Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kellari pt.2

Rahu mulkaisi ensin miestä joka sen unta häiritsi. Se näytti tuumivan hetkisen miten moiseen elehdintään nyt suhtautuisi. Lopulta kuitenkin mukavuuden haluisuus ja hellyydenkipeys vei voiton ja otus raahautui sen kymmenisen senttiä edemmäs, niin että sen pää roikkui lampun reunan yli niin että sen päälaki ylettyi koskemaan miehen kättä. Juuri sellainen asento jota katsellessa alkoi omaa kurkkua paina ja teki mieli rykiä. Rahu ei näyttänyt olevan uudesta asennostaan moksiskaan, se vain tarttui hännällään lampun ketjuun ja piti näin huolta ettei päätynyt Marsin seuraksi terraarioon.

Shiv siirsi ruokaa lautaselta pannulle lämmittääkseen sitä hiukan. Ivanin hölmö kysymys sai naisen naurahtamaan itsekseen.
"Se on vähän niinkuin hankkisi koiran." Nainen aloitti, koska ei nyt keksinyt parempaakaan vertausta. "Otat sellaisen koska rakastat sitä ja haluat sellaisen kumppaniksesi. Tiedät kuitenkin koko ajan että se tulee vanhenemaan ja kuolemaan ennen sinua, ellei nyt mitään onnettomuutta tapahdu." Shiv sanoi ja vilkaisi Ivania.

"Koira elää korkeintaankin vain 20 vuotta, ja se käy vanhuuttaan kuuroksi, eikä enää ole sisäsiisti, mutta rakastat sitä yli kaiken silti. Kun se sitten joskus on poissa, muistat sen parhaimpana koirana joka sinulla on koskaan ollut." Nainen puhui samalla kun kaasuliekki lämmitti ruokaa pannulla.

"Edellinen jättää aina syvät arvet kuoltuaan, mutta silti jossain vaiheessa hankit uuden täysin tietoisena että sama toistuu. Kutsu sitä vaikka tyhmyydeksi sitten." Nainen kohautti harteitaan.

"Sinun tapauksessasi sinä nyt vain sitten satut olemaan se viimeinen, jonka jälkeen ei enää uutta hankita.." Nainen sanoi samalla kun ojensi lautasellisen lämmintä ruokaa miehen eteen. "Ja ei, en pidä sinua koirana, vaan miehenäni. Tämä on täysin tietoinen valinta ja rakastan sinua enemmän kuin mitään hautaan asti. Sinun tai minun, kumpi nyt ehtii ensin." Nainen sanoi ja hymyili.

Asia loppuun käsitelty. Luota minuun.

Ivan siirsi katseensa muualle kuten aina, kun häntä verrattiin entisiin miehiin. Shiv ei kenties tarkoittanut tehdä niin, mutta siltä se kuulosti. Hän oli samalla viivalla niiden edellisten kanssa, olkoonkin, ettei hänen jälkeensä tullut ketään. Hän ei silti ollut mitään enempää, kuin kilpakumppaninsa vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten.

"En minä sitä epäile", Ivan vastasi, jahka tuoksuva lautasellinen skotlantilaista tuki-verisuonesi-alle-vartissa!-ruokaa oli tällätty hänen nokkansa alle. Sen herkullisen eromit eivät kuitenkaan juuri nyt saaneet häntä himoitsemaan ruokaa. Käsi rapsutteli rahua leuan alta etsien kissakarhun pehmeästä turkista sitä alkeellista lohtua, jota jokainen lemmikinomistaja sai istuessaan huonon päivän päätteeksi hellimään kaveriaan.

"Sinä rakastat, mutta lakkaat haluamasta, kun olen ruma ja vanha ja pidätyskyvytön ukko. Minulla on kaikki ja sinulla on nimenomaan sinun täysin absurdi rakkautesi jotain sellaista kohtaan, mikä ei moista ansaitsisi edes unissaan... sanot sitten ainakin, kun et enää halua. Vältyn ainakin tekemästä itsestäni vitun idioottia."

Itse asiassa piti varmaan pitäytyä siinä entisessä suunnitelmassa; hän oli ajatellut, että siinä vaiheessa, kun alkoi olla vanha ja raihnas ja kipuinen, kun käsi enää juuri ja juuri jaksoi nostaa käsiaseen, oli hyvä hetki ampua aivonsa seinälle. Säästyisipä jokainen siltä saatanan kituuttamiselta...

Nainen seisoi toisen vierellä, joten oli helppo vain kurottaa kättä ja tarttua miehen sänkisen karheaan leukaan sillä samalla rakastavan omistavalla otteella, millä mies aina Shiviä käsitteli. Shiv käänsi miehen katseen itseensä ja katsoi toista syvälle teräksenharmaisiin silmiin.

"Vaikka päättäisit tänään ettet enää koskaan koskisikaan minuun, olisin silti onnekkain nainen koko maailmassa." Shiv sanoi rauhallisesti.
"En pidä siitä, että vähättelet arvostelu kykyäni ja luulet että olen kanssasi vain jostain alkeellisesta huvituksentunteesta tai seksin puutteesta." Oli Ivanin vuoro ottaa hiukan pehmeitä toruja.

"Et ole ensimmäinen ihminen jonka olen joutunut näkemään vanhenevan ja lopulta kuolevan pois, mutta se ei tarkoita että rakastaisin, tai haluaisin sinua yhtään sen vähempää päivien loppuun saakka. Sinä olet minun, muulla ei ole merkitystä."

Nainen laski irti miehen leuasta ja piti silmänsä toisen lävistävässä katseessa vielä hetkisen ennenkuin kääntyi ja meni tiskipöydän luo pestäkseen äsken käyttämänsä pannun pois.

Shivin torut löysivät taas paikkansa ja naisen palattua tiskipöydälle Ivan paneutui hiljaa ruokaansa. Hän yritti unohtaa naisen edelliset miehet ja ammentaa lohtua siitä, ettei Shiv ainakaan aikonut lopettaa rakastamista tai haluamista tai ottaa hänen jälkeensä ketään. Silti hän ei voinut olla tuntematta palavaa mustasukkaisuutta niitä kohtaan, joille nainen oli varmasti sanonut samat lauseet joskus aikaisemmin. Shiv oli jotain erityistä hänelle. Jotain, joka oli saanut hänet tajuamaan, ettei hän tosiaan ollut rakastanut ikinä ennen.

Hän olisi halunnut olla samaa naiselle, mutta se kävi vähän hankalaksi. Oli Shiv toki sanonut joskus jotain siitä, ettei ollut tuntenut tällä tavalla ennen. Mutta entä, jos oli? Entä, jos hän ei ollutkaan mitenkään erityinen? Häntä rakastettiin aikansa, surtiin aikansa ja sitten joskus hänestä puhuttaisiin ystäville samaan sävyyn, kuin entisistä miehistä hänelle. Välittäen, mutta ilman sen suurempia tunnekuohuja.

Ajatus oli vastenmielinen ja Ivan yritti työntää senkin pois. Hänen koko syömisensä oli silkkaa ikävien ajatusten tuntemista pois. Kihlasormuksen katseleminen vähän auttoi.

"Olitko sinä naimisissa silloin joskus?" mies huomasi kysyvänsä. "Tiedän, että rakastit kahta ennen minua... olitko sinä naimisissa heidän kanssaan?"

Rahu sai taas osakseen muutaman silityksen ja lautasta siirrettiin vaivihkaa kauemmaksi. Kissakarhu näytti siltä, että mätkähtäisi näillä sekunneilla pöydälle. Eläimillä oli outo tapa nukkua mitä kummallisimmissa solmuissa.

"Onko sillä jotain merkitystä?" Nainen kysyi samalla kun huuhteli pannua. "Jos sinun on niin tärkeää tietää, niin ei, emme olleet naimisissa. Ensimmäisen.. noh, se olisi ollut vain kammottavaa ja toinen kumppanini oli jo naimisissa parhaan ystäväni kanssa selkäni takana. Ei niinkuin olisin koskaan edes ajatellut sellaista." Naisen kädet pysähtyivät hetkiseksi kuivatessaan paistinpannua.

Nainen laski pannun käsistään ja nojasi tiskipöydän reunaan. Oli kurjaa muistella menneitä puolisoita, kun molemmista oli ollut enemmän sydänsurua, kuin iloa. Nainen muisti kuinka arvottomaksi oli itsensä tuntenut molempien mentyä. Arvottomaksi ja turhaksi.

Naisen pää oli painuneena ja leuka lepäsi omaa rintalastaa vasten. Naisen toisen jalan isovarvas naputti tasaiseen tahtiin toisen jalan akillesjännettä vasten. Vähän niinkuin sellainen todella rasittava stressireaktio. Shiviä selvästi satutti se kuinka mies jaksoi aina uudelleen kaivaa auki naisen menneisyyden virheitä ja kieriskellä niissä kuin koira talousjätteissä.

"Sinä olet ensimmäinen joka on todella halunnut omistautua ja pyytänyt minulta samaa. En vain.. en vain ymmärrä miksi haluat uudelleen ja uudelleen muistuttaa minua kaikesta siitä paskasta jonka koin ennen sinua." Nainen puhui lopulta nielaistuaan palan kurkustaan. "Mitä sinä tahdot että sanon? Olen odottanut sinua koko elämäni ja nyt kun olet siinä, kyseenalaistat kaiken mikä on tapahtunut ennen sinua. Olen tehnyt virheitä, olen vain ihminen. Voinko saada sen anteeksi?"

Nainen katsoi alas käteensä ja sormessaan olevaa kuparinpunaista rengasta. Hän halusi olla Ivanin rinnalla enemmän kuin mitään muuta. Toisella oli tottakai oikeutensa udella menneistä, mutta niin kauaa kun mies ei itse kyennyt luottamaan Shiviin kertoakseen tälle kaikkea, oli yksipuoleinen ristikuulustelu kivuliaisuutensa lisäksi epäreilua.

Ivan raapi niskaansa ja kohautti harteitaan. Shivin kipu sai hänet häpeämään masokistista uteliaisuuttaan. Tosiasiassa hän olisi varmaan halunnut tietää kaiken niistä miehistä ihan vain tunteakseen olonsa paremmaksi. Tunteakseen olevansa kymmeniä kertoja oikeampi mies Shiville.

Oikeastaan hän ei tainnut olla paljoakaan parempi. Ainakin hän näytti toistamiseen laittavan oman epävarmuutensa helpottamisen Shivin onnellisuuden yläpuolelle.

"En minä sitä...", mies mutisi ja kaiveli taas tupakkansa esille. Vaikkei sisällä saanutkaan polttaa, sätkä sormissa tai suupielessä jollei muuta niin muistutti siitä, että mitä tahansa tapahtuisikin, aina voisi mennä sauhuille. "En minä muistuta enää, jollet halua muistella. Halusin vain tietää, oletko ollut naimisissa. Jos vaikka odottaisit siltä jotain, mitä en osaakaan antaa."

Se oli pieni valkoinen valhe, mutta naisen hyvinvoinnin vuoksi kerrottu. Oikeasti hän oli halunnut kuulla nimenomaan nuo aiemmat sanat odottamisesta ja entisistä virheistä tunteakseen olonsa paremmaksi. Hän ei vain ollut, taaskaan, ajatellut menneiden muisteluun pakottamista Shivin kannalta.

"En minä syytä sinua. Ei siihen nyt mitään syytä ole... Ja sinä olet sanonut odottaneesi ja muuta, kyllä minä uskon. Ei meidän tarvitse sitten enää puhua, jollet halua", mies lupasi. Hän nousi pöydästä, nosti lautasensa ja tunki ruuantähteet jääkaappiin. Kai ne siellä säilyisivät vaikka hätäiseksi yöpalaksi töistätulemisen jälkeen. Jahka ruoka oli tungettu kaappiin, Shiv sai osakseen suukon olkapäälle: "Minä rakastan sinua. Ja minä tiedän, että... no, sinäkin pidät minusta ja sellaista. Enkä minä halua enää puhua niistä paskanaamoista. Sinä olet minun. Olet aina ollut."

Nainen päästi pienen lyhyen huokauksen ja kääntyi sitten kiehnätäkseen itsensä miehen syliin, niin kuin aikaisemmin pihalla. Kun nainen sai kätensä toisen ympärille ja tunsi miehen lämmön, äskeinen pieni paha olo kaikkosi melko pian.

Shiv tiesi kyllä miten raskaaksi elämä normaaliin tahtiin ikääntyvän ihmisen rinnalla kävi loppua kohden, mutta ei mikään tieto moisesta saanut tätä rakastamaan yhtään vähempää. Mies oli nyt jo lempeästi sanottuna hankala, mitä toinen mahtoi olla kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Ivan oli hänen miehensä loppuun saakka ja sillä hyvä. Ei niinkuin naisessa mitään jästipään vikaa olisi ollut, mutta tämä oli valintansa tehnyt ja sydän sanoi että tämä oli oikein.

Nainen huokaisi taas tyytyväisempänä ja irrottautui miehestä. Nyt kun tämä oli selvitetty, nainen toivoi että päästäisiin takaisin tähän päivään ja pois muinaishistoriasta, joka oli naisen menneisyys.

Rahu roikkui edelleen nipin napin lampun päällä. Tarttumahäntä oli ainoa asia joka esti sitä tippumasta. Evoluutiolla oli hassu tapa osata pitää nukkuvat binturongin oksillaan. Shiv hymyili taas Ivanille. Mielipaha oli poissa ja nainen oli taas normaali hyväntuulinen itsensä.
"Minun olisi varmaan hyvä keittää itselleni kahvia, jos kerran aion valvoa ja odottaa sinua kotiin." Nainen pohti ääneen.

Shiv päästi irti pahasta olostaan helpolla. Joskus Ivan tuli ajatelleeksi, että nainen oli vähän turhan naivi. Hän ei käyttäisi sitä hyväkseen, mutta muut voivatkin. Muut olivat niin tehneetkin. Onneksi hän oli nyt täällä muistuttamassa elämän käsittämättömästä raakuudesta ja maailman kurjuudesta.

"Keitä", mies totesi, painoi suukon otsalle ja tunki sitten tupakan huuleensa. "Minä lähden paskaduuniini paskaan paikkaan paskojen ihmisten keskelle ja leikin, että pidän siitä. Paitsi, etten edes leiki. Kaikki kumminkin tietävät jo valmiiksi, että vihaan sitä persläpeä", mies mutisi, sytytti sätkänsä ja matkalla ulos taputti Rahia päälaelle. Mars oli nukkumassa ja pikainen kurkistus hoitohuoneeseen paljasti Chaninkin nukkuvan, tosin se oli vaihtanut paikkaa. Moinen oli hyvä merkki.

Askel tuntui kevyemmältä tänään, kuin aiempina iltoina. Kaupungin valot näyttivät melkein kauniilta ja tupakka maistui suorastaan suloiselta. Katse eksyi vähän väliä nimettömän sormukseen.

Kulman takaa ilmestyvä Choronzon's kiskaisi maan pinnalle. Ilme synkistyi, askel muuttui laahaavaksi ja joka solu kirosi taas kurjaa kohtaloa. Oli se vittu, että kihlajaispäivänäkin piti raahautua tähän teinihelvettiin.

Varttia myöhemmin Ivan seisoi ovella kellanmusta huomioliivi niskassaan, sätkä suussa, hiukset kalpeita kasvoja verhoamassa ja ohjeistamassa masentuneella äänellä, missä oli narikka, mitä se maksoi ja ei, ei saanut tuoda teräaseita sisälle. Eikä omia juomia. Ja herralla oli nyt ihan liikaa pohjia.

Viettäkäähän vitun hyvä ilta.

Nainen puisti päätään toisen selostukselle.
"Nähdään myöhemmin." Hyvää työpäivää oli ihan turha toivottaa. Shiv toivoi, että illassa olisi edes jotan hyvää Ivanillekin. Ehkä Smith olisi töissä ja tarkkasilmäisenä huomaisi Ivanin sormuksen ja tarjoaisi vaikka kaljan päivän kunniaksi. Saihan sitä aina toivoa. Shiviä vain harmitti, ettei tällä ollut mahdollisuutta nähdä Ivanin työkavereiden ilmeitä kun sana leviäisi. Ivan ei arvostanut ihmisten kummastelua pätkääkään, mutta nainen sai siitä jotain huvitusta, kun oli mahdollista osoittaa ihmisille ettei kalpea hujoppi ollut sitä mitä kaikki olettivat.

Shiv jatkoi normaaleja kotitoimiaan, mitä tämä nyt muutenkin teki Ivanin ollessa töissä. Kylpy oli jätettävä tänään väliin, mutta muuten rutiinit olivat aivan normaalit. Puolenyön seutuvilla nainen otti pakostakin torkut, että jaksaisi odottaa siihen asti että mies pääsi töistään.

Choronzon'sissa meno ja meteli oli tavanomainen. Ihmisiä tuli ja meni. Shivinkin tuntema punatukkainen syöjätär Lucretiakin oli taas metsästämässä. Ilmeisesti edellisestä pokasta oli kiskottu irti kaikki mikä lähtee, joten uutta täkyä piti alkaa pujottamaan koukkuun. Naisen silmiin siristyi heti saalistavan eläimen katse, kun tämä näki Ivanin ovella. Se, mitä punapäällä ja hindunaisella oli kränää keskenään ei selviäisi varmaan koskaan, mutta mitä ilmeisimmin Ivan oli jostain syystä kesto tappelu kapulana ainakin Lucretian kynsissä. Nainen oli ilmeisesti viimekerrasta oppinut sen ettei suora lähestyminen kannattanut, mutta jostain syystä harpyija leijui narikassa tai sen läheisyydessä puolen iltaa, kunnes hetkinen ennen pilkkua tämä lähti jonkun suippohuuli guidon matkaan.

Kotona Shiv oli laittanut miehelleen mielenkiintoisen polun ovelta. Keittiön pöydällä oli valmis ruoka-annos jonka edessä oli pieni käsin kirjoitettu lappu, 'Syö minut'. Sen perässä lattialla portaikon edessä oli toinen lappu, jossa luki yksinkertaisesti: 'Alas'. Makuuhuoneen ovella taas oli lappu: 'Tännepäin'. Yksiselitteistä, mutta toimivaa.

Ivania vaivasi taas koko illan se sama hiukan humalluttava tunne, kuin joskus aiemminkin. Väkeä oli kuin pipoa, joten syöjättäreen ei yksinkertaisesti ollut aikaa kiinnittää huomiota. Muuten yhteys kummallisen tuntemuksen ja Lucretian välillä olisi voinut selvitäkin. Olihan nainen ennenkin ollut lähettyvillä silloin, kun... no, kun hän tunsi olonsa tällaiseksi.

Tosin mikäli olisi tajunnut yhteyden, Ivan olisi voinut ihmetellä, miksi punatukkaisen amazonin läheisyys herätti hänessä aina palavan tarpeen harrastaa seksiä Shivin kanssa. Oli siis kenties ihan hyvä, että ainakin tänään homma jäi siis huomaamatta. Kumma olokin helpotti vähän sulkemisen koittaessa. Smith pakotti hänet jäämään vielä hetkeksi, sillä kuten Shiv oli toivonutkin, mies oli äkännyt sormuksen ja halusi korkata oluet. Ivan ryysti omansa ennätysvauhtia ja huomatessaan ystävänsä kiireen Smith lupasi heittää Ivanin kotiin.

Kalpean järjestysmiehen kiirehtiessä kamomillojen läpi rauhallisen näköisen pikku tönön ovesta sisälle Smith ei voinut kuin pudistella päätään naureskellen. Kai se oli onnensa ansainnut... tai jos ei ollutkaan, niin ainakin Smith sen sille soi.

Smithin auton äänen kadotessa Ivan oli jo ehtinyt keittiöön. Hänen ei tarvinnutkaan tehdä yöpalaansa itse, sillä Shiv oli jättänyt pöydälle lapun. Kenties tämä oli se naisen yllätys. Tyytyväisenä Ivan täytti vatsansa, kävi kylpyhuoneessa pikaisella suihkulla ja laahusti sitten kylpytakissa portaisiin. Pieni lappu olisi voinut jäädä huomaamatta, jollei se olisi tarttunut jalkapohjaan. Ivan nyppi sen irti, luki ja vilkaisi sen jälkeen alas uusin silmin. Lannistava väsymyskin hellitti hivenen. Portaat laskeuduttiin nyt tavallista maltillisemmin, ihan siltä varalta, että lappuja olisi lisää. Ja olihan niitä; makuuhuoneen ovessa kehotettiin menemään sinne päin. Ivan nyppäsi senkin lapun käteensä, katseli sitä tovin ja avasi sitten viimein oven, kurkistaen uteliaana sisään.

Shiv oli kuin olikin hereillä, vaikka se olikin vaatinut hiukan vaivaa. Makuuhuoneen lattioita ei oltu kuorrutettu kukan terälehdillä, tai mitään muutakaan soopaa, mutta sängyllä näytti olevan jotain ihan Ivania varten. Verhon läpi näkyi lähinnä Shivin siluetti ja jotain valkoista.

Lähemmällä tarkistelulla Ivan löytäisi sängyltä kauniin kihlattunsa pukeutuneena pelkästään ympärilleen kiedottuun valkeaan pyyhkeeseen, joka oli kiinni punaisella leveällä nauhalla ja isolla rusetilla, kuin suuri lahjapaketti.
"Hei rakas," Nainen kehräsi pehmeästi. Rusetin päällä oli pieni lappu, jossa luki: 'avaa minut ja löydä lahjasi'. Sanamuoto ainakin sanoi ettei Shiv itse välttämättä tälläkertaa ollut se lahja.

Nainen hymyili toiselle lempeästi. Huoneessa oli jälleen pehmeä valaistus, jossa kuitenkin näki ihan hyvin ympärilleen. Shivin silmissä loisti kiintymys ja ihaili miestään kohtaan. Toinen saapui kotiin töistä ja jaksoi sentään vielä innostua vaimon hölmöilyistä. Naisen maatessa siinä rentona, tämän hiukset näyttivät sängylle letitetyiltä, mustilta siiviltä.

Riippumatta siitä kuinka mies pakettiaan alkaisi aukomaan päätyisi tämä ennemmin tai myöhemmin löytämään yllätyksensä naisen lanteelta.

Ivanin ilmeestä näki, että pelkkä Shiv itse pakettiin kiedottuna olisi käynyt maailman parhaimmasta lahjasta. Hän ei ollut ihan varma, olisiko naista katsoessa pitänyt nauraa vai ei. Tämä näytti samaan aikaan suloiselta, aivan kuten itsestään paketin tehneillä Shiveillä oli tapana, ja syötävän seksikkäältä. Töissä riivannut kumma tunne palasi takaisin ja sai miehen lipaisemaan huuliaan. Laput rusennettiin toiseen käteen ja viskattiin lattialle. Ivan käveli vuoteen vierelle, kumartui alas ja silmäili silmät loistaen "lahjapakettiaan". Rusetin päällä oli vielä yksi lappu, ja luettuaan sen Ivan näytti vielä äskeistäkin tyytyväisemmältä.

Shiv ei siis ollutkaan itsessään lahja. Se tarkoitti sitä, että hänellä oli kuin olikin täysi oikeus avata "pakettinsa.".

"Hei, lahjakäärö", Ivan tervehti ja kumartui hetkeksi naisen pään ylle. Täysin kyselemättä Shiv sai osakseen suudelman, joka nosti niskakarvat pystyyn ja sai väreet juoksemaan alas selkärankaa pitkin. Kielestä päätellen naista oli taas kaivattu töissä oikein toden teolla.

Ahmittuaan huulia hetken aikaa Ivan malttoi vetäytyä ja tarttua punaiseen rusettiin. Hän avasi varoen sen solmun ja päästi punaisen nauhan valahtamaan lopulta naisen sivuille. Valkeaa liinaa alettiin varoen liu'uttaa naisen yltä. Houkuttelevan hitaasti ja vartaloa nuollen se väistyi, paljastaen ensin altaan rinnan, sitten toisen, sitten litteän, kahvinvärisen vatsan. Ivan hillitsi halunsa jättää avaaminen tähän ja hyökätä nauttimaan tähänastisista lahjoistaan. Sitä paitsi pitihän Shiviäkin kiittää tästä kaikesta.

Vielä ei kuitenkaan ollut ihan valmista. Mies jatkoi kankaan liu'uttamista, kunnes se paljasti altaan leveän, pehmeän kaarevan lantion.

Shivin oli pidäteltävä itseään paikoillaan, kun suudelma sai koko vartalon värisemään. Pulssi kiiruhti pikavaihtia kolminumeroisten luokkaan ja suudelma jätti naisen haukkomaan henkeään. Shiv puri huultaan ja koitti olla paljastamatta ajatuksillaan milloin mies oli lähellä. Se ei ollut vaikeaa, koska kankaan poistuessa viileä ilma sai ihokarvat nousemaan pystyyn muuallakin ja mieli täyttyi vain kutkuttavasta mielihyvästä.

Shivin oli pakko laittaa silmät kiinni kun mies leikitteli kankaalla ja hivutti sitä kiduttavalla tahdilla pois naisen päältä. Shiville toisen edessä alasti oleminen ei koskaan ollut mikään tabu. Se oli naiselle enemmän normaalia kuin pujamat, esimerkiksi. Nainen kuului Ivanille, joten ei ollut mitään syytä miksei tämä olisi saanut ihastella muodokasta naistaan ihan ilman rihman kietämää.

Kun Ivan pysähtyi hetkeksi miettimään avatako koko kangas, nainen avasi silmänsä.
Ihan vähän vielä.. Shiv ei meinannut malttaa odottaa mitä Ivan ajattelisi yllätyksestään. Kun kädet vihdoin jatkoivat matkaa alemmas ja paljastivat kankaan alta naisen lantion, pisti silmään jokin muutos naisen lantion oikealla puolella. Muutama sentti sen kohdan alla missä vyötärönauha yleensä oli, lantioluun päällä edessä oli uusi tatuointi.

Tyylitelty kilpikonna, jonka spiraalimaiseen kuoreen oli kirjoitettu neljä kyrilistä kirjainta, Ivan. Kuva oli varjostettu iholle niin etä se näytti siltä että se oli iholla lepäävä luinen figuuri.

Nyt jos mies ei vieläkään uskoisi naisen vilpittömään haluun olla tämän oma päiviensä loppuun niin sitten ei koskaan. Ihmisten nimiä otettiin ihoon yleensä kännipäissään kolmen viikon seurustelun jälkeen ja sitten myöhemmin niiden päälle neulottiin jotain muuta. Tämä kuvio tulisi säilymään tässä kuten naisen kaikki muutkin tatuoinnit, eli aivan helvetin pitkään jos Luoja soi. Lantioluun päällä oli kohta joka kertoi siitä kuinka intiimiksi tarkoitettu kuva oli, se oli ainoastaan Ivanin silmille. Sama kohta oli myös ollut rasittavan kivulias tatuoida.

Shiv seurasi miehensä ilmettä tämän tehtyä löytänsä. Melkein harmitti ettei omistanut kameraa.

Joku muu kuin Ivan olisi voinut jättää kuvan huomioimatta. Joku, jolla olisi ollut ihan liian kiire hyväillä ja kouria pehmeitä muotoja, jotta tällä olisi koskaan ollut aikaa kiinnittää huomiota tatuointeihin tai niiden paikkoihin kuin korkeintaan summittaisesti. vaan Ivan ei ollut heitä. Ivan tiesi tismalleen, missä Shivillä oli tatuointeja ja millaisia ne olivat. Hän huomasi pienen kilpikonnan heti, kun kangas sen paljasti.

Hetken aikaa mies tuijotti sitä täysin ilmeettömänä, ihan kuin olisi uskonut kuvittelevansa kaiken. Hän räpäytti silmiään, ja kuva pysyi. Hän räpäytti silmiään uudelleen, ja yhä edelleen kuva oli ja pysyi.

Käsi ojentui varovasti ja piirsi ensin tyylitellyt konnan rajat. Sen jälkeen se korketti jokaista kirjainta kuin varmistaakseen, että ne olivat siinä jäädäkseen. Ivan. Olivat ne.

Sanaakaan sanomatta mies kumartui uudelleen naisen kasvojen puoleen. Tämänkertainen suudelma poikkesi kuitenkin äskeisestä kiihkeästä ja leikkisästä. Tämä oli sellainen sydä "tajuathan, että rakastan sinua enemmän kuin elämääni?"-suudelma, ja se kesti tasan niin pitkään, kuin oli mahdollista ilman tukehtumista. Vielä senkin jälkeen, kun oli kiskottava henkeä, naiselle sateli suukkoja ensin suulle, sitten poskille, kaulalle ja hartioille.

Ei ollut epäilystäkään; yllätys oli aivan harvinaisen mieleinen.

Shiv ei varmasti olisi voinut olla tyytyväisempi siitä että mies piti kuvasta. Kahdeksan tunnin kärvistely ei ollut mennyt mieheltä ihan hukkaan. Rengastettu ja leimattukin vielä. Nyt ei ihan oikeasti oltu lähdössä pois edes kulumalla. Sananmukaisesti.

Nainen vastasi toisen suudelmaan vähintäänkin yhtä tunteella. Nyt oli käsilläkin lupa liikkua ja nainen liu'utti ne aamutakin sisälle hyväilemään suihkun jäljiltä vielä kosteaa ihoa. Nainen ynisi tyytyväisenä saamistaan suudelmista. Mustat hiukset kutittelivat ihoa ja sänki tuntui karhealta, ihan niinkuin pitikin.

"Hyvä että pidät siitä." Shiv sanoi pehmeän hiljaisella äänellä.

Nainen antoi hyväilyllään ja pienillä suudelmillaan ymmärtää, ettei miehen tarvitsisi suoriutua yhtään mistään jos ei halunnut tai jaksanut. Shivillä ei ollut mitään sen kummempia odotuksia tälle yölle. Nainen oli vain halunnut antaa yllätyksensä kerrankin niin ettei se mennyt aivan mönkään. Tälläkerralla oli mennyt kerralla oikein ja hyvä niin, koska peruminen olisi ollut hankalaa ja kivuliasta.

Shiv avasi kylpytakin vyön ja antoi sen aueta. Takin suojissa kädet saivat hivellä miehen selkää ja kylkiä saaden karvat miehen kehossa nousemaan pystyyn. Shivin oma iho oli vielä odottelun jäljiltä viileä, mutta se lämpiäisi kyllä nopeasti tavalla tai toisella.

Jonain tavallisena yönä Ivan olisi voinut painautua mielissään Shivin rinnalle ja kiskoa unta palloon, minkä vain pystyi. Sen sijaan tänään, saatuaan lahjansa ja jouduttuaan odottamaan ja miettimään töissä 8 tuntia, mikä se mahtoi olla, hänellä oli mielessä ihan muut asiat kuin nukkuminen. Niinkuin esimerkiksi kiitos, jota Shiv ei unohtaisi.

Naisen vartalo tuntui vilpoiselta ja Ivan juoksutti käsiään sillä saadakseen sen lämpöiseksi. Hänen oma, vastapesy ihonsa värisi Shivin kosketuksen alla. Kylpytakin liepeet valahtivat peittelemään Shivinkin Ivanin astuessa nelinkontin naisen ylle ja kumartaessa päänsä näykkimään kaulaa. Kumpikin heistä tosin tiesi, että kaulan näykkiminen oli alkua. Varsinainen nautinto odotti alempana, mutta sitä ei koskaan noin vain annettu. Kuten viimeksikin, Ivan kierteli ja kaarteli, kiusasi ja härnäsi ja kävi näykkimässä rinnanpieliä niin kauan, että nännit muistuttivat taas marmorikuulia ja naisesta kuului se tuttu, tukahdutettu ynähdys. Puhallettuaan kylmää ilmaa kummallekin ja oltuaan niin bitch kuin miehen vain oli mahdollista, muuttui ääni viimein kellossa. Suu ahmaisi toisen rinnanpään ja palkitsi sen pitkän odottelun kylmässä nautinnollisilla suudelmilla ja lipaisuilla. Toinen sai tyytyä kädellä hyväilyyn siksi aikaa, että kasvot ehtisivät sinnekin päin.

Lantio hänen allaan tuntui kuumalta, mutta tällä kertaa se taisi olla enemmänkin henkistä kuumotusta. Hän halusi päästä tutkimaan sitä kilpikonnaa tarkemmin.

Hänelle ei olisi tullut edes mieleen hankkia mitään sellaista. Kuka tahansa, joka selvispäin tatuoi toisen nimen ihoonsa, oli tosissaan. Se kun oli siinä eikä lähtisi millään. Shivin kohdalla se oli vielä aivan erityinen kunnianosoitus; nainen kun eläisi parhaimmassa lykyssä vielä sellaiset tuhat vuotta.

Tuhat vuotta oli pitkä aikaa elää surussa. Hänen oli paras yrittää olla aivan vitun hyvä mies, jotta se olisi Shiville sen suremisen arvoista.

Naisen vartalo eli miehen kosketuksesta ja varpaat kipristivät lakanaa myttyyn kun mies kiusasi ja kierteli. Kylmän ilman puhaltaminen kielen kostuttamalle iholle sai naisen melkein vikisemään. Rintakehä kohoili väristen, naisen välillä haukkoessa lyhyin vedoin henkeä.

Toinen käsi oli sekoitettuna miehen mustiin hiuksiin ja toinen yritti olla puristamatta sormia valkoisen lahjakäärekankaan läpi. Jokainen hermonpää tuntui olevan aivan pinnassa tänään ja miehen käsien ja suun kosketus saivat aikaan vivahteikkaita huokaisuja ja ynähdyksiä. Osaa yritettiin epätoivoisesti tukahduttaa, mutta aina jotain pääsi ulos asti.

Kun suloinen kiusa päätettiin ja mies painoi suunsa toisen pakottavalle rinnalle, huokaisi nainen ääneen. Vatsalihakset nykivät ihon alla ja hengitys oli haukkovan katkonaista. Sormet puristivat hetkeksi pitkiä hiuksia nyrkkiin, mutta hellittivät sitten jääden värähtelemään miehen päänahkaa vasten.

Naiselle ei ilmeisesti jätetty edes sitä mahdollisuutta että tämä olisi voinut epäillä miehen suhtautumista Shivin omistautuneeseen eleeseen. Jalat värähtelivät ja liikkuivat miehen alla Polvet eivät tahtoneet alkuunkaan pysyä samassa linjassa ja niiden nykivä vuorottelu sai koko vartalon kiemurtelemaan nautinnosta.

Shiv sai erityishuomiota aivan tasan niin pitkään, että pelkkä kiemurtelu ei enää tarjonnut helpotusta kuumotukseen. Ivan olisi toki voinut armahtaa jo tässä vaiheessa, mutta kahdeksan tuntia odoteltuaan ja kärvisteltyään tämän kumman tunteen kourissa hänen ei ollut mikään kiire viedä tätä nopeaan päätökseen.

"Minä ajattelin sinua töissä", Ivan mutisi jättäessään rinnat rauhaan ja liikkuessaan suudellen ja hyväillen alemmaksi. Vatsalla viihdyttiin hetken ainaa piirtelemässä kielellä ja puhaltelenassa kylmää ilmaa kuuman kielen jäljiltä. "Koko ajan... se on oikeastaan aika häiritsevää. Miten minä voin keskittyä mihinkään, kun sinä puuroutat minun ajatukseni ja teet minusta levottoman, kiihkonsa kourissa vääntelehtivän rakin?"

Oli hän toki ajatellut naista muutenkin kuin vain himon sumentamana. Hän oli ajatellut, miten he voisivat juhlia tätä kihlausta jossain, missä Shiv halusi. Vaikka siellä järjellä, jos nainen tahtoi vaikka uimaan ja sellaista. Mutta ehkä sitten paaston jälkeen. Paaston aikana piti säästää se vähäkin energia.

Kasvot ehtivät lantiolle asti ja seisahtuivat pienen kilpikonnan ylle. Sitä ei suudeltu eikä näykitty, koska iho näytti vielä aralta. Sen sijaan sen ympäristöä siveltiin hellästi, melkein palvoen. Jos äskeisen kosketukset olivat olleet kiihkeitä, nämä kertoivat sen tunteen kaiken kiihkeyden takana.

Euoä hän silti malttanut lähteä mihinkään huomattuaan otollisen asemansa kiusata vielä hieman lisää. Kun kilpikonnaa oli ensin ihasteltu aikansa, nopea koukkaisu nuolaisemaan navan alta kertoi, ettei tässä suinkaan oltu lopettelemassa.

"Anteeksi.. koitan olla, ah.. mmhh.. harhailematta.. ajatuksiisi koko aikaa." Nainen ynisi ja huokaili. "Ei se.. yleensä ole.. oaahh.. minullakaan helppoa." Nainen puristi taas miehen hiuksia sormiinsa kun tämä puhalsi ilmaa naisen vatsalle.

Kun mies pysähtyi hetkiseksi ihailemaan iholla olevaa taideteosta sai Shiv hengähtää ihan rauhassa. Valkoinen kangas pääsi pois naisen nyrkin sisästä ja miehen pää sai lempeitä silityksiä hyvittelemään äskeistä tukistusta.

Nainen hymyili kun Ivan silitteli hellästi ihoa kilpikonnan ympäriltä. Kuva ei ollut mikään suuri, se oli asetettu juuri niin että se jäi alusvaatteen alle piiloon ja näkyi vain kun niin haluttiin. Luunvalkoinen muste sai konnan näyttämään kolmiulotteiselta naisen iholla, sen kontrasti oli sama kuin Ivanin kalpealla iholla naisen omaa vasten. Se oli selkeästi erilainen kuin naisen muut tatuoinnit, mutta sopi kokonaisuuteen täydellisesti.

Nainen ehti jo rentoutua ja tasata hengityksensä rauhalliseksi, kun mies päättikin, ettei tässä vielä kaikki. Nainen värähti, kun Ivan nuolaisi juurikin sitä kohtaa naisen kehossa joka kihelmöi edelleen kuin siellä olisi kokonainen perhosyhdyskunta. Naisen jalat olivat yhdessä miehen alla, mutta moinen yllätyslipaisu sai polvet liikehtimään melkein malttamattomina. Nainen oli aivan kokonaan miehen pauloissa ja vietävänä, ihan juuri niin kun Ivan tahtoi.

Ivan oli valinnan edessä. Hän olisi voinut tarjoilla yksityismatkan nautinnon vuoristoradalle, kuten joskus aiemminkin, tai kivuta ylös ja ehdottaa kahden hengen riippuliitoa alas hekuman Mount Everestiltä. Kysymys kuuluikin, kumpaa hän halusi. Shiv näytti ja ennen kaikkea tuntui olevan valmis melkein mihin tahansa.

Tänään oli sellainen päivä, joka piti saatella päättymään yhdessä. Niinpä Ivan voi vielä viimeisen kiihkeän suudelman niin hävyttömän alas, että moisesta sietäisi saada huutia, ja kapusi takaisin naisen kasvojen korkeudelle. Avonainen takki nielaisi heidät kummatkin miehen painautuessa Shiviä vasten ja hakiessa tämän kädet. Ne nostettiin naisen kummallekin sivulle ja painettiin hellästi patkaa vasten, jotta Ivanin oli mahdollista ijittaa sormensa naisen sormien lomaan. Tällä kertaa ei leikitty pomoa eikä yritettytkään vaikuttaa siltä, että oltiin niskan päällä.

Nyt oli luvassa ihan perinteistä lempimistä ilman minkäännäköisiä rooleja.

"Sinä olet se syy, miksi tällä paskamaailmalla on oikeus olla olemassa", Ivan kähisi ennen raukean hellää suudelmaa. "Varo vain, loppuelä on nyt tätä helvettiä. Koskaan et voi olla rauhassa. Aina pitää kuunnella näitä saatanan tunnustuksia."

Äännähdyksestä päätellen suudelmasta ei ainakaan ollut tulossa reklamaatiota. Nainen hengitti raskaasti ja kirkkaiden silmien katse oli samentunut. Kun Ivan hiipi ylemmäs takaisin kasvojen korkeudelle, tällä oli vastassaan palvova katse ja tyytyväseen hymyyn kaartuneet huulet.

Shiv antoi miehen sormien punoutua omiensa lomaan niin ihanan omistavasti ja hellästi. Nainen katsoi syvälle toisen silmiin ja hymyili tämän sanoille. Suudelma sai naisen huokaamaan hiljaa sen loputtua.

"Jos tämä on helvettiä sinun kanssasi, en edes uskalla unelmoida millaista taivas sitten on. Saat vaikka lukea ääneen perustuslakia, kunhan teet sen aina näin." Shiv hymyili ja kohottautui suutelemaan miestä uudelleen.

Miehen vartalo omaa vasten, tuntui lämpimältä, melkein kuumalta. Shivin toinen jalka kohosi miehen ohi ja sileä jalkapohja silitti miehen pohjetta hitain edestakaisin liikkein. Naisella ei ollut todellisuudessa aavistustakaan mitä mies tästä halusi seuraavaksi. Toinen saattoi vain kaapata naisen syliinsä ja käydä nukkumaan, tai sitten rakastella hartaasti aamun koittoon. Shiville kävi molemmat, kunhan mies vain olisi siinä.

Nainen painoi helliä suudelmia miehen huulille, leualle ja kaulalle. Odotus, kuinka luhut hyvänsä oli silkkaa kidutusta, kun ei tiennyt mitä odottaa.

Ivan olisi voinut keksiä jonkun nasevan vastauksen, jollei Shiv olisi sekoittanut hänen päätään sanojaan seuraavalla suudelmalla ja pohjetta silittelevällä jalkapohjalla. Jatkoaikomukset tulivat selviksi siinä vaiheessa, kun lantio liikahteli malttamattomana ja Shivin tehdessä tilaa asettui otolliseen asemaan. Alun epävarmuus oli kadonnut näissä puuhissa aikoja sitten eikä enää tarvinnut miettiä miten, mihin ja koska. Yhteistyö pelasi, ja niin se pelasi tänäänkin. Yksi yhteinen liike, ja mies oli taas liukunut ihan pohjaan asti. Terävä urahdus kertoi, että tätä oli odotettu kuin kuuta nousevaa.

Edellisellä kerralla punatukkainen syöjätär oli feromoneillaan ruoskinut hänet eläimelliseen raivoon ja tarjonnut Shiville melkoisen kokemuksen kiihkeän liuhuletin käsittelyssä. Tänään nenään edelliskertaa lievempänä leyhynnyt tuoksu oli saanut Ivanin lähinnä huokailemaan lempeästi ja Smithin kysymään, oliko hän kenties sairas. Nyt, kun oltiin viimein kotona ja oli mahdollisuus päästä toteuttamaan se harras ajatus, joka oli pyörinyt päässä koko työvuoron ajan, olisi luvassa ei ilmeisesti niin kiihkeän raivokasta, mutta hyvin omistautunutta ja pitkään kestävää lempeä.

Eikä tämä himo johtunut enää feromoneista. Sen sai aikaan Shiv itse ihan ilman minkäänlaisia apukeinoja.

Ivan käytti taas röyhkeästi hyväkseen kykyään lukea ajatuksia. Hän liikahteli juuri, kuten Shiv tuntui eniten haluavan ja vei naisen lähelle huippua vain voidakseen lopettaa kesken ja rauhoitella suudelmilla ja näykkäisyillä. Kun hengitys oli tasaantunut hivenen, alkoi matka huipulle uudestaan. Kolmannen keskeytyksen jälkeen Ivanin omakin olo kävi jo tukalaksi. Lempeät kosketukset muuttuivat kiihkeämmiksi ja suudelmat syvemmiksi. Hämärässä valossa hiestä kiiltävä vartalo painautui naista vasten kuin he olisivat olleet kahdeksan tunnin sijaan erossa kahdeksan vuotta.

Ivanin urahdukseen sekoittui naisen huokaus. Naisen toinenkin jalka kietoutui miehen seläntaa. Tämä oli sellainen lootus asento, josta kukaan ei kehdannut kitistä. Nainen puski kasvojaan miehen kasvoja vasten ja varasti pieniä helliä suudelmia miehen liikkeiden tahdissa.

Shiv oli jossain välissä suunnitellut tutustuttavansa Ivanin tantraan, mutta näytti pahasti siltä että mies osasi tien tähän nautintoon ihan itsekin. Shiv ei voinut kuin nauttia rakastettunsa käsittelyssä ja ihailla tämän intuitiivista taitoa.

Shivin saatua juonesta kiinni puolessa välissä, kykeni tämäkin antamaan oman panoksensa. Naisen kontrolli koko vartalostaan ja lihaksistaan oli nautinnonkin sumentamana ihailtavaa. Kun aivan kuilun reunalla tasapainotteleminen alkoi olla jo molemmille melkein tuskallista, ei ollut yhtään huono ajatus päättää viedä neljäs ja viimeinen kierros ihan loppuun saakka.

Viimeisimmän suudelman päätteeksi nainen näykkäisi miehen alahuulta ja notkisti selkäänsä painautuen lähemmäs toista vasten. Mieli aneli lisää..

Tunne joka naisen koko olemuksesta huokui oli sanoinkuvaamaton. Puhdasta pyyteetöntä rakkautta oli vaikeaa kuvailla, mutta kun siihen vielä sekoitettiin äärettömän tuntuinen mielihyvä ja kiihko, oli sekoitus voimakkaampi kuin mikään markkinoilta löytyvä huume.

Shiv saattoi olla selvempi palvomaan. Naisen katseesta näki kertavilkaisulla kaiken sen ihailun, rakkauden ja palvonnan, mitä Shiv tunsi häntä kohtaan. Ivanin kivikasvoista kokemattoman oli ihan turha etsiä mitään. Jos joku olisi tirkistänyt ikkunasta juuri nyt, olisi tuo luultavasti pudistanut säälien päätään. Rakkautensa sokaisema nainen ja seksin perässä ähkivä renttu.

Vaan niin se ulkoinen kuori voi pettää. Kukaan ei olisi voinut rakastaa naista yhtään sen enempää, kuin Ivan, ja jokainen samea katse ja lempeä suudelma kertoi, miten paljon mies jumaloi tuoretta kihlattuaan. Miten pohjattoman täydellinen tämä hänen silmissään oli.

Neljäs kierros alkoi. Shivin äärimmilleen rääkätty vartalo kiemurteli hänen sylissään elävänä haasteena. Ivan puri hampaansa hetkeksi kaulaan kiihdyttäessään taas hidasta, melkein pysähtynyttä tahtia pikkuhiljaa kiihkeämmäksi. Sormet puristivat naisen sormia ja rintaansa vasten Ivan tunsi naisen sydämen nopean sykkeen. Hänen oma sykkeensä pyrki siihen samaan, ja kun rytmi löytyi, mies painoi huulensa hengätyneeseen suudelmaan.

Jokainen hetki vei lähemmäs huippua ja suudelmat vaihtuivat melkein tuskaisen kuuloisiksi ulvahduksiksi. Karujen elämäntapojen karaisema sitkeä varsi pani parastaan niin kauan, kuin vain kykeni. Mieli samentui ja lopulta järki katosi kokonaan. Ivan ei ollut ihan varma, miksi tätä tekniikkaa sanottiin, mutta vittu saatana helvetti hän ei koskaan ollut tuntenut oloaan näin viritetyksi. Otsa painui naisen otsaa vasten samalla, kun vartalo toimi töysin vaistomaisesti.

Lopulta jännite kävi liian voimakkaaksi. Kuin liiasta sähkövirrasta rikki räsähtävä sulake pamahti Ivanin mieli joka puolelle universumia. Paine purkautui naiseen muutaman voimakkaan työnnön myötä ja jokainen lihas oli hetken aikaa kova kuin kivi. Ravisteleva hyvänolontunne kirvoitti nyyhkäisyn huulilta vasten naisen hiestä kostunutta hiusrajaa.

Naisen vartalo myötäli miehen liikkeitä ja kun keinuva rytmi voimistui puski naisen vartalo toista vastaan, vaikkei välille jäänyt muutenkaan mitään saavutettavaa. Aivan kaikkien tuntemusten rajat oli rikottu niin ettei Shivkään enää kyennyt rekisteröimään mitään muuta kuin nautintoa.

Nainen tunsi ivanin jokaisen äännähdyksen omassa kehossaan, kuin se olisi tullutkin sieltä miehen sijaan. Hengitys oli katkonaista ja välillä ei ollut enää varmaa hengittikö nainen ollenkaan. Seuraava huokaus kuitenkin aina todisti toisen vielä olevan kirjoilla. Naisen sormet kouristelivat tahdissa miehen kämmenselkiä vasten, painaen siistin rivin kuunsirppejä miehen rystysten väliin.

Selkä oli tuskin koskenutkaan patjaan aikoihin, mutta vielä kerran sen lihakset jännittyivät painamaan naisen kosteaa vartaloa mieheen kiinni. Miehen lantion liikkeet saivat molemmat keinumaan samassa vahvistuvassa tahdissa. Naisen silmät puristuivat kiinni, kun jalkapohjista alkava, putoamista muistuttava kliimaksi sai jokaisen lihaksen jännittymään melkein kivuliaasti.

Sydän oli pakahtumaisillaan ja nainen kuulosti melkein hyperventiloivan ennekun jännite laukesi naisen kouristaessa parahtaen. Miehen lantio työnsi kerran vielä kovaa pohjaan saakka saaden Ivanin sykkimään samassa tahdissa Shivin kanssa. Ivanin huulet suutelivat kruununlailla hämärässä kimmeltäviä hikikarpaloita naisen hiusrajalta. Toisen hengitys tuntui yhtä aikaa kuumalta ja viilentävältä kosteaa ihoa vasten. Hitaasti naisen kädet rentoutuivat. Ne eivät vielä päästäneet irti toisen sormista, mutta lyhyet kynnet eivät enää koittaneet päästä miehen ihon alle.

Nainen olisi halunnut puhua ääneen kuinka paljon mies tälle merkitsi ja kuinka hän tätä rakasti, mutta se taisi olla jo ihan itsestään selvää noin sanomattakin. Shiv tyytyi vain olemaan hiljaa ja hymyilemään täyttynyttä raukeaa hymyä. Kyllä Ivan tiesi muutenkin mitä tämä ajatteli ja tunsi.