Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kellari pt.2

Shivin tuntemukset vaihtelivat laidasta laitaan ja Ivan oli osaavinaan päätellä niiden sävystä, että ne taisivat liikkua äsken saadussa lahjassa. Hän ei halunnut tietää, mikä Nostromossa naista vitutti. Ei varsinkaan nyt, kun tämäkin kiva pikku yllätys oli tullut ilmi. Lisäksi hän nyt ei varsinaisesti halunnut suututtaa Shiviä liialla utelemisella. Nainen tuli aina pahalle päälle ja surulliseksi hänen tivatessaan asioita entisistä. Toisaalta, oliko se nyt mikään ihme? Hänkin olisi tullut, jos Shiv olisi koko ajan huolehtinyt siitä, ketä hän oli ennen rakastanut ja tivannut, rakastiko hän varmasti naista enemmän, kuin noita ikinä.

Vastaus oli täysin valehtelematon kyllä, mutta ei sitä jaksaisi koko aikaa hokea. Hän ymmärsi, miksi Shiv oli kiukkuinen joutuessaan todistelemaan, muttei voinut epäilyksilleen mitään. Hän oli elänyt ihan liian kauan epäillen.

"Sinä olet minun ainoani. Muita ei voi ajatella samaan aikaan. Ne eivät olleet mitään sinun rinnallasi... minä etsin sinua ja yritin löytää sinut muista", mies mumisi ja hymähti sitten: "Kuulostaapa taas niin vitun miehekkäältä."

Hänen pitäisi lakata lepertelemästä typeryyksiä tai Shiv alkaisi pian kyllästyä moiseen. Hän oli sentään mies, olisi se vähän säälittävää, jos Shivissä olisi enemmän testosteronia kuin hänessä. Hänen miehekkyytensä salaisuus oli tosin ilmeisesti vitutuksessa ja synkkyydessä, ei suinkaan ulkoisessa ja sisäisessä äijämäisyydessä. Kenen tahansa kunnon bodarin keskellä hän olisi näyttänyt korkeintaan siltä painonnostotangolta, johon punnukset kiinnitettiin.

"Enemmän kuin uskotkaan." Nainen hymyili ja suuteli toisen huulia. "Olen tässä nyt." Shiv sanoi ja silitteli hellästi miehen hiukset pois varjostamasta tämän kasvoja. "Enkä ole menossa minnekkään ennenkuin niin haluat. Minä olen sinun ja vain sinun." Nainen sanoi jo herraties kuinka monetta kertaa. Toisteleminen oli ehkä turhaa, mutta naisella ei ollut mitään muutakaan millä miehelle sanomansa todistaisi.

"Minulla ei ole muuta antaa kuin kaikkeni ja voin vain toivoa että se on sinulle tarpeeksi. Saat ruumiini, sieluni ja henkeni jos haluat. En voi pyyhkiä menneisyyttä pois, mutta voin yrittää tehdä tulevaisuudestasi niin hyvän kuin suinkin vain kykenen."
Jos se ei riitä, kannattaa varmasti etsiä joku muu jonka kanssa mennä naimisiin..

Shiv katsoi miehen silmiin ja hymyili rauhallista hymyään. Ivan oli kaikki mitä nainen tältä maailmalta tahtoi, eikä mikään voisi sitä muuttaa. Vaikka naiselle tarjottaisiin kuu taivaalta ja armahdus kirouksestaan, oli tämä päätöksensä tehnyt. Shiv ei katunut menneitä enää sen enempää, mikä oli tehty oli tehty, sitä ei voinut enää muuttaa, mutta tulevaisuudestaan tämä voisi päättää ja siihen kuului Ivan.

Naisen sormet hivelivät miehen niskaa kuin lohduttaen. Otsa oli painettu miehen leukaa vasten ja Shiv hengitti rauhallisesti viileää ilmaa miehen paljaalle ylävartalolle.

"Ruumis ja sielu käyvät, mutta henkesi saat pitää", Ivan vastasi ja puski leukaansa otsaa vasten. Ilmeisesti olo oli hitusen parempi nyt. Vitutuksella oli tapana aaltoilla, ja aina silloin tällöin sen aallot löivät yli äyräiden ja niiden tyynnyttämiseen tarvittiin muutama halaus, muutama suudelma ja hetki ihan silkkaa läsnäolemista. Jokainen edellämainituista onnistui Shiviltä tajuttoman hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin? Ehkä hän nurisi samasta aiheesta aina, koska Shiv oli niin hyvä lohduttamaan ja saamaan hänen olostaan paremman?

Vitut. Hän nurisi, koska hän oli tajuttoman mustankipeä. Elävistä ei ollenkaan, hän luotti kyllä Shivin sanaan ja lupaukseen pysyä uskollisena. Kuolleet olivat se ongelma. Ne, joita Shiv oli joskus syleillyt samanlaisella antaumuksella. Toisaalta taas... kenenkään muun nimeä Shiv ei ollut koskaan tatuoinut ihoonsa. Ehkä se olisi pitänyt ihan oikeasti ottaa sellaisena lopullisena todistuksena siitä, että muut olivat virheitä ja harhaluuloja, hän oli se, mitä oli etsitty.

Tai jollei se onnistuisi, hän voisi toki sanoa näkemiin naiselle ja palata elämään paskassa yksiössään. Pelkkä ajatus sai hänet värähtämään.

"Eikä sinun tarvitse yrittää tehdä tulevaisuudestani hyvää. Paskassa maailmassa se on paska kumminkin. Mutta sinä olet se syy, miksi sitä paskaa jaksaa sietää", mies mumisi ja liu'utti sitten toisen syleilevän kätensä naisen pakaran alle. "Sinä, ja nämä housut. Vittu, ne pukevat sinua."

Se taisi olla yritys vaihtaa puheenaihetta. Ketään ei varsinaisesti voisi syyttää mahdollisesta väärinymmärryksestä.

Nainen naurahti Ivanin hienolle aasinsillalle. Olihan se puoliksi laho, eikä aasillakaan ollut kuin kolme jalkaa, mutta se kelpasi tälläkertaa paremmin kuin hyvin.
"Nämä ovat ihan yllättävän mukavat jalassa." Nainen hymyili. "Tehdäänköhän tälläisiä nahasta? Voisin ostaa sellaiset mustat.." Nainen pohti ääneen ihan kiusallaankin.

"Ovathan nämä hiukan hankalammat kuin hame tietyissä tilanteissa." Nainen jatkoi ja mietti hetken aikaa. Toinen käännähti ympäri miehen sylissä ja notkisti hiukan selkäänsä, niin että housun vyötärönauha jäi hiukan irti ihosta paljastaen mustien alushousijen reunan uudelleen. "Hmm, kyllä. Se tarkoittaisi, että sinun olisi vain otettava minuta takaapäin." Nainen jatkoi ääneen miettimistä ja liutti miehen kädet vyötärölleen. Lantio teki pienen kiusaavan hieraisun miehenen etumukselle ja nainen kääntyi hitaasti takaisin Ivaniin päin.
"Mieleni on muutettu, housut ovat sittenkin ihan hyvä vaate. Ei yhtään liian miehekkäät." Nainen hymyili viattoman kaunista hymyään.

Puolitahaton harhautus suoritettu. Nainen laski omat kätensä miehen kyljille aivan niinkuin juuri ennen keskeytystä. Sormet hivelivät alabasteri ihon alla olevia kapeita lihaksia aiheuttaen pieniä väristyksiä. Nainen näytti edelleen siltä, kuin ei olisi muka edes noteerannut elettä jonka oli juurikin miehelle tehnyt. Shiv antoi aina Ivanille viimeisen päätöksen lähtisikö tämä mukaan naisen leikkiin.

Ivan kehräsi mielessään kuin kermaa saanut kissa. Hänen ajatuksensa Shivin ehdotuksesta hoitaa hommat vähän eri suunnasta kuin yleensä olivat selvästi hyvin lämpimät. Lanteita pitelevät kädet eivät suinkaan jättäneet sitä salaisuudeksi, vaan peukalot sukelsivat housujen tiukan vyötärön alle ja muut sormet levittyivät kuin viuhka naisen iholle.

"Suuri uhraus, mutta enköhän minä ole valmis elämään sen kanssa", Ivan totesi ja nykäisi naisen ihan kiinni itseensä samaan tapaan, kuin Shiv aina teki hänelle. Hän ei ollutkaan ennen huomannut, miten kätevästi se kävi housunkauluksen kautta.

"Sitä paitsi, sinä saat minkä tahansa vaatteet näyttämään naiselliselta", mies mörisi ja teki itseään vihjailevasti tykö samalla, kun työnsi Shiviä edellään. Pian naisen selkä painuikin seinää vasten ja Shiv löysi itsensä vangittuna puun ja Ivanin välistä. Mies ei jättänyt tällä kertaa minkäänlaista sijaa erehdykselle, vaan kumartui lipaisemaan Shivin leukaa ja hieraisi etumuksellaan varsin röyhkeästi naisen lanteita.

"Itse asiassa koko olemassaolosi on laskettavissa seksuaaliseksi häirinnäksi. Koska minä olen päivisin sinun portsarisi, valitan tästä oikeuteen. Housut saavat minut ajattelemaan likaisia, hame samaten. Lienee siis parasta, ettet pue päällesi mitään ja liikut alasti."

Selkä seinää vasten naiselta pääsi pieni huokaus miehen kielen lipaistessa herkkää kaulaa ja vartalon puskiessa naisen omaa. Ai, tämän takia naiset käyttivät tiukkoja farkkuja.
"Asiakaskunta voi muuttua kertaheitolla melko mielenkiintoiseksi." Nainen sanoi nyrpistäen nenäänsä ja näytti kieltä. "Jos sovitaan että kuljeskelen ilman rihmankiertämää sinun seurassasi ja maksan sinulle extraa luonnossa kipurahoiksi senjälkeen kun olen kiusannut sinua koko päivän vaatteillani. Ei tarvitsisi mennä ihan raastupaan asti.." Nainen virnisti.

Kädet kohosivat takaisin miehen hartioille ja sivelivät toisen käsivarsia. Kirkkaiden silmien katse oli naulittu miehen silmiin, samalla kun naisen vartalo kiemurteli miehen ja seinän välissä. Koska Ivanilta oli riistetty paita jo aikapäiviä sitten, oli vain reilua, että nainen luopuisi omastaan. Olihan alla vielä liivit, mutta ainakin jotain tasoitusta oli annettu.

Naisen iho tuntui lämpimältä ja pehmeältä. Tummaa ihoa pinnoitti kauttaaltaan kevyt nukka kuin persikassa ja se sai ihon sormien alla tuntumaan entistäkin suloisemmalta. Pelkkä miehen katse iholla sai sen väreilemään ja muutti naisen hengityksen hiukan pinnallisemmaksi. Nainen kehräsi ja nosti hiukan leukaansa hymyillen siristetyillä silmillään. Maailmassa ei varmasti ollut montaakaan olentoa joka palvoisi miestään niinkuin Shiv.

Paidan yllättävä lähteminen sai Ivanin vain entistä paremmalle tuulelle. Hän oli jo täydellisesti unohtanut äskeisen nyrpeytensä. Toisaalta, siihen ei olisi tarvittu edes vihjailua. Siihen tarvittiin yksinkertaisesti muutama katse Shiviltä, muutama "minä rakastan sinua" ja pari suudelmaa.

Tällainen intiimimmän kanssakäymisen lupailu oli vain sellaista kivaa bonusta. Olisi hän pysynyt naisen luona ilmankin, mutta melkoisen turhautuneena. Eipä siitä voinut oikein syyttääkään, kun jakoi talonsa Shivin kaltaisen tumman kaunottaren kanssa. Nainen sai jopa persikan poimimisen näyttämään eroottiselta. Puhumattakaan nyt paidan riisumisista.

"Näetkö? Taas", Ivan huomautti ja muutti lipaisunsa suudelmiksi: "Sinä kehräät... minun kissani."

Jos Shiv palvoi häntä, niin palvoi hänkin naista. Itse asiassa jopa siinä määrin, että hetken aikaa kaulaa suudeltuaan mies siirsi huulensa hartioille ja sitä kautta rintaliivien väliin. Shiv oli niitä onnekkaita naisia, joilla oli miehet hulluksi ajava povi ihan luonnostaan. Tai no, Ivanin se ainakin ajoi hulluksi. Tällä kertaa tosin vain yhden suudelman ajaksi, sillä saman tien suudeltuaan mies rojahti polvilleen naisen eteen kuin jumalattareltaan anteeksiantoa aneleva ja kietoi kätensä reisien taakse. Kasvot lepäsivät nyt naisen vatsaa vasten ja tiukoille, paaston jälkeen vielä tavallistakin selkeämmin näkyville vatsalohaksille suotiin kasakaupalla huomiota. Navalle asti päästyään Ivan murahti tyytyväisenä ja siirtyi näykkimään ihoa tiukkojen farkkujen vyötärönauhan yläpuolella.

Pahus, nainen teki sitä taas. Shiv päästi pienen tuhahduksen miehen huomautettua tämän tavasta kehrätä ollessaan tyytyväinen. Nainen ei mahtanut sille mitään. Jostain syystä tätä tapahtui ainoastaan Ivanin kanssa. Tai sitten nainen oli vuosikymmenet ollut naurun alaisena, eikä kukaan ollut viitsinyt mainita että tämä muuttuu kiihottuessaan eläimeksi. Samapa tuo, jos mies piti siitä Shiv suostuisi olemaan vaikka kana, jos jotain niin perverssiä oltiin vailla.

Nainen huokaisi ihan kuuluvasti miehen suudellessa tämän rintalastaa. Shiv melkein säpsähti miehen äkkiarvaamatta pudotessa polvilleen, mutta ennenkuin tämä ehti huolestua kiedottiin kädet naisen reisien ympäri. Shiv hymyili ja upotti sormensa miehen hiusten sekaan.

Vatsalihakset värähtelivät kosketuksesta ja elivät aivan omaa elämäänsä ihon alla, karkean sängen raapiessa suloisesti ihoa. Shiv hymyili ja hengitys oli muuttunut vielä astetta pinnallisemmaksi. Naisen pää nojasi seinään ja silmät olivat puoliummessa. Toinen halusi ohjata kaiken huomionsa vain tuntoaistiinsa. Pienet näykkäisyt alavatsalle saivat naisen haukkomaan henkeä ja jalkojen lihakset miehen syleilyssä värähtelemään. Oli helppo tuntea, miten naisen kantapäät eivät meinanneet pysyä enää lattiassa kiinni.

Ivan ei pitänyt mitään kiirettä hyväilyissään. Hän ei suinkaan kourinut hyvinmuodostunutta takamusta, vaikka siihenkin oli mahdollisuus, eikä repinyt housuja nilkkoihin malttamattomana. Ainakaan vielä. Nyt Shiv sai nautiskella hetken aikaa puhtaan itsekkäästi hänen jumaloivista suudelmistaan. Vasta hyväilysession loppupuolella Ivanin otteet muuttuivat hitusen vihjailevammiksi, kun kädet eivät enää pysytelleetkään vain paikallaan, vaan liukuivat ylös alas reisiä ja sääriä pitkin. Suukin muutti otteensa hiukan kiihkeämmäksi ja farkunnapit avattiin puoliksi sormin, puoliksi hampain.

Siinä vaiheessa mies kuitenkin lopetti. Kidutettuaan ensin hyvän ainaa hän lipaisi viimeisen kerran vyötärönauhan alta ja nousi sitten takaisin seisomaan, lukiten naisen taas seinän ja vartalonsa väliin. Hänen tarkoituksensa ei suinkaan ollut kiusata. Kiusaaminen olisi tarkoittanut sitä, että hän lähtisi näine hyvineen tiehensä. Hän ei vain halunnut kaiken päättyvän heti.

"Olet oikeassa, kyllä housut hiukan hankaloittavat tiettyjä asioita", Ivan myönsi ja varasti naiselta pitkän, kiihkeän suudelman. "Ei sillä, että haasteissa olisi mitään pahaa."

Nyt kun farkut olivat sepaluksen avaamisen jälkeen hitusen löysemmät, Ivan sei ujutettua kätensä niiden alle. Tiukka kangas liiskasi sen miellyttävästi vasten naisen puuvillakankaisten alushousuja ja niiden alla värähtelevää, kiinteää pakaralihasta.

Shiv piti siitä, että Ivan osasi olla myös kärsivällinen. Aina välillä maistui tottakai kunnon sekopäinen pano niinkuin olisi viimeinen pari maailmassa, mutta nyt ei ollut mihinkään kiire. Molemmilla oli vapaapäivä, ei tarvinnut kytätä kelloa ja odottaa kauhulla milloin miehen olisi lähdettävä töihinsä.

Ivanin ei olisi paljoakaan tarvinnut tehdä saadakseen naisen pauloihinsa taas kokonaan. Shiv oli sulaa vahaa toisen käsissä. Nainen ymmärsi äkkiä miksi miehen pulssi ja hengitys muuttui aina niin paljon kun hän availi toisen housujen nappeja. Naisen alavatsa veti tiukaksi, kun sormet ja hengitys tuntui aivan naisen alushousujen läpi. Shiv inahti ensin hiljaa ja päästi sitten äänekkäämmän huokaisun kun miehen kieli kiusasi lisää. Sormet koukistelivat miehen hiusten seassa, kuitenkin varoen satuttamasta liikaa.

Kun Ivan lopetti ja nousi ylemmäs Shiv ei protestoinut sen kummemmin, vaan lähinnä seurasi mitä mies teki seuraavaksi. Nainen luotti siihen, ettei Ivan ollut kiusaavaa sorttia. Miehen huomio sai osakseen lähinnä naurahduksen ja suudelma vähintään yhtä intohimoisen vastauksen.
"Haasteet tekevät asioista mielenkiintoista." Nainen hyrähti ja antoi käsiensä vaellella miehen vatsalla. Pakara värähti miehen käden alla, mutta rentoutui sitten. Shivin silmät painuivat kiinni ja sormet raapivat kevyesti miehen kylkiä.

¨"Minä alan ymmärtää miksi naiset pitävät näistä farkuista." Shiv henkäisi ja painoi huulensa miehen kaulalle. Nainen hamusi ja näykki hellästi miehen ihoa, etsien juuri ne oikeat kohdat joita purra ja joita suudella. Kädet vetivät miehen aivan kiinni kehoon, niin että nainen saattoi tuntea toisen hengityksen ihollaan. Sormet siirtyivät avaamaan miehen vyön, mutta vasta vyön. Käsi hyväili hellästi miehen housujen etumukseen piirtyvää muotoa kankaan läpi.

Ivan nyökytteli tarmokkaasti Shivin havainnoille siitä, miksi housut mahdollisesti olivat naisten suosiossa. Ivan itse epäili, että suurin osa vain halusi heruttaa muodoillaan saadakseen jonkun karskin kiimaisen paskan mukaansa baarista. Kunhan näytti hyvältä, niin kelpasi. Shiv oli totta kai aivan täydellisesti eri maata. Shiv käytti housuja, koska halusi. Koska tiesi näyttävänsä niissä hyvältä. Naisen ei tarvinnut mielistellä mitään eikä ketään.

Mutta aina välillä tämä halusi mielistellä häntä ja Ivanilla ei ollut sitten mitään sitä vastaan. Jos Shiv halusi hänen mielikseen pukeutua tiukkaan farkkuun ja nahkaan, hän tekisi siitä sen arvoista.

Hyväilyt saivat miehen pulssin kiihtymään ja hampaat narisemaan yhteen. Käsi kiipesi pois Shivin takalistolta ja liittyi toverinsa seuraan liu'uttamaan farkkuja hitaasti vähän alemmaksi. Ihan vähän vain. Puolittain riisumisessa oli jotain jännittävää. Se sai kaiken tuntumaan vielä vähän paheellisemmalta. Sitä paitsi, heillä tosiaan ei ollut mikään kiire riisuutua nanosekunnissa alasti.

"Minä alan ymmärtää, miksi sinä et ole pitänyt farkkuja ennen. Mikäli pitäisit, et pääsisi tekemään töitäsi ollenkaan", Ivan mörisi ja nappasi korvalehden hetkeksi huultensa väliin. Oikeasti Shivin pukeutumisella ei loppujen lopuksi ollut paljoakaan väliä. Hän olisi silti valehdellut jos olisi sanonut, ettei naisen muotojen näkeminen tiukoissa housuissa olisi ollut varsin miellyttävä ja sytyttävä katselun kohde.

"En epäile hetkeäkään." Nainen huokaisi. Miehen kiduttavan hidas housujen riisuminen oli todellakin jotain niin syntisen tuntuista. Jokainen senttimetri ihoa, joka kankaan alta paljastui kirkui saada kosketusta ja huomiota, mutta sitä oli nyt vain kärsivällisesti odotettava. Naisen mieli tuntui melkein huumaantuneelta. Nainen nautti miehen kosketuksesta, huulista kaulallaan ja siitä ihanan kutkuttavasta tunteesta vatsansa pohjassa, ihan niinkuin olisi vaara jäädä kiinni pahanteosta omassa kodissaan.

Naisen sormet avasivat miehen housujen nappeja yksitellen. Oli ihana kuulla kaulaansa vasten miten miehen hengitys muuttui mitä aukinaisemmiksi hiusut muuttuivat. Nainen puski päällään toisen kaulansivua samalla kun antoi toisen käden sormien hellästi koskettaa miestä nyt huomattavasti ohuemman puuvillakankaan läpi. Toinen käsi hyväili miehen kylkeä ja kynsi sen vaaleaa ihoa hellästi aina kun miehen sormet tavoittivat jonkun suloisen hermopisteen naisen lantiolla.

Naisen hengitys oli siirtynyt jo melko pinnalliseksi ja se tuntui kuumana miehen hartiaa ja rintaa vasten. Huulet painelivat hajanaisia suudelmia miehen iholle ja kun miehen oli painauduttava hiukan alemmas ylettyäkseen laskemaan housuja vielä muutama sentti oli Shivin vuoro varastaa suudelma.

Suudelma keskeytti Ivanin riisumispuuhat hetkeksi ja Shiv sai nautiskella hänen jakamattomasta huomiostaan huulilla. Hetken perästä hän kuitenkin palasi työhönsä ja sai liu'utettua housut puoleen reiteen. Siihen ne sitten jätettiinkin, ja Ivan suoristi selkänsä. Peukalot sukelsivat alushousujen resorin alle ja venyttelivät kuminauhaa härnäten. Shiv ei jäänyt yhtään huonommaksi sen pirun hyväilynsä kanssa. Ivan tiesi olevansa ennalta-arvattava huokaillessaan ja ynistessään, mutta hän ei voinut sille mitään. Shiv tiesi tismalleen, mistä koskea, mitä purra, mihin lipaista ja mitä kohtaa kynsiä saadakseen hänet sekaisin.

Joskus aamuisin hän näytti aamusuihkuun mennessään kyllä niin pahoinpidellyltä, ettei ollut tosikaan. Tätä menoa naisen kynnet kyntäisivät hänen selkäänsä pysyviä arpia. Paskanko väliä. Se oli sen arvoista. Jos Ivanin olisi ollut ihan pakko nimetä, mikä naisen hyväilyistä oli suurinta mannaa, niin sitä oli ehdottomasti se suloisen kivulias kynsiminen.

Ivan vastasi Shivin puskemiseen ja hetken aikaa he muistuttivat jonkinlaisia kosivia eläimiä, puskemassa toistensa päitä ja hieromassa itseensä toisen tuoksua. Shiv oli tässäkin hommassa se, joka veti sen lyhyemmän korren. Ivaniin takertui magnolian ja kamomillan raikas tuoksu. Nainen sai osakseen vastapoltetun tupakan katkun. No, oli se, ellei muuta, niin ainakin miehekäs tuoksu. Siitä ei voinut käydä väittelemään.

Puskemisen päätteeksi peukalot liu'uttivat puuvillaisia, mustia alushousuja inan alemmaksi. Ei vieläkään liikaa kerrallaan. Vain inan. Juuri sen verran, että se saisi janoamaan lisää.

Naisen välillä kuuluvat raskaammat hengenvedot ja ne pienet ynähdykset miehen kaulaa ja hartiaa vasten kertoivat kyllä kuinka nainen piti siitä mitä toinen teki. Shivin jalat olivat kuin sidotut, miehen jätettyä farkut puolitiehen. Sillä ei ollut väliä, kun mies puristi toista seinää vasten. Tässä ei ollut varaa edes ajatella kaatuvansa.

Kädet hivuttivat melkein huomaamattomasti miehenkin housuja alemmas. Ei niin paljoa, että se olisi vielä haitannut liikkumista, mutta senverran, että nainen sai kätensä sisälle housujen sivustasta. Miehen tasaisen luinen lanne oli jostain syystä Shivin mielestä aivan uskomattoman miellyttämä kättä vasten. Peukalo hipoi karvoituksen rajaa, mutta ei mennyt vielä lähemäs.

Shivin mieli oli samea himosta ja kiihotuksesta. Suussa maistui miehen suudelma ja kiihotuksen nostama tunne tuntui kurkussa asti kihelmöivänä, ihanana melkein kuristavana. Naisen lantio liikkui ilman että nainen edes tajusi tekevänsä niin. Se kiemursi kui kidutettu miehen käsiä vasten. Shivin sormet hivelivät miehen pakaroita ja piirtelivät kevyitä viiruja miehen lantiolle. Kädet kävivät luvattoman lähellä sitä mikä kaipasi eniten huomiota, mutta lähestyivät vain yhtä hitaasti kun mies kiusasi alushousujen kanssa. Nainen tunsi hyvänolonsa seasta pientä lisänautintoa siitä, kuinka sai miehen lantion liikahtelemaan käsiensä välissä. Se osoitti vain, että miehellä oli ihan yhtä suloisen vaikeaa hidastella ja pitkittää nautintoa.

Kiusallisen seesteisillä alueilla pysyvät hyväilyt saivat Ivanin liikahtelemaan malttamattomana. Aivan kuin hänen lantionsa liikahteli naisen käsittelyssä, kiemurteli Shiv hänen otteessaan kuin käärme. Ivan antoi sen kiemurrella. Hän painautui vartaloa vasten ja myötäili sen liikkeitä samalla, kun antoi Shivin johdatella häntä hyväilyillään miten nyt mielikin. Hänen kiihkosta sekaisin oleva mielensä ei keksinyt, miksi tätä kutsua. Jonkinlainen soidintanssi se kai oli. Himosta sameat silmät painuivat raolleen ja huulet kävivät taas ahneina naisen kimppuun. Kaula oli jälleen närhetty ja suudeltu siihen kuntoon, että vaaleampana Shiv olisi saanut peitellä sitä seuraavana päivänä jos jonkinlaisilla huiveilla.

Ajatus naisen merkitsemisestä kiihotti sekin. Lisäksi hän oli aivan tavattoman mielissään siitä ajatuksesta, että Nostromo näkisi merkit Shivin tummalla iholla ja tajuaisi pitää ruusunsa ja mistelinsä itsellään. Paskapäällä oli ollut mahdollisuutensa ja se oli pilannut ne. Shiv oli hänen valonsa nyt. HÄNEN. Ei kenenkään muun. Kaikki muut olivat virheitä. Hän oli oikea. Hän oli hyvä naiselle. Hän arvosti tätä enemmän, kuin Shiv edes tajusi. Hän ei ikinä pettäisi eikä kohtelisi kaltoin.

"Minun jumalattareni", Ivan mumisi suudelmiensa välistä. "Rakas, kaunis, kiltti jumalattareni..."

Nainen oli hänen heroiininsa. Ei, ei sitä. Shiv oli... oli ilma. Ilma, jota hän hengitti. Ilman naista hän voisi yhtä lailla kuolla. Moinen palava, omistava rakkaus olisi voinut olla vaarallistakin, ellei Ivan olisi ollut koska tahansa valmis myös päästämään irti, mikäli Shiv sitä haluaisi. Hän ei ikinä pitäisi naista väkisin, jollei tämä haluaisi jäädä.

Tatuointi naisen lanteilla kertoi, että Shiv oli jäämässä. Se teki hänet niin onnelliseksi, ettei hän edes tajunnut sitä.

Naisen silmät puristuivat kiinni ja suusta pääsi pieni tukahtunut ähkäisy miehen sormien tavoittaessa sen mitä ne olivat jo jonkin aikaa piirittäneet. Naisen hengitys oli katkonaista ja huokailevaa miehen sormien helliessä naisen herkimpää. Naisen kiemurteu oli tehnyt sen että farkut olivat lipueet jo melkein lattialle asti. Se ei haitannut, koska Shivistä tuntui siltä että jalat pettäisivät kohta oli mikä oli. Ivan saattoi tuntea sen kuinka naisen polvet notkahtelivat tämän sormien liikkeiden tahdissa. Onneksi toinen oli edelleen miehen ja seinän välissä.

Shivin kädet soivat Ivanille saman nautinnon kuin tämä hänelle. Hellät kädet laskivat boksereita alemmas ja ottivat hyväilyynsä odottavan miehuuden. Sormet hivelivät samettista pintaa. Mies murisi sanoja naisen kaulalle. Kauneimpia, imartelevimpia sanoja mitä kukaan nainen edes kuvittelisi kuulevansa. Niitä olisi voinut muuten luulla vain typeräksi muminaksi, mitä joku piti varmistaakseen matkansa hekumansa taivaaseen, mutta Shiv tiesi paremmin. Ivanin ei olisi tarvinnut välttämättä sanoa yhtään mitään, teot puhuivat puolestaan, tunne ohjasi vartaloa ja sumensi järjen määräilemästä. Jokainen liike oli vilpitön ja kertoi oman tarinansa. Mies ei olisi tarvinnut sanoja alkuunkaan, mutta ne tekivät kaikesta vieläkin parempaa.

Maailmasta ei löytyisi ketään niin omistautunutt ja jumaloivaa olentoa, kuin Ivan. Tämä kuvitteli aina Shivin saaneen lyhyemmän korren kaikessa, mutta tosiasia ole se että se ainoa asia, jolla edes oli mitään merkitystä, he olivat sen kanssa tasan samoilla linjoilla. Ivan ei pettäisi naista sen vähempää kuin Shiv häntä. Molempien tavoite oli vain tehdä toisensa onnelliseksi tavalla tai toisella. Voisiko mieheltä enää muuta pyytää?

Kyllä voi.

"Ivan.." Nainen vaikersi huultaan purren, muttei saanut sanotuksi enempää.
Eipä varmasti ollut edes tarvettakaan sanoa. Ivan tunsi sen jo naisen mielestäkin, kuin polttavan kuumeen houreisen otsalta.

Shivin herkkä pyyntö sai aikaan halutun reaktion. Sormet jättivät naisen rauhaan ja vaikka hänen olikin naisen käsien kosketellessa vaikea ajatella yhtään mitään järkevää, jollain keinolla hänen onnistui avittaa varpaillaan farkut naisen nilkoista. Kun ne oli potkittu kauemmaksi, mies mumisi vasten naisen kaulaa: "Sano, miten."

Hän olisi toki voinut hoitaa homman jotenkin perinteisesti syliotteella. Tai kantaa Shivin keittiön pöydälle. Tai kaataa lattialle. Ihan sama. Mikä tahansa kävisi. Shiv saisi kuitenkin olla tällä kertaa se päättävä osapuoli. Nainen hänet oli tähän houkutellutkin, joten ehkä tällä oli mielessä joku tietynlainen tapa saavuttaa hekuman huippu.

Hänelle oli tosiaan ihan se ja sama, miten, kunhan pian... jottei Shivin päätös olisi liian helppo, hankaloitettiin tehtävää uudestaan hyväilemään etsiytyvillä sormilla. Tällä kertaa hyväilyitä oli luvassa huomattavasti äskeistä harvemmin. Niiden tarkoitus oli selvästi härnätä, ajaa nainen järjiltään, ennen kuin olisi luvassa helpotusta kummallekin. Ivan nyt oli jo järjiltään, joten oli ihan vain reilua, että Shivkin olisi. Hänet riitti ajamaan järjiltään aika vähäinenkin huomiointi, ja tällainen kiduttava hyväily nyt varsinkin.

"Mitä vain sinä haluat", mies huokaisi korvan vieressä ja yritti olla antamatta periksi polttavalle kiihkolle. Olla painamatta naista vain kyselemättä seinää vasten ja yhtymättä tähän siinä heti nyt.

Kaikista housuista oli melko näppärästi päästy eroon. Mies heitti kierrepallon ja vain toivoa saatoi että nainen edes ymmärsi mitä tämä sanoi. Ilmeisesti jotain oli mennyt läpi sameaan mieleen asti koska nainen reagoi melkein vaistomaisesti. Nainen nosti kätensä miehen hartioiden yli ja nosti itsensä sulavalla liikkeellä toisen syliin. Shiv halusi olla kasvotusten, mikä tahansa muu ei olisi tarpeeksi henkilökohtaista juuri nyt.

Oletettavasti miehen kädet siirtyivät pyytämättäkin naisen pakaroille ja Shivin kurkusta pääsi tukahtunut ääni miehen liukuessa tämän sisälle. Nainen painoi kasvonsa miehen hartiaa vasten ja haukkoi jo muutenkin pinnallista henkeään. Naisen toinen käsi kiertyi miehen niskantaa ja puristi nyrkkiin mustaksi värjättyjä suortuvia. Hengitys alkoi kulkea miehen liikkeiden tahdissa. Puolet niistä oli hiljaisia huokauksia, puolet nautinnollista yninää.

Kaksi askelta oikealle ja kolme ettän päin, oli suuren hoitohuoneen pehmeä patja, sitten kun Ivanin toinen käsi väsyisi kannattelemaan notkeaa jumalatartaan tai tämä kaipasi vaihtelua liikkeeseen. Nainen voihki hiljaa toisen sylissä rutistaen toiseella kädellään miehen histen latvoja. Tässäkin asennossa nainen kykeni hallitsemaan kehoaan kadehdittavan hyvin, eikä Ivanin yksin tarvinnut kannatella naista sylissään. Mieli pyysi lisää..

Ihan alkuun Ivan ei edes ajatellut mitään patjoja. Hän otti tukea seinästä ja liikkui tasaisessa, hyväilevässä rytmissä. Kumpikin hengitti työntöjen tahdissa, samassa voihkaisujen ja ynähdyksien kuorossa. Shivin äänet olivat kimakampia siinä, missä hänen urinansa oli matalaa ja alkukantaista. Jokainen liike sai janoamaan vain enemmän ja enemmän. Keskeyttäminen kävi mahdottomaksi ajatukseksi. Shiv teki hänen työstään helppoa; nainen kykeni samaan aikaan sekä kannattelemaan itseään että jännittämään lihaksiaan juuri oikealla hetkellä.

Himo nosti hien ihon pintaan ja sai sen kiiltämään. Vartalot liimaantuivat yhteen ja he olivat taas yksi ja sama olento. Yksi kaksisydäminen, samassa tahdissa sykkivä kiihkeä elämä. Kun seinää vasten kannattelu kävi täysin mahdottomaksi ja polvet olivat pettää alta, otti Ivan ne vaadittavat askelet patjalle ja laski Shivin siihen. Hänen ei tarvinnut edes suuremmin ajatella sitä. Vartalo toimi hänen puolestaan.

Mies auttoi uudelleen naisen jalat ympärilleen ja liukui pohjaan kuin ei olisi ikinä lähtenytkään. Kulma oli nyt hitusen erilaisen, ja koska hänen ei tarvinnut huolehtia kannattelusta, hän voi keskittyä vain liikkumiseen. Hiljaisessa, tasaisessa tahdissa nousevaan, kiihkeään rytmiin.

Ei mennyt kauaa, kun nautinto saavutti huippunsa ja mies laukesi parahtaen. Vartalo kouristi vielä vaistomaisesti muutaman kerran, ennen kuin lihasten voima petti ja mies lysähti Shivin kylkeen tasaamaan hengitystään. Kädet hakeutuivat naisen ympärille ja kasvot painuivat huohottaen rintaa vasten.

Shiv ei todennäköisesti edes tajunnut enää siinäkohtaa vaihtavansa vertikaalista horisontaaliin. Oli vain Ivan ja nautinto, kaikki muu oli aivan turhaa. Naisen jalat kiertyivät miehen seläntaa ja toinen veti tämän lähemmäs. Selkä nousi nautinnolliselle kaarelle, kun mies painui pohjaan asti ja jatkoi siitä ihanaista liikettään muunnellen kulmaansa ja voimakkuuttaan. Naisen ei tarvinnut kuin ajatella ja mies toteutti ajattelematta. Täydellinen yhteistyö.

Shiviä ei kauaa tarvinnut hoikutella, että tämä kiipeäisi nautintonsa huipulle ja heittäytyisi sieltä pohjattomalta tuntuvaan orgasmiinsa. Selkä painui karelle ja miehen työnnöt kävivät loppua kohden melkein eläimellisiksi. Kaksi vartalo kouristi niin yhtäaikaa että olisi voinut luulla jonkun johtaneen sähköä näiden läpi. Miehen parahdukseen sekoittui naisen kirkaisu joka katketessaan muuttui vain haukkovaksi hengitykseksi. Shivin tajunta pimeni aivan hetkiseksi, tai siltä se ainakin tuntui. Aivot sysäsivät niin paljon kemiallisia yhdisteitä vereen, että aivot joutuivat uudelleenkäynnistämään edes kyetäkseen käsittelemään ne.

Shiv havahtyi. Tämän kädet olivat levällään patjalla ja ainoastaan sormet värähtelivät vielä hiukan jälkijäristysten voimasta. Ivanin hengitys kosteaa rintaa vasten oli edelleen kuuma ja se sai rinnan ihon reagoimaan pienellä kutittavalla värinällä.
Shiv silitteli hitain liikkein miehen päätä. Kuka ei olisi nauttinut tästä eufoorisesta tunteesta? Oli hyvä, että Ivan makasi vielä puolittain naisen päällä, koska Shiv olisi todennäköisesti leijunut pois muutoin.

Pään sisällä joku hoki uudelleen ja uudelleen: minä rakastan sinua. Mutta ainoa mitä tuli ulos oli melkein kuiskaava huokaus:
"Olet täydellinen."

"Voi kuule, niin sinäkin", Ivan sai kähistyä vastaukseksi sen jälkeen, kun oli tajunnut Shivin sanoneen jotain. Hänen aivonsa kävivät vaarallisen hitaalla. Ihan kuin niiden kapasiteetista vain murto-osa edes olisi käytössä. Shivillä oli vielä pahempi hermostoa lamauttava vaikutus, kuin millään lääkkeellä. Naisen otsaan sieti lyödä kolmion ja liimata takaraivoon 'ei oikeutta ajaa ajoneuvoja kuurin aikana'-tarran.

Kaiken lisäksi Shiv aiheutti ihan tajutonta riippuvuutta. Oli aiheuttanut ensimmäisestä illasta asti. Hänellä meni kaksi viikkoa tajuta, että nainen oli hänen tulevaisuutensa. Osa porukasta seurusteli vuoden, osa kaksi ennen kihlautumista. He seurustelivat muutaman kuukauden. Vaan vitut siitä. Tämä ei ollut mitään alkuhuumaa. Tämä oli ihan oikeaa tavaraa.

Sisällä oli mukavan vilpoista. Huoneilma hyvitteli hänen aktista kuumentunutta vartaloaan ja tuntui mukavalta iholla. Laiskasti mies nosti kätensä piirtelemään kuvioita Shivin kostealle vatsalle ja tuttuun tapaansa kävi hipaisemassa tatuointiakin. Juuri nyt hän ei jaksanut miettiä lapsia sen enempää kuin sitäkään, mistä se sitten selviäisi, jos Shiv olisi raskaana. Juuri nyt hän oli vain tyytyväinen saatuaan toteutettua tämän toiveen. Se ei ehkä ollut lapsen veroinen toive, mutta toive kumminkin.

"Turvaketju oli hyvä ostos", Ivan huomautti ja raahautui ylemmäksi voidakseen syödä naisen väsyneille kasvoille suudelman. "Jos joku olisi tunkenut taas sisään kesken kaiken, olisin joutunut tappamaan sen."

"Et olisi aivan välttämättä syyllistynyt siihen rikokseen yksin." Nainen huokaisi ja hymyili raukeasti. Miehen hiukset pyyhittiin taakse kostealta iholta ja huulille painettiin pitkä kostea suudelma. Hengitys oli tasaantunut rauhalliseksi ja sydämmen tahtikin oli päässyt takaisin normaali lukemiin.

Oli totta että kaikki oli tapahtunut hyvin nopeasti. He olivat tavanneet muutama kuukausi sitten, ihastuneet, rakastuneet ja tulleet täysin riippuvaisiksi toisistaan. He olivat myös kokeneet tuskaa, pelkoa ja menetystä enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Maailma oli päättänyt ravistella tätä parisuhdetta heti alussa sellaisella voimalla että sen olisi pitänyt murtua ja lyhistyä kasaan kuin korttitalo. Niin ei kuitenkaan käynyt. Shiv ja Ivan tuituivat kärsimysten edessä hakevan tukea toisistaan ja kaksi elämää oli hitsautunut kiinni voimakkaammin kuin kukaan olisi koskaan voinut edes arvata.

Vuosisadan rakkaustarina? Älä naurata, se on liian lyhyt aika. Tälläistä löytyi vain mytologioista..

Shiv silitteli miehen päätä rauhallisesti, katse kierrellen miehen kasvoissa. Niiden lähes ilmeettömyydestä nainen löysi aina ne muutamat häviävän pienet merkit, jotka kertoivat siitä kuinka hyvä olo Ivanillakin oli. Nainen hymyili raukeana kun mies piirteli tämän iholle kuvioitaan ja hyvitteli niin vatsaa, kuin tatuointiakin.

Shiv ei olisi halunnut edes ajatella sitä hetkeä, kun jonain aamuna Ivania ei enää olisi. Se oli toki ihan realistinen pelko, kaikki kuolisivat joskus, mutta ei vielä, ei pitkään aikaan jos se heistä olisi kiinni. Mitään syytä ei ollut epäillä, tai edes ikinä pelätä, että mies tämän jättäisi. Ei Ivan. Shiv tajusi kyllä miten epärealistinen ajatuksensa oli, mutta silti tämän mieli täyttyi lamaannuttavasta, pakokauhun omaisesta menettämiesn pelosta, kuin lasi johon kaadettiin pikkuhiljaa lisää nestettä, kunnes pintajännitys ei enää kykenisi pidättelemään sitä.

Hengitys tiheni hiukan ja muuttui pinnalliseksi, naisen katse oli karannut jonnekkin miehen ohi huoneen pimeyteen. Aivan kuin jokin ruokkisi syöksykierrettä, eikä Shiv osannut itse lopettaa sitä. Kukatahansa muu olisi voinut kuvitella naisen vain ajelehtivan ajatuksissaan äskeisen orgasmin jälkilämmössä, kuka tahansa, joka ei kyennyt tuntemaan sitä mitä nainen tuntee.

Ivanille äkkinäinen tunnelmanmuutos oli välitön hälytysmerkki. Hän reagoi yhtä nopeasti ja varmasti kuin palosireeni ja nosti päänsä naisen rinnalta. Shivin katse oli juuttunut jonnekin, mitä hän ei voinut nähdä ja nainen hengitti pinnallisesti. Kauhu oli saanut miehen puuroksi.

"Hei", Ivan tivasi, tarttui naista olkapäästä ja ravisti. Joku olisi voinut suudella ja kysellä, 'mikä hätänä, kulti'. Joku olisi voinut halata. Ivan ravisteli. Koska se nyt vaan oli niin Ivania kuin jokin voi olla.

"Mikä saatana sinulle tuli, Shiv?"

Ei karkea elehtiminen ja puhe tehnyt hänestä toki yhtään vähemmän huolestunutta, kuin mitä hän oli. kuka tahansa, joka tuntisi tuollaisen kauhukertymän heti rakastelun jälkeen voisi olla vähän hämillään ja huolissaan moisen aiheuttajasta. Ivan ei tällä kertaa epäillyt itseään syyksi, oli kai sekin jonkinlaista edistystä, vaan kuvitteli Shivin kärsivän jostain menneisyytensä kummituksesta. Tai sitten se oli joku paastojuttu. Liian vähän ruokaa, liian paljon seksiä, liian alhainen verensokeri. Kaikkea sellaista.

Hänen pitäisi kyllä vahtia, että nainen söisi kunnolla seuraavien päivien aikana. Jos tämä taapertaisi sen muumioituneen ihailijansa luo luurankona, Ivan saisi oletettavasti turpiinsa. Ja Shivin fantasiat jäisivät toteuttamatta.

Hiukan karkeammat otteet olivat juuri sitä mitä nainen kaipasi. Shiv säpsähti, kuin olisi säikähtänyt miestä ja kietoi välittömästi kaikki raajansa tämän ympärille, kuin olisi ollut vaarassa hukkua. Vasta rutistettuaan miestä itseään vasten hetken aikaa saattoi nainen höllätä otettaan, senverran että kykeni painelemaan puolentusinaa suudelmia ympäri miehen kasvoja.

Hengitys tasaantui kun nainen alkoi taas ajatuksen kanssa vetää henkeä kunnolla, eikä vain hyperventiloida. Mikälie paniikkikohtaus onneksi meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mutta nainen ei suostunut vielä päästämään kokonaan irti Ivanista.
"Älä koskaan mene pois." Nainen puki sanoiksi sen mikä tämän oli juuri pahanpäiväisesti säikyttänyt. "En vain kestäisi elämää ilman sinua." Nainen puhui hiljaa miehen kaulaa vasten.

Tälläinen äkkinäinen hysteria oli kaikkea muuta kuin normaalia naiselle. Ivan oli todennäköisesti aivan oikeassa, paasto ja aikaisemmat traumaattiset kokemukset olivat todennäköisesti saaneet toisen pieneen epätasapainoon. Tunteenpurkaus tuntui onneksi menevän ohi jälkiä jättämättä ihan vain sillä, että piteli naista sylissään. Noh, ei sekään ollut välttämätöntä, nainen tuntui hoitavan sen pitelemisenkin aivan itse.

Ottaen huomioon miten nopeasti tämä purkaus meni ohi, ei ollut suurempaa syytä epäillä että kyseessä olisi mitään vakavampaa. Vain ohikiitävä realisaatio kuolevaisuudesta ja yksin jäämisestä. Ihan normaalia ihmiselle, jonka kaikki ystävät ja rakastetut olivat kuolleet, kun nainen itse jatkoi olemista silminnähden muuttumattomana.

Ivan hämmentyi iilimatoefektiä, mutta Shiv selitti sen pian. Vai tällaista. No, joskus näinkin päin. Yleensä se oli hän, jolla oli jonkinasteisia menettämisenpelkoja. Kenelläpä ei olisi, kun tajusi saaneensa jotain ihan liian hyvää. Shiv oli kuin panssariautosta tipahtanut säkillinen rahaa; koko ajan sai pelätä, että joku tulee viemään sen pois.

"En minä ole menossa mihinkään? Mihin minä menisin?" Ivan kysyi ja mietti vastausta itsekin. Totuus oli, ettei hajuakaan. hänen elämänsä oli ollut vuosikymmeniä ihan pelkkää paskaa. Ajatus siihen paskaan ja oravanpyörään palaamisesta oli sietämätön. Jos hän ei voisi saada Shiviä, hänellä ei olisi mitään syytä elää ylipäänsä. Koska hän oli kuitenkin liian pelkuri vain hyppäämään sillalta syteen tai heittäytymään rekan alle, hän luultavasti hoitaisi itsemurhansa välillisesti. Menisi sanomaan Helvetinenkelille, että sillä on vitun ruma moottoripyörä tai jotain muuta vastaavaa.

"Pysyn kuin syöpä, kunnes kyllästyt minuun tai kun kuolo korjaa", Ivan lupasi ja silitteli itsensä häneen liimanneen Shivin hiuksia. Hänen ei käynyt naista kateeksi. Hän jos kuka tajusi, miten uskomatonta paskaa olisi elää tässä maailmassa satoja vuosia. Hän ei varmaan kestäisi täysjärkisenä edes kahdeksaakymmentä, vaan kuolisi krooniseen vitutukseen kauan ennen sitä. Vaan kaikki sitä ennen olisi sen arvoista, kunhan sai aina aamuöisin könytä Shivin viereen ja unohtaa kaiken muun, paitsi naisen tuttavallisen lämmön ja hiljaisen, lempeän läsnäolon.