Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kellari pt.2

Keittiöön suunnistaminen jäi kohtuullisen lyhyeksi, sillä Ivan ehätti kurottaa naisen perään. Koska kädet olivat ulottumattomissa, hän sai kiinni hameenhelmasta. Onnistui se kai niinkin.

"Et sinä ole moannut mitään", Ivan totesi, ja tällä kertaa hän kuulosti ihan varmalta. Hän saattoi, totta kyllä, vetää herneen nenäänsä kiusaamisesta ja monesta, monesta muustakin asiasta, mutta hän ei myöskään Shivin suhteen ollut kovinkaan pitkävihainen. Sitä paitsi, hän ei oikeastaan pitänyt siitä, kun Shiv sätti itseään. Se aina vauhditti anteeksiantoprosessia.

"Eikä mikään ole mennyt mitenkään pieleen. Paitsi sinusta riippumattomista syistä... enkä minä oikein osaa suhtautua yllätyksiin", mies myönsi vielä ja päästi irti hameenhelmasta. Hän oli kenties ollut koko päivän vähän nuiva. Kun eli koko elämänsä yksin, oli välillä hiukan hankalaa sopeutua toiseen ihmiseen. Vielä hankalampaa suhtautua siihen, että toinen järjesti yllätyksiä. Ivanin elämä ei ollut yleensä kovinkaan yllättävää. Hän oli melko rutinisoitunut ihminen.

Se ei silti tarkoittanut, ettei hän olisi ollut mielissään. Oli hän. Hän oli tosin myös hämillään.

Matka tyssäsi kun kangas vyötäröllä kiristyi. Shiv kääntyi katsomaan hiukan ehkä ihmetellen miestään, jonka oli luullut murjottavan edelleen. Ehkä ihan ymmärrettävä arviointivirhe, kun otti huomioon miten hankala miehen kivistä olemusta oli tulkita, kun tämä oli peruslukemilla.

Pokerinaama oli Ivanin vahvin ja paskoin puoli samalla, ainakin naiselle joka ei kyennyt lukemaan tuntemuksia. Shiv oli Ivanille aina avoin kirja, mutta nainen sai välillä ihan oikeasti pinnistellä saadakseen jotain selvää siitä oliko mulkaisu ja murahdus nyt hyvä asia, vai syvästi loukkaantunut ele. Onneksi mies osasi tarvittaessa olla uskomattoman solidaarinen ja ymmärtäväinen.. pienen murjottamisen ja mykkäkoulun jälkeen.

Shiv näytti ja tuntui helpottuneelta saadessaan synninpäästön pilalle menneestä vapaapäivästä. Ei se nyt ihan kokonaan ollut pelkkää huonoa. Oli tässä päivässä ollut ihan hyvätkin puolensa, mutta sillon kun jokin harmitti, tuntui muistelevan vain ja ainoastaan niitä huonoja hetkiä. Helpotti kuitenkin oloa kuullessaan ettei ollut aivan yksin syyllinen kaikkeen ainakaan miehen mielestä.

"Sovitaan sitten niin." Nainen sanoi ja hymyili hiukan. Huomasi taas kuinka paljon Ivanin mielipide asioista merkitsi naiselle. Toinen oli nähtävästi valmis ihan tosissaan näkemään vaivaa, että saisi miehen tyytyväiseksi tai edes hyvittuneeksi jostain.

Liikkeissä oli edelleen huomattavissa tiettyä varovaista nöyryyttä, kun nainen otti askeleen lähemmäs. Rauhallisesti nainen siirsi Ivanin jalkaa parempaan asentoon ja istuutui sivuttain miehen syliin. Nainen otti Ivanin kädet ja kietoi ne ympärilleen, käpertyen mukavaan asentoon. Pää lepäsi miehen hartiaa vasten, niin että molemmat kykenivät katsomaan toisiaan. Näin Shiv olisi halunnut tehdä alusta lähtien. Shiv päästi pienen tyytyväisemmän huokauksen ja hymyili ihan oikeasti.

Ivan ei pannut pahakseen syliin tunkeutumista, vaikka näyttikin hapanta naamaa. Hän näytti sitä aina. Tosiasiassa naisen ryhmittyminen hänen henkilökohtaiseen tilaansa oli tässä tapauksessa jopa tervetullutta; ainakin se tarkoitti sitä, ettei Shiv enää rypenyt masennuksessaan. Hetkeen ainakaan.

Vittu, hänestä tuntui joskus, että koko tämä juttu oli sula mahdottomuus. Ei hän koskaan ajatellut sitä tosissaan, mutta silti. Shiv halusi hänen luottavan ja hän halusi luottaa, mutta se oli saatanan hankalaa. Aivan saatanan hankalaa. Hän ei ollut vuosikymmeniin luottanut kehenkään täydestä sydämestään ja nyt olisi pakko, tai Shiv tunsi jäävänsä ulkopuolelle.

Ehkä pitäisi aloittaa tästä asiasta. Tästä... menetyksestä. Jos se kerran ahdisti Shiviä, kuten nainen oli monologissaan pienelle jadenorsulle antanut ymmärtää, niin hänen varmaan pitäisi yrittää avautua. Olla... luottavainen. Luottaa. Avautua.

"Minä en koskaan halunnut mitään kakaroita", Ivan totesi ja katseli jonnekin Shivin otsan seutuville. Kädet oli kierrettu Shivin ympärille, mutta ote oli vetelä, ihan kuin mies olisi ollut ajatuksissaan. "Miksi minusta siis tuntuu, että joku olisi repinyt minut halki?"

Shiv istui toisen sylissä hiljaa ja vain katseli Ivania, kun tämä puhui. Tuntui siltä kun joku olisi virittänyt rautaisen pannan naisen rintakehän ympärille ja kiristänyt sen niin lujalle kuin käsivoimin vain sai. Ruumiissa tuntui siltä että kylkiluut olivat vaarassa luhistua sisällepäin, mutta nainen pysyi tyynenä. Se oli vain harhaa, ei oikeaa kipua.

"En tiedä." Nainen vastasi. Yksinkertainen selitys olisi ollut että mies vain peilasi empaattisesti naisen tuntemuksia, mutta ei sekään voinut olla täysin totta. Nainen osasi käsitellä surunsa, toisin kuin Ivan, joka patosi sen jonnekkin kauas.

"Ehkä tunnet menetystä koska onnistuit 'vahingossa' luomaan jotain kaunista. Täytit unelman, mutta se ei koskaan valmistunut." Nainen kohautti hiukan olkiaan. Hengittäminen tuntui vaikealta ja nainen koitti vain vetää hyvin hitaasti syviä hengenvetoja, ettei olisi sortunut pintahengittämään.

"Eikä sinun tarvitse haluta lapsia minun takiani." Shiv jatkoi. "Ei niinkuin sellaisesta enää olisi huoltakaan. Se oli vain minun itsekäs unelmani enkä saisi yrittää pakottaa sinua mukaan siihen." Nainen sanoi ja kurtisti hiukan kulmiaan pahoittelevasti. "Ehkä oli ihan.." Nainen meinasi sanoa, mutta perui lauseen heti ennekuin oli edes kunnolla ajatellut niitä.

Kuinka Shiv edes saattoi kuvitella sanovansa jotain sellaista?

Nainen katui ajatustaan, mutta totuus oli että tapahtuma oli säästänyt ainakin Ivanin monilta koettelemuksilta. Kaikella oli pakko olla jokin tarkoitus ja nainen yritti vain keksiä mikä se tässä tapauksessa oli. Edellinen aate oli ainakin potentiaalinen vaihtoehto. Molemmat eivät halunneet lasta, joten universumi oli ilmeisesti päättänyt heidän olevan epäkelpoja vanhempia ja antanut tämän jollekin joka lapsen ansaitsisi.

Ivan siirsi katseensa Shivin silmiin, kun nainen alkoi takellella ja selitellä. Olisopa hän voinut edes hetkeksi lainata omaa kykyään Shiville. Jostain syystä (kyseessä ei tietenkään ollut hänen huippuunsa hiottu yksi-ilmeisyytensä ja eleettömyytensä) Shiv ymmärsi hänet väärin lähes koko ajan.

"Minä en halunnut ennen kakaroita. Kun kuulin, että se on sinun suuri unelmasi, minä olin valmis siihen. Sinä haluat lapsen ja sinä saat sen. Kyllä minä pidän siitä. Pidin minä tästäkin, vaikken koskaan edes tiennyt, että se oli olemassa...", mies lisäsi.

Tosiaan, useammin kuin kerran hän oli lepuuttanut kättään naisen alavatsalla, ihan muissakin merkeissä kuin kiihottaakseen. Se oli tuntunut oikealta. Ehkä hän oli tiennyt jollain kummalla, alkeellisella eläimesta peräisin olevalla vaistollaan, että Shiv kantoi hänen lastaan.

Hän ei pitänyt vieraista lapsista eikä hän halunnut mitään lapsikatrasta. Mutta yksi pieni Shiv, oli se sitten mies- tai naispuolinen, kelpaisi. Eihän hän ollut kaivannut kumppaniakaan ennen kuin Shiv oli tullut.

"Sinä olisit ollut hyvä isä.." Shiv vastasi hiljaa ja hymyili hiukan. Ei nainen sitä epäillytkään etteikö mies olisi lapsen synnyttyä viimeistään impannut naisen ympäriltä niin paljon sympatia hormoneja, että olisi kyllä huolehtinut omasta lapsestaan. Ivan ei ollut hylkääjä sorttia, se oli todistettu jo monta kertaa. Shivillä oli vain huono omatunto siitä ettei tämä ollut ottanut kunnolla huomioon sitä tahtoiko mies oikeasti perheen pääksi vai ei.

Nainen painoi omat kätensä alavatsalleen. Ajatus siitää että vielä pari viikkoa sitten nainen oli kantanut mukanaan jotain mitä tämä oli koko elämänsä toivonut täytti Shivin mielen yhtä aikaa toivolla ja tuskalla. Hetki sitten toisen käsien alla oli sykkinyt toinenkin sydän, mutta nyt se tuntui tyhjältä.

"Minä en tiedä.. " Nainen aloitti ja veti henkeä, kun tunsi tukehtuvansa. "pitäisikö minun elättää toivoa ja olla iloinen siitä, että tiedän nyt sen olevan mahdollista, vai haudata aivan kaikki toivo, koska se oli ainoa mahdollisuuteni?" Shiv totesi. Katse miehen silmiin kertoi kyllä mitä mieltä Ivan oli ja nainen jatkoi nostaen sormensa miehen huulille.
"Minä tiedän mitä aiot sanoa ja olen kiitollinen. Jos sinä jaksat uskoa että se on mahdollista niin .. kai minäkin uskallan sitten toivoa." Toisin sanoen: koita pitää mieli avoimena, kunnes toisin todistetaan.

Shiv hymyili hiljaa ja silitti Ivanin poskea ja mustia hiuksia jotka risteilivät sen pinnalla. Kuristava ote rintakehän ympäriltä alkoi pikkuhiljaa hellittämään, mutta se ei ainakaan vielä kaikonnut minnekkään.

Ivan nyrpisti nenäänsä ja huulet naisen sormen alla kiristyivät viivaksi. Tosissaan mies ei kuitenkaan ilmeisesti ollut. Kun Shiv alkoi silitellä hiuksia ja poskea, Ivan odotti. Hiljaksiin naisen kohiseva mieli asettui ja rauhoittui, mutta taustalle se ahdistus kuitenkin jäi. Ivan odotti vielä lisää, katoaisiko se, ja kun se ei kadonnut, hän nosti oman kätensä ja silitteli vuorostaan naisen poskea.

Jos hän olisi osannut, hän olisi pyyhkinyt naisen mielestä epäilyksen. Koska hän ei osannut, hänen ei auttanmut loppujen lopuksi kuin yrittää antaa se lapsi. Lapsentekohommat olivat ihan kivoja, mutta hän ainakin yritti olla ajattelematta lasta niissä touhuissa. Se kun alkoi nopeasti tuntua velvollisuudelta ja hän ei halunnut maata Shivin kanssa velvollisuudesta tai silkasta tarpeesta hankkia kakara. Jos se oli siittynyt parin ekan kerran aikana ihan vahingossa, varmasti niin tapahtuisi nytkin.

"Sitten kun se muksu tulee", Ivan huomautti silittelynsä lomassa ", niin sille pitää keksiä oma huone jostain. Ja nimi myös."

Hän ei tiennyt mitään nimistä. Jollei Shiv haluaisi tytöstä Tatjaanaa ja pojasta Igoria, niin sitten ei kannattanut antaa nimeämisvastuuta hänelle.

Ivanin kosketus helpotti oloa entisestään. Nainen sulki silmänsä, henkäisi hiljaa ja antoi miehen silittää pahan olon pois. Hiljalleen kiristävä tunne katosi kokonaan ja Shiv saattoi taas hengittää rauhassa.

Miehen toteamus sai toisen hymyilemään hetkeksi.
"Ehkä sitä olisi parempi miettiä vasta sitten kun se on aiheellista. En halua että koko elämä pyörii vain ja ainoastaan sen ympärillä. Jos suunnittelen huoneen ja keksin nimen siitä tulee.. velvollisuus täyttää tyhjiö, jonka suunnitelma on luonut. Se muuttaa kaiken pakolliseksi ja se on.. ahdistavaa." Shiv totesi. Toivottu, mutta ei sen kummemmin suunniteltu. Vähän niinkuin tähänkin asti.

"Minä luotan siihen että me elämme sitä samaa elämää kuin tähänkin asti, yhdessä ja jos onni, sattuma, kohtalo, miksi sitä nyt mieliikään kutsua suo: toiveeni ehkä toteutuu." Shiv sanoi ja katsoi miehen silmiin. "Minulle on tärkeintä, että sinä olet rinnallani. Vaikkei mitään muuta koskaan tapahtuisi, sinä riität minulle." Nainen hymyili ja puski hellästi miehen kaulaa vasten.

Puhuminen oli aivan selvästi parantanut ainakin Shivin oloa huomattavasti. Oliko siitä mitään hyötyä Ivanille oli mysteeri, mutta ainakin naisen oli taas helpompi olla. Toive oli olemassa ja se kyti piskuisena kekäleenä, jossain naisen sielun perukoilla, mutta se ei tulisi diktatoimaan naisen toimia yhtään enempää kuin koskaan ennenkään. Shiv halusaii Ivania edelleen siitä syystä että tahtoi olla yhtä tämän kanssa ja osoittaa pohjattomaksi syvennyttä rakkauttaan.

Ivan ynisi Shivin puskiessa kaulaa ja vastasi eleeseen samalla tavalla. Ilmeisesti mielipaha alkoi väistyä pikkuhiljaa miehenkin mielestä. Osansa teki ihan se, että hän oli avautunut jostain ja Shiv oli kuunnellut ja antanut sitten olla. Aiemmin nainen oli kiusannut ja tivannut häntä paljastamaan kaiken, vaikkei hän halunnut. Nyt hän ei aistinyt mitään sellaista. Ei käskemistä, ei painostamista. Vain... siinä olemista.

Puskeminen vaihtui pian suudelmiksi kaulalle. Ivan halusi Shiviä samasta syystä, kuin nainen häntä. Koska hän ei keksinyt muutakaan tapaa osoittaa suunnaton kiintymyksensä. Luojan lykky, että luonto oli aikanaan keksinyt sen hänen puolestaan ja nyt hänen ei tarvinnut kuin antaa alkeellisten viettien viedä.

"Minä haluan sinut", mies totesi suudeltuaan kylliksi ja levätessään nyt hetken kaulaa vasten. Sänki kutitti ihoa hänen puhuessaan. "Olen varma siitä... oletko sinä varma, että haluat minut? Ihan oikeasti? Haluat herätä aamuisin kaljan ja tupakan hajuisen ruman ihmisperseen viereltä? Kaikki naapurustosi kakaratkin pelkäävät minua. Enkä minä edes osaa hirveästi mitään. Minusta ei ole hyötyä, ellei sitten pidä heittää jotakuta ulos ovesta."

Nainen muuttui hetki hetkeltä rauhallisemmaksi ja tyytyväisemmäksi. Rintakehää hetki sitten puristanut paha olo muuttui suudelma suudelmalta pehmeäksi lämmöksi, joka valloitti koko kehon ja teki olosta huomattavasti mukavamman. Ivankin tuntui taas muuttuvan kivikasvoisesta lempeämmäksi ja enemmän sellaiseksi joka halusi olla tässä juuri nyt.

Mies puhui taas ja Shiv saattoi tuntea joka sanan kaulallaan toisen parransängestä ja hengityksestä ihollaan. Ne saivat toisen hymyilemään aina vain enemmän.
"Oliko tuo kosinta?" Kysymys ei ollut halveksiva tai kyseenalaistava, vaan lähinnä varmistava. Shiv silitti miehen niskaa, toisen pään levätessä naisen kaulaa vasten. Molemmat olivat kietoutuneet toisiinsa kuin mustekalat nojatuolilla.

"Olen ollut varma siitä ensimmäisestä hetkestämme lähtien. Minulle on aivan sama mitä kukaan sinusta ajattelee, minä rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet, kaikkine hyveinesi ja virheinesi. Minulle sinä olet tärkeintä tässä elämässä."

Ja ei, tätä nainen ei ollut koskaan sanonut kenellekkään muulle.

Ivan kurtisti kulmiaan. Ei sen ollut tarkoitus olla. Tai siis, olihan se ollut, mutta hänen ei ollut ollut tarkoitus kosia vielä. Hän oli suunnitellut kosintansa vaivoin ja tarkkaan ja nyt se tapahtuikin suudelmista hengästyneenä nojatuolilla.

Toisaalta, vitut. Hän voisi toteuttaa suunnitelmansa silti. Kumpikin heistä tiesi joka tapauksessa, että vastaus olisi myöntävä, kysyisi hän miten ja missä tahansa. Niinpä Ivan nyökkäsi ja painoi vielä yhden suukon kaulalle.

"Oli se varmaan. Voin minä polvistuakin, jos sinä haluat. Mutta en ala laulaa enkä hae ruusuja kiskalta. Ellet nyt ihan välttämättä vaadi tai jotain", mies lisäsi, vaikka tiesi, ettei Shiv vaatisi mitään sellaista. Se naisessa oli, muun muassa, ihmeellista. Tämä ei vaatinut mitään. Ei yleensä. Nainen joko pyysi tai sitten yksinkertaisesti pysyi hiljaa kunnes hän keksi, mitä nainen halusi ja riensi toteuttamaan tämän toiveet. Ja vaikkei hän olisi tajunnutkaan, Shiv ei katkeroitunut vaan jatkoi eteenpäin täysin pyyteettömän rakastavana ja ymmärtäväisenä.

"Haranedra Shiv Othenan-Brecalo on aika nimihirviö, näin by the way", Ivan tuumasi, päästi taas sen hassun nauruntapaisen ja puraisi naisen kaulaa. "Sellaisella aivan vitun kivalla tavalla nimihirviö."

"Polvistu vaikka sitten kun pujotat sormuksen sormeeni." Nainen hymyili toisen syleilyssä. Ivan voisi toistaa kosintansa kuinka monta kertaa vain halusi, vastaus oli aina sama.
"Ei tarvitse laulaa, tai hinata ruusuja. Sinä teet asiat omalla tavallasi." Shiv hymyili ja suuteli miehen leukaa.

Miehen kommentti nimestä sai naisen naurahtamaan hyväntuulisena.
"Rakkaani, minä olen hindu. Me harrastamme yksinkertaisia ja helppoja nimiä. Haranedra on vain ensimmäinen nimeni, vähän niinkuin lempinimi." Shiv nauroi. "Yksi Brecalo jonon jatkona, tekee kokonaisuudesta vain mielenkiintoisemman." Nainen hymyili.

Jos Ivan ikinä halusi liiton ihan maistraattiin asti, saattaisi virastolla palaa arkkeja ja mustetta monistellessaan naisen koko nimen sopimukseen. Ja jos nimeen lisäisi vielä tittelit, saattaisi käyntikorttikin levitä melko mittavaksi.

"Olen kovin iloinen että saan lisätä nimesi omaani. Ennen aikaan se ei olisi käynyt ennenkuin perheeni olisi maksanut sinulle tarpeeksi rahaa siitä kunniasta. Perheesi taustan ja statuksen huomioon ottaen, se olisi ollut erittäin arvokas kauppa." Nainen hymyili ja hyväili sormillaan miehen niskaa.

"Ehkä, mikäli loput perheestäni olisi elossa. Jos minä olisin tällaisena ilmestynyt pyytämään kättäsi, isäsi olisi käskenyt raahata helvettiin oveltaan haisemasta", Ivan pohti ja vetäytyi niin, että voi taas katsella naista silmiin. Vakavien kasvojen todellisen mielentilan voi lukea vain harmaista silmistä, joiden pupillit olivat lievästi laajentuneet kaikesta siitä mielihyvästä, mitä pelkkä Shivin katseleminen tuotti. Vielä suurempaa se mielihyvä oli nyt, kun hän voisi sanoa naista vaimoksi.

Olihan se mennyt nopeasti. Toisaalta, Shiv oli odottanut 500 vuotta ja hän runsaat kolmekymmentä, joten vittuako tässä enää odottamaan? Toki, jos tämä olisi ollut jotain huumaa, niin silloin. Mutta kun se ei ollut. Hän oli alusta asti ollut varma siitä, että mitä tahansa tästä tulisi, se muuttaisi hänen elämäänsä. Miten paljon, siitä hän ei ollut osannut edes haaveilla.

"Mikään ei tee minua onne... vittu", mies keskeytti ja päätti sanojen sijaan kiskaista Shivin leuasta suudeltavakseen. Miksi saatanassa kuluttaa elämä tyhjillä sanoilla, kun kuka tahansa kumminkin voi sanoa mitä tahansa? Teot sentään joskus puhuivat puolestaan, ja nyt ne kiteyttivät hänen tunteensa varsin hyvin ymmärrettävään muotoon.

"Empä usko. Hän olisi todennäköisesti vain katsonut sukutauluasi, kuin jalostuseläimeltä, määritellyt sinut perimältäsi kelvolliseksi ja maksanut rahaa että viet minut pois nurkista tilaaviemästä. Ne olivat vähän erillaisia aikoja ne." Nainen hymähti hymyillen ja kohautti olkiaan.

Nainen tempaistiin tutulla leukaotteella suudelmaan. Tätä Shiv juuri Ivanissa rakasti niin paljon: toisen täysin kursailematonta suoraa tyyliä. Oli ihailtavaa miten näinä kompromissien ja neuvottelujen aikoina joku mieluummin toimi, kuin vain puhui ja suunnitteli.

Suudelma kertoi enemmän kuin kaikki sanat maailmassa. Shiv painautui lähemmäs ja kietoi kätensä toisen niskantaa. Suussa maistui kirsikka limonadi. Suudelma oli syvä, intohimoinen ja rakastava. Se kesti suloisen pitkään ja nostatti naisen ihon pinnalla kaikki pienet karvat pystyyn. Ivanilla oli naiseen aina sähköistävä vaikutus, mutta nyt vielä enemmän.

Nainen ei olisi tahtonut iroottautua suudelmasta ollenkaan, mutta kaikella hyvällä on aina loppunsa, niin tälläkin. Nainen painoi otsansa miehen omaa vasten lievästi hengästyneenä ja painoi vielä muutaman hellän jälki suukon miehen kapeille huulille. Ivan teki naisen onnelliseksi ja tunsi sen myös. Nainen ei voinut kuin katsella miehen hienoisesti laajentuneita pupilleja ja toivoa saavansa saman reaktion aikaan Ivanissa.

Mikäli Shiv osaisi lukea ajatuksia, naisen ei olisi tarvinnut edes toivoa. Miehestä säteilevässä lämmössä olisi voinut grillata makkaroita. Tuijotettuaan taas hetken, otsa otsaa vasten ja katse lukkiutuneena toiseen, Ivan nousi äkisti ylös. Kädet, jotka oli kiedottu Shivin ympärille, oli aseteltu vaivihkaa otollisiin asemiin ja nyt ne kannattelivat naista kevyesti. Jos Shiv kerran kovasti julisti hänen olevan naisen prinssi, niin siinä tapauksessa hän leikkisi moista keikaria hetken ja kantaisi prinsessansa alakerran häävuoteeseen.

"Aika vitun imelää", Ivan huomautti päästessään portaisiin asti ja astellessaan niitä alas. Shivillä ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin keikkua mukana, ellei nainen sitten ottaisi jostain syystä asiakseen rimpuilla irti.

"Elämä kanssasi aiheuttaa minulle sokeritaudin. Tai sitten muutun imeläksi mulkuksi, joka pukeutuu baskereihin ja kaulahuiveihin, siemailee viiniä ja kutsuu ystäviä maistelemaan erilaisia juustoja ranskalaisen kamarimusiikin soidessa taustalla."

Kellarikerroksen kylmä lattia tuntui tällä kertaa mukavalta jalkojen alla. Ivan marssi Shiv sylissään makuuhuoneeseen ja kumartui sitten laskemaan naisen peitteille niin hellästi, kuin vain osasi. Päivän ritarillisuuspisteet tienattu taas.

Shiv päästi pienen yllättyneen inahduksen, joka pian muuttui naurahdukseksi miehen noustessa ylös. Shivin kädet olivat jo toisen kaulan ympärillä, mutta niiden ote tiukkeni hiukan, kun tätä nostettiin. Nainen oli Ivanin kaltaiselle kevyt kantaa ja Shiv näytti rehellisesti nauttivan tästä kuninkaallisesta kohtelustaan.

"Insuliinia on kaapissa, jos tuntuu ettet kestä enempää." Nainen naurahti ja suuteli miestä kaulalle, kun tämä asteli portaita alas. Tälläinen palvelu sai kenen tahansa naisen sydämmen sykähtämään, eikä Shiv ollut poikkeus.

Kun Ivan laski naisen hellästi pehmeälle sängylle nainen hymyili toiselle pehmeää hymyään, silmissään ihaileva katse. Kädet pysyivät miehen niskalla ja vetivät miehen lähemmäs suudeltavaksi. Pitihän satumaista miestä kiittää tämän näkemästä vaivasta.

Huone oli miellyttävän viileä, mutta ei kylmä. Huoneessa oli pehmen himmeät valot, joiden valossa näki juuri sen verran hyvin kun oli tarpeen.
Shiv huokaisi hiljaa suudelman päättyessä. Vatsanpohjassa temmelsi melkoinen perhosparvi. Jostain syystä naista jännitti, hyvällä tavalla. Sellaisella addiktoivan kihelmöivällä tavalla. Vähän niinkuin silloin, kun nainen oli ollut Ivanin kanssa ensimmäisen kerran.

Ivan aisti jännityksen ja se sai hänet alkuksi vähän jännittyneeksi itsekin. Oli kuitenkin selvää, jos ollenkaan osasi mitään päätellä, ettei Shiv ollut jännittynyt pahalla tavalla. Ehkä kosinta oli saanut naisen ajattelemaan, että tämä oli ensimmäinen kerta virallisena parina. Tiedä häntä. Ei Ivan ymmärtänyt kaikkia Shivin aivoituksia eikä sillä ollut niin väliäkään.

Suudelman aikana Ivan teki olonsa kotoisaksi naisen kyljessä. Jalka pujottautui naisen säärien väliin ja mies makasi puolittain Shivin päällä. Se oli samaan aikaan suojeleva, välittävä ja omistava ele. Vaikka hän miten luotti Shiviin, hänestä tuntui tärkeältä tehdä selväksi, sekä itselleen että muille, että Shiv oli hänen ja hän taas vastineeksi naisen.

Kun pitkä suudelma oli taas viivytellen viety jonkinlaiseen päätökseen, jäi Ivan yksinkertaisesti katselemaan naista parin sentin päähän. Välillä tuli suudelma, välillä toinen, välillä mies vain puski hellästi joko kasvoja tai kaulaa. Hän ei tuntunut saavan tarpeekseen tänään. Seksistä viis. Ei se mitään, vaikkei Shiviä innostaisi. Hän voisi toljottaa tätä koko yön tekemättä mitään ja olla silti hyvin tyytyväinen osaansa.

"Miksi vitussa kaikki sinun ystäväsi ovat joko kromosomigoljatteja tai vanhoja kääpiä?" mies kysyi yllättäen ja nyökkäsi kuvitteellisesti ulospäin: "Se autonsa hakenut peikko oli varmaan kuusi kertaa niin painava, kuin minä..."

Nainen kehräsi tyytyväisenä miehen syleilyssä ja vastasi omilla hellyyden osoituksillaan miehen eleisiin. Shiv rakasti tunnetta minkä jännitys sai aikaan. Vatsanpohja kihelmöi ja aistit terävöityivät, toinen oli täysin lumoutunut miehen läheisyydestä ja katseesta.

Siksipä varmaan toisen puskasta tullut kommentti aiheuttikin täysin vilpittömän naurahduksen. Olipa miehellä ajoitus alkaa keskustelemaan naisen ystävistä.
"Siihen on yksinkertainen selitys: he tarvitsevat hierojaa ja minä olen sellainen. Striga nyt taitaa olla siitä isoimmasta päästä, mutta mitä sinä odotat entiseltä para-swatilta?" Nainen naurahti.

"On minulla naisiakin ystävinä, mutta he tuppaavat suurimmalta osaltaan olemaan rouva Pein ikäisiä. Kukatahansa nuorempi nainen katsoo minua kerran ja vetää yhden ainoan johtopäätöksen: Olen ystävällinen ihmisille, joten minun on pakko olla huora. Sellaisen johtopäätöksen jälkeen ihmisiin on hiukan vaikea tutustua." Nainen kohautti olkiaan ja hymyili.

"Kaikki nämä 'kromosomigoljatit' ovat päätyneet asiakaslistalleni Kahdeksankulmion kautta. Rikottuani heidät kehässä, voin varata heille ajan ja korjata heidät takaisin työkuntoon. Ovelaa eikö?" Nainen virnisti ja suukotti Ivanin kaulaa.

"Mutta ei puhuta muista miehistä." Nainen huokaisi. "Minä keskittyisin paljon mieluummin vain sinuun.." Nainen sanoi ja painoi huulensa miehen omille.

Ivan ynähti Shivin huulia vasten. Vitut kavereista sitten. Shiv halusi keskittyä häneen ja hän keskittyi varsin mielellään Shiviin. Oli naisella millaisia norsuja ystävinä tahansa, tämä oli valinnut hänet. Yksikään niistä miehistä ei saanut naista sulamaan hyriseväksi ja kehrääväksi kissaksi sylissään, eikä yksikään saanut tätä hymyilemään noin.

"Minä keskityn sinuun loppuelämäni, jos sinä vain haluat", Ivan mutisi huulia vasten, ennen kuin malttoi vastata suudelmiin ja nostaa kätensä tukistelemaan mustia hiuksia. Totta hänen sanansa kai jollain tavalla olivatkin; hän joutuisi loppuelämänsä keskittymään kaikissa päätöksissään myös naiseen ja siihen, miten asiat Shiviin vaikuttaisivat. Tietoinen valinta. Tätä hän halusi, aiheutti se millaisia käytännön ongelmia tai päänvaivaa tahansa.

Kun oli suudeltu taas hyvä tovi, Ivan kiepautti itsensä selälleen ja kiskoi Shivin vatsansa päälle. Hän viihtyi ylhäällä, mutta niin viihtyi Shivkin aina ajoittain. Nainen saisi päättää, millaista oli tänään luvassa. Ivanille kävi kaikki, kunhan hänen ei tarvitsisi vähään aikaan irrottaa otettaan naisesta.

Otteen irroittaminen ei varmasti olisi tullut kysymykseenkään naisellekkaan. Shiv kierähti ihan mielellään välillä päälimmäiseksi, vaikkei Ivanin alla ollutkaan yhtään huonompi paikka. Shiv nousi pystympään istumaan miehen lantion päälle ja katsoi hetken allaan makaavaa vartaloa.

"Tarkoittaako tämä nyt, että luotat minuun? Nainen kysyi hiukan kulmakarvaansa kohottaen. Shiv ei edelleenkään tehnyt mitään mitä mies ei halunnut, mutta kai silti oli ihan hyvä tarkistaa ettei nyt ollut käsittänyt toista väärin.

Naisen kädet sivelivät rauhallisesti miehen rintaa ja kylkiä. Sormet ujuttivat mustaa paidanhelmaa hiukan ylemmäs ja jäljittelivät miehen vatsalihasten ääriviivoja. Ainakaan juuri nyt ei etsitty hermonpäitä tai muita jänniä kohtia, vaan ihan vanhanaikaisesti hyväiltiin toisen vartalon muotoja. Nainen nosti ajoittain katseensa sormiensa liikkeistä miehen silmiin.

Shiv hymyili rauhallisesti ja nosti lopulta koko paidan niin korkealle, että sen sai riisuttua pois. Ivanin vammat olivat parantuneet, toinen oli taas täysikuntoinen kaikin puolin. Ei tarvinnut enää varoa toisen kylkeä, tai kipeää polvea. Shiv siristi hiukan silmiään, ja se loi toisen kasvoille melkein kujeilevan arvoituksellisen ilmeen.

Nainen laskeutui lähemmäs miestä ja suuteli tätä. Huulet jatkoivat miehen leukaperille ja kaulalle, solisluiden kautta keskelle rintakehää. Shiv muisti kuinka mies oli sepustanut tarinaa irlantilaisten kuninkaallisten kunnianosoituksista. Ivan oli ehkä vain prinssi, mutta tämä ansaitsi vähintään yhtä hyvän kunnianosoituksen kuin kuningas.

Nainen vilkaisi miehen silmiin ja antoi sitten kielensä pyöritellä miehen litteää nänniä. Piirreltyään kielellä kylliksi, nainen puhalsi kevyesti kostutetulle iholle, saaden sen kylmenemään äkisti. Pikainen kylmäkohtelu tasapainotettuun kuitenkin pian lämpimällä suudelmalla.

Ivan silmäili naista lanteillaan silmät sirrissä Shivin udellessa, että tosiaanko hän nyt luotti tähän.

"Minä luotan siihen, ettet tee mitään, mitä en halua", Ivan vastasi lopulta vältellen. Oli edelleen olemassa asioita, joita hän ei olisi valmis kokeilemaan. Sellaisia asioita, joita hän ehkä voisi kokeilla vuosien päästä, mutta ei nyt. Se oli jopa hivenen ristiriitaista; hän uskoi samaan aikaan koko pienellä, käytönpuutteesta tummuneella sydämellään, ettei Shiv lähtisi, ja että tietyt asiat nainen tekisi vain häntä miellyttääkseen. Koska niin piti tehdä, koska oli nainen.

Kenties tästä sai syyttää mediaa. Media oli tehnyt seksistä jonkinlaisen pakkopullan, vaateen jokaiseen suhteeseen. Se oli olevinaan suhteen tärkein osuus. Seksi ja sen uskomaton monipuolisuus. Parit, jotka harrastivat perinteisesti lähetyssaarnaajaa pimeässä kerran viikossa tai kahdessa eivät lehtien mukaan yksinkertaisesti voineet olla onnellisia, tai ainakin jompi kumpi näistä pettäisi joomman kumman jossain vaiheessa.

Tästä(kin) syystä Ivan ei tilannut mitään lehteä. Hän oli lakannut tilaamasta kilpikonnaliiton Konnuuksia-jäsenlehteäkin siinä vaiheessa, kun pääartikkelissa oli pohdittu parin ja parittelun merkitystä kilpikonnalle.

Shiv tunsi hänet hyvin. Nainen osasi kohdistaa perinteisen hyväilynsä niin, että mies oli pian huokaileva, hiukan jännittynyt kalpea vartalo pätjällä, selkä lievästi kaarella. Se nousi kaarelle enemmän ja sormet kynsäisivät kerran patjaa naisen aloittaessa muinaiskuninkaallisille varatun kohtelun. Äkillinen kylmän ja kuuman vaihtelu sai litteän ja vaatimattoman miehennännin kovettumaan sen verran, kuin sen oli mahdollista. Hänen rintansa ei ehkä ollut niin kiinnostava kuin Shivin, luonnollisesti ainakaan hänen mielestään, mutta kyllä siinäkin jotain tapahtui aina joskus.

Shiv hymyili tyytyväisenä ja lipaisi vielä kerra vasenta nänniä, ennekuin toisti saman kohtelun oikeallekkin. Nainen piti silmällä miehen reaktioita ja kun selkä nousi irti patjasta, liu'utti nainen kätensä syntyneeseen väliin ja raapi kevyesti miehen selän kaarta. Nainen muistutti tällähetkellä lähinnä ruuallaan leikkivää kissapetoa, joka nautti siitä kun saalis kiemurteli.

Kiusattuaan miehen kohoilevaa rintakehää tarpeeksi ainakin hetkellisesti, siirtyivät huulet seuraaviin mielenkiinnon kohtiin. Shivin homman teki ihanan helpoksi miehen kiinteän vähärasvainen vartalo. Nainen näki jokaisen lihaksen liikkeen, kuin ne olisivat olleet siinä esinnä aivan häntä varten. Kieli piirteli kuvioita, kuin köynnöstä miehen iholle, painaen aina sopiviin kohtiin lämpimiä suudelmia ja puhalsi toisille kohdille viileää ilmaa. Mustat kutrit kutittelivat miehen ihoa, valuessaan valtoimina miehen kylkiä pitkin.

Vinot vatsalihakset saivat osakseen pieniä näykkäisyjä, niin että ne värähtelivät ihon alla. Lihas värähdykset tuntuivat aina reisissä asti, kun nainen oli painautuneena miehen jalkojen väliin. Näppärät sormet avasivat melkein tottuneesti miehen vyön ja housujen napit. Huulet ja hengitys kutittelivat edelleen miehen navan seutua.

Naisen kädet sujahtivan miehen pakaroiden alle ja vetivät rauhallisella liikkeellä toisen housut pois. Jostain syystä bokserit jätettiin vielä jalkaan, mutta kaikki muu kuorittiin pois rauhallisella liikkeellä.

Shiv oli nyt polvillaan aivan sängyn päädyssä. Farkut tiputettiin lattialle ja katse kiersi rauhallisesti edessä olevan miehen kalpealla iholla. Shiv tiesi että mies ei ollut aivan sinut alastomuutensa kanssa, siksipä nainen oli toiselle jättänytkin jotain vielä päällee. Bokserien ohut kangas ei paljoa oikeasti jättänyt mielikuvituksen varaan, mutta vaikutus olikin ehkä enemmän psykologinen.

Shiv tuli hiukan ylemmäs ja asettui miehen reisien päälle. Tarpeeksi lähelle että mies näki mitä toinen teki, mutta tarpeeksi kauas ettei Ivan kyennyt koskettamaan muuta kuin naisen polvia ja reisiä. Kädet siirtyivät naisen omalle iholle. Vartalo teki käärmemäisiä liikkeitä, samalla kun kädet hitaan kiduttavasti paljastivat värikkään kankaan alta kahvin väristä ihoa.

Naisen liikkeet olivat hitaan aistikkaita kuin vanhan ajan burleski tanssijalla, joka kykeni saamaan koko katsomon kiihkosta sekaisin poistamalla pelkän hansikkaan. Ivanille oli tarjolla hiukan enemmän kuin vain hansikas, mutta se annettiin esille, niin että siitä oli perinteinen vaatteet pois ja tangolle- strippaus kaukana. Tatuoitu iho ja hämärä valaistus antoivat aina oman hiukan mystisen makunsa toisen olemukseen.

Ivan ei ollut kovinkaan sinut minkään vartalonsa osan kanssa. Hänen ei vain ennen ollut tarvinnut miettiä sitä asiaa, koska hän yksin näki itsensä ja hän tiesi jo valmiiksi inhoavansa näkymää.

Tai ei, ei hän inhonnut. Se ei vain herättänyt hänessä ylpeyttäkään. Hän suhtautui itseensä tasan niin välinpitämättömän negatiivisella asenteella, kuin muihinkin. Epätasa-arvoisuudesta miestä ei voinut syyttää. Nyt kun Shiv oli tullut ja näyttänyt alusta asti joltain jumaluuden inkarnaatiolta, hän oli joutunut ikäväkseen toteamaan, että he eivät olleet millään tasolla ulkoisesti sopiva yhdistelmä. Ja vielä suuremmaksi ikäväkseen hän oli joutunut toteamaan, että se haittasi häntä. Miehelle, joka ei koskaan ollut välittänyt tuon taivaallista siitä, mitä muut ajattelivat hänestä, oli vaikeaa herätä tähän uuteen todellisuuteen. Kaikki, mitä Shiv ajatteli hänestä, ulkonäöstä tapoihin, merkitsi hänelle ihan saatanasti.

Kovinkaan kauaa Ivanilla ei ollut aikaa miettiä ulkoisen olemuksensa ongelmakohtia. Shivissä ongelmakohtia ei ollut lainkaan ja nainen näytti tietävän sen aloittaessaan käärmemäisen tanssinsa. Ivan tuijotti rinta kiivaasti kohoillen, muttei koettanut kurotella kohti. Hän tiesi, että nainen oli ulottumattomissa. Mieleen muistui se hetki lavan edessä muutama kuukausi sitten. Se, miten hän oli jo ensisilmäykseltä karegorisoinut naisen "älä edes katso toista kertaa, paonitte ihan eri sarjassa"-lokeroon ja siitä lähtien pitänyt katseensa lähinnä siinä hotdog-kiskassa lavan vierellä.

Jostain kumman syystä Shiv sitten oli päättänyt, että hänestä piti muovailla nyt onnellinen mies.

Tyydyttävän mielihyvän aallot kulkivat naisen läpi kun tämä näki miten miehen hengitys tiheni mitä vähemmäksi vaatteet kävivät. Himosta sameiden silmien katse oli juuri se mitä nainen toiselta tahtoi. Se imarteli, varsinkin kun tiesi kuinka voimakkaasti sen katseen takana oli jokin muukin kuin vain lihallinen himo. Kiimaisia katseita nainen saattoi saada keneltä tahansa, niistä toinen ei välittänyt, mutta tämä oli jotain ihan muuta.

Shivin päällä oli enää pelkät niukat alushousut. Lantio keinui hitaasti miehen lantiota vasten, kuin lupauksena jostain vielä paremmasta. Nainen antoi käsiensä hyväillä miehen rintaa ja vatsaa, hipoen hellästi hermoja ja piirrellen ääriviivoja. Shiv rakasti Ivanin vartaloa, tasaista vatsaa ja vinojen lihasten piirtämiä muotoja. Jos nainen olisi halunnut värisevän sixpackin, tämä naisi jonkun niistä hormonigorilloista. Naiselle Ivanin vartalo oli parasta mitä tämä tiesi. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

Sormet liukuivat kylkiä pitkin alemmas bokserien vyötärölle. Shiv siirtyi Ivanin reisiän päältä toisen jalkojen väliin. Kädet hyväilivät ensin kapeaa lantiota kankaan läpi ja alkoivat sitten hivuttaa boksereita hiljalleen pois. Liike pysähtyi hiukan ennenkuin miehuus päästettiin pois kankaisesta vankilastaan. Shiv loi katseen suoraan Ivanin silmiin, hymyili ja painoi yhden suudelman miehen parhaimman kärjelle kankaan läpi.

Toiselle ajatus naisesta jalkojensa välissä oli ollut aina jotenkin vastenmielinen, joten Shiv ei tälläkertaa tehnyt suullaan enempää. Nainen ei tahtonut kuulla enää yhtään 'ei, lopeta' murahduksia, joten tämä mieluummin suoritti kai jonkinlaista siedätyshoitoa. Käsiä sensijaan mies ei ollut protestoinut ennenkään. Hyväiltyä taitavin sormin miehestä irti tarpeeksi vaikerrusta ja voihkintaa nainen hiipi ylemmäs miehen päälle.

Sameat silmät lukittuivat toisen omiin, kasvot tulivat aivan lähelle, mutta eivät vielä suudelleet. Nainen otti miehen molemmat kädet, nosti ne toisen sivuille ja pujotteli sormensa miehen sormien lomaan. Sydän hakkasi kuin viimeistä päivää ja naisen hengitys oli katkonaista. Huulet painettiin miehen huulille, samalla kun Shiv uitti Ivanin rauhallisesti sisällee pohjaan saakka. Suudelma katkesi hetkellisesti, kun nainen veti henkeä huokaisten, mutta jatkui sitten naisen aloittaessa hitaan keinuvan liikkeen.

Ivan huokaili, vaikersi ja ärisi Shivin hellässä kidutuksessa. Järki oli lähtenyt lomille jo siinä vaiheessa, kun nainen oli päässyt tanssissaan rintaliiveihin asti ja viimeisetkin rippeet siinä usutettiin seuraamaan Shivin leikitellessä hänen lanteillaan. Huulten nopea kosketus jännitti edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Ilmeisesti siedätyshoito oli pikkuhiljaa tehota edes jollain tasolla. Tällainen nopea huomiointi ei enää saanut häntä jähmettymään järkytyksestä.

Kun Shiv sitten loputtoman tuntuisen ajan jälkeen laskeutui hänen kasvojensa tasalle ja Ivan tunsi kuuman, katkonaisen hengityksen puuskuttavan vasten, hän avasi silmänsä. Samea katse lukittui naisen silmiin ja sormet puristuivat mielissään naisen sormien väliin. Sanoja ei tarvittu, katse kertoi aivan tarpeeksi.

Huulet painuivat hänen huuliaan vasten ja samaan aikaan Ivan tunsi liukuvansa syvälle rakkaimpaansa. Siinä yhteydessä oli jotain uskomattoman maagista. Mies voihkaisi suuta vasten ja Shiv veti samaan aikaan väristen henkeä. Jahka sähköinen alku oli selvitetty, suudelmat jatkuivat kiihkeinä ja intohimoisina.

Hitaat, keinahtelevat lantion liikkeet olivat ajaa hänet hulluksi. Kun Shiv oli hetken aikaa hillunut ohjaksissa, avasi Ivan taas silmänsä kesken suudelman. Tällä kertaa miehen katseesta saattoi nähdä varoituksen siitä, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Kadehdittavan nopeasti mies oli kiepahtanut ympäri, kääntäen naisen alleen. Hetken aikaa he kieriskelivät kuin päättääkseen, kumpi oli päällä ja kumpi alla, kunnes Ivan päätti hetkeksi varastaa vetovastuun. Mies painoi huulensa Shivin huulille päästyään taas päällimmäiseksi ja suuteli tukahduttaakseen hetkeksi vastarinnan. Se jos mikä kertoi, ettei mies ollut varastamassa naisen hallitsevaa roolia päällimmäisyydestään huolimatta. Nyt oli vain luvassa tovi oikein erityistä huomioimista.

Ivan oli pistänyt merkille, millaisesta tahdista ja millaisista liikkeistä Shiv piti eniten. Korjailtuaan asentonsa sopivaksi mies irrottautui suudelmasta, vetäytyi vähän kauemmaksi ja yritti sitten työntää juuri, kuten Shiv halusi. Juuri sillä voimakkuudella, juuri siinä kulmassa.

Nainen saisi hetken aikaa ihan tismalleen ja juuri kuten itse halusi. Ja moisessa ei tietenkään ollut Ivanillakaan valittamista, hän kun rakasti ihan kaikenlaista menoa Shivin kanssa.