Yksi ovi, kaksi nimeä..

Mikäli Ivan oli odottanut jonkinlaisia "yhteisvenytyksiä", hän oli ollut väärässä. Kiihko katosi sitä mukaa, mitä kummallisempiin asentoihin nainen itsensä väänsi. Ivanin oma selkä särki jo pelkästä katsomisesta eikä hän saattanut ymmärtää, miten joku voin vääntäytyä moisiin venkuroihin naksahtamatta ainakin kuudesta kohtaa poikki. Jonkinlaisen kunnioittavan järkytyksen vallassa hän liikutteli käsiään naisen haluamalla tavalla ja avusti silloin, kun piti avustaa. Ei ihme, että Shiv haki onnea norsupatsaaltaan. Ilman onnea joku välilevy olisi takuulla muljahtanut paikaltaan ja naisparka kaatunut halvaantuneena maahan.

Toimituksen varsinaisesta kestosta Ivanilla ei ollut harmainta hajuakaan, mutta olipa se lopulta ohi. Ainakaan Shiv ei enää vääntyillyt kuin käärme hänen edessään ja saanut häntä varmaksi siitä, että naisen luusto koostui todellisuudessa kumista tai jonkinlaisista äärimmäisen vääntyilevistä rustoista.

"Minä olisin mennyt poikki jo alkumetreillä", mies huomautti ja pyyhki hikisiä kämmeniään housujensa takamukseen: "Oliko se sitten siinä?"

Toivottavasti oli. Oli eri asia katsella notkeaa tanssia kuin asentoja, jotka suorastaan uhmasivat fysiikan lakeja.

"Ei ihan vielä." Nainen totesi ja veti miehen mukanaan lähemmäs seinää. "Vielä olisi yksi lämmittely." Toinen opasti samalla rauhallisella äänellä. "Laitat tämän käden tuohon," Nainen asetti miehen käden seinää vasten. "ja tämän toisen tuohon." Äskeisten ihme venytysten jälkeen tämä tuntui täysin loogiselta. Mies nojasi nyt hiukan seinäävasten kuin työntäisi sitä ja nainen seisoi käsien välissä.

Ulkopuolelta katsova saattoi jo nähdä mihin tämä johtaa, mutta ei olisi vaivautunut kertomaan sitä Ivanille kuitenkaan.

"Tämä on yksi lempi lämmittelyistäni." Nainen totesi aivan niinkuin oli sanonut parista muustakin kammottavasta solmusta hetkeä aiemmin. Kun mies olisi voinut odottaa naisen nostavan jalkansa spagaattiin tai notkistavan selkänsä kysymysmerkille tämä yekikin jotain aivan muuta. Kasvot sukelsiva Ivanin kaulalle ja huulet alkoivat hamuamaan miehen sängen peittämää ihoa.

Naisen toinen käsi kiertyi miehen seläntaa ja toinen eksyi aivan luvattomille teille miehen sisäreidelle. Otteet olivat varmoja, helliä ja niissä oli Shiville ominaista ihanaa kiihkoa. Jos mies edes ajattelisi irroittavansa kätensä seinältä, olisi sitä seurannut välitön toruva murahdus ja käsien takaisin asettaminen.

Ihan alkuun Ivan tosiaan odottikin jotain äskeistä vieläkin kammottavampaa solmuuntumista. Hämmästys oli melkoinen, kun hän tajusikin seisovansa suudeltavana. Päässä raksutti ja kosketuksen sattuessa sisäreidelle hän viimein tajusi, ettei tämä varmaan ollut nyt sellainen äskeisen kaltainen lämmittely. Ilmeisesti se alempana oleva käsi sai miehen vähön vaivaantuneeksi, sillä toinen käsi irtosi seinältä kiskoakseen naisen suudeltavaksi ja viedäkseen ajatukset muualle. Shiv ei kumminkaan ollut suudeltavalla tuulella nyt. Nainen murahti hänelle kuin koira ja lättäsi hänen kätensä takaisin seinää vasten Ivanin hämmästyneestä ilmeestä huolimatta.

Ilmeisesti hänellä ei nyt ollut päätösvaltaa tässä. Hän oli luvannut auttaa lämmittelyssä ja lupauksia ei saanut rikkoa.

Vaikka käsiä kiellettiin liikkumasta mihinkään, päätään hän käänteli kyllä. Suudelmat saivat aikaan tukahtuneita ynähdyksiä ja hyväilevät kädet hiukan terävämpiä henkäyksiä. Kärvisteltyään aikansa Ivan yritti taas liikuttaa käsiään, mutta ne palautettiin yhä vain vasten seinää. Niinpä ei auttanut kuin yrittää käännellä kasvot niin, että sai kalasteltua naisen huulet omiaan vasten.

Hän ei tosiaan ollut kauhean hyvä nauttimisessa ja rentoutumisessa.

Kun nainen oli joutunut jo toisen kerran palauttamaan miehen kädet paikoilleen, muisti tämä taas kuinka hankala mies osasi olla näissä tilantessa. Siihen oli onneksi lääke.

Shiv kierähti nopealla liikkeellä miehen taakse ja lähes saumattomasti huulet jatkoivat miehen kaulalla leikittelyn, välillä harhaillen korvanlehdelle ja takaisin. Toinen käsi hyväili nyt miehen vatsalihaksia ja se toinen käsi nousi reideltä hiukan ylemmäs. Molempien käsien sormet piirsivät vyötärönauhan alle hyväilevän viivan kyljeltä toiselle. Ne hyväilivät paksun kankaan läpi kaikkea paitsi sitä olennaista. Ehkä nainen ei vain halunnut olla liian ennalta arvattava.

Shivin hengitys tuntui kuumalta niskaa ja kaulaa vasten ja sen tahti oli kiihtynyt. Vaikkeivät kädet miehen parhaimpaan koskeneetkaan, ne löysivät kyllä useita muita, erittäin miellyttäviä kohteita, mitä hyväillä.

Kun määrätietoisiin otteisiin alkoi tulla vieläkin haluavampi sävy, lopetti nainen kesken kaiken ja vetäytyi askeleen kauemmas.
"Noh, nyt taitavat olla kaikki paikat tarpeeksi lämpimiä." Nainen totesi töintuskin coolinsa pitäen. Äänensävystä ja mielestä saattoi huomata että irrottaminen oliollut ehkä juurikin se viimeinen asia mitä toinen halusi tehdä.

Kiusaaja..

Ehkä tällä oli jokin syvempi päämäärä koko touhussa, mutta ilman naisen omaa reaktiota se olisi ollut lähinnä julmuus.

Ivan puri hampaansa yhteen ja joutui hillitsemään itsensä, ettei olisi tömäyttänyt seinää nyrkillä. Shiv kiusasu häntä. Nainen oli vetäytynyt taaemmaksi ja tuumannut, että paikat olivat varmasti nyt tarpeeksi lämpöisiä.

"Oletko ihan varma?" Ivan kysyi vähän liian innokkaasti ollakseen pelkästään huolissaan naisen mahdollisista lihasjumeista, mikäli lavalle eksyisi huonosti lämmiteltyään. "Olisi vitun ikävää, jos vaikka venähtäisi joku raaja tanssiessa huonon alkuverryttelyn takia."

Shiv kosti hänelle sen, kun hän oli perääntynyt. Hän oli sentään tullut takaisin! Hän oli vain hyvää hyvyyttään hakenut pyyhkeen, jolla oli kuivannut märän ihon. Shiv se oli, joka oli halunnut lämmitellä juuri sillä hetkellä ihan perinteisiä venytyksiä, vaikka hän olisi voinut varsin mainiosti lämmitellä naista ihan muilla tavoin. Ja äsken hän olisi voinut tehdä muutakin, kuin nojailla seimään. Shiv oli vain ollut sangen määrätietoinen palauttaessaan hänet ruotuun ja kädet takaisin seinää vasten.

Hyväiltäväksi antautuminen oli hankalaa. Se oli helppoa, kun sai itse hyväillä takaisin. Pelkkä paikallaan oleminen ja nauttiminen olisi tarkoittanut totaalista antautumista ja luottamusta siihen, että Shiv teki, koska Shiv halusi ja välitti. Ei siksi, että nainen nyt esimerkiksi halusi lahjoa häntä, jottei hän pettäisi tätä myöhemmin.

Ehkä tämä oli lähinnä jonkinlainen hämärä testi. Ei ollut vaikeaa huomata kuinka nopeasti nainen sai miehen pulssin nousemaan, veren kohisemaan korvissa asti. Shiv pystyi aistimaan miehen pienen turhautuksen, kun leikki katkesikin kesken ja toinen jäi haluamaan lisää. Ehkä se oli naisen jokin alitajuinen testi siitä, että jos mies pysyi tälle turhautuneenakin uskollisena, tai ehkä tämä halusi päästä toteuttamaan miehen fantasioita. Ota nyt sitten naisista selvää..

Shivin oli oikeasti purtava hammasta ettei tämä vain loikannut takaisin miehen kimppuun ja kaatanut tätä lattialle. Siinä olisikin ollut Ganeshalla ihmettelemistä..

Jos Ivanilla oli päällä pieni turhautus, ei se ollut nähden ihan vaivatonta toisellekaan. Hetken Shiv vielä punnitsi vaihtoehtojaan, mutta ilmeisesti tilaisuus teki varkaan ja nainen pidättäytyi ensimmäisessä päätöksessään. Jos Ivan olisi tiennyt naisen tilasta olisi tämä voinut huokaista helpottuneena ja laittaa kaiken hormonien piikkiin. Nyt nainen vain tuntui olevan kertakaikkisesti narttu.

"Meidän pitäisi varmaan alkaa lähtemään. En haluaisi myöhästyä ja on vielä tuo puku asiakin setvimättä." Nainen ilmoitti. Silmät mittailivat Ivanin vartaloa, mutta toinen puristi kätensä nyrkkiin ja piti päätöksensä.

Shiv kääntyi ja oli menossa pukemaan. Tämä poistui käytävään ilmeisesti melko sekaisin ajatuksin, koska tämä unohti ihan kokonaan tehdä pienen rituaalinsa. Nainen loikkasi takaisin huoneen puolelle ja teki sen sitten kahdesti. Rukoilu oli ilmeiseti melkein taikauskoista naiselle, mutta eikö se ollut kaikille?

Jostain syystä Shiv oli päättänyt, että nyt oltiin sitten lähtemässä. Pari tuntia etuajassa. Ivan jäi seisomaan huoneeseen hämmentyneenä ja ehtipä Shiv palata rukoilemaankin, ennen kuin mies viimein sai liikutettua itsensä käytävän puolelle.

Mitä vittua tämä nyt oli olevinaan? Olisi saatana sanonut, jollei halunnut, eikä kiusannut. Pieni leikittely nyt ei häntä suuremmin haitannut, toipa maustetta koko touhuun, mutta tämä oli nyt sitten jotain muuta. Oliko hän tietämättään tehnyt jotain väärää? Mikäli oli, sen voi sanoa ihan vapaasti. Tarvinnut ryhtyä pelleilemään ja käyttämään lemmenleikkejä (ja niiden keskeyttämistä) jonain saatanan rankaisuna. Se ei ainakaan auttanut häntä hänen epävarmuudessaan. Jos ne olivat rankaisukeino, ne voivat aivan yhtä hyvin olla palkinto ja hän ei pitänyt niitä kumpanakaan.

No aivan vitun sama. Ei sitten. Turhautuneet kädet etsivät taskusta tupakka-askin, ja sormet tapasivat sen sisällä yhden ainokaisen kääryleen. Mahtavaa. Hän olikin jo odottanut, koska elämä muuttuisi taas kuseksi ja paskaksi. Olihan se ollut siedettävää jo melkein kuusi tuntia.

Shivin mittaillessa vaatetustaan Ivan katosi oman huoneensa portaikon kautta ulos sauhuille. Aiempi ähkykin oli saanut kyytiä. Ilmeisesti vitutus kulutti tuplasti kaloreita.

Shiv kiipesi portaat ylös vaatehuoneeseensa ja alkoi kaivella itselleen puhtaita vaatteita. Takaraivossa kaiversi se typerä temppu jonka nainen oli juuri Ivanille vetänyt. Tästä olisi parempi olla jotain oikeaa tulosta, tai nainen olisi suututtanut miehen aivan turhaan.

Typerä kanttura.

Noh, mikä oli tehty, oli tehty ja sillä hyvä.. tai huono.

Nainen koosti itselleen yhteensopivan vaateyhdistelmän ja pakkasi ne molemmat esiintymisvaatteensa siihen lähetin tuomaan kirjekuoreen. Jo nyt oli jumankauta, kun lähetetyt vaatekappaleet eivät ylittäneet enää edes puolta kiloa painossa.. Shiv vilkaisi vaateparsia ja puisti hiukan päätään.

Shiv ei ottanut mitään turhaa kiirettä valmistautumisensa kanssa. Tällä oli mukanaan yksinkertainen nahkainen olkalaukku jossa kaikki tarpeellinen sijaitsi. Nainen palasi Ivanin luo.
"Oletko valmis lähtemään?" toinen kysyi rauhallisesti. "Tilaan taksin, jos et ole vieläkään oikein lenkkeily tuulella." Eihän naisen luota matkaa ollut kuin pari hassua kilometriä, mutta ei nainen edes olettanut miehen kykenevän kävelemään sellaisa matkoja vielä.

Yllättävä tupakkapula yhdistettynä yleiseen paskaan fiilikseen, pettymykseen ja turhautumiseen sai Ivanista äärimmäisen vastenmielisen oloisen persoonan. Siis jopa tavallista vastenmielisemmän oloisen. Puhe taksista sai miehen ynähtämään jotain sen sorttista, että siitä oli ihan turha yrittää päätellä miehen kantaa yhtään mihinkään. Paitsi siihen, että nyt vitutti ja kunnolla. Hetken perästä ovelle kaartavasta taksista päätellen Shiv oli kumminkin tulkinnut hänen ölinänsä myöntäväksi vastaukseksi.

Taksimatkan aikana Ivan istui hiljaa omalla puolellaan. Se aukko, joka oli louhittu Shiviä varten hänen muureihinsä vuorattiin äärimmäisen nopeasti halvalla betonilla ja kaikenlaisella jätemateriaalilla, mitä vaan löytyi. Jääneen aukot tilkittiin tupakantumpeilla ja aukon edusta miinoitettiin nastoilla ja vanhoilla metsästysraudoilla, kuin merkiksi siitä ettei sisälle ollut asiaa vähään aikaan.

Choronzon'sin ilmaantuminen näköpiiriin nosti ketutuksen ihan uusille asteille. Noustessaan autosta Choronzon'sin takana Ivan oli valmis puremaan kuoliaaksi jokaisen, joka edes kehtasi toivottaa "hyvää iltaa".

Ovet eivät olleet vielä auki ja teinien sekä vähän vanhempienkin bilettäjien massa velloi yökerhon edessä, odottaen ja kelloaan tuijotellen. Oven eteen oli tällätty Shivin esiintymistä mainostava valotaulu. Yökerhon takana muutama järjestysmies, Smith mukaanlukien, odotti esiintyjää ja taksin saapuessa avasi takaoven päästääkseen tämän valmistautumaan. Ivan pummi Smithiltä tupakkaa ja jäi polttamaan sitä oven ulkopuolelle. Edes Smith ei kysellyt kuulumisia eivätkä kyselleet muutkaan. Se oli Ivan. Sitä vitutti aina ja nyt sitä näytti vituttavan vielä tavallista enemmän.

Nainen loi katseen taksissa vierellä istuvaansa mieheen. Ivan oli alkanut taas kivettyä uudelleen ja se oli kokonaan Shivn syytä. Tähän ei enää anteeksipyytelyt auttaneet. Oli vain uskottava siihen että järjettömällä päähänpistolla oli jokin oikea tarkoituskin.

Helvetti, kun kaikki kuulosti omassa päässä aina niin loogiselta, mutta kun yhtälöön lisättiin toinen henkilö, se muuttui täysin järkeenkäymättömäksi. Huomasi, kyllä että muutama sata vuotta ruostutti kenentahansa sosiaalisia kykyjä.

Shiv kosketti miehen kättä ja oli sanomaisillaan jotain, mutta juuri silloin taksi pysähtyi ja ovi aukesi. Smithin tuttu naama toivotti hyvää iltaa. Nainen hymyili ja toivotti takaisin, kääntäen päänsä puhuakseen Ivanille, mutta tämä oli ehtinyt jo konkata ulos. Nainen henkäisi alistuneena ja teki samoin.

Typerä, typerä kanttura.

Shiv kulki annettujen ohjeiden mukaan pokejen ohi ovesta sisälle ja vasemmalle portaat ylös. Siellä olikin päällä melkoinen sählinki kun 9 muuta tanssijaa hölisi, juorusi ja puki päälleen niitä vähiä, mitä puettavissa oli. 10 tanssijaa, 5 miestä, 5 naista, yksi pieni pukutila.

Shivin harmiksi yksi naisita oli vanha tuttu. Lempinimi Succubi kertoi kaiken, mitä naisesta täytyi tietää. Kirkkaan punaiset kiharat hiukset, smaragdin vihreät silmät ja upea muodokas vartalo varustettuna vittumaisen itsekkäällä asenteella ja uskomattomalla määrällä kateutta ja ahneutta. Siinä vasta kombinaatio. Koko komeus kun vielä kuorrutettiin demianen kyvyllä erittää feromoneja, jotka muuttivat miehen naisen jaloissa palvovaksi kuolaavaksi ameebaksi, oli kasassa kaikki katastrofin ainekset.

Lucretia istui ikkunan vieressä, josta näki alas sisäpihalle. Tämä vilkaisi sisään tullutta Shiviä happamasti ja väläytti petollisen hymynsä.

Tästä tulisi mielenkiintoinen ilta.

"Brecalo", tuttu ääni keskeytti Ivanin vaivalla varastetun tupakkatauon. Ivan käänsi katseensa, vastaanotti askillisen sätkää Smithiltä, maksoi siitä kympin, tunki askin taskuunsa ja seurasi sitten toveriaan sisälle. Hänelle ei tarvinnut selittää, miten käytäntä meni. Hän oli ollut mukana niin monessa erikoisillassa, ettei jaksanut enää edes laskea. Tottuneesti Ivan otti oman paikkansa lavan vasemmalla puolella ja odottamaan savukoneen suhahdusta. Tuttua merkkiä siitä, että homma alkaisi. Hänen seuranaan samalla puolella seisoi kaksi Choronzon'sin liiveihin pukeutunutta järjestysmiestä. Ivan oli paikalla yksityisenä turvamiehenä, joten hänen ei ilokseen tarvinnut kiskoa niskaansa kellanmustaa huomioliiviä ja tuntea oloaan taas kerran liikennevalotolpaksi.

Pikkuhiljaa sisään alkoi lappaa väkeä. Osa suunnisti tiskille, mutta suurin osa haki hyvät paikat illan esiintymistä ajatellen. Muutama vakiasiakas osasi jo tottumuksesta suunnistaa Smithin ja tämän parin puolelle, koska Smith oli huomattavasti anteeksiantavampi kaikenlaisen vislailun ja riehumisen suhteen. Ivan heitti ulos pienimmästäkin syystä. Tänä iltana hänellä oli sitä paitsi lavalla vielä yksi oikein erityisen tärkeä syy viskellä ulos, mutta sitä katsomo ei sentään tiennyt.

Paikka oli täpötäynnä hyvin pian. Katsomossa velloi ja lavan takana dj:n apulainen testaili viimeisiä bassojaan. Lavan takaovi kävi ja ihmismassan eteen käveli parikymppinen, trendikkäät rytkyt niskaansa kiskonut kuuluttaja. Seurasi sen tavanomainen "mikä meininki?" huuto, johon vastattiin tavanomaiseen tapaan vielä vähän laiskasti. Kuuluttaja toisti huutonsa ja esitteli sen jälkeen päivän dj:n. Nimi oli tuttu bilepiireissä ja aikaansai villiä kohinaa. Tanssijoiden kohdalla kuuluttaja antoi ilmeisesti ensimmäisen biisin puhua puolestaan. Ne kaikista kuuluisimmat kaksi nimeä oli kuultu kyllä, joten turhaan haaskata sanoja.

Valot sammuivat. Väki paukutti lattiaa. Lavalla joku liikkui pimeässä. Sen jälkeen basson jymähdys ja sen kanssa tahdissa punainen strobovälähdys. Toinen, kolmas. Biisi alkoi, ja se kauan odotettu savukone kosahti päälle. Ivan kiinnitti katseensa ihmismassaan.

Nyt oltiin taas töissä. Tällä kertaa vapaasti tahdosta, mutta kumminkin. Mikään ei ollut vaarallisempaa, kuin muutama kymmenen nuorta aikuista huppelissa, rytmin villitseminä. Sitä ei saanut päästää räjähtämään käsiin.

Shiv saattoi tuntea niskassaan tuiotuksen kokoajan, käydessään ensin päättäväisen kinastelun järjestäjien kanssa sopimattomasta pukeitumisasusta ja onnistuneiden, mutta pitkien neuvottelujen jälkeen istuessaan meikattavana. Shiv aavisti aivan oikein ettei hänen tarvinnut odottaa kovinkaan pitkään kun muodokas punapää purjehti naisen vierelle ja oli korjailevinaan huulipunaansa. Shiv hymyili itsekseen ja odotti avaus repliikkiä.

"Huomasin että tulit kimppataksilla."
Tulihan se sieltä, niin ei tarvinnut odotella. Lucretia osasi ainakin mennä suoraan asiaan.
"Jos silmäni eivät ihan valehdelleet, olin tunnistavani tutun naaman nousevan toiselta puolelta autoa. Oliko se Brecalo? Tämän puljun yksi portsareista."
Niimpä tietenkin..

Shiv katsoi parhaakseen olla kommentoimatta mitään. Hän vain hymyili tyynesti ja antoi Lucretian vedellä ihan omia johtopäätöksiään. Korjataan sitten vasta kun menee kokonaan pieleen.
Lucretia ei sitten taas välittänyt puhumattomuudesta pätkääkään. Nainen piti jo Shiviä muutenkin surkeassa arvossa. Hindunaisella sieti olla pokkaa mennä valittamaan esiintymisasustaan ja saada vielä haluamansa läpi. Punapää oli päinvastoin sitä mieltä että mitä enemmän pintaa pystyi näyttämään sitä parempi. Shiv oli aina tyynen rauhallinen, eikä edes käyttänyt mitään temppuja hurmatessaan kaikki. Lucretia sai myös oman osansa huomiosta, mutta tätä ärsytti silti jokainen katse joka osui johonkin muuhun kuin häneen itseensä.

Lucretiaa ärsytti myös se ettei tämä saanut mitään kunnollista reaktiota inhoamaltaan naiselta, joten ehkä piti lisätä hiukan panoksia.
"Minä seurustelin ennen hänen kanssaan."
Shivin ilme ei värähtänyt, mutta sydän jätti lyönnin välistä.

Hyvä jumala, sanokaa joku että hän valehtelee.
Shiv pysyi vaiti. Lucretian siristetyistä silmistä näki, että nainen suunnitteli jotain ikävää. Aivan järjettömän pitkästä aikaa, nainen tunsi sisällään jotain minkä tuntemisen nainen luuli jo unohtaneensa: mustasukkaisuus.

Lava-avustaja tuli ilmoittamaan että oli aika nousta lauteille. Shiv hengitti syvään ja työnsi kaikki tuntemukset sivuun. Oli aika esiintyä.

Basson jytke hukutti mukavasti kaikki ajatukset keinotekoiseen pulssiinsa ja hitaasti nainen antoi itsensä upota sisälle koreografioituun transsiin. Katsojat eivät jääneet ainakaan kylmiksi.

Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun lava täyttyi musiikin lisäksi tanssijoista. Katsomo villiintyi ja takoi lattiaa entistä tarmokkaammin. Porukka hyppi, pomppi, kiljui, vihelsi. Osa vaipui transsiin ja huojui musiikin mukana. Ivan antoi katseensa kiertää väkijoukossa ja poimi mieleensä pari, joista saattaisi ehkä ollut ongelmaa. Yksi hiukan liian humalassa hytkyvä, pari, jotka tuijottivat aivan liian tiiviisti Shivin kiemurtelevaa vartaloa ja muutama nuori mies, joista oli usein harmia.

No, loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Biisi toisensa jälkeen väki pysyi ruodussa eikä Ivanin tarvinnut kuin kerran vetää yhtä kunnolla vatsaan tämän yritettyä toistamiseen sivusta lavalle. Polvea jomotti ja rintaa sattui, mutta moisella ei ollut nyt väliä. Sitä paitsi, puolessa välissä esitystä Ivan oli muutenkin alkanut tuntea olonsa kummalliseksi. Kipu katosi, keskittyminen herpaantui vähän väliä ja katse karkasi lavalle. Ivanin katse nyt ei muualla viihtynyt, kuin Shivissä, ja Smith-ressu tolkutti itselleen olevansa naimisissa. Ilmeisesti he olivatkin ainoat varatut miehet koko järjestysmiesköörissä, koska muut antoivat katseensa kiertää ahnaasti joka naisessa. Pisimmäksi aikaa ne pysähtelivät Shiviin ja tämän rinnalla tanssivaan uhkeaan punapäähän. Ilma oli pian sakeana paitsi hiestä, myös vislauksista. Viimeisen biisin viimeiset tahdit saivat yleisön kiljumaan ekstaasissa. Ilmeisesti punapään feromonitehtailu oli taloudellisesti hyödyllistä, koska lavalle sateli tippiä siihen malliin, että moisella olisi kustantanut itselleen ihan ok illallisen jossain halvemmassa ravintolassa.

Esiintyjät vetäytyivät ja jättivät yökerhon asiakkaat osoittamaan suosiotaan. Oli epäselvää, oliko mylvinnän syy suurimmilta osin dj:ssä vai tanssijoissa, mutta äänestä päätellen keikka oli tämän vuoden menestynein. Choronzon'sin omien turvamiesten jäädessä vahtiin Ivan vaelteli takahuoneen oven eteen. Hänen tehtävänsä oli vahtia Shiviä eikä juhlaväkeä.

Ohi alkoi rampata tanssijoita pukeutumaan. Ivan nojaili seinään, hieroi otsaansa ja yritti päästä eroon siitä kummallisesta huumasta, joka häneen oli tarttunut. Ihan kuin olisi ollut huumeissa tai humalassa. Mieli karkaili vähän väliä taksin takapenkille ja nyt hän keksi sinne aivan kaikkea muuta tekemistä, kuin murjottamisen.

Samannäköiseksi muutettu esiintyjä lauma vilahteli Ivanin ohi. Yksi pari vedenvärisiä silmiä loi mieheen rakastavan katseen mennessään ohi, mutta tämän jo kadottua ovesta saattoi mies tuntea rinnuksillaan jonkun kosketuksen. Punatukka iski silmää ja hymyili viekottelevasti purjehtiessaan lanne keinuen miehen ohi pukuhuoneeseen.

Pukuhuoneen perällä, pienessä vessassa Shiv pesi pois suurimman osan tarpeettoman provosoivasta meikistään. Vähän siitä jäi naamalle väkisinkin, mutta ainakin nainen sai suurimman osan puolen kilon pakkelista pois.

Oli aina helpottavaa saada omat vaatteet päälleen, huolimatta siitä kuinka mukava esiintymisasu olikaan sitten ollut. Omat vaatteet olivat aina omat vaatteet. Lucretian korvantava katse oli edelleenkin pistelemässä takaraivolla ja pian mieleen tulivatkin uudelleen tämän kamalilta tuntuneet sanat.

Ivan ja tuo..

Shiv puisti nopeasti moiset ajatukset päästään. Se oli sanottu menneessä aikamuodossa ja olihan naisella itselläänkin ollut muita ennen Ivania. Ei sellaisesta voinut olla mustasukkainen.
Miksi oli silti aivan sellainen olo, että sisuskalut söivät itseään? Johtuiko se vaan siitä että punatukkainen syöjätär oli likipitäen ainoa ihminen koko maailmassa, jonka kanssa Shiv ei tullut toimeen, vai siitä ettei nainen olisi koskaan voinut kuvitella Ivania sellaisen naisen kanssa kuin Lucretia? Toisaalta nainen kykeni tekemään kenestä tahansa orjansa, eikä siihen vain ollut mitään sanomista.

Shiv koitti vain olla voimatta pahoin ja puki vaatteet päälleen. Hänen ihmetyksekseen polttava katse takaraivosta oli kaikonnut ja punatukkaista naista ei ollut mailla halmeilla. Parempi niin.

Shiv otti laukkunsa ja kääntyi ovelle päin. Oven raosta silmiin osui näkymä joka oli pysäyttää sydämmen kokonan. Ivan nojaili seinään käytävällä edessään muodokas naisen vartalo. Ruumiinkielestä päätellen Lucretia antoi miehelle ihan parastaan tällä hetkellä.

Naisen vatsanpohja teki ikävän muljahduksen. Sanalla sanoen kylmäsi. Shiv sulki silmänsä ja puraisi huultaan niin että suussa maistui veri. Tästä olikin tullut vielä enemmän koe, kuin nainen oli edes halunnut. Nyt se sitten todistettiin ihan kertaheitolla. Jos mies kykenisi vastustamaan erikoisin taidoin varustettua seksin jumalatarta, oli tämän vakaumus jotain aivan omaa luokkaansa. Toisaalta, Lucretian syliin oli langennut vahvempikin mies.

Ivaniin oli vain luotettava ja niin Shiv aikoikin tehdä.

Hän odotti vielä hetken aikaa, samalla rauhoitellen itsensä tyyneksi ja käveli sitten hitaasti ovelle avaten sen kunnolla.

Kauaa Ivan ei ehtinyt yksin odotella, kun hänelle tuli yllättävää seuraa. Rinnahipaisija palasi takaisin. Ivan ei ollut koskaan pitänyt lääppijöistä eikä hän pitänyt niistä nytkään. Ei, vaikka mieli oli edelleen oudon samea. Kovinkaan viisas ei tarvinnut olla tajutakseen, mitä teki mieli. Vartalo hikosi ja kieli kävi kostuttamassa kuivia huulia. Katse oli paennut ovelle vähän väliä, ennen kuin tämä tapaus oli tullut keskeyttämään.

Muilla sanoin Ivan ei osannut naista oikein kuvailla. Tämä oli jonkinlainen rehevä aistikkuuden ruumiillistuma, joka oli jostakin syystä parkkeerannut hänen eteensä. Kyseltiin esityksestä ja jatkosuunnitelmista ja taisipa se jotain kehuakin. Lanteet keinahtelivat, kun paino vaihtui jalalta toiselle. Paksut ripset räpyttivät tiuhaan ja huulet hymyilivät niin, että heikomman polvet olisivat varmasti notkahtaneet. Oli niissä sitten kipsi tai ei. Se sama outo tunne, joka oli vaivannut pitkän aikaa, vaivasi nyt oikein toden teolla. Taivas varjele, tämä ei ollut enää normaalia. Hän oli ollut vihainen Shiville, siis ihan tosissaan vihainen, ja nyt hänen teki vain mieli kaapata tämä mihin tahansa suljettavaan tilaan ja hukuttaa omaan kiintymykseensä oikein urakalla.

Ja nimenomaan Shiv. Vaikka hänen edessään keinahteli jonkinlainen seksin ruumiillistuma, ja vielä ihan selkeästi tarjoamassa itseään, hänen kiihkon sumentamat ajatuksensa pyörivät vedenvärisissä silmissä ja kahvinruskealla iholla. Korpinmustissa hiuksissa, joita hän rakasti puristaa nyrkkeihinsä.

Kenties se johtui osaltaan hänen kyvystään. Vaikka ruumis olisikin kärvistellyt kiimassa, hän aisti silti edessä olevan naisen tuntemukset, eikä hän pitänyt niistä. Shivin sisimmästä hän oli pitänyt alusta asti. Kaikenlaisesta sisimmästä. Hän voisi nytkin todella mielellään tehdä reissun naisen... ei jumalauta, joku roti sentään näihinkin ajatuksiin. Ivan vaihtoi asentoa ja painautui tiiviimmin seinää vasten. Niin tosi painautui syöjätärkin.

"Jos menisit hei oikeasti tarjoamaan vittuasi niille, jotka... Shiv."

Ääni karkasi huokauksena, josta kuulsivat sekä helpotus, kiintymys että kiihko. Kasvoille levisi Ivanille suorastaan luonnoton hymy. Laskettakoon se ilmassa sakeana leyhyvän feromonin piikkiin, sillä miehellä ei ollut normaalisti tapana hymyillä niin läpikuultavan himoitsevasti.

"Hei kulti", mies lässytti, tuuppasi Lucretian rintamuksesta kauemmaksi ja oli hetkessä kietonut kätensä Shivin ympärille. Kauempana toljottavat turvamiehet, jotka olivat tähän asti lähinnä tönöttäneet aloillaan katse Lucretian takalistossa, näyttivät havahtuvan lumouksestaan ja päätyivät siihen, että joku oli tipauttanut taukohuoneen limsaan huumeita. Ivan lirkuttelemassa tanssijalle oli about se kaikista epäluonnollisin näky, mitä voi keksiä. Jopa hallusinaatioksi.

Myönnettävä oli, että jopa Shiv hiukan hämmästyi saamaansa huomiota. Hämmästys kuitenkin hälveni hetkessä ja muuttui vain pohjattomaksi onnellisuudeksi ja tyytyväisyydeksi. Shiv otaksui ainakin saaneensa edes jossainmäärin aikaisemman typeryytensä anteeksi, kun mies tuli tälläisellä antaumuksella kimppuun ja kietoi kädet ympärille, niinkuin ei olisi nähnyt naista kuukausiin.

Shiv antoi toiselle pienen huomaamattoman suukon leualle ja hymyili. Miehen silmissä näytti olevan melkein maaninen katse, mutta ainakin se oli naulittu oikeaan osoitteeseen. Shiv kohotti hiukan kulmiaan kysyvästi katsoessaan toista.
"Onko kaikki hyvin?" Nainen kysyi.

Lucretia loi vieläkin myrkyllisemmän katseen Shiviin. Jos naista oli aikaisemmin ärsyttänyt tummahipiäinen nainen, tunsi tämä nyt pelkkää halveksuntaa ja melkein vihaa. Miten saattoi olla että noinkin nuutuneen näköinen juntti valitsi mieluummin jonkun kuppaisen hindu-akan, kuin hänet. Nainen katsoi miehen syleisyssä säteilevää Shiviä ja sitten tätä pitelevää miestä. Pitäköön kuppaisen lehmänsä, ruoja. Ei näyttänyt tunnistavan parempaa vaikka se olisi seisonut suoraan nenän alla.

Lucretia lähti niskojaan nakellen matkoihinsa, mutta muut turvamiehen tuiottivat edelleen käytävällä halaavaa paria. Toiset olivat jo aikeissa soittaa paikalle nuoren ja vanhan papin, ennenkuin Smith ilmestyi heidän taakseen.
"Menkääs takaisin salin puolelle, siellä on aikamoinen meno päällä." Kaljupää totesi, vilkaistuaan ensin mitä miehet oikein töllöttivät.
"Antakaa sen onnekkaan paskan nyt edes vaihteeksi nauttia jostain." Toinen jatkoi ja lähti muiden kanssa takaisin töihin.

Käytävältä väheni porukka. Varmaan. Ivan oli keskittynyt hieromaan leukaansa Shivin päälakeen eikä hän oikein keskittynyt siihen, mitä ympärillä tapahtui.

"On kaikki hienosti", Ivan vastasi pehmeästi tiedusteluihin ja kumarsi päänsä näykkimään naisen hartiaa. Jos äsken oli halattu hiukan puolivillaisesti, nyt halattiin ihan kunnolla. Keinahdeltiin puolelta toiselle ja käyttäydyttiin kuin ampiaiskuhnuri.

"Tai nyt on. Tuo syöjätär halusi paneskella, mutta ajoin muualle. Vastenmielinen tapaus. En tajua, miksi se nyt on kiinnostunut, kun ennen ei ollut. Mutta väliäkö sillä. Ei kiinnosta. Luoja minä haluan sinua", mies mumisi. Mikäli ei olisi tiennyt paremmin, hänen olisi voinut luulla olevan humalassa. Jonkinlaisessa humalassa hän tosin olikin, mutta sillä ei ollut tekemistä alkoholin kanssa.

Nyt kun hän oli saanut ajatella vähän, hän muisti tuon punapään hämärästi. Oli se kai joskus täällä esiintynyt. Hänestä se ei koskaan ollut kiinnostunut eikä hän siitä, ja koska sillä riitti ottajia jonoksi asti, he eivät olleet suuremmin kiinnittäneet huomiota toisiinsa. Se, miksi pornotähti oli nyt halunnut tehdä itseään tykö, oli Ivanille käsittämätön mysteeri. Vaan paskanko väliä oikeastaan. Nyt kun Shiv oli tässä, hän keksi paljon muutakin tekemistä kuin ajatella punapäätä.

Shiv painoi kasvojaan miehen pään sivua vasten, kun tämä näykki olkapäätä. Ainoastaan Ivan saattoi kuulla taustalla tykyttävän musiikin läpi naisen huokauksen, joka hukutettiin miehen tummiin hiuksiin. Ei tarvinnut edes kysyä, mikä mieheen oli mennyt, tunsi sen nyt toisen koko kehosta ilmankin.

Miehen sanat Lucretiasta saivat naisen huojentumaan vieläkin enemmän. Lucretia ja Ivan muka yhdessä, pah. Että se olikin kehdannut valehdella moisesta asiasta. Shiv ei voinut ymmärtää, miksi toinen piti yllä niin sydämmellistä inhoa naista kohtaan. Myönnettäköön: ei Shivkään välittänyt sellaisen ihmisen seurasta, mutta ei tämä ollut koskaan sitä näyttänyt päälleppäin. Tämä oli aina pitäytynyt välit kohteliaana ja sietänyt punatukan juoruamista ja boastailua kiltisti.

Nainen loi silmäyksen käytävään, miehen olan yli. Ei ketään, juuri nyt ainakaan. Kädet, jotka olivat hetki sitten pidetty miehen hartioilla saivat luvan lipua alemmas. Ne katosivat miehen mustan takin alle ja hivelivät toisen kylkiä. Vartalo painautui lähemmäs vaikka vaan tunteakseen miehen itseään vasten. Nainen ei enää koskaan kiusaisi miestä, niinkuin oli tehnyt aiemmin. Tämä oli ansainnut luottamuksensa.

Ovi kävi jossain kauempana. Vaikka nainen tunsikin verensä lämpenevät oli tämän pakko yrittää hillitä itseään edes jotenkin.
"Ei tässä." Nainen sai huokaistua toisen korvaan.

"Miksei tässä?" Ivan vastasi ja juoksutti kätensä naisen selälle, lanteille, toisen takamukselle asti. Mikäli hän ei olisi sekaisin feromoneista, hän olisi ollatenkin ollut vähän vähemmän kiihkoissaan jouduttuaan kiusatuksi aiemmin. Tällä hetkellä hän ei vain ollut ihan järjissään. Sen verran järjissään, että tunnisti Shivin. Siihen se sitten jäikin. Kaikki muu oli kadonnut kuuman kiihkon usvan alle. Vartalo tykytti vaativana ja janosi kietoutua Shivin ympärille. Nainen ei onneksi harrastanut mitään kamalan hankalia vaateparsia. Ne oli helppo riisua tilanteen tullen, ja nyt oli ehdottomasti sellainen tilanne. Juuri sellainen tilanne.

"Ei tähän kukaan tule, kulti", Ivan mörisi ja tuuppasi Shivin seinää vasten. Huulet kävivät ahnaasti suutelemaan kaulaa ja hartioita: "Baby. Kulta. Honey. Mikä haluatkaan olla. Rakkaimpani. Aarteeni. Kalleimpani..."

Jos Shiv nyt välttämättä haluaisi jonnekin muualle, toki hän etsisi jokun sopen. Mutta paskaako tässä, käytävä oli tyhjä, kauempana kaikuvista askelista viis. Ja jahka ne näkisivät heidät lemmiskelemässä, pysyisivät vielä tätäkin paremmin poissa. Hassua, ajatus olisi ennen saanut hänet noloksi. Nyt ei. Nyt häntä ei kiinnostanut yhtään mikään, paitsi Shiv.

Mistä hän oli mahtanut vihoitella aiemmin? Hän ei muistanut enää eikä oikeastaan välittänyt. Hän oli unohtanut jo puoliksi senkin, miksi oltiin Choronzon'sissa. Paskanko väliä, kunhan oltiin yhdessä.

Nainen yritti epätoivoisesti keksiä syytä miksi olisi pitänyt siirtyä muualle.
Tyhjä arpa.
Ivanin kosketus ei ollut koskaan ollut se suuremmin ajatusta kirkastava tekijä. Mies lateli toiselle hellittely nimiä minkä ehti. Huulet hamusivat naisen kaulaa sanojen välissä.

"Kutsu ihan miksi haluat, minä olen sinun." Nainen huokasi ja veti miehen vartaloa lähemmäs. Naisen kohoava pulssi tuntui kaulalla voimakkaana ja musiikki piilotti tämän huulilta karkailevat äänet kaikilta muilta paitsi Ivanilta.

Aivan yön sinisiksi maalatut seinät, hämärä käytävän pää ja tumma nainen mustiin pukeutunut mies katosi siihen kuin hiekka autiomaahan.
Naisen kädet liukuivat alemmas ja jatkoivat siitä mihin ne olivat niin julmasti jääneet aiemmin: miehen lantiolle.

Takaraivossa kolkutti pieni kiinnijäämisen pelko, mutta se sai vain ihon kihelmöimään enemmän. Keho työnsi adrenaliinia vereen ja se sai kaiken vain herkistymään enemmän. Hengitys alkoi käymään raskaaksi ja sitä jotenkin peitelläkseen nainen metsästi miehen huulet omilleen.

Shiv ei ollut vastaan. Nainen laski kädet lantiolle ja hyväili, hamuten hänen suunsa uutta suudelmaa varten. Ivan vastasi halukkaasti ja keri naisen vyötäisilleen kietomansa hameen ylös. Sen jälkeen hän alkoi räpellellä auki omaa vyötään. Toiminta katkesi vasta, kun hänen oli pakko hetkeksi keskittyä tyydyttämään epätoivoista haluaan suutelemalla, näykkimällä ja takertumalla naiseen kuin takiainen. Olo oli melkein kuumeinen.

Pikkuhiljaa feromoninkatku alkoi kuitenkin laskea. Hetken perästä, jahka ajatukset selkiäisivät, hän varmasti muistaisi, mistä oli aiemmin pahoittanut mielensä. Juuri nyt moinen ei kuitenkaan päähän mahtunut. Itse asiassa päähän ei mahtunut edes kipu, sillä palatessaan äskeiseen toimintaansa ja saatuaan vyönsä auki mies laski kätensä taas pakaroille, tällä kertaa selvästi sillä mielellä, että nostaisi naisen syliinsä seinää vasten. Mitä se sitten tarkoittaisi kyljelle ja polvelle, sitä ei voinut kuin arvailla. Mitään kovinkaan positiivista se tuskin olisi.

Jos naisen hengitys oli raskas, niin oli Ivaninkin. Se suorastaan puuskutti tukahtuneena naisen huulia vasten, vain karatskseen kaulalle, kun tämä valmistautui nostamaan naisen syliinsä. Hän oli tasan yhtä järjissään, kuin mikä tahansa urospuolinen, jolta oli konstilla jos toisella riistetty rationaalinen ajattelukyky. Yleensä Shiv riitti siihen ihan yksinään, mutta nyt sekaan oli heitetty vielä feromonejakin.

Nainen ei kyennyt eikä halunnut vastustella mitenkään miehen toimia. Joku käveli ohi kaempana, mutta ei ilmeisesti eden huomannut paria hämärällä käytävällä.
Aivot kirkuivat: Mitä helvettiä seinä oikein teet?, mutta ruumis ei vastannut mitään. Sillä oli liian kiire hyväillessään miestä edessään.

Naisella oli aiemmin jo ollut aate toteuttaa yksi miehen fantasioista. Hänellä ei ollut harmainta aavistusta olisiko mies edes suostunut oikeasti moiseen, mutta tämä oli silti jättänyt päälleen ne hävyttömän pienet tangat, joissa oli esiintynyt hetkeä aiemmin. Nainen näykki Ivanin alahuulta suudelmien välissä ja kädet kiertelivät malttamattomina miehen kyljillä, tämän avatessa vyötään.

Senverran järki sai sananvaltaa, että nainen tajusi häivähdyksen omaisesti tämän päättyvän todella huonosti, jos Ivan nostaisi hänet syliinsä. Kun miehen huulet vaelsivat alemmas ja samoin kädet nainen vilkuili yläpuolelleen etsin kuumeisesti jotain josta ottaa tukea. Joku oli tietämättään siunannut käytävällä kutevia pareja suunnitellessaan tämän talon sisutaa, nimittäin seinällä kulki koriste lista parin metrin korkeudessa, joka oli juuri ja juuri niin leveä, että nainen saattoi ottaa siitä kiinni ja keventää painoaan huomattavasti.

Shiv nosti kätensä ylös ja samaan aikaan kun Ivan nosti naista, tämä veti itsensä käsillään ylemmäs.

Kaiken kaikkiaan homma meni aivan erinomaisesti. Kipsattu polvi ei romahtanut alta eikä Ivan kaatunut ulisevaksi kasaksi lattialle. Shiv nousi kevyesti kuin höyhen, eikä naisen kannattelu ollut ollenkaan vaativaa ja raskasta nyt, kun Shiv auttoi. Eri asia oli, miten kauan naisesta olisi auttamaan kannattelussa. Hävyttömän pienten tangojen hävyttömän pienestä haarakiilasta ei ollut oikein estettä silloin, kun kaksi ihmistä päätti yhteistuumin sulautua yhdeksi ja samaksi. Jonkin verran ongelmia kumminkin, ja sähellettyään hetken housujen kanssa Ivanin kärsivällisyys ilmeisesti herpaantui. Mies työnsi käden takkinsa taskuun, veti esille stiletin ja ujutti sen vyötärönauhan alle. Yhdellä kevyellä, leikkaavalla liikkeellä nauha katkesi. Ivan toisti homman toisella puolella, palautti veitsen taskuunsa ja repäisi tangat, tai sen mitä moisista nyt oli jäljellä, alakautta pois tieltä.

Sisääntyöntymisessä ei aikailtu. Ensimmäinen kiihkeä liike ujutti hänet pohjaan asti ja sai miehen urahtamaan valittavasti. Kädet hakeutuivat taas kannattelemaan naista pakaroista ja pää puski kaulaa vasten: "Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua", mies huokaili liikkuessaan ensin hitaan varovasti, kiihdyttäessään tahtia hiljaksiin. Taas joku käveli kauempana, mutta salista kantautuva musiikki ilmeisesti peitti alleen Ivanin herkät rakkaudentunnustukset. Joku olisi voinut ähistä niitä ihan tavan vuoksi, mutta Ivan ei ollut niitä ihmisiä. Olkoon vaikka miten feromonipöllyissä, hän ei ikinä unohtanut, ketä rakasti ja miten paljon. Ja nyt, kun estot olivat pyyhkiytyneet hetkeksi hurmaantuneesta mielestä, ei hänellä ilmeisesti ollut vaikeuksia sanoakaan sitä.

"Taivas... varjele... minä rakastan... sinua...Shiv..."

Nainen jaksoi kyllä kannatella itseään, mutta se samalla valitettavasti tarkoitti, ettei nainen kyennyt kietomaan käsiään miehen ympärille ja hivelemään tämän ihoa. Ehkä se nyt oli vain pikkuseikka joka oli pakko hyväksyä.

Shiv ei ehtinyt onneksi paljoa huolestua, kun mies napsautti stilettinsä esiin. Naisesta pääsi pieni naurahdus kun mies päätti hiukan oikoa vaatteiden poisto- operaatiossa. Säälittäviksi luonnehdittavat tangat lähtivät jalasta juuri niille ominaiseen tapaan, eli hyvin pian jalkaan laittamisen jälkeen ja osissa.

Mies painautui lähemmäs ja aina pohjaan saakka, veti Shiv terävästi henkeä ja puristi listaa lujempaa päänsä yläpuolella. Jalat kietoutuivat miehen lantiolle. Salista kaikuva jyskytys ei kyennyt peittämään miehen sanoja, kun niitä toisteltiin uudelleen ja uudelleen naisen korvan vieressä. Shiv olisi vastannut jos olisi kyennyt, mutta nyt kaikki keskittyminen ja kapasiteetti meni jonnekkin lantion seutuville.

Ivan ei ollut vielä ikinä ollut näin sekaisin. Ehkä Shivin pitäisi kiittää Lucretiaa tästä. Toisella ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka mieluisan palveluksen oli juurikin suorittanut. Feromonit eivät ilmeisesti vaikuttaneet naisiin, mutta Shiville riitti pään sekoittamiseen pelkkä Ivan.

Onneksi musiikki oli kovalla, sillä Shivistä pääsi enenevässä määrin nautinnollisia huokauksia ja voihkaisuja työntöjen tahdissa. Naisen lantio vastaili miehen liikkeisiin ja jalkojen puristus miehen kyljistä senkun koveni. Shiv puri hampaansa miehen hartiaan. Välissä oli pari kerrosta kangasta, mutta kyllä sen silti saattoi lihaksessaan tuntea. Naisen silmät puristuivat kiinni ja selkä alkoi jännittyä kaarelle.

Kuten Shiv itse oli esitelmöinyt, kivun ja nautinnon raja oli hiuksenhieno. Hampaat olkapäässä tulkittiin nautinnoksi, vaikka niistä tosiasiassa varmasti jäisikin jälki. Kenties kyse oli enemmänkin siitä, missä tilanteessa ne siihen purtiin. Jos Shiv olisi ilkeyttään purrut hartiaa, se olisi sattunut. Kun nainen puri kiihkoissaan ja Ivanin veri kohisi jo valmiiksi himosta, kipu tulkittiin sujuvasti nautinnoksi. Mies kurisi kuin iso kissa ja kiihdytti vauhtiaan. Päässä jyskytti muukin, kuin käytävällä kaikuva basso. Pää ei sentään taipunut niin luonnottomiin asentoihin, että hän olisi kyennyt nakertamaan Shivin olkapäätä samaan aikaan, kuin nainen puri häntä, joten Ivan tyytyi hieromaan kasvojaan hiuksiin. Niiden tuoksu sekoitti hänen mieltään entisestään. Mies kalasti kiihkoissaan yhden suortuvan hampaidensa väliin ja nykäisi sitä kuin kostoksi puremisesta. Tai palkinnoksi, miten sen nyt otti.

Seinän vaimeat tömähdykset sekä kahden ihmisen kiihkon kuoro peittyivät kätevästi juuri alkaneeseen discobiittiin. Kappaleen kiitäessä kohti huippukohtaansa Ivan eli täysillä mukana. Rytmi kiihtyi maksimiinsa, kierteli ja kaarteli, kunnes viimein dj palkitsi kuulijansa täydellisellä bassolatauksella. Se oli repiä tärykalvot ja pysäyttää sydämen, muuttaen tanssilattialla nytkyneet ihmiset kiljuvaksi ja pomppivaksi kuoroksi.

Ivanin maksimin saavuttaminen muutti ulvahtavaksi pedoksi, joka puristi sormensa naisen reisiin ja puri hampaansa yhteen niin, että niiden välissä olevat hiukset narskuivat. Vartalo liikkui vielä pari kertaa pakonomaisesti Shiviä vasten, kunnes ilma karkasi keuhkoista ja voima katosi käsistä. Jollei nainen olisi pidellyt kiinni, tämä olisi liukunut lattialle.

Sydän takoi niin, että sen saattoi luulla yrittävän ulos rinnuksista. Kalpeat kasvot kiilsivät hiestä miehen tasatessa hengitystään naisen kutreja vasten. Kurkusta karkasi taas valittava ulvahdus. Kenties hivenen hämmentynytkin sellainen.

Hän oli suuttunut, koska Shiv oli käyttänyt seksiä jonkinlaisena kiristyskeinona. Tai rankaisuna. Tai palkintona. Hän oli tuntenut olonsa aivan saatanallisen loukatuksi. Joten miksi helvetissä hän löysi itsensä Choronzon'sin käytävältä naiseen juuri lauenneena, kädet tiiviisti naisen ympärillä ja suussa paksu tukko mustaa tukkaa.