Yksi ovi, kaksi nimeä..

Shiv vei hänet syömään skottiruokaa. Ivanille tuli Skotlannista mieleen säkkipilli ja haggis, joista jälkimmäiseen hän ei todellakaan mielinyt tutustua. Vaan eiköhän tarjolla olisi ihan perinteisiä, normaaleita pihvejäkin. Niskassa kutkuttava pieni epämukavuus ei käynyt ylitsepääsemättömäksi nyt, kun paikalla oli vain hyvin vähän väkeä. Siitä huolimatta Ivan parkkeerasi puolisynteettisen kehonsa kaikista nurkimmaiseen pöytään valtavan, tukinpaloista rakennetun kasviaiheen taakse.

Tukkijätkämeininki pysyi yhtenäisenä koko sisustuksessa. Valotkin hohtivat pikemminkin hämärän lämpöisinä kuin kirkkaan ja kylmän valaisevina. Tämä ei ollut niitä paikkoja, joissa Shivin kaltaisten naisten voisi kuvitella käyvän kovinkaan usein. Ehkä paikan pitäjä oli naisen asiakas tai sitten täältä sai jonkinlaista kasvissuttuakin halutessaan. Niin tai näin, oli tämä nyt huomattavasti mukavampi ravintola kuin pukuväkeä vilisevä hienostoravintola, teinejä kuviseva sushibaari tai lapsiperheiden koliikkivauvoineen valtaaman pikaruokala.

Ravintolaetiketti oli Ivanilta vähän hakusessa, joten riisuttuaan takkinsa ja takattuaan sen roikkumaan tuolin selkänojalle mies istui aloillaan ja vaiti kuin tatti, hypistellen sormiaan ja mulkoillen ympärilleen. Sen verran hänkin tiesi, että yleensä ravintoloissa ultiin pöytään kysymään, mitä haluttiin. Hänen tuurillaan tämä tosin olisi joku ihan erilainen ravintola ja hän olisi jo onnistunut nolaamaan heidät molemmat tietämättömyydellään.

Shiv antoi Ivanin valita istumapaikan ja toinen ei pettänyt ainakaan odotuksia valitessaan sen kummallisimman nurkkauksen. Shiv hymyili hiukan ja kun Ivan teki kodiksi nainen kääntyi ja meni baaritiskille. Mietittyään hetkisen toinen tilasi jotain ja kun mies oli saanut pyrstönsä penkkiin ja kummasteli paikan sisustusta tuli nainen pöytään kahden tuokin kanssa.

"Ole hyvä. Ruoka tulee kohta, kunhan ne lahtaavat ensin lehmän." Nainen hymyili ja nosti oluttupin miehen nenän alle. Itselleen Shiv oli tuonut tuopillisen jotain mikä muistutti lähinnä sakkaista omenamehua. Hajusta päätellen se oli juuri sitä..

"En tiennyt juotko olutta, mutta kyyppari tuuppasi sellaisen varmuuden vuoksi. On kuulemma ihan hyvää." Nainen kohotti hiukan hartioitaan pahoittelevasti. Tuli taas se tunne, että Shivillä oli vielä paljon opittavaa miehestään.
"Toivottavasti tykkäät cranachanista, koska sitä tuupataan jälkiruuaksi halusit tai et." Sellaisen jälkiruuan perään sai vain olla tyytyväinen että oli liikkeellä jalan.

Shiv sopi tähän ympäristöön kuin sialle lippalakki. Tumma hipiäinen nainen värikkäissä vaatteissaan näytti kutakuinkin pyhäinhäväistykseltä tässä mäntytukkien pyhätössä, jossa olisi kuulunut olla pelkkiä kaksimetrisiä punapäitä, joilla oli vähintään yhtä pitkä parta kuin kiltinhelma. Sanomalehtensä takaa mulkoileva Jeltsinin näköistä miestä lukuunottamatta, kukaan ei näyttänyt välittävän.

Tarjoilija tuli ja laski pöydälle lautasellisen tuoreita ranskanperunoita ja kipollisen majoneesia.
"Ottaako isäntä pihvinsä kuinka poltettuna?" Voimakkaan pehmoisella skottiaksentilla varustettu nainen kysäisi Ivanin pihvin kypsyys astetta.

Ivan mulkoili epäluuloisesti takahuoneeseen vievää ovea. Ei hän halunnut, että hänen vuokseen lahdattiin mitään lehmiä. Kai se oli ollut vitsi? Oli eri asia nakertaa lehmä, joka oli jo teurastettu, kuin olla itse suoraan syyllinen sen teurastamiseen.

No, ei kai tänne edes mahtuisi mitään lehmiä...

"Normaalina", Ivan vastasi, olettaen, että tarjoilijat tiesivät työnsä puolesta, mikä oli normaali pihvi. Jahka nainen oli mennyt, tiesi sitten, mikä oli normaali pihvi eli ei, Ivan maistoi oluttaan. Se oli ihan kelpoa, itse asiassa jopa maittavaa, ja mies nyökkäsi Shiville merkiksi siitä, että kyyppari oli tiennyt mistä puhui.

Koska nälkä kurni jo, Ivan kävi seuraavaksi ranskanperunoiden kimppuun. Napsittuaan muutaman itse hän kastoi kaikista pisimmän löytämänsä majoneesiin ja tarjosi sitä Shiville. Ilmeisesti hän oli puhunut aikanaan totta siitä, ettei hävennyt naista julkisestikaan. Ja miksi olisi hävennyt? Nainen oli ilo silmälle ja kaikeksi hyväksi vielä maailman ihastuttavin ihminen ihan noin sisäpuoleltakin. Hän ei uskonut koskaan voivansa kyllästyä siihen säteilevään rauhaan ja seesteisyyteen, jota nainen levitti ympärilleen. Varsinkin, kun osa Shivistä kuului vain ja ainoastaan hänelle. Se osa, joka uskalsi olla joskus muutakin, kuin hillitty ja rauhallinen. Oli kyse sitten kaiken ylittävästä nautinnosta tai pohjattomasta surusta. Shiv jakoi ne vain hänen kanssaan, ja hän yritti kovasti olla saamansa kunnian arvoinen.

"Ihan kiva paikka", Ivan mutisi katsellessaan taas ympärilleen. "Ei liikaa ihmisiä. Ruokakin on ihan jees."

Tai no, ainakin ranskalaiset ja majoneesi.

Tarjoilija nyökkäsi ja meni välittämään tilauksen eteenpäin. Shiv napsi sillävälin yhden ranskalaisen parempiin suihinsa ja antoi katseensa kiertää sisuteissa. Nainen kiersi mäntypuiset pöllit ja seinällä olevat kuvat, kunnes tämä päätyi takaisin Ivaniin. Mies dippaili pitkää ranskalaista majoneesiin ja tarjosi sitä naiselle. Shiv ei voinut vastustaa, vaikka toimenpide täytti ainakin kolme mahdollisen katastrofin varoitusmerkkiä.

Nainen onnistui kuin onnistuikin haukkaamaan perunasta puolet, niin ettei tiputellut mitään pitkin pöytiä ja sotkenut itseään majoneesiin. Saavutus sekin.
"En ole ikinä käynyt täällä ennen." Shiv myönsi ja vilkaisi miehen yläpuolella olevaa täytettyä mäyrää. Sillä oli kutakuinkin yhtä ystävällinen ja kiinnostunut ilme kuin miehelläkin. Shiv hymyili.

"Koko henkilökunta on käynyt vähintään kerran asiakkaanani ja he ovat jo pidempää pyytäneet minua käymään. On vain ollut tähänmennessä niin sääli etten syö lihaa, etten ole kehdannut tulla. Tulipa sekin puute korjattua." Shiv sanoi hyväntuulisesti. Lihansyöntihän se oli tärkein ominaisuus jonka mies parisuhteeseen toi.. ööh ei..

Keittiöstä alkoi kuulua oikein kunnon sihinä, kun pihviä lingottiin parilalle. Ilmeisesti täälä ei appeiden valmistuksessa paljoa aikailtu. Sisälle tuli muutama syöjä lisää, mutta nämä pakkasivat aivan baarin perälle.
"Tällä alueella on yllättävän paljon kaikkia mukavia pieniä paikkoja, joissa valtakansa ei oikein käy, koska niistä ei tiedetä. Vähän niinkuin oma sisäpiiri." Nainen totesi.

Ei aikaakaan kun baaritiskin takaa ilmestyi nainen molemmissa käsissään pölykapselin kanssa koosta kilpaileva lautanen. Miehen eteen kolahti kokolailla järkyttävän kokoinen pihvi perunoilla ja nainen sai lautasellisen jos jonkinmoista tuoksuvaa kasvis höystöä, paistosta ja lettua.

Ivan nyökkäili naisen puhuessa. Kiva, että hänestä oli hyötyä ainakin lihansyönnin verran. Se oli jo jotakin, se.

Pihvi oli koossaan jo melko lailla legendaarinen. Se riittäisi varsin hyvin appeeksi kolmellekin Ivanille. Herkulliselta se kyllä näytti ja tuoksui, ja koska Ivanilla oli nälkä, ei hän kauaa aikaillut iskiessään lihan kimppuun. Se oli juuri sopivan murea, juuri sopivan maustettu ja juuri sopivilla perunoilla höystetty tehdäkseen tästä paikasta kerralla Ivanin lempiravintolan. Yleensä hän vieraili vain kiinalaisissa ja nappasi mukaansa jotain niukkaravinteista, nopeaa ja halpaa. Se lieni osasyy sille, miksi hän oli kauttaaltaan niin kuiva mies.

"Ihan hyvältä tuo sinunkin häppäsi näyttää", mies huomautti tuhottuaan hämmentävän nopeasti neljäsosan annoksestaan. Ilmeisesti sairaalamuonat olivat jättäneet jälkeensä valtaisan kestonälän, jonka tyynnyttämiseksi tämänkaltainen superannos oli omiaan. Ennen loppua ehtisi jo valittaa ähkyä.

Saikohan täältä aterian mukaan? Hän voisi joskus töistä tullessaan poiketa hakemaan jotain sen iänikuisen kiinalaismummon ruokien sijaan. Eipä sillä, hyvää se teki. Kaikkeen vain kyllästyi, kun sitä tarpeeksi kauan söi.

Nainen katsoi suu pienessä virneessä, kun mies hävitti puolikasta nautaa lautaseltaan ennätystahtia. Ehkä naisen täytyisi oikeasti ruokkia poloista lihalla enemmän.
"Haluatko maistaa, vai meneekö tahtisi täysin sekaisin?" Nainen kysyi huvittuneena ja tarjosi toiselle suuhun menevää kokoonpanoa lautasen pääsisällöstä.

Shiv tyhjensi lautastaan huomattavasti rauhallisemmin kuin nälässä pidetty miespolo. Toinen vaikertaisi ähkyään vielä illallakin tätä menoa.
"Täältä saa ruokaa myös mukaan. Sinun ei ole pakko änkeä sitä koko eläintä suuhusi kerralla." Nainen totesi hymyillen ja rauhoitellakseen toisen tahtia. Kunnollinen, kymmenen pisteen potkukelkkaähky oli varsin epämiellyttävä tila. "Jos luulet jaksavasi koko paistin niin kaikin mokomin." Nainen jatkoi omien ruokapalojensa välissä. "Ajattelin vain antaa vaihtoehtoja. Minä en saisi tuotamäärää, saatikka sitten tätä määrää alas yhdellä istumalla." Nainen sanoi ja osoitti edessään olevaa rehumäärää. Ei ollut ihme että kaikki skotit olivat lähteäkseen 180 senttisiä.

Nainen haarukoi erilailla valmistettuja kasviksia puolukkahillon kanssa ja onnistui hävittämään iloisen värisestä kasasta jopa puolet ennenkuin tämän oli pakko lopettaa. Ilmeestä näki että silmät vetivät, mutta maha ei.

Tarjoilija tuli kyselemään oliko ruoka maistunut ja tarvittiinko lisää juotavaa ennen jälkiruokaa. Shiv ähkäisi hymyillen muistaessaan jälkiruuan. Onneksi sitä ei tarvitsisi syödä heti. Shiv pyysi loppu ruuan mukaansa ja jälkiruokansa ilman viskiä. Nainen ei mitä ilmeisimmin ollut muutenkaan mikään alkoholin kuluttaja.

Shiv laski käden muuttumattoman näköiselle vatsalleen joka kuitenkin oli ainakin väitteiden mukaan täynnä. Tämä vilkaisi Ivania ja naurahti sille puolihuolimattoman epämiellyttävälle tilalle, johon oli itsensä ajanut.

Ivan hidasti syömistään saatuaan maistiaisen Shivin ruuasta, koska oletti Shivin puheillaan vihjailevan hienovaraisesti, ettei ahmiminen ravintolassa ollut suotavaa. Hiljentyneellä tahdillakin hän huomasi olevansa niin tuhannen täynnä viimeisen neljänneksen kohdalla, ettei olisi kyennyt syömään sitä edes pakon edessä. Ruualle häviäminen tässä tilanteessa ei ollut edes heikkouden merkki; se oli itsestäänselvyys.

Jälkiruuasta muistutettaessa mies olisi voinut purskahtaa itkuun. Sitkeästi hän kuitenkin jätti sanomatta, ettei saisi sisäänsä enää palaakaan, ja pyysi Sgivin tapaan lopun annoksestaan mukaansa kotiin. Tarjoilija katosi lautasten kanssa ja lupasi tuoda jälkiruuan hetikohtapian. Ivanille olisi sopinut reilummankin mittainen tauko. Esimerkiksi parin päivän mittainen, ja sen parin päivän ajan hän olisi mielellään maannut vaakatasossa tekemättä mitään. Sulatellut ruokaansa kuin käärme.

"Koska sinä palaat taas virallisesti hommiisi?" Ivan uteli, kun täysinäisyydestä johtuvaa tukalaa hiljaisuutta oli kestetty tovi. Hän olisi mieluusti lomaillut lopun lomaansa naisen kanssa, mutta Shiv oli aiemmin puhunut parin päivän tauosta ja hänen taukoaan kaikesta normaalista kestäisi kaksi viikkoa. Vähintään. Vitun paska kipsi. Ja paska kylki. Hän ei tiennyt mitään niin saatanan raivostuttavaa, kuin maata yksin kykenemättömänä tekemään yhtään mitään. Tai tässä tapauksessa vaellella ympäriinsä naisen talossa kykenemättömänä tekemään yhtään mitään. Ellei sitten asiakkaiden pelottelua laskettu tekemiseksi. Hänen ei tarvinnut kuin ilmaantua paikalle, niin herkkänahkaisimmat kaikkosivat.

Oli suorastaan imartelevaa olla niin ruma ja kalsea, että jopa aikuiset, kersoista puhumattakaan, toljottivat vähintäänkin epäilevästi. Loistavat kasvot juuri portsarin duunin kaltaiseen asiakaspalveluun.

Nainen vilkaisi käsivarttaan ja teki nopean arvion siinä olevan ruhjeen kunnosta.
"Itseasiassa minulla olisi tanssi hommaa tänään illalla.. Haluatko että perun sen?" Shiv sanoi ja nosti katseensa Ivaniin. Nainen oli ollut sopimassa keikasta miehen työpaikalla silloin kun viaton tapaaminen oli mennyt hiukan nätisti sanottuna puihin.

Nainen nautti tanssimisesta paljon, mutta oli valmis vaihtamaan tupakansavun makuisen tanssikeikan koti-illaksi miehen kainalossa ihan milloin vain. Tanssista hän piti, Ivania hän rakasti. Miehen oli nyt tälläkertaa päätettävä päästikö mielitiettynsä lavalle toteuttamaan itseään kun lavan edessä velloisi tuvan täydeltä teinin hormonitoiminnalla varustettuja karjuja. Olihan paikka tietysti tuttu samoin toiset portsarit. Naiselle oli se ja sama. Rahaahan siitä sai yleensä ihan kunnolla, mutta se oli vain rahaa ja nainen ei ollut missään puutteessa juuri nyt. Siinä kun asiaa pohdittiin toi tarjoilija molempien eteen jälkiruuat.

Cranachan

Kermavaahtoa, hunajaa, Ivanin annoksessa viskiä, vadelmia ja paahdettuja kauraryynejä.
Nainen päästi pienen terävän huokaisun. Annosta tultaisiin katselemaan vielä hetken aikaa ennenkuin naisella olisi voimaa edes nostaa jälkiruokalusikkaa.
"Tämän on varmaan keksinyt se sama sadisti joka keksi golfin.." Nainen huokaisi ja katsoi annostaan.

Tämän illan keikka tuli pienenä yllätyksenä. Ivan oli ajatellut, että he viettäisivät illan huoneen romukasoja kompatessa, mutta mitä ilmeisimmin Shivillä oli ollut muita suunnitelmia. Hän ei tiennyt, missä keikka oli tai mitä se piti sisällään (paitsi tanssimista), mutta kaipa nainen sitten menisi jos olisi mennäkseen. Hän tiesi, miten tärkeää tanssiminen oli. Shivistä hohti aina sellaista tiettyä... onnea ja riemua, kun tämä tanssi. Olkoonkin, ettei hän pitänyt siitä ajatuksesta, miten nainen tanssi muille ja miten nämä kuvittelivat kuvottavia, likaisia ajatuksiaan, hän ei aikonut seisoa rakkaan harrastuksen tiellä.

"Minä voin tulla mukaan, jos haluat. Pitämään vahtia", mies totesi ja silmäili annostaan. Se näytti herkulliselta, vaikkei hänen ollutkaan enää millään tasolla nälkä. Tuskin olisi pariin päivään. Loput pääannoksesta ehtisi varmaan homehtua siihen mennessä, kun hän olisi kykeneväinen syömään sitä taas.

Urheasti mies tarttui lusikkaan, pyöritteli sitä ruuassa ja kauhaisi sitten yhden lusikallisen. Hyvää se oli, kerrassaan mainiota. Valitettavasti se oli myös tasan yhtä rasvaista ja täyttävää, kuin miltä näyttikin. Kovalla väellä ja vaivalla mies sai kuitenkin nieltyä ilman, että kakoi. Vatsa tuntui repeytyvän hitaasti kahtia kaikesta sisällöstä.

"En edes lähtisi jos et tulisi." Nainen hymyili. "Toivottavasti et tykkää pahaa jos joudut viettämään vapaa-aikaasi työpaikallasi." Nainen viittasi Choronzon'siin. Ei ollut mikään vaikeus huomata miten paljon mies paikkaa inhosi. Oli vain toivottava että tämä kestäisi nyt muutaman tunnin siellä.

"Siellä on tänä iltana jokin tilattu tapahtuma johon minua ja muutamaa muuta pyydettiin esiintymään. Olin Choronzon'sissa sopimassa kyseistä keikkaa silloin vajaa viikko sitten." Nainen sanoi ja kurtisti kulmiaan, kun lusikkaan tarttui hurja määrä kermavaahtoa. Shiv oli mitä ilmeisemmin hävittänyt kyseisen palaverin jälkimainingit tykkänään kovalevyltään. Ainakaan toinen ei osoittanut pienintäkään ajatusta asialle.

Shiv kalasti kermavaahto vuoren alta yhden tuoreen vadelman ja kastoi sen hunaja noroon varovasti. Jos kalorit voisivat tappaa, huone olisi puolillaan raatoja. Nainen nosti lusikallisen suuhunsa ja antoi yksikertaisen maukkaan, mutta tuhdin jälkiruuan valua alas kurkustaan.
"Tämä taitaa ohittaa mahan ja mennä suoraan reisiin.." Nainen totesi jälkiruuasta.

"Keikka alkaa kymmeneltä, joten meidän on mentävä sinne yhdeksäksi. Se on ihan tarpeeksi aikaa maata vaakatasossa mahansa vieressä ja koittaa olla kuolematta." Nainen naurahti. Kello oli sentään vasta yksi..

Ivanin ilme valahti, kun paikka kävi ilmi. Hän ei mielellään katsellut Shivin esiintymistä missään, missä oli hormoniensa vietävissä olevia persläpiä. Kaikista viimeiseksi hän halusi tämän menevän Choronzon'siin. Sieltä kaikki paska oli lähtöisinkin.

Shiv sen sijaan ei tuntunut ajattelevan enää sitä, mitä oli tapahtunut. Naisen mieli oli tyyni yöklubista puhuttaessa eikä Ivan aistinut tässä pelkoa sen enempää, kuin epämukavuuttakaan. Vain sitä tuttua rauhaa.

"Miten vaan", mies jupisi vastaukseksi. Sitä suuremmalla syyllä hän menisi vahtiin. Paska paikka täynnä paskoja ihmisiä. Viimeksi osa siitä paskasta oli mennyt liian pitkälle. Tällä kertaa Ivan pitäisi huolen, että jokainen mulkku halvaantuisi kaulasta alaspäin ennen kuin ehtisi metrinkään päähän Shivistä. Koska hän oli paikan työntekijä, kukaan tuskin tarkistaisi häntä aseista. Ja vaikka tarkistaisikin, hän voisi todeta olevansa naisella töissä ja täten kantavansa asetta täysin luvallisesti. Pitäisi vain muistaa ottaa se lupa mukaan. Periaateessa edes luvan kanssa ei kanniskeltu asetta yleisillä paikoilla, mutta kenties tässä tapauksessa oltiin valmiita tekemään poikkeus. Hän oli sentään tuttu siellä.

Mikäli hän olisi ajatellut asiaa yhtään pidemmälle, hän olisi tajunnut, että juuri siitä syystä hänellä tuskin olisi asiaa ainakaan katsomoon aseen kanssa. Juurikin, koska porukka Choronzon'sissa tiesi liiankin hyvin Ivanin antipatioista kaikkea elävää kohtaan.

Jälkiruuan takertumisesta reisiin hän yritti keksiö jonkinlaisen kohteliaisuuden, mutta antoi lopulta olla. Naiseen tuskin takertuisi mikään syöty ja vaikka takertuisikin, hänen silmiinsä tämä oli aina maailman kaunein olento. Vähän liiankin kaunis omaksi hyväkseen... porukka sai ajatuksia.

Ivanista huokui sellainen normaalia kovempi antipatia. Shiv siristi hiukan silmiään ja katsoi toista arvioivasti.
"Oletko nyt ihan varma, ettet halua minun peruvan sitä?" Nainen tenttasi kuin poliisin kuulustelija. Mies oli huolehtimisensa kanssa suloinen, mutta saattoi mennä ihmisvihansa kanssa hiukan pitkälle aina silloin tällöin.
"Sanalla sanoen minua hiukan huolestuttaa, että oletko ihan ok, mennäksesi vielä sinne takaisin?" Nyt meni kyllä kysymys väärään suuntaan, mutta minkäs teet kun et osaa lukea ajatuksia..

Naiselle Choronzon'siin meneminen oli sama asia kuin menisi lähikauppaan, se oli vain paikka. Siellä olevat ihmiset olivat ehkä mulkkuja, mutta itse paikalla ei ollut sen kanssa pahemmin välttämättä tekemistä. Syy oli enemmänkin baaritiskin ja sen tarjoilujen, puhumattakaan mitä vessasta sai ostaa hyvällä hinnalla.

Oli miten oli naisella olisi aina paljon miellyttävämpi olo Ivan mukanaan. Ivanilla ei välttämättä ollut yhtään niin mukavaa, mutta ehkä tämä mieluummin tuli stressaamaan mukaan, kuin jätti naisesta huolehtimisen jonkun muun käsiin.

"Minä en ole koskaan tarpeeksi ok mennäkseni sinne ja menen silti", Ivan vastasi nyrpeästi. Se nyt ainakin oli totta; olisi voinut kuvitella, että oppi pitämään paikasta, jossa teki duunia kymmenen vuotta. No, Ivan ei oppinut. Hän oli oppinut pitämään parista ihmisestä ja kävi joskus vapaa-ajallaan, siis ennen Shiviä, kaljalla, koska hänellä ei ollut elämässään muutakaan. Paikkaa hän vihasi silti. Jos se olisi palanut karrelle kaikkine asiakkaineen, Ivan olisi se paikan ainoa työntekijä, joka ei takuulla toisi kynttilää savuaville raunioille.

Mutta kuten jo todettua, Ivan tosiaan vahti Shiviä mieluummin itse kuin antoi sen vastuun toisten harteille. Kenties hän soittaisi Smithille (voi kyllä, Smith oli niitä harvoja, joiden puhelinnumeron Ivan tiesi) ja varmistaisi, että mies olisi duunissa illalla. Olisipa ainakin hiukan pätevämpää vahtiseuraa. Sitä paitsi, Smith oli niitä harvoja, joiden kanssa Ivan tuli juttuun. Smith kun tajusi suurimman osan ajasta jättää hänet rauhaan ja jos puhelikin, niin puheli omista jutuistaan eikä loukkaantunut siitä, ettei Ivania oikeasti kiinnostanut.

Niitä kummallisia ihmisiä, joilla oli kyky kaveerata kenen kanssa tahansa. Vähän niinkuin se aiemmin tänään käynyt järkäle.

"Minä tulen mukaan. Eipähän tarvitse huolehtia kotona...", mies varmisti sitten ja tunki taas lusikallisen suuhunsa. Luoja varjele, hän halkeaisi pian.

"No hyvä." Nainen hymyili. Ei sille ettei mies tykännyt mennä yöklubille, vaan että toinen tulisi siitä huolimatta ettei tykännyt. Shiv ei ollut koskaan tuntenut tarvitsemansa ketään vahtimaan itseään, tai pitämään puoliaan, mutta viimeaikaiset tapahtumat olivat järkyttäneet tätä ajatusta ihan kunnolla. Ei nainen edelleenkään ollut mikään avuton prinsessa, mutta kyllä se silti tuntui hyvältä tietää että toinen oli pitämässä selustaa.

Nainen katsoi edessään olevaa annosta ja huokaisi uudelleen. Pelkkä ajatus siitä että rasvaisen makea sohjo olisi saatava alas sai naisen voimaan pahoin. Tämä nosti katseensa ja pyysi tarjoilijan luokseen kohteliaalla käsi elellä.
"Olisiko tämäkin mahdollista saada mukaan?" Nainen pyysi kasvoillaan kovin anteeksipyytävä ilme. Tarjoilijatar naurahti hyväntuulisesti.
"Tottakai. Se vain paranee odotellessaan." Tarjoilijan huomatessa miehen kin vihertyvän pikkuhiljaa ähkyynsä, tämä hymyili ja nappasi viskillisen annoksenkin mukaansa matkalle paketoitavaksi.

Shiv nousi päydästä ja käveli baaritiskille. Hetken kyypparin kanssa keskusteltuaan tämä otti vastaan kaksi pussia tiskin yli hymyili lämpimästi. Toinen palasi pöydän ääreen pusseineen joista toinen kilahti alas laskettaessa.
"Haluatko lasketella ruokaasi vielä hetkisen, vai luuletko että jaksat tulla ja katsoa kun minä lyllerrän sänkyyn mahani viereen?" Nainen hymyili ja kosketti muille huomaamattomasti jalallaan pöydän alla mienen säärtä.

Ivanin oli vaikea kuvitella Shivin lyllertävän yhtään mihinkään. Noilla muodoilla lähinnä tanssahdeltiin, liideltiin tai hypähdeltiin. Joka tapauksessa kutsu oli liian houkutteleva, jotta tänne olisi viitsinyt jäädä. Oli mukana sitten säären hivelyä eli ei, pelkkä "sänky" kuulosti äärettömän hyvältä. Mikä tahansa, missä saisi olla vaakatasossa.

Ivan nousi ja kaiveli esille lompakkonsa. Luonnollisesti hän halusi maksaa tämän lystin, mitä se sitten ikinä maksoikaan. Shiv oli tehnyt aivan liikaa hänen puolestaan jo ylipäänsä katsomalla häneen kahdesti, joten laskun maksaminen olisi epäilemättä se vähäisin keino hoitaa oma osuutensa tässä vaihtokaupassa. Tai edes osa siitä.

"Tekee mitä?" mies meni tivaamaan baaritiskiltä, tajuamatta sitä ennen edes kysyä, oliko Shiv jo maksanut aterian. Kenties hänen olisi pitänyt katsoa aiemmin ja yrittää pysyä kärryillä maailman menosta, mutta julkisilla paikoilla hänen katseellaan oli tapana hakeutua sinne, missä ei ollut muita ihmisiä. Ellei sitten oltu töissä. Töissä hänen haukankatseensa haravoi ihmismassaa suorastaan kadehdittavan kiihkeästi vain ollakseen ensimmäinen, joka spottaa ongelmia. Silloin hän saisi myös kunnian olla se onnellinen, joka sai heittää humalaisen teinin naamalleen asfalttiin ja käskeä painumaan vittuun.

Se oli ainoa syy sille, miksi hän halusi olla järjestysmies.

Baarimikko kohotti kulmiaan kun Ivan tuli venyttelemään lompakonsaumoja tiskille.
"7.50" Tämä heitti hiukan olkiaan kohauttaen. Hinta kattoi ehkä nipin napin juomat, mutta mitä ilmeisemmin naisella oli kovat asiakasedut.

Shiv odotti jo ovella ja katseli ylöspäin. Ei aikaakaan kun ensimmäiset lihavat vesipisarat lässähtivät asfaltille kuin pommit. Onneksi ei ollut pitkää matkaa kotiin.
Nainen kulki kevein askelin miehen vierellä kun nämä taivalsivat pari korttelia takaisin kotiin. Kun katsoi naisen kävelyä ja kuinka tämä otti melkein kiitollisen oloisena vastaan päälleen putoilevat sadepisarat, puuttui taustalta enää Gene Kellyn sointuva laulu ja musikaalin pätkä olisi ollut valmis.

Shiv vilkaisi Ivania ja hymyili. Nainen hillitsi selvästi hiukan hippiiloisuuttaan kohdattuaan miehen silmät. Toinen ei ilmeisesti tahtonut pilata omalla hyväntuulisuudellaan miehen vaivalla hankittua ähky ärsytystä. Nainen vain hymyili ja tarttui miehen käteen, kun nämä pääsivät sisäpihalle, pois ohikulkijoiden silmistä.

Rahu istui ulkona Ivanin tuolilla ja katseli sadetta. Se pääsi ulos ja sisälle ikkunan kautta miten mieli. Ilmeisesti kilpikonnan tuiottaminen oli käynyt tylsäksi ja Rahu oli siirtynyt johonkin muuhun hetkiseksi.

Shiv vei Ivania perässään sivuoven kautta sisälle ja Ivanin huoneen kautta makuuhuoneeseen.
"Minä vien nämä kylmään." Nainen totesi ja lähti viemään epäilyttävästi edelleen kilahtelevaa pussia ylös.

7.50 ruokamäärästä, jolla ruokkisi perheen, oli melkoista alihinnoittelua, mutta parempi vain hänelle. Lätättyään pöydälle tasarahan mies marssi Shivin perässä ulos ja hortoili sitten sateessa naisen perässä, toljottaen tätä hiljaa koko matkan. Ihan ensimmäisestä päivästä alkaen jokin naisessa oli vetänyt häntä puoleensa kuin valo yöperhosta. Se veto tuntui vain voimistuvan päivä päivältä. Kai se oli sitten sitä... rakastumista, tai jotain. Hän oli luullut alussa rakastavansa, mutta edes alun kaiken ylittävä hullaantuminen ei vetänyt vertoja tälle tunteelle. Tälle, joka oli kasvanut hiljaksiin sen rinnalla ja lopulta ylittänyt hänen kaikki odotuksensa. Alussa hän oli ollut varma, että kuolisi naisen puolesta koska tahansa. Nyt kuoleminen ei enää riittänyt. Hän oli valmis vaikka kidutettavaksi loppuelämäkseen, jos se takaisi naisen turvallisuuden.

Kotimatka oli työtä ja tuskaa, hänelle ainakin. Hän oli saanut varmaan kymmenen kiloa lisää ja lisäksi se vatsaan ahdettu puolikas lehmä oli varmasti ollut elossa joutuessaan nakerretuksi. Ainakin se potki niin maan perkeleesti ja väänsi hänen suoliaan solmuun. Ähky ei helpottanut perillekään päästessä, ja jahkauduttuaan kovalla työllä Shivin mukana makuuhuoneeseen mies kaatui selälleen patjalle ja veti sydään henkeä.

Hän ei tarvitsisi ravintoa ikuisuuksiin tämän jälkeen. Hän olisi voinut käpertyä tähän Shiv kainalossaan ja sulatella ateriaansa kuin käärme viikkokaupalla.

"Tuo minulle vettä...", Ivan ähkäisi naisen perään portaisiin. "Kuolen."

Eihän noin säälittävää pyyntöä voinut kuin totella. Nainen laitteli ruuat kaappiin ja otti kylmästä pullollisen vettä, ennenkuin oli lähdössä takaisin alas. Naisen askeleet kuitenkin pysäytti koputus oveen. Shiv meni avaamaan oven ja sen takana seisoi melko järkyttynyt pikalähetti. Lähetillä kesti hetken ennenkuin tämä ymmärsi antaa kuponkia allekirjoitettavaksi lähetyksestä. Nuori mies vain tuotti tuolilla istuvaa binturongia.
"Minä luulin että se on koriste.." Mies sopersi ja otti paperin ja kynän takaisin.
"Melkein paskoin housuuni kun se liikkui. Huh, huh.. Tässä on pakettinne, hyvää päivänjatkoa." Nainen vain hymyili lähetille, koska otaksui ettei tämä olisi edes kuullut mitään, vaikka nainen jotain olisi sanonutkin. Shiv teki pienen eleen päällään Rahulle, joka loikkasi alas tuolilta ja lönkytteli sisälle.

Nainen käänteli kädessään huolestuttavan ohutta pussikuorta. Taas oli tiedossa ilta vaatteissa, jotka eivät ainakaan painon puolesta montaa senttiä kehosta peitelleet. Shiv käveli päätään puistellen takaisin portaisiin ja alakertaan.

Nainen nakkasi kevyesti vesipullon miehen vierelle ja alkoi aukomaan pakettia.
"Pomosi lähetti esiintymisasuni pikapostina." Nainen mutisi avatessaan pussia varovasti veitsellä. Ennen sisälle vilkaisemista nainen asetti paketin otsalleen kuin television ennustaja ja teki toisella kädellään pyörähtävän liikkeen.
"Paljetti rintaliivit ja joku mauton räpsäritsa... mmm.. hopean väriset.." Nainen katsoi Ivania ja virnisti. Nainen tunki kätensä kuoreen ja veti ulos, aivan oikein, paljetti rintaliivit. Alaosa oli onneksi mennyt väärin, sen mauttoman ritsan lisäksi pussissa oli nimittäin avaruuspeiton suikaletta muistuttava kietaisuhame.

Nainen katsoi hopeista kummajaista ja kietoi sen lantiolleen. Pala ylettyi juuri ja juuri pakaroiden alle.
"Mieleen tulee sanonta: 'rihman kiertämää..'" Nainen totesi ja vilkaisi Ivanin oletettavasti hyvin matalan PHn naamaa.

Vesipullon antama helpotus ähkyyn katosi tehokkaasti, kun Shiv kertoi saaneensa esiintymisasunsa kirjekuoressa. Seurattuaan avausprosessia ja lopulta nähdessään vaatteet miehen naamaa olisi voinut verrata kreikkalaisen tragedian naamareihin. Sillä poikkeuksella, että se oli ehkä vielä vähän kiukkuisempi.

"Vitut", mies murahti ja kaiveli taskustaan puhelimensa. Mitä ilmeisimmin "pomo" saisi pian kuulla pari valittua sanaa esiintymisasusta. Shiv oli taiteilija eikä strippari, ja nainen ei tanssisi kenenkään edessä alus-vitun-asussa. Ei edes, vaikka hän olisi mäiskimässä kiimaisia kolleja pampulla naamaan näytöslavan edessä.

"Sinä et esiinny, kaikella kunnioituksella, tuossa asussa niille persenaamaisille. Hankkikoot stripparin, jos haluavat jonkun, joka toljottaa käteen vetäessään", mies ärisi ja tälläsi luuri korvalleen. Kasvoista saattoi päätellä, että tulevan puhelun jälkeen Shivin ei oletettavasti tarvitsisi ikinä esiintyä Choronzon'sissa minkäänlaisissa vaatteissa eikä Ivanin tarvitsisi sairaslomansa jälkeen käydä kuin kääntymässä hakiessaan jo valmiiksi allekirjoitetut eropaperinsa.

Nainen loikkasi kuin kissa kanarialinnun kimppuu ja nappasi puhelimen miehen korvalta läpsäyttäen sen kiinni. Samalla liikevoimalla tämä vielä perääntyi kauemmas ettei mies saisi puhelinta uudelleen kouraansa.
"Älä luulekkaan että annan sinun haukkua pomosi pystyyn siitä, että..." Sekunnin hiljaisuus kun nainen tarkistaa firman logon hameen helmasta. "Shock and go? Mikä helkkaria ne edes valmistavat?" Nainen ravisti päätään.".. tämä mikälie firma on päättänyt myydä tuotettaan seksillä." Shiv perusteli hyökkäyksensä syytä.

"Myönnettäköön että nuo riekaleet ovat kamalat, mutta ne ovat minun huoleni, ei sinun. Voin valittaa niistä paikan päällä, eikä sinun tarvitse menettää työpaikkaasi sen takia." Nainen säpsähti kun muovin palanen alkoi värisemään. Puhelin naisen kädessä soi. Pomo ilmeisesti halusi tietää oliko Brecalolla jotain oikeaa asiaa. Nainen painoi jalalla Ivanin takaisin sängylle ja vastasi luukkua avaamalla.
"Anteeksi väärä numero." Nainen lirkutti puhelimeen ja sulki sen uudelleen. Saattoi olla pomolla toisessa päässä ihmettelemistä miksi joku nainen vastasi Ivanin puhelimeen.

"Minä hoidan sen itse, ok?" Nainen sanoi kulmat koholla. Puhelin pysyi edelleen naisen ojennetun kädenmitan päässä.

Ivan yritti pompata pystyyn, kun puhelin pirisi, mutta Shivin jalka tyrkkäsi hänet määrätietoisesti takaisin vuoteeseen. Ivan nyrpisteli nokkaansa ja naristeli hampaitaan.

"Nuo rötköt ovat halventavat!" mies puhisi, vähintään yhtä paljon loukkaantuneena naisensa halveeraamisesta kuin kiukkuisena siitä, ettei Shiv antanut hänen puolustaa omia oikeuksiaan. Shiv ei ollut mikään horo, jota kaikki saivat katsella alusvaatteisillaan. Ei todellakaan! Ei hänkään mennyt ketkuttelemaan mustissa tyköistuvissa boksereissa laumalle naisia.

Okei, kukaan ei olisi kyllä sellaista katsonutkaan oksentamatta tai juoksematta kirkuen karkuun, mutta kumminkin. Nainen oli esiintyjä, eikä Ivan edes uneksinut kieltävänsä tätä esiintymästä. Mutta joku raja sentään. Ei naisen pelkän rahan takia tarvinnut pukeutua noihin... riepuihin.

"Sinä sitten valitat niistä myös! Et edes uneksi esiintyväsi noissa... vittu, mitä ovatkaan. Ei noita voi sanoa edes vaatteiksi. Naurettavaa paskaa. Mitä vittua se vanha mulkku kuvittelee? Ei se sinun vikasi ole, ettei se saa vaimoltaan kotona. Ihan turha palkata taiteilijoita halveeraamaan itseään voidakseen tuijottaa kyrpä katossa ja kuolata vittu saatana perkele."

"Jos en saa vähintään peittävämpää alaosaa en nouse lavalle." Nainen lupasi pyhästi käsi sydämmellä. Tämä laski puhelimen lattialle omalle puolelleen sänkyä ja tuli sitten nelinkontin Ivanin yläpuolelle.
"Ivan, sinä olet minun rakkani," suukko leualle "puolisoni," suukko "sankarini," suukko "henkivartijani ja koko lailla paikalla ollessasi huomioni keskipiste." suukko ja suukko ".. mutta managerikseni en sinua ota." Nainen sanoi ja painoi otsansa kiinni miehen otsaan.
"En halua että menetät tyosi ja minunkin harrastukseni siinä samassa. Minä olen jo iso tyttö ja aika hyvä suostuttelija." Nainen hymyili lohduttavasti.

Kunniakäsitys se oli Shivilläkin. Tämä suostui tanssimaan melko vähissä rääsyissä, mutta oli tälläkin rajansa. Nainen olisi muutenkin vaatinut lisä vaatetusta ainakin itselleen, vaikkei Ivan olisikaan paikalla.

Kiehnättyään miehen päällä hetken aikaa, Shiv kierähti sängylle toisen vierelle ja laski päänsä miehen rinnalle. Pahin ähky oli ehtinyt mennä jo ohi, mutta pieni siesta ei silti olisi pahitteeksi sisälsi se sitten ihan torkkuja tai ei. Kunhan sai maata miehen vierellä, loppu oli aivan sama.

Ivan mulkoili päälleen asettunutta Shiviä ja yritti pitää kiinni vitutuksestaan, vaikka nainen kehuskelikin ja jakeli suukkoja. Ivan huomasi olevansa melko usein tässä samassa tilanteessa. Naisen alapuolella kuuntelemassa, kun tämä määrätietoisen lempeästi maanitteli hänet tekemään oman tahtonsa mukaan. Ei siihen oikeasti olisi tarvittu edes maanittelua. Kiukkuinen "nyt vittu turpa kiinni" olisi sekin tehnyt tehtävänsä, mutta hän olisi hyvin pian sulkeutunut itseensä ja marssinut tiehensä liian höykytyksen kohteeksi joutuessaan.

Shiv nyt vaan ei ollut sellainen. Shiv hallitsi häntä ihan muulla kuin kiukulla ja menettämisen pelolla eikä Ivan pistänyt loppujen lopuksi pahakseen hallittavana olemistaan.

Mies kiersi kätensä Shivin ympärille naisen maltettua viimein asettua loikoilemaan hänen kainaloonsa. Ote oli juuri niin mustasukkaisen omistava, kuin kenellä tahansa samassa tilanteessa, mutta kiukku kohdistui niihin ihmiskyrpiin, jotka olivat tanssin tilanneet. Shivin uskollisuutta Ivan ei epäillyt hetkeäkään. Jos nainen joskus hänet jättäisikin, niin ei ainakaan uskottomuuttaan. Siitä hän oli ollut varma alusta asti.

"Selvä sitten...", mies myöntyi ja hieroi leukaansa naisen hiuksiin. "Vedän silti turpaan, jos alkavat mäkättää jostain."

Taas vähän lisää leuan hieromista ja varovaisia hyväilyjä halailemisen lomassa.

"Miksi lottovoitot menevät aina vanhoilla eläkeläisille, jotka kumminkin kuolevat pian, tai valmiiksi rikkaille? Jollei olisi pakko, en tekisi päivääkään töitä siinä perslävessä."

"Sehän nyt on itsestään selvää." Nainen totesi toisen uhkaukselle ja puski poskellaan toisen rintapieltä. Nainen vihasi tyhjiä uhkauksia, mutta Ivan ei pahemmin sellaisia jaellut. Eihän nainen tietenkään tahtonut että toinen alkaisi mukiloimaan jokaista joka sanoi poikkinaisen sanan naisen kanssa, mutta olipa ainakin sellainen mahdollisuus, kun kaikki muut keinot oli käytetty.

"Pitäisikö minun sitten alkaa lottomiljonäärille kotirouvaksi? Hankkisin sievän essun ja lihoaisin muutamalla kymmenellä kilolla. Oltaisiin vain oloneuvoksina ja kasvatettaisiin kilpikonna kokoelmaa." Nainen naurahti toisen rinnalta. "Sitten kun tekeminen loppuisi ja minä alkaisin näyttää liian tavalliselta alkaisit hoidella simpsakkaa puertoricolais-siivoojattaremme Juanitaa." Nainen jatkoi kuvitelmaa. "Minä istuisin yksin altaan reunalla ja joisin vodka martineja, kun sinä kiertelisit Juanitan kanssa eurooppaa. Niin tietysti aina siihen asti kunnes huomaisin, että nuori puutarhurimme Anrei ei käytä paitaa leikatessaa ruusuja.."

Shiv taisi yrittää sanoa, ettei raha tuonut onnea, mutta onnistui jotenkin harhailemaan jonnekkin aivan käsittämättömään paikkaan. Nainen nosti päätään katsoi Ivania silmiin ravisti päätään, kuin kadottaakseen äskeisen ihme ajatuksen ja suukotti toista leualle.

Huumorintaju oli taas tehnyt yllättävän matkan Malediiveille viitsimättä ilmoittaa lähdöstään, ja tuloksena oli nyrpeä naama heti, kun edes leikillään alettiin puhua pettämisestä. Vaikka hänellä olisi ollut kahmaloittain rahaa ja vaikka nainen olisi lihonut muodottomaksi, hän olisi korkeintaan vinkkaillut laihduttamisesta terveyden takia. Olihan kaunis juu, mutta hän oli alun perinkin viehättynyt siitä sisäisestä puolesta. Siitä, mikä huokui läpi ja minkä hän lahjansa ansiosta kykeni aistimaan. Ilman kykyään hän ei kenties koskaan olisi edes lähtenyt naisen mukaan. Hän olisi, niin typerää kuin se olisikin ollut, pitänyt naista joko irtoseksiä hakevana, puutteessa eläneenä esiintyjänä tai jonain sellaisena, johon hänellä ei missään nimessä olisi mahdollisuuksia ja joka pyysi häntä mukaansa lähinnä säälistä ja myötätunnosta.

"Ei minua kiinnosta, miltä sinä näytät", mies ilmoitti nyrpeänä eikä vastannut saamaansa suukkoon. "Ja puertoricolaissiivoojat painukoot vittuun, puutarhureista puhumattakaan."

Raha ei tehnyt onnelliseksi, mutta se auttaisi harvinaisen paljon sen saavuttamisessa näin niinkuin välillisesti. Ihan näin alkuun varmistamalla, ettei hänen ikinä enää tarvitsisi mennä Choronzon'sin savunhajuiseen taukohuoneeseen kittaamaan halpaa kaljaa eikä polttaa tupakkaa sateisella etupihalla kello kolmelta aamulla ja odottaa kuumeisesti neljää, jotta hän pääsisi kotiin.

Tosin koko lottovoitosta oli mennyt maku äskeisen ajatusleikin takia.