikö yksikään niistä muskelihirviöistä, joita tämä tapasi nyt vaikka siellä harjoittelusalilla, koskaan herättänyt mitään tuntemuksia?

Miksi hän? Se oli kysymys, johon hän ei vain yksinkertaisesti keksinyt vastausta.

"Minä en suuremmin ajele autoilla", Ivan totesi katsellessaan mattamustaa kaunotarta edessään. "Pidän enemmän moottoripyöristä. Niissä on... särmää."

Eipä hänellä koskaan ollut rahaa moottoripyörään tai sen ylläpitoon, mutta aina sai haaveilla. Hän haaveili monesta muustakin asiasta, kuin moottoripyörästä. Loppujen lopuksi millään sellaisella ei kuitenkaan ollut suurempaa väliä. Hänellä oli Shiv, ja elämä olisi kai ollut elämisen arvoista tämän kanssa jopa kodittomana. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, etteikö häntä vituttaisi, jos hän olisi koditon. Tai ettei häntä vituttanut nyt se, ettei ikinä olisi varaa moottoripyörään.

Vaikka päivä oli lämmin, Shivin vartalo tuntui mukavalta aiemmin kastunutta selkää vasten. Ivan nojasi vielä hivenen taaemmaksi ja vei vapaan kätensä niin pitkälle naisen selän taakse, kuin vain pystyi kurkottelemaan. Toisin kuin Shiv, hän ei ollut kovinkaan notkea kaveri.

Oli mies päässyt vittuuntumaan kuinka huolellisesti hyvänsä, aina näytti olevan mahdollisuus saada tämä vastaamaan hellyyden osoituksiin.
"Vai moottoripyöristä.." Nainen toisti miettelijäänä. Äänensävy kertoi että kohta varmasti rikottiin se ei koskaan enää yllätyksiä -lupaus. Ei nainen varmaan pyörää ostamaan alkanut, mutta tällä sattui olemaan laaja ystäväpiiri niitä lihaksikkaita miehiä, joista puolet ajelivat moottoripyörillä, puolet muskeli autoilla. Suurinosa oli myös vähintään yhden palveluksen naiselle velkaa. Shivin ystäväpiiri oli hyvin mies ja mummeli painotteinen, mutta sille oli oma syynsä.

"Onko sinulla mitään muita mielenkiinnon kohteita? Niin tietysti runouden, kilpikonnien ja minunkaltaiseni antiikkiromun lisäksi." Shiv kalasteli samalla kun mies kurkotteli kädellään naisen seläntaa. Shiv ei voinut vastustaa kiusausta, vaan auttoi miehen kättä kevyeeseen venytykseen. Ei mitenkään epämiellyttävään vaan sellaiseen joka vain tuntui mukavalta sattumatta ollenkaan. Nainen painoi suudelmia miehen olkapäälle ja käsivarrelle ja palasi sitten lähemmäs toisen kasvoja.

Naisen luonnollisen mustat hiukset olivat jo hyvää vauhtia melkein kuivuneet ja nyt ne valuivat miehen olkapään yli etupuolelle. Näytti siltä kun Ivanilla olisi ollut musta, latvoista kihartuva tukka vesirajaan asti. Ei hassumpi näky. Shiv lepuutti päätään miehen hartiaa vasten ja vain katseli miehen profiilia.