Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kellari pt.2

Nainen päästi pienen henkäisyn kun tämä laskettiin sängylle. Shiv kuvitteli jo saavansa edes lyhyen hellän hetken miehensä kanssa ja muutaman antaumuksellisen suudelman pienenä huomion osoituksena siitä kuinka hyvää huolta tämä miehestään piti. Toisin kävi. Ukko kiskoi pyyhkeen tiukemmalle ja alkoi kaivella housun taskusta karsinogeenikääryleitään.
Niimpä tietenkin.

Oli Shivin vuoro kohottautua kyynärpäidensä varaan ja katsoa kalpean vaaleaa puolisoaan.
"Keittiön pöydällä on täysi aski." Nainen valaisi, kun mies tutki housuja, kuin huumekoira hippipakua. "Tiedätkö, että joissain Euroopan maissa kaikki miehet eivät ole happamia kuin perseeseen ammutut jääkarhut harrastettuaan, vaikka itse sanonkin, hyvää seksiä vaimonsa kanssa ennen töihin lähtöä?" Shiv sanoi kohottaen uudelleen kulmiaan.

"Niissä samoissa maissa vaimoilla on myös oikeus saada hiukan hellyyttä ja huomiota ennen miehen töihin lähtöä.. " Nainen sanoi kiltisti pyytävällä äänensävyllä.

Ei se post-coitaali halipula ollut minnekkään kadonnut. Nainen oli vain ollut liian uupunut seisomaan ja jos tämä olisi jäänyt ammeeseen, olisi mies joutunut kampeamaan tämän sieltä pois ja se olisi tiennyt vähintään nyrjähtänyttä nilkkaa. Ivanilla oli vielä parikymmentä minuuttia ennenkuin pitäisi lähteä ovesta.

Niinpä niin. Oikeus saada hellyyttä ja muuta paskaa. Mies suoristi selkänsä ja jätti housuntaskut rauhaan. Shiv itse oli kammennut itsensä hänen sylistään heti kun silmä vältti ja tehnyt kaikkensa, ettei hän vain saisi helliä tätä rakastelun aikana. Nyt nainen yritti sitten saada hänet tuntemaan olonsa vielä entistäkin enemmän itsekkääksi persläveksi, joka nai vaimon saadakseen persettä säännöllisesti eikä pannut rikkaa ristiin miellyttääkseen tätä itse.

"Itsepähän nait happaman, perseeseen ammutun jääkarhun...", Ivan jupisi, mutta maleksi siitä huolimatta patjalle ja laskeutui makaamaan selälleen. Hapan nyt meni siihen ei-niin-kekseliääseen kastiin, mitä kuuli vähän väliä sellaisina kivoina, kuvailevina adjektiiveina ohimenevien suista. Tai mielistä. Perseeseen ammuttu jääkarhu nyt oli jo aika kekseliäs...

Mieliä nyt ei luettu sanoina, mutta eipä se ollut vaikea ajatella, mitä ne miettivät ohi kulkiessaan ja katsellessaan Shiviä ja häntä. Tunsivat sääliä ja inhoa. Naisparka, kun oli retkahtanut tuollaiseen laitapuolen kulkijaan. Seksin perässä könyävä mulkku, joka jättäisi heti kun vastaan tallaisi paremman näköinen perse.

Ihmiset olivat niin vitun ihailtava laji. Kaikki olivat niin saatanan reiluja ja oikeudenmukaisia toisilleen.

"Niin nain, enkä kadu sitä hetkeäkään." Nainen hymyili ja kierähti väsyneenä miehen kainaloon. "Ahdistaako sinua töihin meneminen noin paljon, vai painaako mieltä jokin muu?" Nainen tiedusteli silitellessään miehen leukaperiä. "Näytät siltä kuin sinua olisi käytetty pahemman kerran hyväksi, enkä keksi siihen ketään muuta syyllistä kuin itseni." Shiv jatkoi.

"Olenko tehnyt jotain väärin?"

Shiv oli ihan oikeasti huolissaan siitä, että oli loukannut miestä jotenkin ja oli vain liian yksinkertainen ymmärtääkseen miten. Nainen piirteli toisen vielä kosteaan rintaan kuvioita sormellaan minkä jaksoi, mutta käsien liikkeet tuntuivat uskomattoman raskailta.

"Toivoin, että olisin kyennyt saamaan sinut rentoutumaan samanlailla, kun sinä teet aina välillä minulle. Ajattelin ettei työsi tuntuisi ihan niin sietämättömältä jos lähtisit sinne hyvillä mielin, mutta ilmeisesti onnistuin taas sössimään tämänkin." Nainen huokaisi alistuneena. Nainen oli mitä ilmeisimmin hidas oppimaan, kun tämä toisti samaa virhettä uudelleen ja uudelleen. Paina se nyt jo lanttuusi hernepää: Ei yllätyksiä tai yrityksiä rentouttaa Ivania, ne eivät toimi piste

Shiv ei vaikuttanut sen kummemmin masentuneelta. Ilmeisesti lopputulos ei ollut niin suuri yllätys. De ja vu.

Ivan mulkoili Shiviä tämän puhellessa. Kuten aina, naisen itsesyytös sai hänet häpeilemään omia ajatuksiaan. Tosiasiassa hän ei kuitenkaan ollut mikään yksityisen nautinnon suurin fani nimenomaan siksi, että kaikki pitivät häntä sellaisena. Ei Shivin yllätyksessä ollut mitään vikaa. Muissa oli vikaa. Muut saivat hänet tuntemaan olonsa paskaksi silloinkin, kun eivät olleet lähimaillakaan.

Vittu hän vihasu ihmisiä.

"Minä vihaan sitä paskapaikkaa", Ivan vastasi ensimmäiseen kysymykseen. "Eikä se ole mitään leikkiä. Se on vitun perseestä koko mesta... etkä sinä ole tehnyt mitään. Siis väärin. Tai jotain... jeesus. Tai siis, ei se siitä ole kiinni, että olisit tehnyt väärin. Muut tekevät. Jos me kuljemme jossain, nyt vaikka kaupungilla, niin porukka mulkoilee ja ajattelee, että olen joku seksin perässä kulkeva persläpi. Itsekäs kyrpä. Ei se minua ole ennen kiinnostanut eikä se nytkään kiinnosta, ellet sinä ole mukana. Se halventaa sinua. Niinkuin olisit joku vitun idiootti etkä vain tajuaisi, että viilaan linssiin ja kusen muroihisi. Ja sitten kun me silleen niinkuin ammeessa äsken, ja kun en voi tehdä mitään, niin minä muistan aina, mitä ne ajattelevat. Eikä se mene niin oikeasti, mutta niitä vittupäitä ei kiinnosta."

Sekavan sepustuksen tarkoitus oli kai yksinkertaisesti sanoa, ettei vika ollut Shivissä vaan siinä, että Ivan tunsi jonkinlaista pakonomaista tarvetta todistaa itselleen, että muut olivat määrässä.

Mies, joka jokaisella solullaan huokui välinpitämättömyyttä, taisi sittenkin välittää jollain tasolla siitä, mitä tästä puhuttiin. Tai lähinnä, miten se, mitä hänestä puhuttiin, vaikutti Shiviin.

Naisen äsken hiukan vakava naama pehmeni ja tilalle tuli ymmärtäväinen hymy. Shiv käänsi miehen kasvot itseensä päin ja silitti toisen poskea.
"Minulle on täysin yhden tekevää mitä kukaan ajattelee minusta. Sinä olet minun ainoa valintani aivan täydessä ymmärryksessä." Shiv totesi. "Ainoa hetki milloin minua alkaa kiinnostaa toisten mielipiteet on se kun se alkaa vaikuttaa siihen mitä voin ja en voi tehdä mieheni kanssa omalla ajallani." Hän jatkoi.

"Sinulla on oikeus olla välillä itsekäs ja olla vain vastaanottavana puolena. Miltä luulet että minusta tuntuu, kun sinä annat minulle niin paljon, mutta et suostu hyväksymään melkein mitään mitä tahtoisin antaa takaisin?" Nainen ei yrittänyt syyllistää mitenkään vaan valaisi lähinnä kokonaiskuvaa.

"Minä rakastan sinua ihan yhtä paljon kuin sinäkin minua ja haluan oikeasti näyttää sen sinulle.Luuletko että aion ihan tosissani antaa jonkun tuntemattomien, tietämättömien rassukoiden mielipiteen pilata minun mahdollisuuteni edes joskus antaa sinulle edes osa siitä mitä todella tahtoisin? Sinun on parasta alkaa osoittelemaan minulle tätä porukkaa väkijoukosta, koska minulla alkaa olla kana kynittävänä näiden ahdasmielisten kädellisten kanssa." Shiv sanoi ja tuhahti.

"Mitä minä teen, tai annan sinulle on minun päätökseni ja siihen ei vaikuta kenenkään muun mielipide kuin sinun. Kansa saa alkaa vaikuttaa olemiseen ja tekemiseen sitten kun he kantavat sormustasi." Shiv sanoi ja suuteli Ivanin alahuulta.

Joku olisi voinut väittää, ettei hän kuunnellut sanaakaan tai ainakaan ottanut onkeensa. Ilme kun ei värähtänytkään, vaan pysyi yhtä ankean masentuneena ja kyrsiintyneenä, kuin äskenkin. Todellisuudessa hän kyllä kuunteli ja vaikkei suhtautuminen muuttunutkaan silmänräpäyksessä, pelkkä Shivin pohjaton ymmärrys sai hänet paremmalle tuulelle. Toki hän oli tiennyt ennenkin, ettei Shiv välittäisi muiden mielipiteistä tuon taivaallista. Se oli vain mukava kuulla ääneen.

Todellinen ongelma olikin siinä, ettei hän voinut lakata tuntemasta, mitä muut tunsivat. Halveksunta ja sääli häntä kohtaan oli arkipäivää. Hän ei edes noteerannut sitä enää ja jos noteerasikin, se ei merkinnyt mitään. Sen sijaan sääli Shiviä kohtaan oli kuin sormella osoittelua ja pilkkaa sekä naista että heidän juttuaan kohtaan. Hän ei ollut mikään satujen ritari. Prinssi Ivan. Hän oli kuitenkin ihan tosissaan Shivin kanssa jokaisen masentuneen solunsa voimalla. niillä mulkuilla ei ollut mitään syytä sääliä naista ja pitää tätä onnettomana reppanana, joka oli langennut väärään mieheen.

"Olen minä hyväksynyt sinun antamiasi. Ruokaa ja kaikkea", mies kuitenkin tähdensi loppuun vähän närkästyneellä äänellä. Vaikka hän kaiken muun nielikin, niin moista väitettä hän ei niellyt. Hän oli hyväksynyt paljonkin vastapalveluksia. Ei nyt ehkä seksin suhteen, mutta muuten.

"Eikä minua kiinnosta sillä tavalla itseni puolesta se, mitä ne ajattelevat", Ivan lisäsi ja nosti katseensa kattoon. Naisen ympärille kiertyvä käsi kuitenkin kertoi, että nyt oltiin jo vähän paremmalla mielellä. "Tai paljoa. Sama se... unohdetaan ne muut. Ihmiset ovat vastenmielisiä mulkkuja. Jonain päivänä tappavat toisensa sukupuuttoon ja se on saatanan hyvä."

Onneksi nainen ei odottanutkaan mitään jumalallista valoa taivaasta, kun Ivan valaistuisi ja muuttaisi mielipiteensä kaikesta taikaiskusta. Ehei, ei sellaiseen kyennyt kukaan, eikä ollut tarviskaan. Shiville riitti että mies kuuli mitä tällä oli sanottavaa ja otti siitä onkeensa jos tahtoi.

Nainen oli liian väsynyt oikomaan miehen pientä närkästystä ja toivoi vain, että Ivan kyllä ymmärsi mitä hän tarkoitti. Jollain tasolla edes.. joskus. Shivillä oli aina sellainen olo, että hän oli tässä suhteessa se onnekas puoli. Ivan oli ihmisenä ehkä joskus hankala, mutta miehenä erinomainen. Shivillä oli sellainen olo, ettei tämä koskaan kykenisi korvaamaan sitä kaikkea mitä mies tämän elämään oli tuonut. Asunto sunmuu materia ei riittänyt edes käsirahaksi siihen, eikä niitä muutenkaan laskettu. Ne olivat vain typerää valuuttaa nykymaailmassa ja ne voitiin pyyhkiä pois käden käänteessä.

Shiv yritti epätoivoisesti pitää silmiään auki, mutta luomet painoivat kun verensokeri laski. Miehen käsi naisen ympärillä sai toisen hymyilemään ja tuntemaan olonsa taas paljon mukavammaksi.
"Unohdetaan vaan. Vähemmän mielipahaa ja harmitusta." Shiv vastasi puoliääneen.
Pää puski pienellä eleellä miehen rintakehää, jonka päällä se lepäsi. Oli suorastaan synti, että mies joutui lähtemään töihin, mutta sellaista oli elämä. Toinen ryömisi takaisin taas aamuyöstä naisensa vierelle.

Nyt Shiv sai ainakin rauhassa nukahtaa miehen rinnalle. Kun Ivanin tuli aika lähteä, ei Shiv edes herännyt kun toinen liikkui tämän alta pois. Nainen lähinnä ynähti hiljaa ja jatkoi untaan, samassa asennossa. Rahu tassutteli hiljaa vahdinvaihtoon ja könysi naisen viereen. Lämmin keho oli lämmin keho ja nainen kietoi kätensä mustan kissakarhun ympäri. Karheaturkkinen eläin kelpasi korvikkeesta sen aikaa kun Ivan oli töissä.

Rutiini jatkui ja samoin jatkui naisen paasto. Toinen jatoi töitään melkein tappo tahdilla kaikki loput 8 päivää. Shiv laihtui ihan näkyvästi ja kalpeni näiden päivien aikana, mutta ei missään kohdassa tuntunut menettävän hyväntuulisuuttaan, hymyään tai muutenkaan geneeristä elämäniloaan. Toinen ei valittanut eikä antanut koko homman muutenkaan vaikuttaa olemiseensa asiakkaiden ja Ivanin kanssa. (Noh, mitä nyt intiimimmät kanssakäymiset rajoittuivatkin jo pelkästään ajanpuutteen vuoksi.)

Shiv kaatui illalla sänkyyn kun mies lähti töihin ja nousi jumalattoman aikaisin harjoittelemaan niinkuin aina. Sen aikaa mitä nainen oli liikkeellä tämä teki töitä, siivosi ja huolehti Ivanin olemisesta sillä samalla intensiteetillä kuin aina ennenkin. Eroa ei huomannut muusta kuin löystyneistä vaatteista.

Lopulta koitti se odotettu 11 aamu. Vapaapäivä. Ei enää paastoa.

Ivan tuntui kärsivän ja kärvistelevän sitten Shivinkin puolesta koko paaston ajan. Heti, kun laihtumisen merkit alkoivat näkyä, mies muuttui entistäkin pahantuulisemmaksi kuin tähdentääkseen, että hänestä tällainen paastoaminen oli typerää. Hän hyväksyi sen, koska Shiv halusi sitä, mutta se oli typerää. Hänen omakin ruokahalunsa kärsi ja vaikka Shiv yritti pitää hänet normilihoissa tekemällä edelleen ruokaa, Ivanin ateriat koostuivat suurimmaksi osaksi töissä vedetystä hodarista ja laimeasta aamupalasta.

Yhdentoista päivän jälkeen hän todellakin kävi omasta talokummituksesta, pahantahtoinen aura mukaan lukien.

Edellinen yö oli ollut kaikessa vastenmielisyydessään juuri niin ärsyttävän normaali ilta yökerhossa, kuin vain mahdollista. Ivan oli könynnyt kötiin haisevana puoli viiden maissa ja ennen nukkumaanmenoa ruokkinut konnat. Koska Chani oli huomattavasti piristynyt, joskaan muutosta ei vielä näkynyt ulkoisesti, Ivan oli ottanut riskin ja vienyt konnat ulos kamomillojen sekaan samaan aikaan. Mars oli edennyt kasvustossa kuin ruokalautasen kokoinen panssarivaunu, kunnes se oli törmännyt Chaniin. Tajutessaan, mikä se kumma kivi sen edessä oli, se oli kiskaissut silminnähden järkyttyneenä päänsä ja jalkansa kuoren sisään. Chani oli tutkinut sitä uteliaana, kierrellyt sen ympärillä ja kavunnut ylitse. Mars ei näyttänyt mitään elonmerkkejä, ei edes tullessaan taas lasketuksi omaan terraarioonsa. Ivanin laahustaessa alakertaan konna pysytteli edelleen piilossaan kuin epäillen, että ulos tuleminen tarkoittaisi eittämättä pakollista sosiaalista kanssakäymistä parinkymmenen taukovuoden jälkeen.

No, kaipa se siitä. Mars oli herkkä konna, veisi aikansa, että se tottuisi.

Shivin laihtuneen vartalon viereen itsensä kammettuaan Ivan oli taas kiertänyt kätensä naisen ympärille ja nukahtanut. Hän epäili, josko enää unta saisikaan ilman Shiviä. Ainakin aamuherätykset olivat nykyään paljon miellyttävämpiä. Sietämättömän henkisen darran ja tupakanhimon sijaan hän heräsi yleensä kehräyksiin ja suukkoihin.

Melkoinen deflaatio, jos hänestä kysyttiin.

Shiv rekisteröi unen läpi aina sen hetken kun vierelle ilmestyi lämmin ruumis joka kahmi tämän syliinsä ja piti siinä aamuun asti. Voisi olla varma siitä, että jos ilman erillistä ilmoitusta mies ei ilmestyisi sänkyyn kuuteen mennessä nainen heräisi ja lähtisi etsimään. Tähän mennessä Ivan oli kuitenkin ollut kotiintulossaan tarkka kuin sveitsiläinen taskukello.

Aamun valjetessa Shivin uni alkoi taas oheta. Toisen herätykset olivat venyneet jopa armeliasta puolta tuntia myöhemmiksi kuin normaali päivinä. Pää syy siihen ei ollut uupumus, vaan se, että nainen tahtoi viettää sen ylimääräisen puolituntisen miehen sylissä aamuisin. Sillä ei ollut merkitystä että Ivan oli syvässä unessa sillä aikaa. Hän oli siinä ja piti Shiviä sylissään. Nainen käytti ajan sivellen miehen kasvoja ja painellen pieniä suudelmia niille. Tämä oli yksi niistä harvoista hetkistä, kun miehen kasvot olivat aivan rennot ja rauhalliset. Olihan miehen perusilme vuosien saatossa mennyt aika alavireiseksi, mutta nukkuessa toinen oli kuin eri henkilö. Melkein olisi voinut sanoa, että nainen kävi näinä aamun tunteina dialogia sen muurien takana asuvan Ivanin kanssa.

Lopulta kuitenkin Shivin oli pakko nousta. Tämä teki sen häiritsemättä toisen unta pahemmin. Yksi lämmin suudelma miehen otsalle lupasi aina, että Shiv palaisi takaisin toisen vierelle ja sen saatuaan mies yleensä jatkoi uniaan.

Paastoaminen ei ollut mitenkään hankalaa tai edes kamalaa, mutta sen loppu oli kuin jouluaamu. Shiv oli edellisenä iltana valmistanut muutamia perinteisiä herkkuja ja niihin käsiksi pääseminen oli jotain mitä nainen oli aina odottanut lapsesta saakka. Sitä ennen oli kuitenkin suoritettava perinteinen aamu venyttely ja asiaan kuuluvat rukoukset. Ganesha ja pieni jadenorsu saivat kamomillankukka seppeleen, naisen valmistamia herkkuja ja tuoreita persikoita. Vaadittiin rautaista kärsivällisyyttä suorittaa aamurituaalit kunnolla loppuun, kun vieressä tuoksuivat pistaasipallot ja ruusumakeiset.

Toinen kärsivällisyyttä vaativa toimitus oli odottaa vielä muutama tunti, että kehtasi mennä herättämään Ivanin. Nainen nosteli herkut tarjottimelle. Itselleen tämä teki lisäksi kurkkuleipää ja miehelle kunnon aamias leivän, paistetulla kananmunalla ja kinkunsiivuilla. Juuri sellainen verisuonia kovettava hirviö, joka maistui ambrosialta krapula aamuna. Shiv tiesi hyvin, ettei pystyisi syömään kuin muutaman palan, mutta kuka sanoi ettei kannattanut olla vaihtoehtoja? Sitäpaitsi, tänäaamuna ei ollut kiire vetää aamupalaa, kuin talo olisi tulessa. Siitä voisi nauttia ihan rauhassa ja omalla tahdilla.

Kun tarjotin keikkui aamupalaa otti nainen vielä teekupit ja suuntasi sitten alakertaan. Tarvikkeet laskettiin strategisesti asetetulle jakkaralle.
"Huomenta rakkaani." Ivania heräteltiin lempein suudelmin.

Raskaat silmäluomet värähtivät ennen aukeamista. Sumuisen hämärän läpi hän näki tutut kasvot ja tunsi tuttujen suudelmien satelevan sinne tänne lievittämään mukavastakin heräämisestä eittämättä nousevaa pientä vitutuksenpoikasta. Örähtäen Ivan kampesi itsensä kyynärpäidensä varaan ja vääntäytyi lopulta jonkinlaiseen puoli-istuvaan retkotukseen. Käsi nousi laiskasti pitelemään Shivin leuasta (tai mihin kohtaan päätä se nyt loppujen lopuksi osuikaan) siksi aikaa, että Ivan sai painettua sen tavaramerkikseen käyneen "väsynyt, kaljanhajuinen, tupakoiva portsari aamudarrassa"-suukkonsa naisen poskelle.

Hetken aikaa pällisteltyään Ivan tajusi toljottavansa tarjotinta. Itse asiassa täyttä tarjotinta. Siinä oli kaikenlaisia herkkuja, suurin osa sellaisia, mitä Ivan ei edes tunnistanut. Ja kaksi leipää. Hänen leipänsä, sekä kurkkuvoileipä.

Shivin leipä. Paasto oli ohitse. Paasto oli ohi, ja Shiv oli odottanut koko saatanan aamun vain, että saisi nauttia ensimmäisen ateriansa sen jälkeen hänen kanssaan. Ajatus oli niin suloinen, että nainen ansaitsi saman tein toisenkin suukon poskelleen. Vapisevin käsin Ivan ojentautui noukkimaan kurkkuleivän, sihtasi sitä jonnekin Shivin suun tienoille ja tarjosi haukattavaksi. Naisparka oli kuihtunut viime päivien aikana. Tämän kurvikkaan timmi vartalo oli menettänyt selvästi painoa, ja Ivan oli moisesta vähän huolissaan. Shivillä kun ei ollut mitään syytä menettää yhtään painoa. Sitä paitsi nainen teki töitä kuin kääpiökokoinen työhevonen, sai sitten ruokaa tai ei. Ivan oli kyllä huomannut uupumuksen, vaikkei Shiv päällepäin antanutkaan ärsytyksensä tai väsymyksensä näkyä.

Nyt hän voisi taas surutta tehdä sitä, mitä teki kaikista mieluiten. Hemmotella naisensa piloille.

Shiv naurahti ja otti leivän kätäänsä ja siitä suuhunsa sen jälkeen kun Ivan oli ensimmäisellä yrittämällä sihdannut hiukan ohi. Naisen nenässä ja ylähuulessa oli valkoiset tuorejuustoviikset, jotka pyyhittiin pois sormella ja nautiskeltiin tyytyväisenä.
"Tämä oli aina lapsena lempi hetkeni vuodesta. Ensimmäinen ateria paaston jälkeen." Nainen hymyili ja valaisi sitä, miksi oli herättänyt Ivan polon kesken unien.
"Ensimmäinen aamu oli aina vähän sama kuin mitä voisi kuvitella joulun olevan." Shiv hymyili ja otti uuden palan leipää.

"Äidit tekivät aina koko edellisen päivän kaikkia herkkuja, joita sitten närpittiin huolellisesti aamulla. Oli aina kamala arpominen mitä maistaisi ja mitä jättäisi myöhemmälle. Vatsaan ei mennyt kuin muutama palanen ja keskiverto intialaisessa perheessä jonkun tietyn herkun loppuminen kesken oli ihan konkreettinen vaara." Nainen puheli.

"Anteeksi, vaivutan sinut koomaan, vaikket ole vielä edes herännyt." Nainen suukotti Ivanin olkapäätä ja nojasi ohimonsa siihen. Shiv hymyili itsekseen muistellessaan sitä perheenkeskeitä hälinää, kun kaikki kinastelivat pistaasipalloista ja marmeladeista. Nyt ei ollut sitä vaaraa, että jäisi kokonaan paitsi jotain hyveistä. Miehellä oli taipumus nautiskella kaikkea hyvän makuista sullemulle-taktiikalla.

Nainen ei olisi saanut kuvailluksi sanoin sitä miltä tästä tuntui juuri nyt. Tämä hetki, unisen miehensä kanssa sängyllä, naisen mieluisimpana päivänä. Tälläistä se saisi olla aina.

Ivan kuunteli Shivin sepustuksia hämmentävän tarkasti ollakseen juuri herännyt. Puhuttaessa äideistä monikossa hän muisti taas, miten erilaisissa oloissa Shiv oli kasvanut. Ei tainnut olla ihme, että naisen usko hänen yksiavioisuuteensa oli alussa ollut vähän hatara. Tämä oli kasvanut kulttuurissa, jossa isällä oli tusina vaimoa. Siinä ei varmaan kasvatettu kauheaa uskoa siihen, että mies voi rakastaa vain yhtä. Itse asiassa, miehen tuli rakastaa montaa, mutta nainen sai rakastaa vain yhtä. Ivanin päähän moinen logiikka ei oikein mahtunut, mutta harvemmin hänen päähänsä mahtui aamulla mikään muukaan.

"Senkus kerrot. Paremmin se minua hereillä pitää kuin tuollainen nojailu", Ivan vastasi ja puski olkaansa nojailevan naisen päälakea. Sen jälkeen hän iski kiinni leipäänsö ja nakersi sen ennätysajassa loppuun. Vasta kun pahin jälkä oli tyynnytetty, oli aikaa alkaa katsella niitä muita pieniä suupaloja. Ivan tarkkaili mykysiä hyvän hetken, kunnes poimi yhden ja tarjosi sitä Shiville.

Nainen heistä enemmän ruokaa tarvitsi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, ettei hän olisi mielellään syönyt ruokia itsekin. Shivin saatua osansa myös Ivan maistoi samanlaista pallosta ja totesi sen lyhyessä ajassa erinomaiseksi. Oli se sitten mitä hyvänsä. Shivillä oli hämmentävä kyky taikoa hyvää kaikesta kasvipohjaisesta. Ivan oli hyvin pitkään uskonut, että todellista herkkua sai aikaan vain lihasta.

"Etkö sinä sitten vietä joulua?" Ivan uteli. Hän ei ollut tähän asti ollut mikään joulun paras ystävä, mutta jollain tasolla hän aina vietti sitä. Mikäli se nyt jotenkin sotisi Shivin uskoa vastaan, niin... no, sitten se varmaan vaan sotisi eivätkä he viettäisi joulua.

Shiv oli tuskin saanut pientä leipäkolmiotaan syödyksi, kun Ivan tarjoili jo jälkiruokaa. Pistaasipallot olivat aina olleet naisen suosikkeja. Vielä pieni kulaus teetä ja naisen maha tuntui olevan halkeamaisillaan. Shiv laski teekuppinsa sängyn vierelle ja kävi pitkäkseen sängylle. Toinen hymyili Ivanille, jolla onneksi oli ruokahalu edelleen kohdillaan, kuin nälkiintyneellä ahmalla. Tarjottimella tuoksui ainakin viittä erillaista pientä makeaa ja suolaista herkkua.

"Ei minua mikään estä viettämästä joulua, jos sitä tarkoitat. Joskus olen ollut ystävien luona jouluaattona ja viettänyt sitä heidän kanssaan, mutta en yleensä muuten harrasta joulua." Shiv hymyili. "Entä sinä? Tietääkseni joulu on Venäjällä vuoden suurin juhla. Troikka ajeluita kirpeässä pakkasessa ja tanssiaisia talvipalatsin suurissa saleissa." Shiv osoitti taas kerran yleissivistyksensä kaipaavan hiukan päivitystä. Toisaalta, ei yksi ihminen voinut kaikkea koko maailmasta tietää.

Nainen silitteli hajamielisesti vatsaansa, joka ei tuntunut suuremmin innostuvan kiinteän ruuan comebackistä. Ei ainakaan murinasta päätellen.
"Meille suurin juhla on uusivuosi ja nyt viikon päästä oleva Ganeshan juhla. Josta tulikin mieleeni, minun on mitattava sinut pukuasi varten. En muuten ehdi ommella sitä."

"Talvipalatsissa on ollut vähän hiljaista muutamina viimeisinä vuosikymmeninä", Ivan totesi, onnistuen jopa kuulostamaan melkein kohteliaalta huvittuneen sijaan. "Meillä vietettiin joulua, kun olin pieni. Lahjoineen päivineen. Isän ja äidin räjähdettyä se vähän jäi. Ostan minä joka vuosi jotain Marsille ja laitan koristeen, mutta siinä se. Ja käyn haudalla."

'Laitan koristeen' oli juuri sitä, miltä se kuulostikin. Yksi korea, lasinen riikinkukkokoriste, joululintu, jonka isä oli aina laittanut kuusen ylimmille oksille lähelle tähteä. Se oli ainoa, mitä hänellä oli kodistaan jäljellä vanhojen valokuvien lisäksi. Joka joulu hän ripusti sen verhoihinsa ja katseli sitä kaupungin jouluvalojen loisteessa. Silloin hän muisti kaikista selvimmin sekä lapsuuden onnen että menetyksen sietämättömän suuruuden.

Oli seuraavan mykyn vuoro kadota hänen suuhunsa. Seuraavasta Ivan haukkasi vain pienen palasen ja tarjosi loppua Shiville. Ilmeisesti nainen ei hänen mielestään mitenkään voinut täyttyä noin surkeasta ruokamäärästä.

"Senkus mittaat", Ivan myöntyi samalla. Hän oli aika utelias tietämään, millaiseen asuun hänen olisi pukeuduttava sinä tuomion päivänä, kun oli siedettäsä seurapiirikermaa Shivin kosteiden päiväunien vuoksi. No, se olisi varmasti sen kaiken arvoista. Kunhan Shiv olisi tyytyväinen, hän voisi sietää jopa hämähäkkimiehen naamiaispippaloita. Niin jäätävä kuin ajatus olisikin.

"Ehkä me voimme kehittää oman perinteemme?" Nainen ehdotti. "Minullakin on ensikertaa oikeasti syy hankkia lahjoja, muutenkin kuin vain kohteliaana eleenä, kiitoksena joulukortista."

Hindulaisuuden hyvä puoli oli se että se kannusti tutustumaan muihin tapoihin ja perinteisiin niin paljon kuin vain mahdollista. Ymmärtämällä muiden tapoja, hindu oppisi ymmärtämään itseään. Se tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että kaikki ne perinteet jotka Ivanilla oli, säilyisivät juuri sellaisina kuin hän ne halusi. Mistään ei tarvitsisi luopua.

Miehen tarjotessa makeista nainen hymyili hiukan vaikeana, mutta otti palan kuitenkin.
"Kiitos kulta, olen aivan täynnä."
Nainen imeskeli ruusuveteen tehdyn makeisen, koska sen palana nielaiseminen olisi todennäköisesti aihauttanut oksennusrefleksin. Tuoksu kuitenkin pakotti edes yrittämään. Maku ei kuitenkaan jättäisi kylmäksi.

"Minun on varoitettava: tyylitajuni on kuulemma 'ajastaan jäljessä'. Mistähän voisi johtua?" Nainen hymyili ja silitteli miehen selkää minkä makuuasennostaan yletti. "Lupaan etten pakota sinua mihinkään hepeniin. Polvihousuihin korkeintaan." Shiv vitsaili. Itselleen naisella ei ollut minkään maailman ongelmia keksiä pukua. Vaatehuone oli niitä väärällään.

"Sama se on, mitä minulla on päällä. Joka tapauksessa ne pitävät minua juoppona ja sinua onnettomana, sääliteltävänä tyttöraukkana, joka yrittää pelastaa minut samalla, kun minä paneskelen minkä kerkeän, kunnes vastaan tulee paremman näköinen perse", Ivan totesi ja heitti taas suuhunsa sellaisen äskeisen kaltaisen jutun. Ne olivat yllättävän hyviä, vaikkakin kummallisia. Naisella oli ehkä linnun vatsalaukku, mutta Ivan ahmi mielellään aamuisin kuin hevonen. Päivin ja iltaisin hän söi yleensä huonosti jos ollenkaan,. Viime aikoina aterioiden koko oli tasapainottunut huomattavasti, koska Shiv tapasi tehdä hänelle ruokaa.

Syötyään vielä jotain, joka maistui äskeistäkin paremmalle, Ivan laskeutui kyljelleen Shivin vierelle ja toljotti tätä pää kämmeneen nojattuna. Joku olisi voinut sanoa vakavaksi, joku olisi voinut väittää hänen hymyilevän vähäsen. Jos hänen jokainen aamunsa tästä eteenpäin olisi samanlainen, olisi se taivas. Elämänmyönteistä hippiä hänestä ei saisi tekemälläkään, mutta ainakaan synkkyys ei ollut enää niin musertavaa, kuin aiemmin. Hänen ai tarvinnut maata lattialla sätkä suussa ja toivoa, että katto romahtaisi hänen päälleen.

"Minä ulkoilutin Marsin ja Chanin eilen samaan aikaan", Ivan huomautti katselunsa lomasta. "Marsia vitutti vähän, kun tuli vieras vastaan ja se vetäytyi kuoreensa. Mutta eiköhän se totu ajatukseen kaverista. Chani on yllättävän avoin otus niin kaltoin kohdelluksi."

Nainen katsoi Ivania hiukan ehkä jopa närkästyneenä toisen kommentista ihmisten suhtautumiseen. Shiv näyttäisi närhenmunat niin Ivanille, kuin muillekin. Samalla tietenkin taas todistettiin se kuinka pinnallisia paskoja kaikki olivat. Samapa tuo. Naamiaisten tarkoitus oli muutenkin olla aikuisten ihmisten todellisuuspakoa. Ilta jonkun muun kengissä.

Närkästys katosi pois ihan yhtä nopeasti kun oli tullutkin, varsinkin kun mies vielä kellahti vierelle ja "hymyili". Se riitti saamaan anteeksi melkein minkä tahansa typerän letkautuksen. Naisen jalka nousi kevyesti koukkuun ja se lomitettiin miehen pitkien jalkojen väliin. Naisella oli kummallinen taipumus olla aina joku raaja omituisen miellyttävästi miehen kanssa solmussa. Lantion muoto oli nyt kulmikkaampi kuin normaalisti ja se muistuttikin tällähetkellä hiukan enemmän miehen kapean rasvattomia muotoja.

Shiv kohotti kulmiaan ilahtuneena, kun Ivan kertoi konnien ulkoiluretkestä. Kasvoille nousi lämmin hymy. Shiv olisi mielellään ollut mukana moisessa tapahtumassa, mutta toisaalta, kilpikonnat olivat enemmän Ivanin rakkaus. Shiville ne olivat rakkaita lemmikkejä, mutta Ivanille jonkinsortin sielunveljiä.

"Kovia kokeneilla olennoilla on parempi käsitys siitä mikä on hyvää. Ne osaavat arvostaa elämän pienempiäkin hyvä asioita." Nainen sanoi pehmeästi ja katseli harmaita silmiä. "Väittävät etteivät eläimet tunne kiitollisuutta tai mitään muutakaan, mutta en usko sellaiseen pätkääkään. Jos Chani voi ottaa itsellen ystävän niin eiköhän Mars jossain vaiheessa tykästy ajatukseen. Niistä voi hyvinkin tulla vielä erottamattomat."
Kenestähän tässä puhuttiin?

Shiv silitteli miehen mustan tukan pois kasvoilta ja kurottautui antamaan suudelman. Ihan sellaisen pienen, joka tuskin kosketti huulia. Ehkä nainen pelkäsi oikeasti halkeavansa jos sai enää yhtään mitään hyvää.

Ivan ei pannut pahakseen Shivin tapaa kietoutua hänen ympärilleen jollain raajallaan kuin tukea etsivä ruusuntaimi. Hänelle oli ihan sama, vaikka Shiv olisi juurtunut kiinni häneen. Hän muisti joskus nuorempana olleensa läheisyyskammoinen eikä kenenkään läheisyys, edes niiden naurettavien kokeilujen, ollut tuntunut miellyttävältä. Se oli ollut sellaista väkinäistä pakkopullaa. Vähän kuin olisi kiskonut kuravelliä ja toivonut, että alkaisi ajan myötä pitää siitä.

Shivin läheisyys oli tuntunut hyvältä alusta asti. Kummalliselta ja ehkä hiukan uhkaavaltakin, mutta ei vastenmieliseltä. Jos hän olisi uskonut kohtaloon, hän olisi sanonut sen olevan merkki. Älä etsi enää, tässä hän on. Ei hän tosin ollut etsinytkään enää. Hän oli lopettanut sen aikoja sitten, ja Shiv oli tupahtanut hänen elämäänsä sattuman kautta kun hän oli jo menettänyt kaiken vähäisenkin toivonsa. Kun hän itse asiassa oli jo asennoitunut siihen, ettei parisuhde vain ollut normaalia ja että oli hyvä olla yksin.

"On Chani ainakin melko determinoitunut. Se kuljeskeli Marsin ympäri ja tökki sitä. Ihan kuin olisi koputellut oveen ja maanitellut avaamaan", Ivan mutisi ja yritti vastata pehmeään, ilmavaan suudelmaan. Mahdotontahan se oli niin hennon suukon ollessa kyseessä, mutta samapa kai tuo. Ivanille riitti pelkkä katseleminenkin oikein hyvin. Oli sitten laihtunut tai ei, hänen silmiinsä Shiv oli kaunis olento. Oli kuitenkin myönnettävä, että suurimman osan ajasta naisen fyysinen kauneus oli hänelle täysin yhdentekevää sisäisen sielunveljeyden rinnalla. Sitä ei vain kannattanut sanoa ääneen. Shiv ottaisi sen vielä niin, ettei hän pitänyt tätä mitenkään erityisen kauniina. Moinen olisi pahimman luokan ripulipaskaa.

Pitkän toljotussession jälkeen oli Ivanin vuoro kurottaa antamaan pehmeä suudelma. Hän tosin ei vetäytynyt sen jälkeen enää takaisin, vaab kierähti vatsalleen puoliksi Shivin rinnalle voidakseen painella kevyitä suukontapaisia vähemmällä vaivalla. Vaati taitoa saada sekin tehtyä vakavalla naamalla, mutta Ivan oli ilmeettömyydessä mestari.

Kas, kummaa. Mitenköhän oli mahdollista, että kilpparineidin lähestymistapa kuulosti niin kovin tutulta naisen korvaan. Shiv ei voinut kuin hymyillä. Voi kun olisikin ymmärtänyt eläinten dialogia ja päässyt sisälle siihen, mitä kulhopari oli toisilleen pihaseikkaulun aikana viestinyt.

Shiviä ei hiljaisuus, tai toljottaminen haitannut. Sekin tuntui jotenkin luontevalta Ivanin seurassa. Ei ollut pakottavaa tarvetta täyttää jokaista sekuntia jollain tyhjänpäiväisellä jutustelulla todistellakseen kokoajan olevansa kiinnostunut seurasta ja kaikesta mitä tämä ikinä keksisikään sanoa seuraavaksi. Ivan tiesi sen sanomattakin.

Parhaassa tapauksessa hiljaisuus myös johti juuri tähän; eli miellyttävään tapaan ilmaista ihan sama asiaa kuin joutavia puhumallakin. Shiv otti mielellään vastaan toisen hellyydenosoituksia ja jakoi niitä itsekin takaisin. Pakottavan pinkeä olo vatsastakin alkoi helpottaa rennon löhöilyn voimasta. Päiviä rasituksen alla ollut keho sai rentoutua ihan luvan kanssa ja sille tarjoiltiin vielä ruokaakin.

Viereisestä huoneesta kaikui vaimeana sateen ropina ikkunoita suojaavia peltejä vasten. Tämä oli juuri niitä täydellisiä päiviä vain olla ja nauttia laiskasta olemisesta. Ihan oma, henkilökohtainen sunnuntai. Ivanin paljas selkä oikein kerjäsi naisen sormia piirtelemään kuvioita itseensä. Saamansa piti.

Shivin sormilla oli taas kiire hänen selkäänsä ja Ivanin puolesta ne saisivat vaikka muuttaa sinne asumaan. Ei ollut mikään kiire lähteä mihinkään. Oli vain lämmin vuode, raukea aamun hetki, hyvää ruokaa ja Shiv. Jeesus, milloin hänestä oli tullut tällainen nyhvö?

"Sinä teet minusta aika vitun epämiehekkään", Ivan huokaisi suudelmiensa välistä ja lakkasi hetkeksi nuoleskelemasta. Mikäli ulkona ei olisi satanut, hän olisi voinut viedä Shivin tänään jonnekin. Ehkä hän voisi vieläkin viedä. Esimerkiksi syömään tai museoon tai katsomaan hautoja. Ivan viihtyi hautausmailla (kenelle tämä tuli yllätyksenä?) katselemassa koreita, vanhoja hautoja, mutta se oli vähän ikävää hommaa sateessa. Sitä paitsi hän halusi Shivin näkevän vanhempiensa haudan. Se ei kenties olisi ihan sellainen, kuin Shiv olettaisi.

"Minä ajattelin viedä sinut tänään jonnekin, mutta taivaalta sataa taas vaihteeksi happopaskaa niskaan. Haluaisitko sinä jonnekin silti? Taksilla vaikka?" Ivan uteli. Mikäli Shiv haluaisi jonnekin syömään, hän kustantaisi sen mielellään. Nainen oli laiha kuin mikä. Pehmeä lantiokin tuntui luiselta hänen allaan ja kädet tavoittivat entisten kiinteiden kurvien sijaan nyt myös kovia särmiä. Naisen ulkoista viehätystä se ei mihinkään muuttanut, mutta Ivan oli silti vähäsen huolissaan. Vaan eipä hänen auttanut kuin luottaa siihen, että Shiv tiesi, mitä teki. Nainen oli paastonnut tätäkin ennen about viisisataa kertaa.

"Mitä epämiehekästä on miehessä, joka jaksaa omistaa pienen hetken päiväänsä ainoastaan vaimolleen. Sinulle jää päivästä vielä loput 23 tuntia aikaa polttaa tupakka, murjottaa ja mulkoilla ihmisiä pahasti." Shiv hymyili ja painoi toisen nenänpäähän suudelman.

Shivin mielestä toinen olisi voinut harrastaa vaikka virkkaamista ja olla silti ihan tarpeeksi miehekäs tilaamaan oluen baarista. Ivanista puuttui se turha machobullshit, joka niin monessa miehessä Shiviä ärsytti. Ivanilla oli omat itsetunto ongelmansa, mutta tämä onnistui silti tukeutumaan synkkyyteensä ja saamaan siitä vakuuttvan itsevarman olemuksen. Asiaa tietenkin helpotti myös se fakta, että toisen kasvoilta oli yhtä helppo lukea tunteita, kuin betoniseinältä.

"Ei minua sade haittaa, jos haluat että menemme jonnekin. Ei tuollainen säälittävä pikku tihu ketään pelota." Nainen hymyili. "Olen aivan avoin ehdotuksille."

Olisi mukava päästä taas jonnekkin pihaa pidemmälle ensikertaa kymmeneen päivään. Shivillä olisi samalla mahdollisuus käydä hakemassa kankaita Ivanin pukua varten. Ajatus siitä miltä mies tulisi näyttämään aiheutti mahanpohjassa taas pienen kouraisun, mutta se sivuutettiin nätisti. Huulille jäi kylläkin kareilemaan tyytyväinen hymy. Nainen kurotti tarjottimelta yhden herkun palasen, puraisi siitä itse puolet ja antoi lopun puoliksi päällään makaavalle miehelle.

"Hyvä", Ivan mumisi herkkupala suussaan ja käytti sitten seuraavan hetken sen maisteluun. Syötyään omansa hän kiirehti haukkailemaan Shivin huulilta naisen saaman suupalan makua. Jos Shiv oli kerran sitä mieltä, ettei lempeys tehnyt hänestä neitiä, nainen saisi nautiskella hänen pohjattomasta huomiostaan oikein olan takaa ja ties vaikka miten pitkään.

"Minä vien sinut yhteen paikkaan, jossa tapasin käydä silloin tällöin päästessäni töistä kotiin", Ivan lupasi. Sinne pääsisi taksilla ja sen aikaa, kun siellä nyt menisi, voisi värjötellä sateenvarjon alla. Sateenvarjot eivät olleet Ivanin mieliasusteita eikä hän oikeastaan edes omistanut sateenvarjoa, mutta mikäli Shiviltä nyt ei sellaista löytyisi, niin saisi sen aina jostain ostettua.

"Siellä menee tovi. On sitten muutakin tekemistä tälle päivälle kuin kuteminen, tosin sillekin on syytä varata aikaa", Ivan huomautti ja nyt oli miehen vuoro mäykätä nenänpäästä. Ivanin näykkäisyt muistuttivat nokkijakilpikonnan haukkauksia ja ilmekin oli vähintään yhtä hapan, kuin kyseisellä otuksella, mutta teot puhukoot puolestaan. Ja ei häntä oikeasti olisi häirinnyt, ainakaan paljoa, jos he eivät olisikaan sekstailleet tänään. Shiv riitti hänelle sellaisenaan, halusi nainen intiimimpää touhua tai ei. Itse asiassa, hän oli miettinyt sitäkin, että jos heille joskus kersa tulisi, Shiv varmaan keskittäisi huomionsa siihen. Hänen olisi syytä tottua vähiin huomionosoituksiin.

Paskaa se olisi, mutta minkäs teit. Shiv halusi muksua niin paljon, että Ivankin halusi.

Shivin uteliaisuus heräsi, kun mies valotti hiukan päivän matkailukohdetta. Tämä oli taas yksi niistä harvoista kerroista, kun naisella oli mahdollisuus tutustua Ivanin salaiseen maailmaan. Naisesta tuntui aina siltä, että mies tiesi hänestä kaiken ja hän miehestä vain hyvin vähän. Noh, huomioon ottaen, millainen pituusero historioilla oli, ei ollut ihme, että naisen elämästä riitti juttua. Ivan osasi pitää omat tarinansa ja mietteensä visusti omana tietonaan ja antoi vain pieniä maistiaisia aina välillä.

"Emmeköhän me saa jotain järjestettyä." Shiv hymyili. "Sillä taitaa olla hyvätkin puolensa, ettei asunnossa ole läppärisi lisäksi kummoisemmin viihde elektroniikkaa. Katselen kyllä mieluummin sinun paljasta rintaasi kuin kymppiuutisia." Nainen virnisti ja kohotti hiukan kulmaansa. Noh, olihan viimekerrasta jo aikaakin.

Shivistä tuntui että tämä oli elänyt kymmenestä viimepäivästä viimeiset viisi aivan totalissa koomassa. Tämä ei eden muistanut oliko missään välissä edes halannut Ivania, muutoin kuin nukkuessaan. Oli paastolla ollut hyvätkin puolensa. Shiv oli harvoin nähnyt niin eläviä valveunia, kuin viimeisinä päivinä. Onneksi asiakkaat hoitivat palveluiden maksamisen itse, sillä nainen oli ollut aivan kujalla suurimman osan aina loppupäivästä.

Nyt, kun vatsa totutteli taas ruokaan ja verensokeri pysyi normaali asteilla, oli nainen kuin uudelleen syntynyt. Sepä se kait oli koko koettelemuksen ideakin. Nyt naisella oli perinteisiin kuuluva ruhtinaalliset 5 vapaapäivää aikaa korjata kerääntynyt huomiovelka miehelleen. Shiv kietoi jalkansa toisen ympärille ja kierähti vuorostaan Ivanin päälle. Miehellä oli kaksi vapaata kättä hellimään naista ja Shiv sai suukotella miehen kasvoja ihan niin paljon kuin jaksoi. Olihan Shiv vartalon päällä hiukan raskaampi esine kuin kaljapullo, mutta varmasti helvetin paljon miellyttävämpi pidemmän päälle.

Asennonvaihdos kävi Ivanille varsin hyvin, tosin nyt hänelle oli vielä selvempää, että Shiv oli laihtunut. Muuten nainen oli sentään jo oma itsensä. Viime päivien ajan hän oli elänyt suurinpiirtein samalla tavalla, kuin jos olisi elänyt yksin. Shiv oli suurimman osan ajasta niin uupunut, ettei edes huomannut hänen olemassaoloaan. Ivan oli odottanut sivussa ja huolehtinut itsensä tärviölle, mutta ainakin se oli nyt ohi seuraavaksi vuodeksi.

Toivottavasti. Ellei näitä vitun paastoja ollut useamminkin.

Nyt kun hänelle tarjottiin taas mahdollista halailla ja hukuttaa Shiv hellyydenosoituksiin, juuri niin Ivan aikoi tehdäkin. Kädet etsiytyivät tutuille paikoilleen, toinen leukaa pitelemään ja toinen pakaralle, ja pyörivät sitten samoilla apajilla hetken aikaa. Mitä nyt se leualla viihtyvä käsi kävi välillä tukistelemassa hiuksiakin.

Heidän ihonvärinsä luontuivat hämmentävän hyvin yhteen, vaikka olivatkin niin erilaiset. Osoittihan sen jo Shivin tatuointikin. Muistaessaan kilpikonnan ja sen, ettei kuva tainnut enää olla kipeä, Ivan vei kätensä lanteelle ja painoi lämpimän kämmenensä kuvan päälle. Hän piti tatuoinnin aiheesta, sen paikasta ja sen merkityksestä. Se oli paljon selvempi kihlaus kuin sormukset ikinä.

"En minä omasta rinnastani tiedä, mutta sinun on ainakin saatanan mielenkiintoinen... käy sekä actionista, jännäristä että romantiikasta", Ivan mumisi Shivin huulia vasten ja vilkaisi röyhkeästi alas.

Tatuointi oli jo lähes täysin parantunut. Iho tuntui hiukan ohuemmalta sen kohdalta, mutta muuten se oli jo kunnossa. Valkoinen muste oli muuttanut hiukan väriä ja nyt se oli lähes saman sävyinen, kuin Ivanin alabasteri iho. Shiv oli myös itse kovin tykästynyt kuvaan. Miehen ei ainakaan enää koskaan tarvinnut epäillä hänen vakaumustaan.

Shiv päästi taas pitkästä aikaa tyytyväisen kehräävän äänen miehen helliessä tätä. Toisen huomio oli vain jotain, mistä nainen ei tahtonut ikinä saada kyllikseen, eikä tämä ikinä jättänyt osoittamatta sitä kuinka paljon siitä piti.

Miehen kommentti sai taas vastaukseksi vilpittömän naurahduksen.
"En edes halua tietää mitä sinä määrittelet jännitykseksi, kun katselet minun rintaani." Nainen nauroi päätään puistellen. Shiv siristi silmiään kun mies antoi silmiensä levätä omaa rintaansa vasten painuneella povella. "Ei tarvitse varastaa vilkaisua, ne kuuluvat pakettiin." Nainen totesi ja piirsi sormellaan viivan rintojensa kaarta pitkin.

Shivin mielestä siinä oli jotain omalla tavallaan viekottelevaa, kun mies osasi esittää aina niin kainoa katsellessaan Shiviä. Se teki ihan viattomistakin vilkaisuista niin paljon syntisempiä, kun oli sellainen tunne että se oli kiellettyä. Moinen häveliäisyys toi jostain syystä naisessa elävän viekottelevan paholaisen esiin.

Shiv hymyili ja paineli suudelmia miehen huulille ja kaulalle. Toinen otti uuden ruuan palan ja asetti sen huuliensa väliin. Oli oma taitonsa osata jakaa sitruuna marmeladin pala ilman käsiä, ja vielä niin etteivät hampaan kolisseet jakaessa yhteen.

"Ökh.. kirpeitä." Nainen nyrpisti. "Oliko sinulla jotain muuta suunnitelmaa tälle päivälle, kuin retkeilyä sateessa?" Nainen sanoi kun sai kirpeän makeisen syötyä.