Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kellari pt.2

Lokissa oli juuri päästy siihen legendaariseen "ammuin lokin"-kohtaukseen, kun tapahtui yllättävä juonenkäänne. Jostain ilmestyi kasa tatuoituja, määrätietoisia sormia. Ne riistivät kirjan hellästi hänen käsistään ja taluttivat sitten kyselemättä kylpyhuoneeseen. Siellä ei suinkaan vuotanut putki eikä häntä tarvittu antamaan liian korkealla olevaa saippuaa. Shiv oli laittanut kylvyn, laskenut kaksi pyyhettä tuolille ja ilmoitti, ettei halunnut kylpeä nyt yksin.

Mitäpä siihen voi sanoa?

Ivan pudisti päätään omalle selkärangattomuudelleen ja katosi sitten suihkukoppiin riisuutumaan. Oli hassua, miten hän jo jollain tavalla kykeni olemaan alasti naisen läsnäollessa, muttei kuitenkaan riisuutumaan alasti tämän katsellessa. Kun kaikki vaatteet oli kuorittu, ilmestyi suihkukopista käsi, jonka tarkoitus oli kai vaatia pyyhettä niiksi kahdeksi askeleksi, kun hän kävelisi kylpyammeelle ja joutuisi taas ottamaan sen pois.

Yhteisen kylvyn ajatus pyyhki vähän mieltä kalvavaa huolta pois, ja bambun tuoksu yhdistettynä lasiseinän takana näkyvään Shivin hahmoon sai ajatukset hitaiksi ja raukeiksi ja olotilan utuiseksi. Shiv olisi taas voinut vain marssia hänen syliinsä, tehdä itseään tykö ja pyytää ihan mitä tahansa. Ivan olisi mukisematta juossut vaikka päänsä seinään ja palannut sitten päälaki auki hakemaan hellyyksiä palkkiokseen. Suudelmia ja lempeitä katseita.

Ujopiimä katosi riipimään vaatteita päältään ja pyysi sitten kainosti vielä jotain eteensä että pääsisi ammeeseen. Nainen hymyili toiselle ja tiputti kylpytakin päältään. Shiv oli päässyt eroon omista vaatteistaan jo vettä laskiessaan. Nainen antoi kylpytakkinsa toisen ojennettyyn käteen ja kääntyi sitten hienotunteisesti selin, että toinen pääsi ammeeseen ja kuplakerroksen alle suojaan ilman suurempaa vaivautuneisuutta.

Vasta kun kalpea mies oli puoliksi kadonnut valkean vaahdon sekaan meni Shiv itse perässä. Vettä oli ammeessa tällä hetkellä melko vähän, ihan siitä syystä ettei koko laitos tulvisi yli kahden ihmisen sinne mennessä. Ei yhtään huonompi päätös, sillä lisää vettä ai ainakaan tarvinnut laskea.

Nainen kiipesi ammeeseen ja Ivanin syliin. Kulma-amme oli juuri niin pitkä, että Ivan mahtui istumaan siinä mukavasti jalat suorassa ja loivaan seinämään nojaten. Shiv olisi mahtunut ihan mukavasti toisen vierellekin, mutta valitsi paremman paikan.

Nainen päästi tyytyväisen, väsyneen huokaisun päästessään lämpimään veteen. Tuntui ihanalta, kun painavalta tuntuva vartalo keveni vedessä ja lämpö helli kipeitä lihaksia.
"Sano vain, jos haluat minut pois tästä." Nainen sanoi ja lepäsi päänsä miehen olkapäätä vasten. Pieni, hellä suukko painettiin toisen lauan alle.

"Öäh, joo."

Miten se olikin, että vaikka he tunsivat toisensa jo kuin olisivat aina tunteneet ja olivat ehtineet tekemäänkin kaikenlaista niin intiimillä osa-alueella kuin ihan normaalielämässäkin, pelkkä syliintulo sai hänet lamaantumaan? Lämmin vesi helli alati silkasta yleisestä hermostuksesta jännittyneitä lihaksia ja siellä, minne se ei mahtunut, häntä helli naisen pehmeä vartalo. Se tuntui sulautuvan yhteen hänen vartalonsa kanssa, ihan kuin olisi kasvanut siihen kiinni.

Vaahto seilasi siellä täällä ja Ivan seuraili sitä katseellaan. Se peitti vielä vedenpinnan niin, ettei alas nähnyt kuin vilaukselta. Välillä jokin vaahtoriekale irtaantui toisesta ja paljasti hetkeksi alla värjöttelevän kahvinruskean ihon, vain seilatakseen seuraavaksi rintojen editse. Vedenpinta huljui juuri sillä korkeudella, että se paljasti paljon muttei kaikkea, lupaillen sen kaikista parhaimman odottelevan juuri pinnan alapuolella.

"Minä ajattelin, että laitetaan oveen turvaketju. Siinä ei tarvitse kuin porata pari ruuvia. Ei mene ovesi rikki", Ivan muisti sitten mainita. Hänen ei kenties pitäisi kurkistella naista vaahdon väliin ilmestyvistä vesipeileistä kamalasti. Shivin istuessa sylissä hän jäisi hyvin pian kiinni kaikenlaisesta innostumisesta. Siitä nainen tosin saisi syyttää vain itseään.

Hän oli ollut niin varma siitä, että se kalmo tappoi kaikki halut viikoiksi eteenpäin. No, Shiviltä se oli varmasti tappanut. Naisparka oli edelleen väsyneempi kuin aikoihin. Söisi nyt, hyvä ihminen, ja nukkuisi.

"Ketju käy ihan hyvin." Shiv hymyili. Kompromissi- ketju näytti sopivan naisellekin hyvin. Ketju toisi miehelle mielenrauhaa, mutta ei vielä täyttänyt naisen luokitusta kunnollisesta lukosta. Lähes täydellistä toisin sanoen.

Shiv ei näyttänyt edes huomaavan miehen hieman kireää situaatiota. Tumma nainen vain lepäsi rauhallisesti toisen sylissä ja puski kevyesti otsallaan toisen kaulaa. Kädet hapusivat miehen omat jostain ammeen pohjalta ja kietoi ne itsensä ympäri. Ivania vasten oli mukava nojata ja naisen pehmeät kurvit olivat juurikin oikeilla kohdilla pehmentääkseen miehen hiukan luisevaksikin väitettävää vartaloa.

Shiv nojasi itsensä mukavammin miehen jalkojen väliin ja sulki silmänsä nauttiakseen rentouttavasta tilanteesta. Ajatus harhaili hetken aikaa päivän töissä, mutta kuten aina normaalistikin ne palasivat takaisin Ivanin luo. Oli kumma miten paljon joku jaksoi viettää aikaa miettien tuota kalpeaa miestä.
Miehen kädet jätettiin vartalon ympärille ja nainen alkoi rauhallisesti hieroa äsken töissä kipeytyneitä kämmeniään ja käsivarsiaan.

Shiv ajatteli Ivania, Ivan taas yritti kaikkensa ollakseen ajattelematta liikaa Shiviä. Mahdotontahan se oli. Nainen kietoi hänen kätensä ympärilleen ja teki itseään tykö, ihan kuin ei olisi ollut kyllin lähellä nyt jo. Ivan katseli silmät sirrillään, kuinka Shiv hieroi päivän töiden jättämiä jännitteitä käsistään. Valo taittui kahvinruskeasta, märästä ihosta ja sai sen ikään kuin hohtamaan.

"Minä voin hieroa, jollei nappaa hieroa itse", Ivan tarjoutui, sinetöiden samalla kohtalonsa. Hänen ei tarvinnut kuin ajatella, miltä naisen samettinen iho tuntui sormien alla, kun vartalo jo värähti tuttuun tapaan ja iho nousi kananlihalle lämpöisestä vedestä huolimatta.

Vielä hetken halailtuaan Ivan nosti kätensä Shivin käsivarsille ja alkoi juoksuttaa sormiaan pitkin, rauhallisin vedoin lihaksien myötäsesti. Kalpeat, pitkät sormet hieroivat tarkkaan joka tuuman, ja vaikkei se taaskaan ollut sitä taitavinta hierontaa, ajoi se asiansa varsin mainiosti. Se oli hellää, se oli lempeää ja se rentoutti. Hierottuaan käsivarret Ivan siirtyi kämmeniin ja lopulta tatuoituihin sormiin. Niihin, jotka niin julmasti olivat keskeyttäneet hänen lukuhetkensä.

Ei millään pahalla Tsehovia kohtaan, mutta kylpyhetki Shivin kanssa voitti Lokit ja muut raskaat venäläisteokset sata nolla.

Nutturalle nostetut mustat hiukset kutittelivat hänen olkaansa. Ivan olisi mielellään nähnyt ne auki, märkinä verhoamassa tummaa vartaloa. Ajatuksissaan mies riisui niiden hiuskoristeen, päästi ne valtoimiksi ja juoksutti sormiaan niiden läpi. Seuraili niiden reittejä ja sitä, miten ne syleilivät jokaista kurvia, jokaista herkullista kaarretta täydellisellä vartalolla.

Vaikka hän olikin alussa ollut sokea naisen kauneudelle ja lähinnä ihastunut tämän mieleen ja siitä huokuvaan seesteisyyteen, oli hän hyvin nopeasti oppinut jumaloimaan myös vartaloa. Hänen maailmassaan kaunis nainen oli yhtä kuin Shiv. Muita ei ollut olemassa.

"Se olisi ihanaa, kiitos." Shiv hymyili lämpimästi ja antoi Ivanin käsien liukua ihollaan. Ivan osasi hieroa ihan tarpeeksi hyvin, että se auttoi rentouttamaan ja avaamaan kipeitä lihaksia. Shiv nautti miehen hieronnasta, oli se kuinka amatöörimäistä kenen tahansa mielestä hyvänsä. Se oli juuri sitä mitä Shiv tarvitsi nyt.

Nainen antoi päänsä taipua Ivanin hartialle ja sulki silmänsä. Kämmeniä hieroessa nainen päästi pienen kehräävän äänen ja puski otsallaan hellästi miehen kaulaa.
"Kämmenet tulevat aina niin kipeiksi hieroessa. Vaikkei niissä lihaksia olekkaan kaikki jänteet kipeytyvät rasituksesta. Odotan vain kauhulla, milloin ne tekevät lopullisesti lakon ja joudun lopettamaan hieromisen kokonaan." Nainen huokaisi. "Hyvällä onnella sellaista ei tapahdu. Ei ainakaan, jos minulla on mahdollisuus aina välillä hoidattaa itseäni sinun toimestasi." Nainen hymyili ja antoi miehen poskipäälle uuden suudelman.

Vaahtosaarekkeet liukenivat pikkuhiljaa veteen. Ivanin kalvakka iho naamioitui vaaleaan ammeeseen, mutta naisen tummalla iholla ei ollut sitä iloa. Kiitoksena hieronnasta miehen kädet kiedottiin takaisin naisen vartalon ympärille ja Shivin toinen käsi nousi sivelemään miehen niskaa. Hetken aikaa nainen hellitteli miehen niskavilloja ja näykkäisi sitten hellästi toisen sänkistä leukaa.

"Autan mielelläni ja sitä rataa", Ivan tarjoutui ja suukotti Shivin päänsivua. Vaahto oli kadonnut jo miltei kokonaan ja paljastanut altaan jumalaisen näkymän. Ivan antoi katseensa levätä veden väreilevällä pinnalla ja ahmia sen läpi väräjävää kuvaa. Käsien ote tiukentui Ivanin tajutessa, taas kerran, miten moni olisi tappanut päästäkseen hänen saappaisiinsa.

Melko moni nainen taas olisi tappanut varmistaakseen, ettei ikinä joutuisi Shivin asemaan. Hän oli juuri sentyyppinen mies, jota naurettiin tyttöporukassa. Kyllä sitä töissä kuuli, sitäkin. Jos olivat ystävällisellä päällä, hän oli vain reppana. Jos olivat vittumaisella päällä, hän oli säälipano. Sellainen ressukka äijä, jolle annettiin pesää kahden promillen humalassa, koska se vaan oli suloinen kaikessa vastenmielisyydessään. Vähän niinkuin rekan alle jäänyt tshernobyl-marsu.

Vesi alkoi muuttua viileäksi ja Shivin vartalo tuntui sen rinnalla melkein kuumalta. Asennonvaihdos aikaansai miellyttävää kitkaa heidän väliinsä. Hänellä ei ollut mikään kiire ylös vedestä. Kädet viihtyivät Shivin ympäri kiedottuina ja pää notkahti naisen päänsivua vasten.

"Sinö olet kaikista täydellisin otus maan päällä, tiesithän sinä sen? Itse asiassa minulla on teoria. Maailma on niin paska paikka, koska sinä olet niin täydellinen. Kaikki se hyvä, mikä siinä on ehkä joskus ollut, on inkarnoitunut sinuun. Ja nyt sinä olet minun. Haistakoot muut paskan."

Shiv naurahti hiukan huvittuneena miehen teorialle.
"Onko tässä havaittavissa jonkin asteista henkilön palvontaa, vai oletko vain puolueellinen tuomari tässä aiheessa?" Nainen sanoi hymyillen. "Enkä minä ole täydellinen, olen kaukana siitä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin kelpaan sinulle." Nainen jatkoi kehräten.

Shiv otti ulottuvilleen joutuneen korvanlehden hellästi hampaisiinsa. Nainen leikitteli hetken korvan nipukan pehmeällä iholla näykkien ja venyttäen sitä hellästi. Lopuksi annettiin suukko korvan alle. Nainen hyrähti tyytyväisenä ja kiemurteli toisen syleilyssä.

"Vesi alkaa käydä viileäksi." Nainen nyrpisti hiukan. Koska Shiviäkään ei pahemmin vielä miellyttänyt ajatus poistumisesta, tämä kurotti varpaillaan jalkopäässä olevaa hanaa.
"Tämä olisi varmaan helpompaa käsin." Nainen hymyili, mutta ei tehnyt elettäkään toteuttaakseen sanojaan.

Lopulta tämä sai varpaillaan lämpimän veden virtaamaan. Valuva vesi nostatti hiukan lisää vaahtoa veden pinnalle ja kun vettä oli tullut tarpeeksi lisää, nainen kurotti uudelleen ja sammutti sen. Ilmeisesti hänelläkään ei ollut kiire pois ammeesta.
"On vielä reilu tunti ennenkuin sinun täytyy mennä töihin." Nainen sanoi ja puski miehen leukaa, kuin pyytäen, että mies hieroisi sillä tämän päälakea, niinkuin teki aina, kun sylitteli Shiviä.

Ivan mulkoili vedessä ojentuvaa jalkaa kuin nälkäinen karhu edessään kekkaloivaa hirvenvasaa. Sellaista, jolla ei ollut hajuakaan siitä, miten herkullinen tämä oli. Shivillä tosin taisi olla haju siitä, miten herkullisena, haluttavana, ihanana hän tätä piti. Ainakin nainen osasi tehdä kaiken juuri niin, että sai hänen mielensä sekaisin ja janoamaan tätä aina vain lisää.

"Tunnissa ehtii kaikenlaista. Tai riippuu tunnista. Viimeinen tunti Choronzon'sissa on paskaa ja kusta. Tunti sinun kanssasi on uskomattoman lyhyt hetki...", Ivan mumisi ja toteutti naisen toiveen leualla hieromisesta. Lämmin vesi sekoittui kylmään ja kaiken keskellä Shivin kuuma vartalo hohkasi kuumaa kuin takassa hehkuvat kekäleet.

Sellaisella kivalla, ei ollenkaan ikävällä tavalla.

Mies korjasi taas vähän asentoaan, antaen naisen valua vähän tiiviimmin syliinsä. Mikäli se nyt oli enää millään tasolla mahdollista. Kädet nousivat vettä tihkuvina naisen hiuksiin ja alkoivat kuroa auki hiuskoristetta. Jahka se antoi periksi, Ivan pörhötti hiukset auki ja kampasi ne sormin valumaan valtoimenaan. Hetkessä ne olivat kietoutuneet sekä hänen että Shivin ympärille.

"Sitä paitsi mitäs olet noin palvottava. Ei tarvitsisi palvoa, jollet olisi ihan vitun täydellinen joka saatanan solullasi."

"Se on harmi etten osaa pysäyttää aikaa. Se olisi varsin hyödyllistä aina välillä." Shiv huokaisi hyvillään huomiosta. Kun nutturapuikot hävitettiin hiuksista levisi naisen mustat latvoistaan kiharat hiukset miehen levitteleminä ympäriinsä, kuin öljyvuoto merellä. Ne tarttuivat kaikkeen kosteaan ja pitivät itsepintaisesti kiinni.

"Minä luulin, että sinä olit se jota kuului palvoa." Nainen kuittasi hymyillen. "Muuttuiko tämä pieni uskonlahko äkkiä polyteistiseksi?" Toinen naurahti. "Palvovien kuolevaisten määrä putosi juuri nollaan, mutta palvonnan kohteet tuplaantuivat. Ainakin tässä uskonnossa on hyvät etenemis mahdollisuudet." Nainen naurahti.

Shivin oli ilmeisesti ihan yhtä vaikeaa ottaa vastaan imartelua itsestään, kuin miehenkin. Nainen tarttui Ivanin molempiin käsiin ja juoksutti niitä pitkin poikin vartaloaan. Toinen oli ilmeisesti vain liian laiska kaivaakseen jostain pesusientä, tai sitten tämä vain sattui olemaan se miellyttävämpi vaihtoehto.

Shiv katseli kuinka veden pinnan alla vaaleat kädet kiertelivät tummalla iholla. Nainen ei teetättänyt miehen käsillä mitään hävytöntä, mutta ei sellainen välttämättä ollut tarpeellistakaan. Shiv ei halunnut rääkkäyttää miestä millään kamalalla fyysisellä suorituksella, mutta tunnetusti Ivania ei tarvinnut kovinkaan hanakasti houkutella syntisiin tekoihin, hän löysi sinne aina ihan itsekin. Shiv luotti siihen että mies kyllä sanoisi aina ei, kun tarkoitti sitä.

Ivan keskittyi lähinnä tunnustelemaan, vaikka tulihan sitä katsottuakin. Shiv sai ohjailla käsiä miten mieli eikä Ivan aluksi antanut niille lupaa karata pahoille teille. Ne pesivät hyvin seesteisesti, kunnes toinen sukelsi äkkiarvaamatta ja röyhkeästi naisen reisille ja nipisti toista sisäreittä. Säpsähdys aikaansai melkoisen aallon, joka läiskyi yli vastikään lisää täytettä saaneen ammeen reunojen ylitse. Ivan ei näyttänyt tyytyvän pelkkään nipistelyyn, vaan juoksutti sormiaan siellä täällä kutittelemassa ja kiusaamassa.

Kaiken sen ankeuden, vakavuuden, ilmeettömyyden ja melankolisuuden takana asui kuin asuikin se vähän toisenlainen Ivan. Se, joka, herran varjele, osasi välillä pitää ihan hauskaakin.

Seuraavaksi Ivanin oli tarkoitus nousta ylös ja tuupata Shiv toiselle puolelle ammetta voidakseen kömpiä perässä. Niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Mies kyllä kohosi hetkeksi vähän korkeammalle, kunnes käsi luiskahti liukkaalta reunalta alas ja miesparka jysähti takaisin siihen, missä oli ollut äskenkin, tällä kertaa tosin puolet syvemmälle. Toinen jalka haki epätoivoisesti tukea reunalta, kunnes hän lötjötti jonkinlaisessa kummassa puolimakaavassa asennossa, kädet rutistamassa reunaa, toinen jalka siihen tuettuna ja toinen vasten ammeen vastakkaista seinää. Shivin osa oli hillua jossain siinä hänen yllään, oletettavasti huomattavasti paremmassa asennossa.

Note to self; kannatti olla riehumatta kylpyammeessa. Näin ei IKINÄ käynyt elokuvissa.

Shiv säpsähti ja naurahti miehen nipistäessä tämän reittä. Oli ilahduttavaa huomata, että Ivanilla oli olemassa se leikkisämpikin puoli, jäyhän jurottajan lisäksi. Nainen inahteli ja värähteli, kikatti ja haukkoi henkeä toisen kiusatessa. Oli näymmänsä aivan mahdollista saada iho nousemaan kananlihalle lämpimässäkin vedessä.

Shiv ihmetteli mitä mies oli mahtanut nyt keksiä, kun tämä alkoi kammeta itseään ylös. Luiskahdusta, läiskähdystä ja tyttömäistä kirkaisua seurasi hämmentynyt nauru, joka oli enemmänkin reaktio, kuin merkki huvittuneisuudesta. Shiv kääntyi katsomaan allaan makaavaa miestä, joka muistutti tällä hetkellä enemmän hämähäkkiä liukkaalla pinnalla, kuin miestä ammeessa hellimässä vaimoaan.

"Oletko kunnossa?" Shiv kysyi ja suukotti toista lohduttaen. Päällisin puolin toinen näytti olevan aivan kuosissa, mitä nyt säikähdyksestä hakkaava pulssi tykytti kaulalla. Nainen kääntyi kokonaan ympäri, niin että oli kasvotusten toisen kanssa.
"Tämä on vähän niinkuin jäätanssia." Nainen naurahti ja suukotti toista uudelleen. Shiv päätti, että olisi varmaankin turvallisempaa poistua ammeesta ennenkuin jompikumpi olisi taas kipsissä.

Shivin kääntyminen sai toisen jalan luiskahtamaan takaisin veteen. Kädet pitelivät edelleen kiinni reunoista, sillä irrottamienen tietäisi uppoamista pinnan alle. Miten osuva vertaus koko hänen elämäänsä, ja ihan huomaamatta.

Hän voisi päästää irti ja vajota uppeluksiin Shiv mukanaan. Tai, hän voisi antaa Shivin nousta ammeesta ja seurata itse perässä ja nauraa tapahtuneelle (ihan kuin hän nauraisi). Kysymys kuuluikin, kumpaa hän halusi tehdä. Pinnan alla pärjäsi ehkä Shivin teräksisillä keuhkoilla vähän pidemmänkin suudelman ajan, mutta hänellä oli tasan yksi teennäinen, kunnollinen keuhko, ja toinen läpitervattu musta paska. Halusiko hän sukeltaa, vai halusiko hän valita sen turvallisemman reitin?

Vai halusiko hän lakata keksimästä elämäänsä ja tähän suhteeseen liittyviä vertaiksia joka asiasta ja itse asiassa tehdäkin jotain nyt, kun sille oli mahdollisuus. Esimerkiksi laskea jalkansa vasten ammeen pohjaa, kunnes pääsi istuvaan asentoon, ja kiskaista Shiv lähemmäksi yhteen intensiiviseen ja sangen selväsanaiseen suudelmaan.

Ivan oli päättänyt, että ammeesta ei noustaisi, silläkin uhalla, että jompikumpi tai kummatkin olisivat taas kipsissä. Niinpä heillä oli tässä nyt pieni ristiriitatilanne, jonka Ivan mielellään selvittäisi painiottelulla. Suudelmasta päätellen painiottelun tuloskin olisi ihan sama, kunhan nyt vain painittaisiin. Ammeessa, lattialla, vittu, ihan missä Shiv vain ikinä halusi.

Shivistä pääsi uusi kirkaisu, kun mies kaappasi tämän kuin nälkäinen hauki. Ääni katkesi kyllä lyhyeen, kun suu painettiin kiinni suudelmalla, mulla äkki liikahdus tiesi uutta kitkapinnan menetystä ja mielenkiintoista pesukone imitaatiota. Linkousvaike loppui siihen kun Shiv sai lopulta polvensa pohjaa vasten ja epämääräisen pyörinnän loppumaan. Vedestä oli hyvä osa karannut pitkin lattioita, mutta se ei näyttänyt lystiä haittaavan.

"Sekopää." Nainen nauroi ääneen ja nosti kasvoilleen liimautuneen märän tukan takaisin niskapuolelle. Ivanin tukka oli vedessä, joten se liimautui lipeväksi mafia sliikiksi pitkin kalpean miehen päänahkaa. Shiv sai juurikin silloin idean miehen naamiaispuvusta.

Naisen ilme muuttui, salahuuli hakeutui hampaiden väliin ja toinen suupieli nousi vinoon hymyyn. Pinta-ajatuksista päätellen nainen oli juurikin ajatellut jotain hyvin mielenkiintoista ja hypoteesin vahvisti naisen antama suudelma. Naisen kädet alkoivat kierrellä miehen vartalolla ja hyväillä tätä hellän varmasti. Naisen kasvot painuivat veden alla ja hampaat näykkivät hellästi miehen kaulaa ja hartioita. Välillä oli pakko nousta pintaan vetämään lyhyesti henkeä ja suutelemaan huulia.

Ivanilla ei ollut oikeastaan harmainta hajuakaan siitä, mikä Shivin päähän oli pälkähtänyt, kun nainen oli toljottanut hänen vettä tihkuvia kasvojaan. Oikeastaan hän ei edes välittänyt, koska oli mikä olikaan, ajatus oli johtanut mukavaan hellittelysessioon. Suudelmia ropisi kaulalle ja hartioille, ja silloin kun Shiv malttoi palata pinnalle hengittämään, niitä tuli suullekin. Ivan puri huultaan ja yritti olla liikkumatta. Moinen johtaisi kuitenkin taas liukastumiseen eikä hänellä ollut mikään kiire halkaista päätään ammeen posliinia vasten.

Ihan ilman mittavia taitojaan kehontuntemuksessakin Shiv olisi varmasti saanut hänet sekaisin. Naisen yleinen olemus ja hänen pohjaton kiintymyksensä yhdistettynä puolen tuhannen vuoden kokemuksella koskettaviin käsiin oli kuitenkin jotain fantastista. Ei mennyt kauaakaan, kun vartalo oli taas jännittynyt kuin jousi ja sydän hakkasi kiivaasti vasten rintaa. Shiv toki tunsi sykkeen muuallakin, kuin vain rinnassa. Ivan ei huomannut tällä kertaa edes hävetä oman kehonsa helppoa luettavuutta. Hänellä oli liian kiire nautiskella suudelmista ja kalastella mustia suortuvia sormiinsa. Jahka niitä oli löytynyt paksumpi tukko, mies nykäisi hellästi saadakseen Shivin taas ylös ja varasti tällä kertaa aiempia pidemmän suudelman.

Pakko se oli myöntää, vedessä leikkiminen ei ollut ihan niin vaivatonta, kuin se oli elokuvissa ja kirjoissa. Mutta hauskaa se oli ainakin. Jännittävääkin, omalla tavallaan. Liukastuminen tiesi loukkaamista, ja oli pakko pysytellä koko ajan vähän varpaillaan.

Pidemmän suudelman mies saikin. Nyt oli ilmeisesti Shivin vuoro olla täysin hullaantunut miehestä, kuin järkensä menettänyt narttu. Kieli kiersi miehen suussa vähän kuin kiusaten, kertaakaan eksymättä niin, että jostain intiimistä ja kiihottavasta tulisikin äkkiä vain kuvottavaa. Ei sellaista kitarisojen koskettelua, vaan hienovaraista leikittelyä.

Naisen kädet vaeltelivat miehen iholla ja etsivät lisää paikkoja joita hyväillä. Tälläkertaa ei ollut tarvetta mihinkään häveliääseen lähestymiseen, sillä nainen saattoi hyvin tuntea miehen mielipiteen toiminnasta alavatsaansa vasten. Nainen avasi silmänsä, mutta jatkoi suudelmaansa samalla kun toinen käsi vaelsi alemmas.

Nainen juoksetti sormiaan pitkin miehen vartta, vähän niinkuin havahduttaaksen miehen sen olemassa oloon ja tilaan. Naisen hampaat vangitsivat miehen alahuulen väliinsä ja sormet kiertyivät miehen parhaimman ympärille.

Nainen piti liikkeensä aluksi hitaina ja hellinä. Naisen oma vartalo alkoi keinua samassa tahdissa. Alahuuli päästettiin irti, koska sille olisi varmasti käyttöä kohta, kun mies saataisiin haukkomaan henkeä. Shiv piti vain huolen siitä ettei Ivan päätynyt veden alle. Nainen rakasti katsella sitä kuinka mies kiemurteli nautinnosta. Myönnettävä oli, että liukas amme toi haastetta, mutta oli siinä oma viehätyksensä. Kylpyhuoneen akustiikka oli myös ihan omiaan kaiuttamaan kertomusta siitä mitä kylpyammeessa tapahtui.

Jossain välissä Shiv tarttui Ivanin käteen ja kampesi miehen istumaan altaan pohjalle. Nainen itse oli edelleen toisen sylissä, mutta juuri niin kaukana että tämän kädet saattoivat jatkaa miehen hyväilyä rytmin edes kärsimättä.

Shivillä oli oiva tilaisuus olla hullaantunut narttu, sillä Ivan oli siinä asemassa, ettei venkoilu oikein onnistunut. Tavallisesti hän olisi tässä vaiheessa kääntänyt tilanteen päälaelleen, mutta nyt moista seuraisi oletettavasti kaksi kivuliasta aivotärähdystä ja tunnelman räjähdysmäinen lasku. Ei auttanut, kuin pysytellä aloillaan ja yrittää vääntelehtiä niin vähän, kuin mahdollista.

Kylpyhuoneen rauhan rikkovista huokauksista oli helppo arvella, että hyväilyt tekivät tehtävänsä. Shivin vangitessa huulen hetkeksi huokauksista tyli ynähdyksiä.

Vasta kun asento vaihtui naisen kammetessa hänet istumaan, oli Ivanillakin mahdollisuus kietoa toinen kätensä naisen ympärille. Vieläkään vetovastuun vaihtaminen ei tullut kysymykseen, mutta ainakaan hänen ei tarvinnut istua aloillaan ja urista joka kerta, kun rytmikkäästi hyväilevät kädet liukuivat ylös ja alas miehuuden varrella.

Tuttu leukaote, ja sitä seurasi raivokas suudelma. Ivan ei ollut niin itsevarma kielensä kanssa, kuin Shiv, mutta kyllä se siellä kävi kurkkimassa kuitenkin, härnäämässä naisen kieltä. Teinimäinen kurkkuuntunkeminen oli kaukana eikä kummallakaan ollut mitään syytä sylkeä kakomisrefleksin vaivaamana ateriaansa lattialle. Paitsi että Shiv ei ollut edes syönyt tänään.

Miten nainen aikoi selvitä hengissä paastonsa, jos tämä rääkkäsi itsensä uuvuksiin seksillä eikä tankannut sen jälkeen ruokaa selvitäkseen? No, se ei ollut hänen asiansa. Hänen asiansa oli tarjota hengenravintoa fyysisen ravinnon sijaan. Muutama orgasmi päivässä antaisi naiselle varmasti ellei energiaa, niin ainakin syyn selvitä elossa seuraavaankin päivään.

Ja vitut. Parasta tässä lieni se, että Ivan tiesi Shivin pysyvän täysin onnellisena hänen rinnallaan, vaikka hänelta olisi amputoitu kaikki lantiosta alaspäin. Tai, no, turhautuneena ehkä, mutta onnellisena. Ja niin kauan, kuin hänestä oli jäljellä edes pää, Shivillä ei olisi mitään pelkoa tyydyttymättä jäämisestä. Voi kyllä, hän oli halutessaan hyvin determinoitunut mies.

Shiv käytti Ivania häpeilemättömästi ankkurina nostaen tämän toisen käden takaisin ammeen reunalle. Mies saisi puristella ammeen reunat ihan juuri niin uuteen uskoon kuin vain tahtoi, mutta Shiv oli päättänyt tälläkertaa tehdä aivan itsekkäästi kaiken työn. Ivanilla oli kuitenkin edessä 8 tuntia ovella seisoskelua, tätä ei sopinut rasittaa liikaa urheilulla.

Kädet hyväilivät toista mitä mielikuvituksekkain liikkein ja mitä mielenkiintoisimmista kohdista. Joka kerta kun mies yritti irrottaa otteensa ammeen reunalta tehdäkseen jotain kuului uhkaava narahtava ääni, joka muistutti siitä, että vähintäänkin neljä pistettä vaadittiin pitämään kaksi ihmistä paikoillaan liukkaassa altaassa. Shiv ei ollut aikeissa tarjota yhtäkään raajaansa siihen homman, tällä oli aivan liian hauskaa kuunnella miehen aariaa, naisen sormien löytäessä uusia hyväilyn kohteita tämän vartalosta.

Kun Ivan oli niin lähellä hulluuden rajaa, kun nainen vain uskalsi tämän päästää, liukui Shiv lähemmäs miehen vartaloa ja painautui tämän rintaan kiinni. Lantio laskeutui toisen syliin, mutta miehuutta ei noin vain uitettukkaan pohjaan. Lantion pieni keinuva liike loi suloista kitkaa kaksikon välissä. Naisen oma hengitys oli raskas.

Kädet hyväilivät miehen ylävartalon lihaksia. Shiv loi katseen Ivanin silmiin ja hienoinen kohotus naisen kulmakarvalta teki saman sanattoman vaateen kuin mielikin. "Sano, että haluat."

Ihan alussa, tai edes vielä muutama viikko sitten, tällainen järjestely ei olisi onnistunut. Nytkin Ivan oli välillä kahden vaiheilla. Toisaalta hän halusi antautua nautinnolle ja huokailla mikä tervatuista keuhkoista lähti. Toisaalta hän oli ikävän tietoinen siitä, että oli ainoa, joka päästeli ääniä. Ainoa, jota koskettiin ja ikävästi pakotettuna olemaan aloillaan, koska liikkuminen tietäisi horjahdusta ja jompaan kumpaan, oletettavasti kumpaankin, voisi sattua pirusti.

Shiv oli kuitenkin taitava käsittelemään hänen epävarmuuttaan. Kovinkaan kauaa ei mennyt, kun epämukava jännitys katosi kokonaan ja tilalla oli aivan toisenlainen jännite. Syke voimistui ja lopulta oli lähes silkka mahdottomuus pysyä paikallaan. Huokailut muuttuivat urahteluiksi ja voihkaisuiksi, ja henki kulki sisään ja ulos raskaina puuskahduksina.

Naisen ilmestyminen yllättäen hänen kasvojensa eteen sai Ivanin sekavan mielen juoksemaan kirkuen ympyrää. Nyt, nyt, NYT! Mutta ei. Sen sijaan, että olisi suonut hänelle armahduksen jo melkein kivuliaaksi käyvään sykkeeseen Shiv senkus... oli siinä. Toljotti häntä kuin kissa hiirtä pehmeiden tassujensa välissä. Lantion liikahdukset olivat ajaa hänet sekapäiseksi, mutta kädet yrittiessö singahtaa reunalta Shivin kimppuun kuului taas uhkaava narahdus ja hän oli luiskahtaa uppeluksiin.

Hänet oli ahdistettu nurkkaan, eikä se tällä kertaa haitannut yhtään. Ei ainakaan juuri nyt.

"Kiltti", mies huokaisi ja yritti tavoitella Shivin huulia janoisena. Eikö naispaholainen ollut piinannut häntä jo tarpeeksi? Jollei hän olisi ollut yltä päältä märkä vedestä, hän olisi varmaan kiiltänyt nyt silkasta hiestä. "Kiltti, ota minut..."

Shiv sai mitä halusi ja niin saisi Ivankin. Naisen huulet painuivat miehen huulille nälkäiseen suudelmaan ja kaksi vartaloa sulautui yhdeksi. Nainen haukkoi terävästi henkeä suudelman välistä miehen täyttäessä tämän kokonaan.

Hitaasti nainen aloitti keinuvan rauhallisen liikkeen. Kädet ottivat tukea miehen olkapäistä ja hyväilivät toisen niskaa. Ivan ei ollut enää ainoa jonka huokailu ja vaikerrus kaikui kaakeleilta. Miehelle ei kertakaikkisesti annettu mitään muuta vaihtoehtoja kuin olla täysin itsekäs, pidellä kiinni ja nauttia. Vastustaminen oli aivan turhaa.

Eikä Shiv todellakaan ollut jäämässä mitenkään vähemmälle. Jo pelkästään äänestä päätellen naisella oli vähintään yhtä nautinnollinen tunne kuin Ivanillakin. Naisen huulet olivat ainoa osa joka miehelle tarjottiin aina aika ajoin hyviteltäviksi. Suudelmat kävivät aina vain intohimoisemmiksi, mitä enemmän tahti nopeutui. Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään maratoni, joten nainen ei turhia viivytellyt.

Lyhyet kynnet pureutuivat miehen hartioihin, kun Shiv joutui kamppailemaan viivyttääkseen omaa kliimaksiaan. Selkä alkoi panua kaarelle, tekisi nainen mitä hyvänsä, mutta sitkeällä vakaumuksella tämä aikoi tyydyttää ensin miehensä.

Ivan vääntelehti ja kääntyili, eikä hänen mielensä osannut päättää, oliko tämä olevinaan uskomattoman ihanaa vai turhauttavaa ja noloa. Ämpyilystä päätellen aluksi se oli enemmän sitä jälkimmäistä, ja hetken aikaa vaikutti siltä, ettei koko hommasta tulisi mitään. Kiihko alkoi laskea ja mieli ruoski itseään tällaisesta sieluttomasta itsekkyydestä.

Suudelmat olivat se syy, miksi mitään katastrofaalista ei lopulta tapahtunut. Mitä useammin Shiv eksyi suutelemaan hänen vastalauseeseen avautuneen suunsa kiinni ja mitä useammin hän malttoi sen suudelman aikana keskittyä oman itsekkyytensä sijaan Shivin nautinnollisiin huokauksiin, sitä helpompi hänen oli lopulta päästää irti epäröinnistä.

Loppuviimeksi hän ei tainnut olla yhtään sen itsekkäämpi kuin Shivkään silloin, kun hän teki työn ja nainen vain oli. Paitsi että Shiv ei koskaan vain ollut, nainen teki aina jotakin. Niinpä Ivankin yritti, sen minkä vain pystyi. Kädet yrittivät karata pitelemään, mutta joka kerta niiden oli palattava vikkelästi takaisin, jotteivät he olisi liukastuneet ja jysähtäneet ammeen pohjalle. Janoisille huulille suodut suudelmat eivät olleet tarpeeksi, mutta muutakaan ei ollut tarjolla. Siitä huolimatta Ivan ihan oikeasti yritti kamppailla vastaan niin kauan, että Shiv edes saavuttaisi hekumansa huipun ensin.

Taistelu oli hävitty jo ennen kuin se alkoikaan. Tässä asennossa hänen ei loppujen lopuksi ollut mahdollisuutta kuin olla, ja Shiv oli varsin taitava täyttämään hänen mielensä kirkkaalla nautinnolla, kunnes hän humaltunut siitä sekopäisyyteen asti. Vastalauseet muuttuivat ennen ulos ehtimistään valittaviksi ulvahduksiksi ja sormet puristivat ammeen posliinireunoja niin tiukkaan, että oli jo ihme, ettei yksikään rystysistä pamahtanut sijoiltaan. Yhtenä ohikiitävänä hetkenä melkein kivuliaaksi muuttunut syke räjähti kuin päänsisäinen "Little Boy", suistaen ajatukset raiteiltaan ja ruoskien veren virtaamaan kuin kosken. Purkauduttuaan taas kerran naiseen mies valahti rennoksi kuin kuollut. Kasvoilla paistoi hämmennyksen lisäksi häivähdys häpeää.

Hän oli ihan tosissaan yrittänyt tehdä oman osansa. Shiv vain jätti siihen aika vähän mahdollisuuksia.

Miehen lihasten muuttuessa kiveksi juuri ennen laukeamista, saattoi nainenkin antaa itselleen luvan loikata vatsanpohjaa kourivan kliimaksin kyytiin. Ivanin kynnet raapivat ammeen reunoja niin että kitinä kävi ja naisen yhteenpurtujen hampaiden välistä karkasi pitkä valittava ääni.

Selkä kouristi niin pitkälle taakse, että naisen hiukset kävivät päänahkaa lukuunottamatta vedessä. Mustat hiukset liimautuivat leveäksi raidaksi naisen selkään, kun tämä nousi viimeisillä voimillaan takaisin pystyyn. Keho pumppasi endorfiinia vereen, niin että taju uhkasi sumentua kokonaan.

Shiv nojautui eteenpäin ja otti tukea ammeen reunasta, ettei olisi vain rojahtanut miehen päälle. Shiv ei saanut enää pidettyä silmiään auki, mutta huulilla lepäsi tyytyväinen raukea hymy. Nainen tuntui olevan ylettömän tyytyväinen, vaikka Ivan olikin hämmentynyt. Miehellä oli aivan yhtäläinen oikeus saada nauttia aivan itsekkäästi aina välillä. Ei Shivkään ollut jäänyt omasta mielestään ilman huomiota, joten tämä oli ollut kaikinpuolin win-win tilanne.

Shivistä saattoi lukea sen samankaltaisen täydellisen omistautumisen tunteen ja pohjattoman kiintymyksen, joka miehenkin mielessä ylensä kareili tässä kohdassa. Nainen oli hyvillään siitä että mies antautui lopulta ottamaan vastaan mitä annettiin, ilman sen suurempaa panostusta.

Nyt vain näytti siltä, että Shiv oli kuluttanut kaiken energiansa tältä päivältä. Nainen hengitti raskaasti ja kasaili itseään, että jaksaisi nousta ylös ja pois Ivanin päältä. Lopulta nainen puri hampaiden välissä olevaa huultaan ja nousi ylös ja pois ammeesta yhdellä liikkeellä, pysyen kuin ihmeen kaupalla pystyssä. Kauas toinen ei kumminkaan päässyt. Polvet olivat pettää alta, joten nainen nojautui puoliksi istumaan tason päälle. Sattuneista syistä nainen tiesi tason olevan tarpeeksi vahva kannatellakseen häntä.

Lisää hämmennystä oli luvassa, kun Shiv niine hyvineen siirtyi pois ammeesta lepäilemään puoliksi tason päälle. Ivan korjasi luunsa ammeesta jonkinlaisessa endorfiininhuuruisessa äärimmäisessä nolouden tilassa ja kahmi pyyhkeen tuolilta peitokseen seistessään yli ammeen reunojen loiskuneen veden kastelemalla kaakelilattialla. Kiedottuaan pyyhkeen vyötäisilleen hän noukki toisenkin ja ojensi sen vaiti Shiville.

Tämä ei nyt ihan mennyt sillä normaalilla tavalla. Ja mikä vitun kiire Shivillä oli pois heti, kun homma oli hoidettu? Toisaalta... eipä hänkään olisi kovinkaan kauaa ihan vapaaehtoisesti lillunut missään spermavedessä. Pitäisi varmaan pestä amme tai alkaisi vielä haista. Veden siitä ainakin voi päästää ja sen Ivan tekikin. Eipä sitä kovinkaan paljon ollut jäljelläkään alkutilanteeseen verrattuna. Vaahtokin oli kaikki haihtunut pois ja vain siellä täällä muutama kupla enää yritti taistella olemassaolostaan. Se taistelu hävittin viimeistään, kun pyörre imi viemäriin.

Sätkä olisi kelvannut. Se oli hyvä lääke melkein mihin tahansa, vitutuksesta aina hämmennykseen asti.

"Haluatko sinä jotain? Vaikka... mehua tai jotain sellaista?"

Hyvä, että hän oli niin luonteva taas. Seisoi paska jäykkänä aloillaan, pyyhe vyötäisillä ja sen näköisenä, että joku oli humauttanut pesäpallomailalla päälakeen vähän liian lujaa.

Shiv nosti katseensa mieheen ja tuiotti tätä hetken, kulmat kohollaan.
"Anteeksi olemmekohan me tavanneet?" Nainen kysäisi ihan varmuuden vuoksi, kun mies toljotti tätä kuin kännipäissä pokattua seinäruusua sunnuntai aamuna. "Shiv Brecalo, hauska tutustua." Nainen kätteli Ivania ottaessaan vastaan tämä tarjoaman pyyhkeen ja kietoi sen ympärilleen.

Nainen puisteli päätään huvittuneena ja yritti viimeisiä voimavarojaan uhmaten lähteä kävelemään ulos kylpyhuoneesta. Nainen kuitenkin pysähtyi suutelemaan miestään hellästi huulille. Ilme ja fakta etteivät toisen polvet enää suostuneet lukkiutumaan, kertoivat ettei nainen kyennyt kuhertelemaan ja halailemaan yhtään pidempää, ainakaan tässä, vaikka mieli tekisikin. Shiv olisi mielellään maannut miehen sylissä siliteltävänä, kunnes toisen olisi pakko lähteä. Ivanin tympeän pöllämistyneestä ilmeestä saattoi päätellä, että toinen oli nyt jäänyt jotain vaille.

Shiv kiersi kätensä miehen kaulan ympärille ja huokaisi uupuneena.
"Saanko pyytää sinulta jotain, rakkaani?" Nainen kysyi silmät puoliummessa. "Jaksaisitko kantaa minut sänkyyn? En usko, että pääsen portaita alas muuten kuin kaatumalla." Nainen naurahti. Se ei välttämättä ollut edes vitsi. Samalla naisella olisi mahdollisuus saada hiukan kurehtelua, ainakin sen armeliaan vartin verran, ennenkuin miehen olisi pakko lähteä töihin.

Shiv Brecalo kuulosti sen verran hyvältä, että Ivanin hämmentynyt ja hiukan häpeällinen olo parani heti asteella. Se parani toisellakin asteella, kun Shiv, tosin yritettyään ensin lähteä kylpyhuoneesta, palasi roikkumaan vetelänä hänen kaulaansa ja pyysi palvelusta. Ivan ei ollut ihan varma, miksi naisella oli niin kiire luikkia muualle äskeisen jälkeen. Yleensä nainen viihtyi halailtavana vielä pitkään sen jälkeen. Niin pitkään, että Ivan pääsi kiskomaan sauhut vasta naisen nukahdettua. Jos silloinkaan.

Itse asiassa, koska hän viimeksi oli polttanut seksin jälkeen? Siitä oli aikaa. Shiv oli yksinkertaisesti parempaa kuin tupakka, niin uskomatonta kuin se olikin.

Ivan ei ollut sellainen mies, joka tuosta vain nosti jonkun yhdellä kädellä olkapäälleen ja kanteli ympäriinsä lihakset pullistellen kuin ilmapallot. Verrattain kevyesti Shiv kuitenkin nousi maasta. Matkalla alakertaan Ivanin huolella lanteilleen kietoma pyyhe yritti tipahtaa muutamaan otteeseen, ja hän sai venkoilla melko tavalla kyetäkseen sekä kannattelemaan naista että jollain tasolla pitelemään kiinni häveliäisyydestään. Makuuhuoneen viileyteen päästyään hän laski Shivin vuoteelle ja kiristi lannevaatteensa niin tiukalle, kuin nyt vain sai. Se oli melko vähän froteepyyhkeen tapauksessa, mutta yritys hyvä joka tapauksessa.

Vitun vittu ja kyrpien kyrpä. Hänen olisi pian vaihdettava vaatteet ja lähdettävä töihin. Pelkkä ajatus Choronzon'sista seuraavien kahdeksan tunnin verran sai hänen ryhtinsä lysähtämään ja kasvoille sen saman "haistakaa kaikki paska"-ilmeen, joka niillä oli aina töissä. Ilmeisesti ajatus töistä sai sen tupakanhimonkin aikaan ja mies kumartui kourimaan eilisten työhousujensa taskuja askin toivossa.

Tällaisessa hämärän lämpöisessä valossakin hänen ihonsa näytti kylmältä ja kalpealta. Joku positiivinen olisi kuvaillut sitä vaaleaksi kuin luu. Joku vähemmän positiivinen olisi tullut tökkimään sormella varmistaakseen, että mokoma kalmo ihan oikeasti hengitti. Lanteilla roikkuva pyyhekin tuntui häpeilevän omaa teennäistä valkoisuuttaan jouduttuaan kiedotuksi kalpeuden perikuvan ympärille.