Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kellari pt.2

Nainen ei pahastunut siitä että mieskin halusi tehdä osansa. Vielä kun naiselle annettiin lupa ohjata, oli muutos oikeasti mieluinen. Miestä oli helppo ohjailla lantiolla ja jaloilla, mies pystyi tuntemaan naisen mielestä, milloin oli hyvä lisätä tahtia ja milloin hidastaa. Sormet puristivat miehen kämmeniä ja nainen huokaili ja vaikersi toisen liikkeiden tahdissa.

Ei aikaakaan kun Shivin selkä nousi kaarelle irti patjasta ja näytti olevan vaarassa jo katketa, kun nainen laukesi parahtaen. Naisen lihakset sykkivät miehen ympärillä ja toinen haukkoi henkeään.
"Älä lopeta." Toinen aneli huohottaen ja puski lantiotaan kovempaa miestä vasten. Pyyntö oli aivan varmasti tarpeeton, mutta jostain syystä järjiltään oleva mieli käski sanoa sen ääneen.

Shiv päästi irti Ivanin käsistä ja tarttui toisen lantioon. Nainen oli töituskin selvinnyt edellisestä orgasmistaan kun toinen kolkutteli jo ovella. Nainen ei kuitenkaan antaisi sille valtaa ennenkuin mies olisi saanut oman tyydytyksensä. Pää taipui taakse ja nainen uikutti ja voihki toistellen miehen nimeä. Paine kasvoi ja pato odotti murtumistaan.

Tätä menoa Ivan voisi käydä leuhkaksi. Hän ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, miten saatanan kätevää oli osata lukea tuntemuksia tämän aikana. Itse asiassa niin kätevää, että ennen kuin hän ehti olla edes lähellä omaa huippuaan, Shiv kouristeli hänen allaan ja laukesi. Kaiken kähinän ja venkoilun keskeltä Shiv sai kuitenkin parahdettua, ettei saisi lopettaa.

Ivanille se oli mieluisampaa kuin lottovoitto suoraan käteen. Mies jatkoi ahnaammin, ja naisen lantio avusti häntä hitaasti voimistuvissa työnnöissä. Äänet, joita hän sai aikaan, kiihottivat yhtä paljon kuin liikkeetkin. Huohotus muuttui urahteluiksi ja lopulta valittavaksi ulvahdukseksi. Jokainen lihas kalpean ihon alla jännittyi pinkeäksi ja vartalo teki vaistomaisesti vielä muutaman kiihkeän liikkeen. Ilmeisesti se oli luonnon oma keino varmistaa, että kaikki siemen varmasti löytäisi perille.

Jottei olisi lysähtänyt reporankana naisen päälle Ivan siirtyi vähän sivuun ja painautui makaamaan naisen kylkeä vasten. Pää laskeutui rinnalle ja huohottava hengitys kuivasi toisen kahvinruskean rinnanpielen iholla kiiltelevästä hiestä.

Vittu. Vittu, Shiv oli täydellinen. Aivan täydellinen. Kaikin tavoin. Luoja, miten paljon hän naista rakastikaan.

Näissä tilantessa ei ollut väliä ettei nainen osannut lukea tuntemuksia, mies kyllä kertoi ne ihan ääneen, asteittain voimistuvalla volyymillä ja mataloituvalla sävyllä. Naisen silmät puristuivat tiukasti kiinni kun selkä painui kaarelle (tälläkertaa tosin patjaa vasten), sormet kouristivat miehen lantion sivuja ja nainen laukesi toistumiseen melkein kirkaisten. Ivan luhistui naisen rinnalle huohottaen. Shiv oli aivan yhtä hengästynyt ja tämän koko vartalo värähteli vielä hetken katkoen naisen hengitystä ja aiheuttaen vielä muutaman vaimean huokaisun.

Kun nainen lopulta sai silmiään raotettua hiukan, tämä katsoi vierellään makaavaan mieheen. Toinen käsi kiertyi vielä hiukan täristen miehen seläntaa ja silitti kosteaa ihoa kuin kiitoksena. Shiv tiesi, ettei hänen tarvinnut sanoa mitään tällähetkellä. Ivan kyllä tunsi mitä nainen ajatteli tästä juuri nyt. Tässä täydellisessä endorfiini humalassaan nainen olisi ollutkin aivan valmis korvaamaan alttarillaan nököttävän norsumiehen Ivanin tuikealla figuurilla.

Nainen ei kertakaikkisesti kyennyt tässä tilanteessa tekemään mitään muuta kuin silittämään hiljalleen rauhoittuvalla kädellään miehen takaraivoa ja selkää. Hengitys tasaantui hiljalleen ja naisen järki alkoi pikkuhiljaa palailemaan tutulle paikalleen, eli ratin taakse. Uupuneen raukea katse ohjattiin vieressä tasoittelevaan mieheen ja huulille nousi täyttynyt, lempeä hymy.

Ivan oli juuri se miksi nainen oli tämän tunnistanut jo pian ensi tapaamisella: hänen sielunsa. Naisen toinen puoli, se mikä oli ollut kateissa tämän koko ajan, se mitä nainen oli etsinyt ja kaivannut ja se mistä ennustaja oli puhunut niin monia vuosia sitten. Hänen valonsa. Shivin mielen täytti aivan pohjattoman onnellisuuden tunne, joka haki itselleen visuaalista ilmaisua muutaman kasvoja pitkin valuvan kyyneleen muodossa.

Ivaninkin hengitys tasaantui hiljalleen, mutta hänellä ei ollut mitään kiirettä nostaa kasvojaan. Ne lepäsivät vastn lämmintä ihoa ja nauttivat naisen tunnusta. Sydämen sykkeestä, joka tasaantui ja rummutti pian rauhallisena ja varmana. Vasta kun Shivin poikkeuksellisen onnellinen hetki havahdutti hänet, hän nousi ja huomasi naisen katselevan hymyssä suin. Hämärässä jokin kiilsi naisen poskella ja Ivan huomasi silittäessään, ettei se ainakaan hikeä ollut. Nainen oli tainnut itkeä, mutta tällä kertaa onnesta.

Se sai miehen niin hyvälle päälle, että melkein hymyilytti. Ivan kumartui suutelemaan kyyneleet kasvoilta ja puski sitten leukaansa poskea vasten.

Hänen vaimonsa. Hän ei koskaan edes ajatellut menevänsä naimisiin. Hyvä on, kirkkohäitä ei tulisi nytkään, alttarille ei mentäisi vaaleanpunaisissa vaahtokarkkikärryissä ja morsiuskimppua nappaamassa ei olisi puolta sataa sukulaista, mutta maistraattiin mennessä hän lupaisi kyllä pukeutua nätisti. Smith varmaan tiesi, miten. Smithillä oli vaimo. Itse asiassa Ivan oli kutsuttu häihinkin, mutta hän oli käynyt vain pikaisesti onnittelemassa, ja lähinnä vain ja ainoastaan siksi, että se merkitsi Smithille jostakin syystä paljon. Ivanille riittäisi todistajaksi kuka tahansa. Kenties Shiv haluaisi hommata todistajat paikalle, kun tunsi enemmän porukkaa.

Vitut, miksi hän edes ajatteli käytännön asioita nyt? Kuristen Ivan hyvitti hetkellisen poissaolevuutensa näykkäämällä leuanpieltä ja tukistamalla taas tupon mustia hiuksia nyrkkiinsä. Sanoja ei taaskaan tarvittu.

Shiv päästi pienen naurahdusta muistuttavan tuhahduksen miehen suudellessa varkain poskipäille karanneet pisarat. Nainen ei ollut niitä jotka aktiivisesti piilottelivat ajatuksiaan ja tunteitaan puolisoltaan, mutta alkoi ämä jo mennä noloksi pikkuhiljaa. Ivan piti naista kohta aivan kammottavana pillittäjänä, joka ei osannut kontrolloida itseään ollenkaan.

Nainen hymyili, kun mies puski vasten kasvoja ja tuntui uppoavan jonnekkin ajatuksiinsa katse naisen iholla. Shiv kääntyi hiukan enemmän kyljelleen ja nosti jalkansa Ivanin lantion yli. Alastomat vartalot tuntuivat sopivat toistensa vierelle ja lomaan joka suhteessa täydellisesti. Naisen lantion täyteläisen pehmeä kaari oli vastakohtana miehen suoralle ja kulmikkaalle. Kun Ivan harhaili vielä ajatuksissaan nainen siirsi huomaamattomasti miehen toisen käden omalle vyötärölleen, kun toinen harhaili jossain naisen hiusten lomassa.

Shiv jostain syystä piti aivan äärettömästi siitä kuinka hellän omistava mies osasi olla. Ote leuasta, kädet omistavasti vyötärön ympärillä rakastellessa, jopa nyrkkiin puristetut hiukset. Kaikki ne saivat naisen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja sen arvoiseksi, että mies oli valmis pitämään tästä kiinni niin fyysisesti, kuin henkisestikin.

Ivan heräsi horteestaan ja sai naisesta ulos pienen tyytyväisen ynähdyksen. Shivin siristettyjen silmien katse oli suorastaan palvova. Toinen puski miehen kasvoja ja suuteli huulia hellästi, muttei ponnettomasti. Toinenkin käsi kiertyi miehen seläntaa ja nainen oli jälleen kietoutuneena Ivanin pitkän kalpean rungon ympärille kuin mustekala, joka oli tahdoton päästämään irti siitä minkä oli vihdoin saanut kiinni.

"Sinä olet uskomaton." Nainen huokaisi lopulta.

Ivan heräsi ansasta. Shiv oli vanginnut hänet kuin liiani ja kietonut hänen kätensä lantion ympärille. Silmien palvova katse sai Ivanin vakavoitumaan. Oli aina yhtä imartelevaa ja vaikuttavaa huomata, miten arvokkaana Shin häntä piti. Hän keksi satoja syitä jumaloida naista, muttei yhtäkään jumaloida itseään. Silti Sjiv katseli häntä noin, ja kehui uskomattomaksi.

"Niin sinäkin", mies vastasi vakavana, ohjasi naisen kasvot hiuksista pidellen otolliseen asentoon ja suuteli kuin tähdentääkseen sanomaansa. Suudelmien sävy oli päättäväinen ja vakava, ihan kuin nainen olisi vakuutettava omasta uskomattomuudestaan. Lantiolle laskettu käsi siveli pehmeää kaarta ja jänteikäs vartalo kiemurteli naista vasten. Ivan ei ollut niitä miehiä, joiden vartalon alla pullistelivat pikajuoksijan paksut lihakset. Hän oli kuin yksi niistä kuivista kenialaisista, jotka silkalla sisulla jaksoivat joka saatanan vuosi edelleen juosta voittoon jokaisessa 10 000 metrin juoksukilpailussa.

Hän olisi voinut viettää loppuelämänsä naisen omistavassa halauksessa ihailevien katseiden alla. Yhtään vähemmän ihailevia eivät hänenkään katseensa olleet. Kaikessa karkeudessaan hänen kosketuksensankin olivat hyvin kunnioittavia ja palvovia, kävivät ne miten kiihkeiksi tahansa.

Ivanin suudelmiin vastattiin pehmeän rauhallisesti. Nainen näytti hiukan huvittuneelta, koska tämän päässä tästä oli tulossa pikkuhiljaa sellainen 'sä oot ihana, eikun sä'- teinien lemmekäs kina. Ivanin vakavan rauhallinen katse, kuitenkin kertoi ettei sellaiselle ollut tarvetta tai pyrkimystä. Hyvä niin.

Nainen käänsi senverran päätään, että antoi suudelman hiuksiaan pitelevän käden käsivarrelle, kuin hyväksyvänä sen olinpaikasta. Kuivassa ilmassa kosteus kaikkosi taas iholta miellyttävän nopeasti ja sai lähellä olemisen tuntumaan mukavammalta. Miehen lämmin vartalo vedettiin lähemmäs naista vasten. Ivan ei ehkä ollut se suurin ja lihaksikkain, mutta tämä oli juuri täydellisesti mitoitettu siihen, että nainen saattoi painautua miestä vasten ja tuntea olevansa turvassa toisen sylissä.

Shiv suuteli miehen hartiaa ja solisluita. Hengitys tuntui lämpimältä miehen iholla. Käsi kohosi ja sormet upposivat miehen mustien joka paikkaan sojottavien hiusten sekaan. Niitä siirrettiin hellästi pois miehen kasvoilta ja kaulalta, takaisin korvantaa. Paljastunutta kaulaa ja korvan lehteä hiveltiin sormen kärjellä niin että niskakarvat nousivat pystyyn.

Miehellä oli oletettavasti lähestulkoon yhtä raukea olo kuin Shivilläkin, joten nainen teki kaikkensa, ettei rikkoisi sitä, vaan päinvastoin pitkittäisi mahdollisimman kauan. Tämä oli kuitenkin yksi niitä hetkiä, kun saattoi nähdä sen hyvin harvinaiseksi käyvän ihmeen: Ivanin hymyn. Piti vain olla aivan rauhallinen ja helliä toista ihailevasti.

Raukeus oli tosiaan päällimmäisenä tunteena, ja Shivin hively ylläpiti sitä mukavasti staattisella tasollaan. Hymykin käväisi kasvoilla, kunnes ilme vaihtui keskittyneeksi sormien juostessa naisen hiuksien läpi ja availlessa patjan hankaamia takkuja. Naisen hiukset aukesivat melkein itsestään ja jahka ne juoksivat taas silkkisinä sormien välissä, Ivan suki ne selälle ja jätti kätensä lepäämään niiden päälle. Rentous alkoi muuttua raukeudeksi ja silmät lupsahdella kiinni. Shiv toimi hänen peittonaan, mutta naiselle itselleen voisi tulla kylmä ilman peittoa. Niinpä Ivan kurotteli peiton ensin varpaillaan ja kurotti sitten nappaamaan sen reunasta kiinni. Autettuaan peitteen Shivin päälle mies siirsi sormensa silittelemään naisen leukaperiä.

Hän voisi löhötä tässä elämänsä koskaan nousematta. Katsella Shiviä viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla ja hämmästyä joka päivä siitä, millainen onni häntä oli potkaissut. Jotain täysin päinvastaista, mitä tähän saakka.

"Sinä saat nimetä sen kilpikonnan", Ivan totesi ja rikkoi pitkään jatkuneen, lempeän hiljaisuuden. "Sittenpä et ainakaan voi joskus painua helvettiin, kun tajuat virheesi ja haluat eroon minusta. Et kumminkaan kehtaa riistää Marsilta sen kaveria."

Peiteltyään naisen, Ivan sai kiitokseksi suudelman huomaavaisesta eleestään. Shiv olisi omasta mielestään pärjännyt pelkästään miehen lämmölläkin, mutta oli todennäköisempää että nainen olisi alkanut palella myöhemmin. Onneksi oli joku joka osasi ajatella edes jotenkin rationaalisesti raukeasta unnukastaan huolimatta.

Nainen hymyili huvittuneena miehen kommentille.
"Vieläkö sinä kuvittelet että minä sinut hylkäisin? Hölmö mies." Nainen sanoi vaivautumatta loukkaantumaan toisen vieläkin rakoilevasta luottamuksesta. Ehkä pelkkä hellävarainen vihjaus riittäisi huomautukseksi.

Shiv puisti hiukan päätään ja huokaisi hymyillen.
"Et sinä minusta enään eroon pääse. Olisit kieltäytynyt silloin kun oli vielä mahdollisuus." Nainen sanoi ja puristi toista itseään vasten siristäen hiukan silmiään. "Et kyllä välttämättä olisi päässyt eroon silloinkaan. Olet jotain aivan liian hyvää ohitettavaksi ja unohdettavaksi." Shiv kehräsi nauttien toisen sormien kosketuksesta leukaperällään.

"Äläkä kuvittelekkaan alkavasi mussuttaa vastaan." Nainen urahti pehmeästi. "Minulle sinä olet se mitä haluan ja se mitä kaipaan, välittämättä siitä mitä kukaan sinusta ajattelee, sinä mukaan lukien. Silmissäni sinä olet lähes täydellinen ja aion jumaloida jokaista soluasi kunnes kuolen." Nainen sanoi silmissään samanlainen vakava, mutta lempeä katse.

Nainen ei ilmeisesti kuuntelisi yhtään itsemollaamista mieheltä. Mielipiteistä ei kuulemma voinut kiistellä..

Shiv nuhteli häntä lempeästi ja Ivan kuunteli vaiti ja otti opikseen. Jos nyt oli edes tosissaan ollutkaan. Ehkäpä hän puolittain vain halusi kuulla yhä uudelleen ja uudelleen, ettei Shiv ollut menossa mihinkään.

"Minä voin rakentaa sinulle toisen alttarin ja aina vapaa-aikanani istuskella sen päällä. Voit palvoa minua koko sydämestäsi. Kunhan muistat ruokkia ja suoda tarpeeksi tuollaisia imeliä katseita, niin pysyn tyytyväisenä", Ivan tuumasi ja sipaisi sitten sormillaan amorinkaarta: "Ja aina silloin tällöin toki olisi paikallaan sellainen intensiivisempi palvontasessio..."

Tosiasiassa hän tuskin olisi kovinkaan hyvä jumala. Korkeintaan jonkinlainen suojeluspyhimys kaikille vittuuntuneille, eikä hän näitäkään jaksaisi suojella kovinkaan tarmokkaasti. Shiv sen sijaan oli kaikin tavoin jumalallinen, ja tämän palvontaa Ivan harrasti ihan joka päivä. Hän ei polttanut edes tupakkaa ilman, että ajatus jollain tasolla jossain vaiheessa eksyi Shiviin. Joskus nainen taas varasti hänen ajatuksensa kokonaan, kuten nyt.

"En vedä hernettä nenään, vaikket joku päivä muistakaan palvoa minua. Tosin voin mustasukkausuuksissani tulla asiakkaidesi näkyville sihisemään, josta taas on haittaa bisnekselle. Luulevat demoniksi ja kaikkoavat helvettiin."

Shiv nauroi ääneen. Kun miehen sormi laskeutui amorin kaarelle, ei Shiv epäröinyt. Mies puhui intensiivisemmistä palvonta sessioista. Sormi oli jatkamassa matkaansa, mutta nainen nappasikin sen hellästi huuliensa väliin ja imaisi sitä koskettaen suussaan olevaa sormenpäätä kielellään. Ääntä päästämättä sormi päästettiin astetta kosteampana jatkamaan matkaansa.

Varsin itensiivisiksi saattaisikin moiset palvonnat mennä. Mies saisi luvan ontua töihin vasta kun kulttinsa papitar oli saatu nukkumaan.

"Sittenhän minun on vain pidettävä tarkasti huolta, että pidän sinut tyytyväisenä." Nainen hyrisi ja näykkäisi hermoa miehen rinnan sivussa. "Rituaalithan tietenkin aloitetaan jo auringon noustessa.." Uusi näykkäisy eri kohtaan. "Pitäisi varmaan hankkia papittarelle sopivat vaatteet, vai palvonko sinua vanhaan tapaan: päälläni ainoastaan kokoelma koruja?"

Ei yhtään huonompi näky: iättämänä säilyvä tumma nainen pukeutuneena pelkästään hopeisiin koruihin. Siinä olikin jotain millä saisi veren kiertämään vilkkaammin tarvittaessa.
"Meidän täytyy myös sopia juhlapyhistä.." Shiv hyrisi ja lipaisi kielensä kärjellä miehen nänniä. "Ei mielellään enempää enää paastokausia, minulla on niitä nyt jo ihan kylliksi." Kevyt näykkäisy kohonneelle nännille ja suudelma heti perään.

Ivanin silmät laajenivat vähän sormen eksyessä naisen huulien väliin eikä ollut kovinkaan vaikea arvata, mikä mielessä kävi. Kovinkaan kauaa Ivan ei kuitenkaan ehtinyt ajatella, kun Shiv alkoi tyhjentää hänen mieltään tarkoin valittujen hermonpäiden kiusaamisella. Hampaat kävivät rinnalla ja kieli jättäytyi härnäämään toista nänniä. Kevyen näykkäisyn tuottama nipistys ja sitä seuraava lämmin suudelma sai miehen ynähtämään tyytyväisenä.

"Korut ovat oikein hyvä...", Ivan urahti ja kohottautui kyynärpäidensä varaan. Katseessa tuikki taas lämmön lisäksi hiljaksiin heräilevä nälkä. "Liika rituaalivaatetus tietää vain lisää pyykinpesua ja se on vitun ikävää se. Juhlapyhistä voidaan keskustella", mies ojensi taas sormensa ja rahnutti naista korvan takaa kuin ylisuurta kissaa. Sormet etsiytyivät pian takaraivolle ja raapivat hellästi päänahkaa.

"Paaston sijaan pidän jumalanasi huolen, että hukut joka pyhä yltäkylläisyyteen. Oli kyse sitten ruuasta tai... no, mielen ravinnosta. On erittäin tärkeää, että tunnet rituaalista lähtiessäsi saaneesi sekä henkistä että fyysistä tyydytystä. Kokonaisvaltainen onnellisuus on minulle aika helvetisti sydämen asia."

Rapsutus otettiin vastaan ihan niinkuin se oli oletettukin ja nainen hyrisi toiselle tyytyväisenä ja notkisti kaulaansa, että mies sai hyväillä toisen päätä miten tahtoi.

Kun mies liikkui ylöspäin, meni nainen päinvastaisen suuntaan ja liukui hiukan alemmas, että pääsi kyljellään maatessaan suutelemaan miehen vatsaa ja kylkiä.
"Saat entisen uskoni kuulostamaan melko ankealta pilipalitouhulta." Shiv virnisti ja painoi suudelman miehen navalle. "Tuhansia jumalia, eikä yhdenkään tehtävä ole pitää palvojastaan huolta." Kieli kiersi pienenevässä kehässä miehen navan ympäri ennenkuin nainen puhalsi kuviolle hiukan viileää ilmaa. "Ei ainakaan näin hyvin."

Shivin kädet kiertyivät miehen lantion ympärille samalla kun hampaat näykkivät hellästi vatsan hermoja. Sormet piirtelivät miehen alaselälle kuvioita ja eksyivät välillä häntäluuta pitkin pakaroille. Naisen rinnat painuivat miehen etumusta vasten.

Nainen hymyili tyytyväisenä ja siveli miehen kylkiä rintakehältä aina takareisiä pitkin polviin saakkaa hitaan rauhallisin liikkein. Huulet painelivat suudelmia vatsalle pienten näykkäisyiden pitäessä miehen hereillä.

Ivanin silmäluomet pyrkivät kiinni nyt ihan muusta kuin raukeudesta. Kosketus sai jokaisen hermon heräämään ja jokainen sentti hänen ihollaan janosi huomiota. Kädet soivat sitä sivelemällä ja kieli piirtelemällä ympyröitä. Sen jälkeen oli luvassa suudelmia ja näykkäisyjä vatsalle. Litteä, kalpea vatsa jännittyi ja lantio värähti naisen painautuessa sitä vasten. Shivillä oli raivostuttavan ihastuttavan häiritsevä tapa nojailla tiettyjä ruumiinosiaan häntä vasten ja saada hänet sekaisin.

"Minä otan... hyvin vakavasti kaikki sinuun liittyvät asiat", Ivan urisi ja puristi käsillään lakanaa. Kalpeat rystyset muuttuivat vielä kalpeammiksi ja varpaat naksuivat miehen kipristäessä ne tiukkaan. "Olethan sinä yksi ja... ja ainoa kultin jäsen. Itse asiassa, koska olen aivan vitun huomaavainen, tulee sinun palvontamenoissa pitää päälläsi vain yhtä korua. Sormusta, ja minä hankin sen sinulle. Sitä ennen et välttämättä tarvitse mitään. Enkö olekin jalo?" Ivan vitsaili ja lipaisi kuivia huuliaan. Hän halusi naisen huulet ylös ja samalla hän halusi ne juuri sinne, missä ne olivatkin. Vartalo värisi ja mieli halusi vain antautua hyväiltäväksi. Koskettavaksi. Luottaa ihan täydellisesti, ettei se muuttaisi mitään. Yksi itsekäs hetki ei tekisi hänestä alistavaa kusipäätä eikä Shiv tuntisi oloaan nöyryytetyksi.

"Laupeutesi on suorastaan häkellyttävää, rakkaani." Nainen hymyili ja raapi hellästi miehen takareittä pakarasta alas polveen asti yhdellä vedolla. Toinen tunsi kuinka jalkojen karvat seisoivat pystyssä koko jalassa ja tuntuivat karheilta lyhyitä kynsiä vasten.

Nainen hymisi hiljaa suudellessaan tiettyjä kohtia miehen vatsalla. Värinä teki suudelmista vieläkin suloisempia kalpealla iholla.
"Kovin moni ei voikaan lisätä CV:ensä 'jumalolennon vaimo ja kultin johtaja'." Shiv virnisti ja jatkoi huomionsa antamista. Nainen kiersi melkein kohteliaasti miehen herkimmän ja laskeutuessaan alemmas nosti päätään ja kohdisti kevyitä punaisia jälkiä jättävät puraisunsa miehen lantiolle.

Pehmeillä rinnoilla ja hyväilyllä oli mitä ilmeisimmin varsin nostattava vaikutus Ivaniin eikä sitä ollut vaikeaa huomata rintojen edelleen painuessa miehen etumusta vasten suudelmien rytmissä. Shiv kohensi asentoaan pienellä eleellä niin että miehuus sai kasvaa rauhassa kahden kiinteän rinnan välissä.

Nainen ei enää vilkuillut ylöspäin seuratakseen toisen ilmeitä ja eleitä. Ne saattoi kuulla äänestä ja nähdä karkaavasta lakanastakin. Tämä keskittyi vain antamaan aivan kaiken huomionsa siihen pisteeseen asti, että mies käskisi lopettaa. Rauhallisesti nainen painoi suudelman miehen lantioluun päälle ja paineli pieniä rauhallisia suudelmia raidalle, jonka bokserien kuminauha oli painanut iholle. Hengitys oli rauhallinen, mutta eleenä tahalleen aihan hiukan liioiteltu, ihan vain siitä syystä, että se lisäsi pientä liikettärinnoille.

"Kovin moni ei voi lisätä... CV:ensä olevansa... jumaloitu... helvetti vittu saatana", mies vaikersi panoksien hiljaa kohotessa. Shiv tuntui tarjoilevan hänelle tänään melkoista vastakohtien sirkusta; ensin kylmää ilmaa ja kuumia suudelmia, sitten miellyttävän pisteleviä raapaisuja ja helliä hyväilyitä. Lämpöiset rinnat hänen miehuutensa kumminkin puolen, olkoonkin että bokserikangas oli välissä, liikahtelivat naisen syvän hengityksen tahdissa ja niiden tuntu kirvoitti välillä vaikertavia huokauksia tiukkaan purtujen hampaiden välistä.

Koko päivä oli ollut yhtä tuntemuksien ilotulitusta. Jos hänen jokainen vapaapäivänsä olisi tällainen, hän heittäytyisi riemuiten lomailemaan vaikka loppuelämäkseen. Mihin saatanaan he tarvitsivat töitä, kun he voisivat vain nauttia toisistaan loputtomiin? Sanottiin, että kaikkeen hyvään kyllästyi aikanaan, mutta vitut. Hän ei ikinä kyllästyisi Shiviin.

Sydänparka takoi rintalastaa varten niin kiihkeästi, että Ivan pelkäsi sen ponnahtavan ihon läpi kuin alien ja kipittävän suoraa päätä Shivin syliin. Hengitys kutitteli nyt ihan puuvillakankaan reunalla, vyötärönauhan kohdalla. Kädet kourivat nyt patjaa niin, että kynsiä pakotti. Vartalo värisi sekä jännityksestä että nautinnosta, ja huulten välistä karkasi pienie epätoivoinen: "Kiltti... kiltti, tule tänne..."

Nainen ei tälläkertaa pettynyt miehen pyytäessä värisevällä äänellä naisen tulemaan ylemmäs. "Niinkuin tahdot, rakkaani." Nainen vastasi toisen pyyntöön äänellä, joka resonoi naisen rintakehässä ja rintojen välissä miellyttävästi. Kiduttavan hitaasti nainen mateli miehen vartaloa ylemmäs. Oletettaenkin ylhäällä olivat vastassa Ivanin kuumeiset huulet ja kädet, jotain etsivät jotain mihin tarttua.

Shiv hymyili kuin pahanteosta kiinni saatu. Toinen käsi liukui salakavalasti miehen käsien ohi takaisin rikospaikalle ja jatkoi siitä mihin rinnat jäivät. Vapaalla kädellään ja omalla vartalollaan nainen painoi miehen selän kiinni patjalle ja sulki tämän suun suudelmalla. Ohjausvalta oli ilmeisesti palannut takaisin Shiville ainakin hetkiseksi.

Ninen nosti miehen toisen käden Ivanin pään yläpuolelle tyynyjen väliin ja lomitti sormensa toisen sormien kanssa. Ote oli tiukka ja määrätietoinen, muttei liian kova. Vedenväriset silmät katsoivat miehen silmiin ja toinen käsi pysähtyi häpyluun päälle.

"Sinä olet minun" Nainen sanoi matalalla äänellä. "Vain minun."
De ja vu..

Moiseen toteamukseen ei paljoa vastauksia tarvittu ja nainen jatkoi mitä oli aloittanut. Sormet kietoutuivat miehuuden ympärille ja tasaisen rauhallisella rutmillään antoivat miehelle jotain nautinnollisen valittamisen aihetta. Shiv antoi ymmärtää, että Ivan saisi tahtoessaan ohjat omiin käsiinsä, tai sitten tämä oli täysin vapaa nauttimaan kerrankin aivan itsekkäästi jotain hyvää. Shiv hymyili arvoituksellisesti ja varasti aina urahtelujen ja huokauksien välissä suudelman tai hellän näykkäisyn.

Ivan ynisi siihen malliin, että se oli tulkittavissa myöntäväksi vastaukseksi. Kyllä, kyllä hän oli Shivin. Hän olisi ihan mitä nainen vain ikinä halusi. Rytmikäs hyväily ja tasaisin väliajoin huulille tipahtavat suudelmat ja näykkäisyt saivat hänet hyvin pian täysin sekaiseksi. Hetken aikaa näytti siltä, että hän tosiaan antaisi periksi ja nauttisi kerrankin jostain ihan täysin itsekkäästi.

Sitten nainen tempaistiin yhdellä äkillisellä liikkeellä kyljen kautta selälleen. Ivan oli pian kivunnut päälle ja hukuttanut Shivin suudelmavyöryyn. Toinen käsi hakeutui naisen kädelle, aivan kuten Shiv oli tehnyt äsken hänelle ja toinen lantion kautta pakaran alle.

Kenties hän ei ikinä oppisi olemaan itsekäs näissä puuhissa. Jostakin syystä hänen oli vaistomaisesti vaikeaa antautua nauttimaan itse ja antaa naisen tehdä kaikki työ. Se toimi kyllä toisinpäin eikä hän nähnyt mitään ongelmaa Shivin hyväilemisessä. Se ei tuntunut hitusenkaan vertaa alentavalta eikä Shiv itsekkäältä. Kun asiat kääntyivät toisin päin, edes kyky lukea tuntemuksia ei vienyt hänen mielestään sitä käsitystä, että hän oli itsekäs persenaama, joka nautti yksin Shivin joutuessa tyytymään siihen palvelijan rooliin.

Suudelmat muuttuivat näykkäyksiksi ja hampaat kävivät ahneesti pureksimaan kaulalle pieniä, punaisia jälkiä, joita hyviteltiin suudelmin ja hellin kielenlipaisuin. Lantio liikehti malttamattomana, mutta Ivan ei koskaan tehnyt mitään ilman "lupaa". Merkkiä siitä, että sai tulla. Oli se sitten olevinaan jalan nostaminen selälle tai jotain muuta vastaavaa. Niinäkin hetkinä, kun Ivan näytti olevan niskan päällä, todellinen valta naisen vartalosta kuului täysin Shiville itselleen. Aivan kuin nainenkin loppujen lopuksi antoi hänen päättää siitä, miten häntä pideltiin.

Shiv oli niin keskittynyt miehen hyväilyyn, ettei eden reagoinut pientä inahdusta kummemmin äkkinäiseen vetovoiman heilahdukseen. Miehen suudelmakuuro sai ihan yhtä kiihkeitä vastauksia naiselta. Nainen ynisi niska kaarella miehen suosionosoituksille ja ynähdykset vaihtuivat huokaisuiksi, kun suudelmat vaihtuivat näykkäisyiksi.

Ivanin käsi pakaralla ja toinen omalla kämmenellä, Shivin vapaa käsi kiertyi miehen niskantaa, vetäen toista lähemmäs. Lantion liike Shivin omaa vasten oli melkein kidutusta jos toista ei saisi kokonaan. Naisen hengitys tiheni nopealla tahdilla ja toinen jaloista nousi miehen seläntaa, ettei Ivan vain saisi mitään typerää ideaa ainakaan lopettaa tähän.

Tajuamattaan sitä varmaan edes itse nainen vaikersi hiljaa ilmoille miehen nimen. Koko vartalo janosi vain Ivania. Kynnet raapivat miehen niskaa ja selkää, samalla kun toinen käsi puristi miehen kämmentä.

Jo... äh, hän ei edes muistanut miten monennen kerran tänään Ivan liukui naisen sisälle ja aloitti saman hyväilevän, hiljaksiin kohoavan rytmin.

Kaikki tuntui jotenkin voimakkaammalta nyt. Kenties siksi, että mieli ja vartalo oli kiusattu äärimmilleen jo niin useasti tänään. Kumpikin alkoi olla puhki, mutta siitäkin huolimatta oli täysin mahdoton lopettaa. Pitkät punaiset raapaleet selässä ruoskivat mieheen lisää tarmoa, ja pian sen citycoolin vittuuntuneen järjestysmiehen paikalla oli taas järvellä nähty petoeläin. Päämääränään yksi ja ainoa, alla kiemurtelevan naaraan täydellinen tyydyttäminen, mies jatkoi, kunnes luuli räjähtävänsä palasiksi. Hiki pisaroi iholla, liimaten kaksi vartaloa toisiinsa niin tiukasti kuin vain mahdollista. Käsi painoi pakarasta lanteita voimakkaammin häntä vasten ja ylempänä Shivin jalka taas kiskoi häntä lähemmäksi.

Muutama syvä, kiivas työntö ja mieli sirpaloitui kuin päin seinää viskattu kristallilasi. Hetken aikaa näytti siltä, että se sattui. Kasvot painuivat vasten Shivin kaulaa ja yhteen purtujen hampaiden välistä karkasi valittava parahdus. Pian sen jälkeen pakaraa puristanut käsi sukelsi naisen selän taakse ja lukitsi heidät tiukkaan halaukseen.

Toinen kyynelkanava ilmoitti taas olemassaolostaan, sillä se valui yhden kuuman kyyneleen kahvinruskeaa, hampain nirhittyä kaulaa vasten. Mies värähti muutaman kerran kuin kuolinkouristuksissaan ja uikutti sitten hiljaa rakkaimpansa nimen. Jälkiväristykset ravisuttivat vartaloa vielä pitkään äskeisen jälkeenkin, saaden miehen vaikuttamaan palelevalta vaikka hän oli kaikkea muuta.

Shiv voihki ja vaikersi miehen alla. Hengitys tahdistui samaan aikaan miehen kanssa haukkovaksi konsertiksi. Kaikki mitä keho tunsi juuri nyt tulkittii pelkäksi mielihyväksi, joten ei varmaan ollut ihme kun ettei Shivillä ollut ongelmia saavuttaa vielä yhtä hekumallista orgasmia tälle päivälle. Nainen puristi hampaansa yhteen ja pidätteli nautintoaan vielä hetken. Se ei ollut helppoa.

Ivanin taantuminen murisevaksi elukaksi teki siitä vielä vaikeampaa. Tahti ja se tyyli, jolla mies työntyi joka liikkeellään aivan pohjaan asti sai naisen vaikertamaan henkeään haukkoen. Naisen koko vartalo tuntui levitoivan sängyn yläpuolella, kun toinen lopulta menetti kontrollinsa ja antoi mielensä heittäytyä huipulta. Lyhyet kynnen upposivan miehen lapaan kun nainen laukesi tukahduttaen huulilleen pyrkivän huudon puremalla hampaansa miehen olkapäähän.

Ivan tuli vain hetken jäljessä ja nainen saattoi tuntea polttavan tunteen sisällään, kun pedon lailla karjuva mies purkautui kouristaen. Shiv kietoi yhtälailla oman kätensä miehen seläntaa ja piteli tätä sylissään. Nainen silitteli hiukan katkonaisin liikkein miehen takaraivoa.

Kuin toisiinsa kiinni hitsattuina nainen tunsi myös omien lihastensa värisevän ja sykkivän. Mies vapisi kuin kuumeinen horkassa ja Shiv koitti vain pitää tästä kiinni. Olisi voinut luulla maan järisevän, kun katsoi näitä kahta.

Nainen oli aivan lopussa. Toisen energia oli kulutettu aivan tyystin ja jälkilämpö muutti jokaisen raajan lyijyksi. Kaulaa kirvelsi hiukan, mutta se ei edes tuntunut haittaavan. Ainoa millä oli jotakin merkitystä oli Ivan. Nainen käänsi hiukan päätään ja suuteli toisen mustia hiuksia uupuneena. Shiv joutui oikeasti hiukan kamppailemaan pysyäkseen hereillä ja tajuissaan, mutta tämä ei tahtonut päästää miehestä irti.

Shiv tuntui olevan yhtä väsynyt kuin hänkin. Ivan soi muutaman laiskan suudelman pahoinpitelemälleen kaulalle, mutta ne kävivät jo ponnettomiksi pikkuhiljaa. Hänenkin hartiaansa kolotti siitä, mihin Shiv oli puremalla purkanut osan huipustaan. Nopea vilkaisu paljasti hartialla hiljaksiin sinertyvät hampaanjäljet.

Joskus tällaisina hetkinä hän kaikesta raukeudesta huolimatta ei halunnut yksinkertaisesti nukahtaa. Mitä hän tekisi, jos hän aamulla heräisikin synkästä kerrostaloyksiöstään ja toteaisi kaiken olleen saatanan todentuntuista unta?

Ja saatanan pitkää unta. Ei, kyllä tämä totta oli. Mutta silti. Nukahtaminen tässä tilanteessa sai kaiken tuntumaan... lopulta. Hän ei halunnut tämän loppuvan koskaan. Hän halusi röhnöttää tässä puhumatta mitään seuraavat sata vuotta ja kuunnella naisen sydämen tasaisesti palautuvaa rytmiä. Hänen oma sydämensä hakkasi edelleen kuin pajavasara. Lieni selvää, kummalla heistä oli parempi kunto ja kestävyys. Tosin tuskinpa Shivillä oli kovasti valittamista; harvempi parempikuntoinenkaan mies olisi jaksanut yhtä usein päivässä täysin toimintakykyisenä ja viriilinä. Ei, vaikka olisi halunnutkin.

Shiv toimi paljon paremmin nostattavana lääkkeenä kuin minkäänlaiset teolliset wannabe-viagrat.

Silmät lupsuivat taas ja tällä kertaa Ivan ei saanut niitä enää auki. Hengitys muuttui rauhalliseksi ja kasvojen uurteet silisivät lihaksien rentoutuessan. Vain kädet jäivät enää puristamaan naisen ympärillä mielen lipuessa hiljaa uneen.

Shiv hymyili uupuneena, miehen vajotessa rentoon uneen. Aivan viimeisillä voimillaan Shiv veti peiton Ivanin päälle ja sulki silmänsä. Shiv ei jaksanut, eikä edes halunnut siirtää Ivania pois päältään. Mies saisi toimittaa elävän peiton virkaa, niin kauan kuin tahtoi. Uni tuli kuin telotuskomppanian luoti ja ensimmäistä kertaa sairaalasta pääsynsä jälkeen nainen nukku kokonaisen yön heräämättä kertaakaan kirkuen ja hiestä märkänä.

Nainen alkoi herätä hiljalleen samaan aikaan auringon kanssa, vaikkei huoneessa ollut edes ikkunoita. Sisäinen kello oli niin vahva, ettei sitä tarvinnut valolla vahvistaa. Ensimmäinen asia jonka nainen tunsi, oli Ivanin kädet ympärillään, lämmin vartalo naisen selkää vasten ja rauhallinen, tasainen hengitys jonka ilmavirta kutitteli poskipäätä. Shiv ei voinut kuvitella parempaa paikkaa mistä herätä.

Aamun rutiinit odottivat, mutta naisen puolesta saisivatkin odottaa vielä vähän aikaa. Kun nainen venytteli varovasti koko vartalonsa mitalta kiertyivät miehen kädet ympärille tiukemmin. Mies urisi jotain unestaan ja jatkoi sitten saumattomasti rauhallista untaan. Shiv makasi tyytyväisenä miehen syleilyssä kuin unilelu. Ivanilla oli ensi yö taas töitä, joten Shiv ei halunnut vahingossakaan herättää tätä. Mies oli rauhallisen unensa ansainnut.

Nautiskeltuaan tarpeeksi kauan miehen spoonaamisesta Shiv kääntyi ympäri toisen sylissä, saaden miehen kierähtämään selälleen. Nyt ympärillä oli enää yksi käsi, jonka alta olisi helpompi hiipiä hetkeksi muualle, katkaisematta miehen unta. Vastentahtoisesti nainen hivuttautui pois ja peitteli miehensä uudelleen.

Jopa Shivin oli pakko myöntää että viimeyö oli ollut uskomaton. Shiv ontui pari ensimmäistä askeltaan pois sängyn viereltä, ennenkuin sai jalkansa suoriksi. Tähän kykeni vain yksi mies. Nainen oli elämänsä aikana tehnyt vaikka ja mitä, tämä tiesi ja taitoi monia asioita, oli taistellut areenalla kuolemaan, joten kunnossakaan ei ollut moitteen varaa. Silti yksi ainoa venäläistaustainen portsari kykeni naimaan häneltä tajun kankaalle. Noh, lohdutuksena mies oli simahtanut itse minuutin ennen Shiviä, mutta saavutus oli silti uskomaton. Oli vain toivottava ettei mies ollut kovin kipeä, olkapäässään olevia purujälkiä lukuunottamatta aamulla. Olisi ollut sääli jos mies olisi alkanut vähentää.. hmm jumalanpalveluksia, hiertymien takia.

Parin tunnin venyttelyn ja suihkun jälkeen oli hyvä hiipiä takaisin miehen syliin, niinkuin ei olisi koskaan lähtenytkään. Ivanilla oli ovela tapa kiertyä kuin villiviini naisen ympärille kun tämä tuli takaisin sänkyyn. Vaikkei mies ollut tiedettävästi herännyt missän välissä, tuntui tämä silti kaivanneen naisen pehmeitä muotoja syleilyynsä. Shiv hymyili lämpimästi ja suuteli miehen leukaa rauhallisesti, puhaltaen ihan hiukan viileää ilmaa toisen kaulalle.

Ivan oli niitä ihmisiä, jotka näkivät unia vain harvoin ja ne harvatkin olivat yleensä pahoja. Tänä yönä hänen unensa olivat kuitenkin olleet miellyttäviä, sangen Shiv-pitoisia ja ne olivat pitkälti toistaneet illan tapahtumia. Tässä viimeisimmässä he olivat kuitenkin rannalla ihan viattomissa tunnelmissa. Shiv ui, hän löhösi hiekalla ja koiran kokoinen Mars söi lohta hänen vieressään. Viileä merituuli puhalsi kaulaa vasten ja sai hänet sulkemaan silmänsä nautiskellen.

Uni karisi hiljaksiin mielestä ja silmät aukesivat puolilleen, mutta merituuli jäi. Tuuli ja kirkas meren sinisyys.

"Mm", Ivan mumisi, jahka mieli viimein heräsi kokonaan unestaan. Shiv lakkasi puhaltelemasta hänen kaulaansa, mutta merenväriset silmät eivät kadonneet mihinkään. Hän voisi tottua tällaisiin heräämisiin. Yleensä hän heräsi kauan naisen jälkeen, vittuuntuneena, vailla tupakkaa ja kylmissään. Nyt ei ollut kylmä, aamusätkä saisi odottaa hetken ja vitutus taisi vielä vetää sikeitä.

Häntä jomotti. Moista tuntui vähän joka puolella, mutta olkapäällä ja etumuksessa varsinkin. Eipähän tarvinnut miettiä, oliko se eilinen ollut unta vai totta. Jeesus kristus taivaassaan, se oli käsittämätöntä. Shiv oli ollut käsittämätön. Hänen kulttipapittarensa. Ohuet huulet venyivät kuivaan hymyyn ja kurottivat nopeaan suudelmaan.

"Huomenta", Ivan ynisi ja pyöräytti jomottavaa hartiaansa. Shivin kaulan jäljet peittyivät hiusten ja varjojen alle, mutta hänen kalpealla ihollaan oli helppo nähdä eilisen tulos. Komean kokoinen mustelma, jonka keskellä oli muuta tummempi, puolikuun muotoinen alue.

Shiv katseli hiljaa hymyillen kun mies pikkuhiljaa virkosi enemmän ja enemmän unestaan. Siinä oli jotain oudolla tavalla ihanaa olla ensimmäinen asia, jonka joku toinen näkee herätessään ja hymystä päätellen näky ei ainakaan ollut epämiellyttävä Ivanillekkaan.

"Huomenta mieheni." Nainen hyrisi takaisin. "Nukuitko hyvin?"
Tarpeeton kysymys, mutta tulipa kysyttyä.

Nainen puski hellästi toisen kasvoja ja antoi vielä pari pientä suudelmaa lisää toisen leualle. Kun Ivan pyöräytti hartiaansa, niin että peitto ja hiukset siirtyivät, saattoi nainenkin nähdä mitä oli tehnyt. Naisen kasvoille nousi pahoitteleva ilme ja toinen puri huultaan. Sormet koskettivat varovasti mustelman ääriviivoja.

"Anteeksi.." Nainen hymyili pahoillaan ja näytti melkein luimistavalta koiralta. "En tainnut olla ihan omat itseni herra enää loppuillasta." Nainen esitti lievittävän asianhaaran, toivoen valamiehistöltä armoa. "Sinulla on vain taito saada minut kokonaan järjiltäni."
Niin hyvässä kuin pahassakin.

Shiv silitteli miehen hiuksia ja paineli pieniä suudelmia heräilevän rakkaansa kalpealle iholle. Naista harmitti tämän turmeltua kiihkoissaan miehen alabasterisen hipiän. Olihan toisella tietenkin hoitoja mustelman kadottamiseksi, mutta hampaanjäljet saattaisivat näkyä vielä viikkoja.

Noh, positiivisena puolena sanottakoon, että jos nainen löytyisi tunnistamattomana jostain ojasta, oli miehellä ainakin ajantasalla oleva hammaskartta..