Yksi ovi, kaksi nimeä..

"No, kiitos.. kai." Nainen hymähti hymyillen, kun mies ilmoitti ettei välittänyt pätkääkään miltä nainen näytti. Kai se nyt vaan piti ottaa kohteliaisuutena.

"Totta, minä siivoan mieluummin itse eikä puutarhan hoitokaan ole minulle vierasta." Nainen hymyili.
"Se mitä yritän varmaan sanoa on se että olen mieluummin köyhänä sinun kanssasi, kuin rikkaana kenenkään muun kanssa." Shiv totesi sitten neutraloidakseen edes hiukan miehen naaman happamuutta. Mies oli taas sellaisella normaalia huumorintajuttomammalla tuulella. Shiv laski päänsä takaisin toisen rinnalle ja huokaisi. Nainen poti syyllisyyttä, kun oli taas onnistunut tekemään Ivanin olosta hiukan kurjempaa. Nainen makasi siinä miehen vierellä ihan hiljaa ja piirteli sormellaan kiemuraisia kuvioita miehen paidan läpi.

Shiville raha ja varakkuus eivät koskaan olleet mitään tekijöitä elämässä. Nainen oli elellyt hintahaitarin molemmissa päissä ja tullut kuitenkin siihen lopputulokseen että siinä kultaisen keskitien kapeammassa laidassa ihminen pysyi rehellisenä, jos ei nyt muille niin itselleen.

"Meidän ei tarvitse lähteä vielä moneen tuntiin." Shiv totesi melkein tyytyväisenä. "Mitä sinä haluaisit tehdä?" Shiville riitti tässä makoilu ja murjottaminenkin, mutta tämä päätti kysyä siltä varalta että Ivanilla oli jotain agendaa mielessään.

Ivan tunsi naisen syyllisyyden, mutta päätti olla antamatta synninpäästöä. Hän ei pitänyt tuonkaltaisesta leikinlaskusta. Hän oli ihan tosissaan puhuessaan loppuelämästä, vähintään, eikä minkään sortin lihominen saisi häntä kääntymään kenenkään muun puoleen. Uskottomuus nyt kenties, jos oli pakko jokin keksiä.

"En minä tiedä", Ivan vastasi nyrpeänä kyselyihin. Maattuaan hetken aikaa vaiti ja odotettuaan, että Shiv tajuaisi pyytää anteeksi typeriä puheitaan (mitä nyt ei tietenkään tapahtunut), mies nousi terveen kyynärpäänsä varaan ja laski katseensa puolella rinnalla loikoilevan Shivin päälakeen. Kampaus oli moitteeton ja siisti, kuten aina. Hänen omat hiuksensa juoksivat siellä täällä mustina lonkeroina, aivan kuin jokainen erillinen hius olisi kapinoinut kaikkia muita vastaan ja halunnut viettää lyhyen elämänsä kaikkialla muualla, paitsi muiden hiusten seurassa.

"Älä vitsaile minun uskottomuudestani. Minä en ikinä pettäisi sinua", mies käski. Hän saattoi valehdella muille ja käyttää hyväkseen, mutta Shiv oli toista maata. Shiviä hän ei ikinä pettäisi. Nainen oli hänelle kaikki kaikessa, ja sinä päivänä kun hän saisi itsensä kiinni petoksesta, hän säästäisi naiselta vaivan ja ampuisi itse itsensä.

Nainen tunsi toisen liikkuvan ja nousi itsekin kyynärpäänsä varaan ja käänsi katseensa Ivaniin. Toisen sanat saattoivat näpäyttää kipeästi, mutta niistä tuli enemmän hyvä ja turvallinen olo kuin nolo ja syyllinen.

Ivan tiesi jo kuinka pahasti naista oli jallitettu edellisissä suhteissa. Asialla pilailu oli enemmän itsesuojelu mekanismi kuin mikään muu. Kun ajatteli tulevaisuuden kääntyvän sellaiseen suuntaan ei tullut sitten pahana kolauksena kun niin kävikin. Oli Shiv kuinka lumoava ja eksoottinen nainen hyvänsä, miehet tuntuivat olevan aina luolamiehiä ja heille oli annettu käsky täyttää kaikki maat jälkeläisillään.

Naisen kokemuksella mies ei ollut yksiavioinen eläin, mutta ainahan saattoi löytää sen poikkeaman stereotyypistä.

Shivin takahampaat purivat yhteen kun naisen mielen läpi kävi sateenkaarena läpi ne kaikki tuntemukset jotka pettymiseen liittyivät. Toinen pyyhki ne tietoisesti jonnekkin kauas pois ja katsoi syvälle miehen harmaisiin silmiin.

"Anna anteeksi." Shiv sanoi rauhallisen totisella äänellä.

Niin paljon kuin Shiv olikin paasannut hänelle luottamuksesta ja siitä, miten hän saisi kosia vasta luottaessaan, nainen itse ei luottanut häneen. Tai kenties se epäluottamus kohdistui koko miessukupuoleen, mutta joka tapauksessa.

"Et saa", Ivan tokaisi. "Sitten, kun olemme... tai kun olen vanha impotentti pidätysvaivainen käpy, jolla on dementia ja aivovaurio, enkä edelleenkään ole jättänyt sinua, saat. Minä en ole koskaan kaivannut ketään, paitsi nyt. Nyt, kun sinä tulit. Miksi vitussa minä hylkäisin sinut ja alkaisin harrastaa vieraissa loikkimista, kun elämälläni on viimein joku muu tarkoitus, kuin vetää sätkää ja ruokkia Marsia?"

Romanttiset puheet olisivat kai olleet romanttisempia vähemmillä vituilla höystettynä, mutta Ivanin suusta tämä oli sitä kaikista aidointa, sydämellisintä ajatusvirtaa. 'Minä rakastan sinua' muutettuna muutamaksi pitkäksi, selittäväksi lauseeksi. Jos Shivillä oli epäilyksiä, olkoot. Niin oli hänelläkin. Hänen oli vaikea kuvitella, miksi Shiv pitäisi häntä kiinnostavana vielä vuosienkin päästä. Nainen oli... jotain sanoinkuvaamatonta. Hän oli sentään vain hän. Tavallinen, tylsä ihminen, joka ei oikeastaan osannut paljoakaan. Paitsi polttaa ja heittää humalaisia ihmisiä ulos.

"Ihan vitun sama, mitä muut miehet ovat tehneet sinulle. Minä en tee. Minä kuolen mieluummin, kuin aiheutan mielipahaa sinulle. Tai no, okei, voin minä joskus huonona päivänä vittuilla mutta se on eri asia. Uskoton minä en ole ikinä. Jos on maistanut kerran kaviaaria, miksi vaihtaisi sen kasaan erilaisia paskalaatuja?"

Tyhmä vertaus, Ivan kun ei oikeastaan pitänyt kaviaarista. Mutta kumminkin. Shiviä oli vaikea verrata ruokaan. Vaikea verrata oikeastaan mihinkään. Tämä oli jonkinlainen viides elementti, joka ruokki Ivania kuin happi tavallisia ihmisiä.

"Olkoon sitten niin." Nainen totesi hiljaa.

Jos Ivanille ei vielä ollit valjennut, saattaisi sen tulla nyt yllätyksenä, mutta ei edes Shiv ollut täydellinen.

Shiv hengitti syvään ja hymyili varovaisen pahoittelevasti.
"Olen minäkin varsinainen tekopyhä paska." Nainen tuhahti katseen valuessa jonnekkin alas miehen ohi. "Kyllä minun pitäisi jo tietää paremmin, ettet sinä ole niinkuin kukaan muu."

Ivan oli aivan oikeassa. Shivillä ei ollut mitään oikeutta pyytää täyttä luottamusta, kun ei vielä osannut antaa sitä 100% itsekään. Nainen oli luullut luottamuksensa olevan täydellistä. Kyllä se olikin Ivaniin Ivanina, mutta ei ilmeisesti miehenä ja ihmisenä. Siinä olikin jotain mikä oli korjattava. Onneksi naisella oli aikaa opetella, sillä mies ei ollut menossa minnekkään.

Shiv laskeutui alas kyynerpäänsä varasta ja laski päänsä alemmas miehen vatsalle kuin toruttu koira. Nainen ei selitellyt tai pyytänyt uudelleen anteeksi, hän saisi sen sitten joskus. Toinen vain kietoi kätensä miehen vartalon ympärille ja piti kiinni.

Nainen sulki silmänsä ja halasi miehen vyötäröä. Päänsä sisällä nainen sätti itseään omasta tyhmyydestään, mutta toisaalta ei tämä ollut tiennyt paremmasta. Shiv päätti alkaa totuttaa itseään aivan oikeasti siihen ajatukseen ettei Ivan ollut kuin kukaan muu. Tämä oli jotain erillaista, jotain mitä nainen oli odottanut koko pitkän elämänsä ajan. Hän ei saisi tyriä tätä suututtamalla miehen omalla tyhmyydellään. Nainen henkäisi vaikka vain estääkseen itseään itkemästä.

Maailma oli vuosisatojen saatteessa onnistunut salakavalasti ja lähes huomaamatta katkeroittamaan naisen. Eipä kovin ja kauneinkaan helmi säilynyt vuosisatoja ilman naarmuja.

Ivan katseli hiukan hämmentyneenä alas vatsalleen vajonnutta naista, joka puristi vyötäisiä ja henkäisi hiukan sen kuuloisesti, että aikoi vollottaa. Huoneen täytti naisen syyllisyydentunto.

Olikohan Shiv ollut yhtä nyreissään tajutessaan hänen luottamusongelmansa? Hän ei luottanut tunteen pysyvyyteen ja Shiv taas ei luottanut hänen uskollisuuteensa. Mahtavaa. Vaikkei hän mitään parisuhteista tajunnut, niin epäluottamus oli ilmeisesti aika paska perustus. Kovinkaan moni liitto ei kestänyt, jos kumppanit kilpaa epäilivät toisiaan ja yrittivät elää miellyttääkseen, jotta pelot eivät toteutuisi.

Olikohan Shiv alun perinkään halunnut edes sänkyyn hänen kanssaan? Jos sekin oli vain jotain lahjontaa? Kuvottava ajatus. Silloin hän olisi tietämättään ollut... ei. Kyllä nainen ainakin aina oli tuntunut siltä, että halusi. Ja muutenkin tuntunut tyytyväiseltä. Ilmeisesti epäluottamus oli niin syvää, ettei Shiv ollut tajunnut sitä itsekään. Luojan kiitos tajusi nyt. Hän ei haluaisi herätä jonain aamuna siihen, että nainen olisi päättänyt yhtäkkiä hänen olleen uskoton ja raahannut kostoksi sen paidattoman puutarhurinsa paikalle.

No, ehkei Shiv nyt varsinaisesti kostaisi pettämällä takaisin, mutta ketkeroituisi kumminkin. Muuttuisi kylmäkiskoiseksi eikä hänellä olisi hajuakaan, miksi vitussa.

"Sori", mies mutisi vaivaantuneena ja kurotti silittelemään naisen hiuksia. "Kyllä sinä saat anteeksi. Sen oli vaan tarkoitus olla vitsi tai sellaista. En minä pidä siitä, että pidät minua uskottomana, mutta kai viidessäsadassa vuodessa sitten menettää vähän uskonsa toisiin. Minulta siihen meni seitsemäntoista vuotta, joten paremmin sinä olet pärjännyt."

Naisen kyyneleet, maailman liikkeellepanevin vesivoiman muoto. Sääli oli ettei nainen edes käyttänyt niitä sellaisina. Mihin sellaista kiristystä olisi edes tarvittu kun mies olisi noutanut kuun taivaalta, jo pelkästä ajatuksesta. Shiv onnistui pitämään hanat kiinni muutamaa pientä pisaraa lukuunottamatta. Nekin imeytyivät Ivanin mustaan paitaan lähes jälkiä jättämättä.

Hiuksia silittelevä käsi teki olon ainakin vähän helpommaksi. Toisen sanat olivat vain vaivaantuneisuuden tunnossa soperrettuja, mutta hyvä yritys. Vaikka Ivan antaisikin anteeksi, ei nainen antaisi itselleen anteeksi ennenkuin oli korjannut ärsyttävän virheen ohjelmoinnissaan.

"Meillä taitaa olla molemmilla vielä aika paljon opittavaa." Monestikkohan nainen oli tuon sanonut. Nainen kääntyi ympäri niin, että pystyi katsomaan miestä silmiin. Vedenvärisissä silmissä oli vielä niiden parin vesipisaran jättämiä merkkejä. Nainen vain katseli miestä joka silitteli tämän hiuksia rauhoittavasti.
"Et ole koskaan pettänyt lupaustasi, joten luotan sanaasi."

Eipä toinen sen kummemmin ollut mitään luvannutkaan loppuelämänsä lisäksi, mutta sitä sanaa oli paha lähteä pettämään. Mitä Shiv yritti sanoa oli se: ettei tämä epäilisi toista enään mistään, kunnes toisin todistettiin. Pikkuhiljaa syyllisyys hälveni ja tilalle alkoi laskeutumaan se tavallinen rauhallisuus. Miehen silittely tuntui hyvältä, mutta mitä nainen olisi todella kaivannut oli suudelma.

Ivanilla ei ollut mitään ihmelääkettä epäluottamukseen, petetyksi tulemisen kipuun tai katkeruuteen. Kyyneleiden jättämät kosteat vanat hän sentään osasi pyyhkiä peukalollaan. Shiv lupasi luottaa, mutta Ivanin oli vaikea uskoa, että se ihan noin vain onnistuisi. Toisaalta, oliko sillä väliäkään? Kyllä Shiv sen oppisi. Toivottavasti. Eri asia oli, miten hän osasi suhtautua siihen, että nainen odotti hänen koska tahansa pettävän tätä jonkun muijan kanssa Choronzon'sin vessassa. Normielämä nyt vielä onnistui sellaisen epäilyn alla, mutta olisi sitä nyt vähän vaikea lemmiskellä, kun tiesi, että tämä oli toiselle jotain laina-aikaa.

Ehkä hänen pitäisi yrittää lakata käymästä monologia keskenään. Yleensä niillä keskusteluilla oli tapana tehdä olosta vain kurjempi. Sitten Shivin ilmaannuttua hän oli löytänyt itsensä yhä harvemmin keskustelemasta sen muuriensa sisäpuolella asuvan, vittuuntuneen Ivanin kanssa maailman äärettömästä kurjuudesta. Itse asiassa muurien sisäpuolinen Ivan oli vaikuttanut ne harvat kerrat jopa vähän tyytyväisemmältä kaverilta.

Paitsi nyt.

Kädet vaelsivat naisen olkapäille ja auttoivat tämän ylemmäksi, niin että nainen lepäsi taas tervettä yläruumiin puolta vasten. Leukaan tarttuvat sormet olivat tällä kertaa vähän vähemmän käskeviä vetäessään naisen suudelmaa varten. Suudelmakin oli vähän vähemmän käskevä.

Lohduttava olisi ehkä oikea sana. Hän yritti lohduttaa. Olla... myötätuntoinen ja välittävä. Se oli kaiken kaikkiaan melko vierasta ja näytti päällepäin lähinnä varomiselta. Piti vain toivoa, että vaikkei Shiv osannutkaan lukea fiiliksiä hänen laillaan, nainen tunsi häntä tarpeeksi hyvin tajutakseen epätoivoisen yrityksen.

Toisen haparoiva kokeilu sai onneksi aikaan suuri sen tahdotun efektin. Naisen mieli rauhoittui kokonaan ja palasi loppujen lopuksi takaisin rakastavaan harmoniaan. Suudelma oli pitkä ja lempeä. Shiv kietoi kätensä miehen ympäri ja hyväili miehen niskaa sormillaan hellästi.

Huulille palasi vihdoin toisen rauhallinen hymy ja nainen oli kokonaan taas oma itsensä. Pää lepäsi miehen rinnalla rauhallisesti ja käsi kulki miehen rinnalla piirrellen taas laiskasti kuvioitaan. Ei se äskeistä pyyhkinyt tapahtumattomaksi, mutta oli ainakin lohduttava tietää että tätä parisyhteen maljaa sai ravistellakkin, ilman että se läikyttäisi edes vettä pöydälle.

Ivan kävi taas dialogia päänsä sisällä. Sitä ei ollut vaikeaa huomata. Toisen katse harhautui yleensä hiukan ja liikkeissä oli aivan pieniä katkoksia.

"Ivan." Nainen sanoi havahduttaakseen toisen. "Käyt keskustelua sanomatta sanaakaan. Puhu minulle, älä itsellesi.." Shiv sanoi. Nainen tunsi kuinka tämän ääni resonoi takaisin miehen rintakehästä ja sekoittui tämän sydämmenlyönteihin.
"Voin melkein kuulla miten kovasti ajattelet jotain. Sano se ääneen." Nainen pyysi. Äänessä ei ollut mitään komentavaa. Nainen vain halusi päästä paremmin toisen pään sisälle ja saada selville mitä mies ajatteli tälläisen keskustelun jälkeen.

Shiv havahdutti hänet mietteistään pyytämällä puhumaan ääneen. Hän kuulemma kävi taas keskustelua sanomatta sanaakaan. Ivan vaihtoi vähän asentoa, joskin se kävi hankalaksi Shivin retkottaessa vangitsevasti hänen päällään. Eipä sillä tosin väliä; hän oli mieluusti naisen vanki. Kunhan vain saisi sen luottamuksenkin.

Hän ei ollut tottunut puhumaan sanoiksi ajatuksiaan. Itsensä kanssa keskusteleminen ei ollut niinkään puhumista. Se oli jonkinlaista tietoista, kronologisesti etenevää ajattelua ja kyseenalaistamista. Yleensä hänen tapauksessaan negatiivista sellaista.

Miehestä pääsi jonkinlainen turhautunut ähkäisy tämän yrittäessä keplotella itseään tilanteesta. Hän voisi paeta tupakalle, mutta se tietäisi poismenoa Shivin lämpöisestä läheisyydestä. Hän oli tullut riippuvaisemmaksi naisen ympärillä säteilevästä rakastavasta rauhasta kuin nikotiinista. Joku olisi voinut väittää, että jälkimmäinen oli parempi riippuvuus. Joku taas olisi voinut väittää, ettei vaarallisempaa maailmassa ollutkaan.

"Se on häiritsevää", mies sai lopulta todetuksi. "Jos minä olisin halunnut raahata akkoja vessaan paneskeltavaksi, olisin tehnyt niin siitä asti, kun menin duuniin. Joka ilta joku keskenkasvuinen kana tyrkyttää persettä päästäkseen sisälle ilman ikää. Jopa kaltaiseni ruma mulkku saa, jos haluaa, kun on töissä Choronzon'sin portsarina. En minä halunnut ketään. Minä en tarvinnut ketään. Sitten sinä tulit. Miksi minä vittu pettäisin sinua jonkun horon kanssa, kun sinä olet... tuota noin, parasta, mitä on. Siis mitä minulla on. Jos nyt ihan välttämättä alkaa tehdä mieli kun olet muualla, voin aina kiskoa lapaseen ja ajatella sinua."

Hyi vittu, Ivan. Idiootti.

"Tai sovitaan, etten sanonut äsken mitään enää sen 'olet parasta, mitä minulla on' jälkeen."

Koville se otti, mutta saipa mies lopulta sanan suustaan, eikä se ollut: 'menen tupakalle.' Shiv asettui toisen viereen niin että saattoi katsella miestä, mutta kuitenkin niin ettei toinen päässyt kiemurtelemaan karkuun.

Noh, itseppä halusit kuulla mitä mies miettii.
Shiv ei nauranut, eikä tirskunut, hymyili vain ja kohotti hiukan kulmiaan. Seuraten esimerkkiä nainen puhi itsekkin ääneen mitä mietti.

"Minäkin sain suostutella sinua senverran pitkään, etten välttämättä edes uskoisi sinun sortuvan johonkin kottaraiseen pelkästä hetken mielijohteesta." Nainen totesi. "Se toinen olisi joku joka on pehmitellyt sinua jo pidemmän aikaa ja se tekisikin pettämisestä vieläkin pahempaa. Ei se känninen tappo, vaan se harkittu murha." Nainen hymähti ja katsoi sitten Ivaniin.

"Mutta sinulta ei sellaista tarvitse odottaa." Nainen totesi ja huulille nousi hymy. Nainen ainakin tahtoi koko sydämmestään uskoa siihen.

Naisen silmät siristyivät hiukan ja toinen selvästi arvioi jotain.
"Oletko sitten joskus tehnyt.. niin?" Toinen kysyi viattomalla mutta uteliaalla äänellä. Eihän siinä mitään pahaa ollut. Naisen jalka nousi miehen seläntää. Nyt ei ihan oikeasti kiemurreltu pois tilanteesta.

Jokainen nainen halusi kuulla olevansa jonkun oma seksifantasia. Mielellään tietysti oman vastapuoliskonsa tai kiinnostuksensa kohteen. Ei esimerkiksi naapurin isännän tai sen kumman ukkelin joka ohitti talon aina samaan kellonaikaan.

Ivan tunsi olonsa samanlaiseksi, kuin ansalankaan jäänyt kettu. Mitä enemmän pyristeli, sitä pahemmin lanka kiristi, mutta jos jäi paikalleen, metsästäjä ampui.

"Minä en pehmity muille", mies yritti kiemurrella. Shivin katse oli kuitenkin tasan niin uteliaan ja viattoman vaativa, kuin aina naisen tahtoessa jotain. Pieni hiki nousi otsalle ja mies käänsi katseensa muualle. Hän oli äärimmäisen hyvä valehtelemaan, koska hänellä oli etulyöntiasema muiden tuntemuksiin. Hetken näiden kanssa puhuttuaan hän tiesi, mistä naruista kiskoa.

Nyt hän kuitenkin epäonnistui aivan totaalisen surkeasti: "No en ole todellakaan tehnyt."

Olihan hän, vaikkei siitä puhuttu. Jokaisella nyt oli... tarpeensa. Joskus se kumppani ei vain sattunut olemaan samaan aikaan kotona tai sitten sitä ei vain viitsinyt häiritä sellaisella vähäpätöisellä asialla. Joskus ei taas katsonut olevansa siinä kunnossa, että olisi viitsinyt herättää toista millekään pikaiselle, kun ei kerta enempää olisi jaksanut. Esimerkiksi aivan vitun tylsän ja mitäänsanomattoman yövuoron jälkeen. Joskus sitä vaan piti selvitä ihan itse. Jotkut tunkivat dvd-laitteeseensa limaisen pornofilmin, jotkut valitsivat kohteekseen suosikkinäyttelijänsä ja joillakin oli kotona joku, jonka kanssa rakasteleminen takuulla oli parempaa, kuin rankinkaan panoleffa. Oli se sitten kuviteltua tai ihan todellista rakastelua.

Toisen ahdinkoa ei varmasti helpottanut yhtään se, että nainen painautui lähemmäs ja kun miehen katse vaelteli muualle tämä kehräsi sanoja miehen korvaan.
"Olet surkea valehtelija." Nainen kuiskasi ja nuolaisi kielensä kärjellä aivan toisen korvan reunaa.

Nainen ei todellakaan välittänyt pätkääkään siitä kuinka vaivautunut mies puheenaiheesta oli. Toisen oli kuitenkin joskus opittava puhumaan ihan kaikesta. Miksei nyt sitten aloitettu jostain mikä sai toisen korvat punottamaan?

Ei Shiv kuitenkaan mikään hirvittävän julma ollut. Tämä perääntyi juuri senverran että mies sai hengittää ihan rauhassa.
"Jos se sinua mitenkään kiinnostaa, en minäkään edes viitsi enää ottaa fantasioihini ketään muuta kuin sinut. Sanotaanko, että välillä pelkkä ajatuskin riittää." Nainen päätti jatkaa aloitettua avointa linjaa. Se oli ainoastaan reilua.

"Missä kaikkialla olemme fantasioissasi olleet?" Shiv kysyi, edelleen kovin viattoman kuuloisena. Ivan ei välttämättä pääsisi tästä ilman vähintään käpälän menetystä..

Nurkkaanajettu miesparka yritti pysyä nahoissaan ja olla kirmaamatta karkuun, kun Shiv kiusasi. Sydän jyskytti niin, että se varmaan halkeaisi pian. Tai ainakin kaikki se ainoa aito valtimo, joka siitä enää lähti. Niin kutkuttavaa (ja äärimmäisen vaivaannuttavaa) kuin olikin saada kuulla olevansa jonkun eroottisten päiväunien kohde, hän olisi paljon mieluummin puhunut vaikka säästä. Tai kilpikonnista. Luoja varjele melkein mistä tahansa muusta, paitsi tästä.

Tosin ihan ikkipikkiriikkinen osa hänestä taisi olla ihan hitusen uteliaskin. Mutta se oli tosi pieni osa ja helppo vaientaa.

"Öäh", mies takelteli eikä malttanut katsella naiseen päin enää ollenkaan. Hän alkoi olla niin pämääräisen hämillään, että melkein mutisi ääneen kaikki mieleensä tulevat pakolauseet. 'Minulla on kusihätä', 'pitää mennä savuille', 'nälkä, odotas', 'ovikello soi'.

"No en minä tiedä", Ivan puuskahti lopulta, vaikka sekin nyt arvatenkin oli vale. Kukaan kun ei kuvitellut hänen fantasioitaan hänen puolestaan. "Joskus... täällä. Keittiössä, kun... teit ruokaa ja sellaista. Ja jotain. Töissä taukohuoneessa tai sellaista... äh, juttua."

Ahdistus ja paniikki. Voi Ivan riepua. Shiviä olisi melkein voinut käydä mies sääliksi, jos tämä ei olisi niin kiinnostunut miehen selvityksestä.
"Ruokaa emme taida juuri nyt tarvita, mutta olemme menossa parin tunnin päästä työpaikallesi.." Nainen kehräsi ja venytteli sormellaan miehen paidanhelmaa. "Etkä ole edes töissä tänään. Kukaan ei tule komentamaan takaisin ovelle.." Nainen vihjaili ja veti miestä jalallaan lähemmäs. Tuntui siltä että nainen meinaisi purra toisesta palan irti, jos tilanne menisi enään yhtään jännittyneemmäksi.

Sitten jalan ote hellitti ja se nostettiin rauhallisesti pois kuin turvapuomi kamalan vuoristoradan jälkeen. Ilmeisesti miehellä oli nyt lupa poistua, jos vieläkin ahdisti niin ettei veri kiertänyt. Nainen huokaisi hymyillen ison miehen ihmeelliselle ujoudelle.
"Minä vain kiusasin. Älä huoli." Nainen sanoi rauhoittelevan pehmeästi ja silitti toisen rintaa.

"Minun puolestani saat fantasioida minusta ihan rauhassa, kunhan lupaat että minä pääsen mukaan sitten niiden parhaiden fantasioiden live-uusintaan." Toinen sanoi vielä virnistäen ja nousi sitten sängyltä. Nainen kääntyi vielä katsomaan miestä, iski silmää ja katosi pienen kylpyhuoneen oventaa suihkuun.

Ivanin oli mahdoton kalveta yhtään enempää, mutta jonkinlainen harmaus hänessä lisääntyi naisen kiusoittelun myötä. Yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin nainen kuitenkin lopetti, nousi ja jätti hänet makoilemaan keskelle vuodetta kadotessaan kylpyhuoneeseen.

Ivan nousi vaivihkaa ylös. Shiv oli ihan oikeassa; he olivat kyllä menossa työpaikalle... ei. Fantasiat olivat fantasioita. Ei niitä kuulunut elää oikeasti... eihän? Mies vilkaisi kylpyhuoneen ovea ja mieleen nousi yksi taannoinen hetki omien ajatusten kesken. Silloin hän ei tosin ollut varsinaisesti tehnyt mitään, koska Shiv olisi voinut pelmahtaa huoneeseen kesken kaiken, mutta eipä se estänyt häntä ajattelemasta. Ajattelemasta vettä juoksemassa kahvinruskealla vartalolla. Kirsikan tuoksuista suihkuvaahtoa lämpöisellä iholla hurmaavina hattaroina.

Siinä vasta jälkiruoka. Voitti kaikki vadelmakermavaahtojutut.

Se alkuaikojen 'mitä sitten?'-ääni oli vaimentunut vähäsen itseluottamuksen kasvaessa. Ivan sai vastustettua sen tivaamista ihan ovelle asti, ja vasta ovenkahvaan tarttuessaan tajusi tilanteen nurinkurisuuden. Hänellä oli kipsi, hän oli syönyt itsensä ähkyyn ja yksikin liukastuminen lattialla ajaisi hänet lasarettiin taas vaihteeksi. Sitä paitsi hän oli hirveän huono tekemään mitään aloitteita missään.

Käsi jäi kahvalle, vääntäen sitä huomaamattomasti vähän alas. Mielensä sisällä hän kävi taas kovaa keskustelua siitä, mitä hyviä ja mitä huonoja puolia oven avaamisessa olisi. Huonoja puolia ja ongelmakohtia nousi mieleen lukemattomia, mutta ne kaikki tuntuivat kalpenevan Shivin syleilyyn pääsemisen rinnalla.

Nainen riisui vaatteensa ja jätti ne pienelle kylpyhuoneen pöydälle. Vesi sai valua hetken, että sen lämpö saatiin kohdilleen. Kädet sitoivat hiukset päälaelle nutturalle. Ajatus harhaili jossain makuuhuoneen lämpimän hämärässä. Shiv hymyili itsekseen ja astui valuvan veden alle.

Ivanilla oli jokin kahleeton valta naiseen. Shivin olisi todella tehtävä töitä sen eteen ettei mies veisi koko ajatus kapasiteettia. Pesusieni vaelsi laiskasti iholla. Sekin paholainen muistutti miehen karkeasta sängestä. Solisevan veden ääni onneksi peitti pienen huokauksen, joka naiselta pääsi.

Shiv puisti päätään. Hillitse itsesi, narttu.

Nainen sulki veden ja astui ulos kylpykaapista. Ei yhtäkään pyyhettä.. Niimpä tietenkin. Nainen oli unohtanut asuvansa nyt jonkun muun kanssa. Se tarkoitti sitä että pyyhkeitäkin meni tuplasti. Onneksi mies ei varmasti saisi slaakia, vaikka nainen kulkikin kaapille ilman rihman kiertämää. Tai noh, äsköisen rääkkäyksen jälkeen saattaisi saadakin..

Shiv tarttui ovenkahvaan ja avasi oven normaalin rauhallisesti. Nainen räpäytti silmiään, kun heti oven takana seisoi mies kuin a-pylväs käsi edelleen ovenkahvalla. Nyt olisi ollut niin oivallinen tilaisuus kiusata, mutta nainen koitti mieluummin olla vain kohtelias.. huonoin tuloksin.

Tämä aukaisi nutturansa, jolloin mustat kutrit valahtivat olkapäille ja laskeutuivat kuin musta huntu virheetöntä kahvin väristä ihoa vasten.
"Halusitko jotain?" Nainen kysyi viattomasti.

Ivanilla oli paljon enemmän aikaa hämmästyä, kuin Shivillä. Hänellä olisi ollut aikaa jopa kavahtaa kauemmaksi, mutta jalat eivät ottaneet totellakseen ja käsikin oli jämähtänyt typerästi ovenkahvalle.

Naisen iho tuoksui aina hyvälle, mutta nyt tästä huokui sen lisäksi puhtaus. Ei ollut vaikea kuvitella vaahtoa valumaan alas vartalolla eikä vettä, joka vielä äsken oli juossut valtoimenaan pehmeitä kaaria pitkin. Nytkin pisarat suorastaan ilkkuivat hänelle vieriessään alas lantiolle tai kadotessaan pehmeiden rintojen väliin. Yksi teki pesänsä napaan ja kimalsi siellä kuin helmi.

Mikään ei ollut pelottavampaa kuin alaston Shiv viattoman näköisenä hänen edessään. Missä tahansa muussa tilanteessa hän olisi keksinyt jotain nasevaa sanottavaa. Nämä tilanteet saivat hänet aina hiljaiseksi. Eikä se ollut sellainen rietas "voi jumankekka"-hiljaisuus, jota siivitettiin leveällä hymyllä, vaan täydellinen mykistyminen jonkin henkeäsalpaavan edessä.

Ihmiselle, joka ei ollut koskaan rakastanut, tällainen tunteen palo oli pelottavaa. Ymmärsiköhän nainen, miten pitkälle hän olisi valmis menemään tämän vuoksi?

Ovenkahvalla oleva käsi pysyi edelleen paikallaan kuin tukea hakien, mutta toinen nousi naisen kasvojen tasalle. Se silitti hiukset korvan taakse, asettui takaraivolle ja veti naisen otsan miehen kumarrettua otsaa vasten. Keuhkot kiskoivat syvään naisentuoksua.

'Sinut', hän olisi vastannut, jos olisi saanut sanaa suustaan.

Nainen pysyi paikoillaan, hievahtamatta kuin tummasta puusta veistetty patsas. Kirkkaat silmät katsoivat miestä rauhallisen uteliaina. Kun toinen astui lähemmäs ja kosketti naista, saattoi tämä tuntea kuinka naisen koko olemus rentoutui ja melkein kuin huokaisi tyytyväisenä.

Otsa otsaa vasten nainen hymyili rauhallisesti. Nainen puski hiukan miestä vasten ja raotti huuliaan, jotka melkein koskettivat miehen omia. Mutta vain melkein. Naisen lämmin hengitys tuntui miehen huulia vasten, mutta kosketusta ei kuulunut.

Shiv ei kiusannut, tämä vain halusi nauttia siitä tunteesta minkä miehen läheisyys tälle toi. Välittämättä nyt kokonaan siitä että nainen seisoi kylpyhuoneen ovella ilman rihmankiertämää, vesipisaroiden vielä kimmeltäessä iholla.

Nainen oli jo autuaasti unohtanut koko pyyhkeen. Kuivuisihan hänen ihonsa tässä näinkin. Kädet hakeutuivat kuin automaattisesti miehen lantiolle. Sormet pujottuivat housujen vyölenkkeihin ja peukalot hivelivät ihoa paidan helman ali.

Kuuma hengitys huulilla suostutteli häntä kumartumaan edemmäksi, kun Shiv ei kerran sitä tehnyt. Mies astui yhden askelen, yhden ja ainokaisen, lähemmäksi. Se riitti painamaan naisen suihkun jäljiltä märän vartalon häntä vasten. Vaatteet toimivat tehokkaasti jonkinlaisena pyyhkeenä ja kuivasivat ainakin ne kohdat naisen vartalolla, joita koskettivat.

Kahvalla odottava käsi siirtyi hakemaan tukea naisen olkapäältä. Hänellä ei ollut mikään kiire koskea yhtään sen enempää. Shivin seurassa hänellä harvemmin oli kiire yhtään mihinkään. Nainen toimi kuin rauhoittava lääke, mutta ilman sivuvaikutuksia.

Lopulta jano kävi vähän liian kovaksi. Aluksi sitä lievitettiin painamalla huulet viimein huulia vasten. Raukea, hidas suudelma vaihtui pian varovaisiksi suukoiksi, jotka vaelsivat alas kaulalle. Takaraivolle eksynyt käsi taivutti naisen päätä taaemmaksi ja kielenkärki lipaisi kurkkua pitkin juoksevan vesipisaran ennen kuin se ehti karata kaulakuoppaan. Sen jälkeen se karkasi metsästämään muita pisaroita kaulalta ja olkapäiltä.

Kosteudesta viilentyneet vaatteet havahduttivat hänet pian tähän hetkeen takaisin. Ivan suoristi selkänsä ja astui taaemmaksi: "Niin joo. Pyyhettä varmaan."

Hän olisi voinut kuivata Shivin ihan hyvin. Kietoa peitteisiin ja piehtaroida lakanoissa, kunnes nainen olisi märkä korkeintaan hiestä eikä vedestä. Mutta koetettiin nyt edes olla jollain tasolla tahdikkaita. Välillä.

Nainen rakasti sitä miten mies oli juuri sopivasti tätä pidempi. Kaikki tuntui vain sopivan yhteen, niinkuin kaksi ihmistä olisi suunniteltu juuri tämän pituisiksi syystä. Miehen vartalo oli vaatteiden läpikin lämmin ja koko olemus tuoksui Ivanilta: tupakalta ja vitutukselta. Nainen oli oppinut pitämään siitä.

Suudelma sai vastauksen joka oli aivan yhtä hellä ja lempeä. Miehen huulet lähtivät seikkailemaan pitkin tummaa ihoa. Nainen taivutti pyynnöstä kaulaansa ja huokaisi äänettä miehen kielen piirtäessä sille pitkän viivan.

Nainen olisi mielellään antanut miehen pyydystää vaikka kaikki pisarat iholtaan, mutta mies tuli toisiin aatoksiin. Naisen huulilta pääsi, ei edes melkein, vaan ihan oikeasti pettynyt urahdus, kun mies otti askeleen taaksepäin. Tämä oli ilmeisesti kosto naisen kyseltyä miehen fantasioista. Shiv katsoi toista siristetyin silmin ja hymyili sitten päätään puistaen.

"Kiusaaja."

Nainen tuhahti hymyillen ja lähti hakemaan itselleen puhtaan vaatekerran. Pyyhkeellä ei enää paljoa käyttöä ollut, kun hiukset kuitenkin olivat kuivat. Nainen seisoi piironkinsa edessä ja valitsi itselleen sopivia alusvaatteita. Lähtö keikalle olisi edessä ja nainen halusi mieluummin olla valmis, kun sählätä sitten viime metreillä. Lihakset oli vielä venytettävä aamun jälkeen uudelleen auki ja siihen meni aikaa. Nainen olisi tietenkin voinut verrytellä ja lämmitellä lihaksiaan perinteisestä hiukan poikkeavalla tavallakin, mutta Ivan näytti haluavan vain leikitellä tämän kustannuksella. Ovela paskiainen.

Ivan kurtisti kulmiaan, kun Shiv ei mennytkään hakemaan pyyhettä, vaan marssi suoraa päätä piirongille ja alkoi valita itselleen vaatteita. Jos hän olisi tiennyt ettei nainen meinannut hakea pyyhettä, ei hän olisi päästänyt tätä pois ollenkaan. Olisi sanonut jotain, pentele.

Shivin valitessa itselleen päällepantavaa Ivan kävi tonkimassa kaapista puhtaan pyyheliinan. Hän ravisteli sen auki, tarttui sen reunasta ja nilkutti Shivin taakse. Pehmeä froteepyyhe laskettiin naisen hartioille ja kiedottiin tämän ympärille kuin viitta.

"Aiotko sinä hankkia itsellesi flunssan vai mitä meinaat?" Ivan kysyi korvan juuresta ja kietoi omat kätensä pyyhkeen päälle. Ensin hartioille, jotka hän kuivasi hierovin liikkein. Sitten käsivarsille, ja sieltä rinnalle. Vain hetken epäröityään hän kuivasi varovasti rinnat ja vatsankin. Vatsan kohdalla käsi pysähtyi taas. Hän ei ollut oikein varma, miksi, mutta jostakin syystä se tuntui kuuluvan siihen. Kai se oli sitten joku tottumiskysymys tai tyhmä fetissi, mitä väliä sillä oikeastaan oli. Jotkut pitivät ahtereista ja toiset rinnoista. Ivan oli oikeastaan huomannut olevansa kaula-ihmisiä, mutta vatsakin oli mukava.

"Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että alasti tepastelemisesi tekee minun elämästäni välillä hiukan... hankalaa?" mies hymähti ja nappasi hetkeksi korvalehden huuliensa väliin. "Todella vitun hankalaa?"

Shiv värähti kun toinen laski pyyhkeen tämän hartioille. Shiv ei ollut odottanut moista huomiota. Yllätys oli kuitenkin erittäin mieluinen ja naisen kasvoille nousi lämmin hymy. Toinen nojasi varovasti Ivania vasten ja nautiskeli uudenlaisesta palvelusta. Yhteen muuttamisella oli ennalta odottamattomia etuja.

Huulilta pääsi ilahtunut ynähdys, kun mies haukkasi korvanlehttä.
"Miten sinä sitten mieluummin minua katselisit tepastelemassa asunnossa?" Nainen hyrisi ja kiehnäsi hellästi miestä vasten.

Kädet nostivat pitkät mustat hiukset pois seläntakaa ja pitelivät niitä hetken korkealla ilmassa, ennenkuin antoivat niiden valua kuin sysimusta vesi miehen selkään. Kädet upposivat miehen tummiin hiuksiin ja hyväilivät tämän päätä.
”Minun pitäisi vielä venytellä ennen töitä..” Nainen hyrisi kunnes tajusi mitä saattoi juurikin vinkata miehelle.
”Haluaisitko auttaa minua siinä?” Nainen sanoi ja käänsi päätään niin että sai suudeltua miehen leukaperää. ”Pääset kiduttamaan minua vaihteeksi..” Nainen sanoi virnistäen.

"Totta munassa", Ivan myöntyi yllättävään mahdollisuuteen auttaa venyttelyissä. Ihan pelkästä auttamisen riemusta hän nyt tietenkään ei toiminut. Naisen vaivihkainen lupailu mahdollisesta avustuspalkinnosta toimi oikein hyvänä motivaattorina. Hän "kiduttaisi" oikein mielellään, jos Shiv kerran moista halusi.

"Mutta sinun pitää neuvoa. En tiedä vitunkaan vertaa mistään venytysjutuista", Ivan lisäsi. Tässä asiassa hän ei ollut, eikä halunnutkaan olla, oma-alotteinen. Jos hän joutuisi päättämään, miten venyteltiin, tuloksena olisi luultavasti ihan uskomaton lihasjumi jokaiseen mahdolliseen lihakseen. Sekä hänelle, että Shiville. Hänen venyttelykokemuksensa rajoittui etureiden ja pohkeen venyttämiseen ja ajoittaiseen hartioiden ja käsien nostamiseen ylös, kun ne alkoivat töissä puutua. Ja siinä se sitten olikin.

Uskomatonta, miten fyysisesti rasittavaa tupakan polttaminen ja ihmisten ulos viskominen saattoi olla. Joskus sitä melkein töistä tullessaan tunsi, että oli tehnyt jotain. Siis jotain muutakin, kuin seisonut äärimmäisen vittuuntuneena sillä samalla ovella, millä tönötti 89% elämästään. Vittu hänen elämänsä oli perseestä.

Paitsi näinä harvinaisina hetkinä.

"Hyvä." Nainen hymyili ja suukotti toista uudelleen. "Minun on kyllä valitettavasti hiukan lisättävä vaatetta päälle toimituksen ajaksi." Nainen kehräsi ja kumartui senverran että astui puhtaisiin alushousuihin. Shivin takalisto painautui taas melkein häiritsevän yhteensopivasti miehen lantiota vasten. Vielä yläosaksi toppi. Naisen rintarakenteella tämä ei normaalioloissa edes liivejä tarvinnut, mutta käytti niitä tehdessään töitä. Nyt ei oltu vielä töissä.

Nainen kääntyi ympäri, päätyen ihanan lähelle Ivania. "Hmm.. missähän sinun polvesi joutuisi pienimmälle rasitukselle?" Nainen pohti. "Noh, aloitetaan seisten ja kun väsyt kylliksi," Mielenkiintoinan sanavalinta. "mietitään sitten homma uusiksi."

Shiv vei Ivanin mukanaan kalariinsa. Tämä pysäytti miehen keskelle huonetta ja hymyili. Nainen kääntyi, teki pienen rukouseleensä norsu jumalalle ja palasi miehen luo. Tietäen ettei Ivan ollut suuremmin hengenmies, oli naisen pakko kohottaa kulmiaan ja todeta:
"Pieni ylimääräinen onni ei tässä kohtaa ole pahitteeksi." Shiv hymyili ja tarttui miehen käsiin.

Nainen näytti Ivanille miten avustaa eri venytyksissä. Jos nainen kääntyi kammottaviin asentoihin jo entuudestaan, pääsi tämä vieläkin niskavilloja nostattavampiin miehen avulla. Normaalin kehon ei pitäisi kyetä tälläisiin asentoihin..